Veneily, pikkupurkkari vai suuri muovikippo?

Huomasin kauhukseni taikka sitten ilokseni miten vain, että täällä ei ole mitään keskustelua veneilystä ja veneistä. Päätinpä siis aloittaa sellaisen.

Eli, onko venettä? Jos on niin millainen? Purjevene vai moottorivene? Kuinka suuri? Paljonko yleensä vietät(te) aikaa kesästä purjehtien/ajellen veneellä? Missä käytte yleensä. yms.

Ja jos ei ole venettä. Miksi ei ole venettä? Millaisen veneen haluaisit? Miksi juuri sellaisen? Ja sellaista.

Itsestäni voisin kertoa että meillä on ollut vene nyt.. Odottakaas.. Tämä taisi olla neljäs kesämme kun olimme koko kesän veneellä. Toissapäivänä vasta tultiin kotiin. Viisi viikkoa oltiin. Lähdettiin juhannusta edeltävänä torstaina ja viiden viikon päästä tultiin. Meillä on vähän yli kymmenen metrin pituinen noin kolmen metrin levyinen suhteellisen iso, puinen moottorivene. Kesän vietto kuluu yleensä siis mökillä ja veneellä. Veneily kesässä vaihtelee siinä kolmen ja viiden viikon välimaissa. Tänä kesänä kävimme uusina paikkoina esimerkiksi Turussa ja Isokarin majakalla. Siellä minä idiootti tosin menin satuttamaan nilkkani niin että en koskaan sinne majakalle asti päässyt. Ottaa päähän. Mutta kuitenkin. Kahtena edellisenä vuonna olemme olleet Ahvenanmaalla. Kökarissa, Marianhaminassa ynnä muualla. Eiköhän tuo nyt minusta riitä. Muut kertokoot itsestään.

Olisi hienoa päästä joskus veneilemään, en ole koskaan varsinaisesti kokeillut. Erityisesti purjeveneet houkuttelevat. Omat kokemukseni rajoittuvat pienellä järvellä souteluun, mikä tosin on sekin oikein mukavaa ajanvietettä. En siis tiedä mitään muunlaisilla paateilla seilaamisesta

Jos joskus oikein veneilemään pääsisin (ehkä tuota soutelua ei kuitenkaan lasketa), niin eiköhän se saaristo olisi mieluisin paikka, tai sitten ihan sisävesillä matkaisin. Näin "sisämaan immeisenä" koen meren jotenkin vieraaksi, jonkin aikaa meren tuntumassa oltuani alan jo kaipailla järvimaisemia. Tosin purjeveneeseen jos joskus pääsen, niin aavoille ulapoille tahdon päästä... Omaa venettä tuskin tulen hankkimaan, korkeintaan puisen soutuveneen, jos järven rantamille asetun asumaan. Vaikka mistäpä sitä koskaan tietää, milloin veneilykärpänen puraisee.

Meidän omaa pientä lasikuituvenettä ei varmaan lasketa lukuun? Siis sellainen soudettava tapaus.. Sillä joka tapauksessa tulee soudeltua välillä sukulaisen mökin rannassa..

Mutta, mutta... Serkun perheellä on ihan kunnon moottorivene. En mä siitä muuta osaa sanoa kuin, että se on valkoinen ja että siellä pystyy kaksi ihmistä ihan kunnolla nukkumaan hytissä.. Veneily on kyllä todella rentouttavaa puuhaa. Siis silloin kun ei erehdy olemaan järvellä, kun rajuilma iskee. Silloin se on silkkaa kidustusta (ainakin minusta). Mä en vähään aikaan ole päässyt sen moottoriveneen kyytiin, kun olen loman melkein kokonaan viettänyt kotona, mutta jos sitä vaikka keskiviikkona lähtisi taas purjehtimaan...

Hmm, veneily. Vähän vaikea alkaa kirjoittaa aiheesta, kun siitä olisi niin paljon kirjoitettavaa. Elämässäni ei ole ollut yhtään kesää ilman purjeveneellämme veneilyä ja monet paikat on tullut nähtyä purjehdusreissuilla.

Aloitetaan merestä. Asun rannikolla ja meri on tuttuakin tutumpi tapaus. Vaikka pienenä vähän pelkäsinkin vettä, itse merta en ole koskaan pelännyt. 4-vuotiaana suihku oli kamalampi kuin venereissu, toisessa kun meni silmiin vettä ja toisessa vaan lilluttiin veden päällä.
Sisämaassa melkeinpä ahdistaa ajatuskin, että lähellä ei ole aavaa ulappaa. Järvet ovat nättejä ja kivoja, mutta minua häiristee ajatus, ettei niistä pääse minnekään. Järvi on inhottavan rajallinen. Mutta siitä huolimatta en mitenkään vastustaisi, jos joku haluaisi lahjoittaa minulle järvenrantamökin, kyllä järvet menettelee niin kauan kun on mahdollisuus nähdä mertakin.

Meidän vene. Se on sellainen vähän jo vanha, 80-luvulla tehty tavallinen yksimastoinen purjevene. Targa 96. Ja siis yhdeksänmetrinen. Vaikka ei olekaan mikään moderni, kuitenkin hyvin käyttökelpoinen ja nukkumistilaa on hyvinkin 5-7 ihmiselle, riippuen järjestelyistä. Sisälle mahtuu jonkinlainen keittiö, keulapiikki kahden henkilön nukuttavaksi, pistopunkka yhdelle hengelle ja takakajuutta kahdelle ihmiselle ja yhdelle hobitille. Keittiön pöydän saa laskettua istuinten tasolle parin hengen nukuttavaksi. Kotisatama on Pyhärannassa (tässä Rauman liepeillä).
Käytössämme on merikorttien lisäksi luonnollisesti kaiku, että tietää vähän millaisille kiville sitä ajelee ja myös navigaattori ja olisi GPS-seurantakin, jos se joskus viitsisi toimia.
Ja onhan meillä vielä pieni jolla, abot neljän hengen perämoottorivene ja pikkuveli sai omaksi tädin pienen kahden hengen asuttavan Pikku-Joe purjepaatin. Tätini kun osti sellaisen vähän isomman. On meillä sitten kaikennäköistä paattia tuossa pihalla talvisin.

Ennen tätä kesää en olisi uskaltanut sanoa osaavani purjehtia ihan yksin minnekään, mutta tänä kesänä perehdyin enemmän navigaattoriin ja merikortteihin. Sisarusten kanssa purjehdittiin Nauvosta Turkuun "ihan yksin", siis ilman että isä oli kipparoitsemassa (taisin keksiä uuden sanan) ja minähän se pääasiassa ohjailin, kun olin niin innokas vapaaehtoinen. Kertaakaan en ajanut kivelle ja vain kerran meinasin mennä väärää reittiä.

Yleisesti veneellä matkustamisesta. Veneily on ehdottomasti mukavin ja kätevin (jos ei ehkä nopein ja vaivattomin) tapa matkustaa Itämeren kohteisiin. Vene on matkan aikana koti; tavarat pysyvät mukavasti veneessä, eikä satamamaksut ole mitään hotelleihin verrattuna, luonnonsatamista nyt puhumattakaan. Veneellä pääsee melkein minne vaan, ja minne ei pääse, sinne ei tarvitsekaan päästä. :wink:
Purjehtiminen on hienoa, varsinkin hyvällä säällä ja tuulella. Koneella meneminen on vähän tylsää, mutta toisaalta silloin ei tarvitse olla niin kallellaan. Sopivat sivutuulet olisivat tietenkin kaikkein mukavimpia, pitää vaan laittaa tavarat niin, etteivät ihan heti putoile.
Myrskysäällä tai muuten vaan isossa aallokossa on siinäkin omat puolensa. Jos on sisällä nenä kirjassa kiinni, hyvinkin voi tulla huono olo. Mutta kannattaa olla ulkona sitloodassa ja nauttia keikutuksesta. (Okei, silloin jokusia vuosia sitten Härnösand-Rauma -välillä 13 m/s tuulessa olisin minäkin ollut iloinen tyvenestä.)

En ollenkaan enää muista, missä kaikissa paikoissa sitä on tullut oltua veneen kanssa. Pienempien paikkojen nimet unohtuvat niin helposti.
Tänä kesänä oli tarkoitus lähteä Riikaan, mutta valitettavasti matkamme sai uusia käänteitä ja jäimme vain Ahvenanmaalle. Mutta varsin hienoa oli silti, Maarianhamina on valtavan kaunis kaupunki, jonka kruunaa museolaiva Pommern. Niin ja mekin kävimme takaisintulomatkalla Isokarin kautta. Minäkään en mennyt itse majakkaan, kun olen siellä jo pariin kertaan ollut, ja maksu on kohtuuton 5 euroa. Mutta saarelta löysimme mm. albiinomustikoita!

Edellisinä vuosina on oltu Turun ja Ahvenanmaan saariston lisäksi mm. (lista siis niistä matkoista, joissa minä olen ollut mukana) Bengtskärissä, Etelän-Jurmossa (jo -85 heinäkuussa, kun synnyin huhtikuussa) Saimaalla, Tallinnassa, Tukholmassa, Ruotsin rannikolla linjaa Gävle-Sundsvall-Härnösand, Gotlannissa, Öölannissa, Saksassa (Stralsundissa), kaikissa Tanskan osasissa... Listasta ikävästi uupuu se Latvia ja Saarenmaa ja Hiidenmaa. Mutta ehkä ensi vuonna!

Pahoittelen viestin pituutta, vieläkin olisi tuhat asiaa kerrottavaksi kaikilta reissuilta. Mutta yleistä: onko muut huomanneet, että veneellä nukuttaa aina niin makeasti? Ehkä siinä kehdon keikuttamisessakin on jotain perää...
Tänä kesänä pikkuveli keksi laittaa kannelle riippumaton. Siinä se roikkui kiinni mastossa ja keulassa, oli varsin mukava keksintö.

Meillä ei ole koskaan venettä ollut, minkäänlaista.
Mutta ystäväni perheen veneellä olen ollut ja pitänyt siitä kyllä. Heillä on vanha hinaaja, joka on 1900-luvuna alkupuolella vetänyt tukkeja ympäri Suomea ja se on todella sympaattinen sekä ihana. Meno on rauhallisen puksuttavaa, vaikka yllättävän kovaa sekin kulkee. En oikein usko että tykkäisin suurien muskeliveneiden huimasta vauhdista.
Mikä sen mukavampaa kuin käydä saunassa ja pulahtaa kaiteen yli suoraan järveen uimaan. Sen jälkeen syödä uusia perunoita takakannella ja napsia tuoreita yrttejä viereiseltä yrttiruukulta. Yön ajan kuunnella veden liplatusta unen läpi.
Mitään teknisiä tietoja en osaa kertoa veneestä, mutta sinne mahtuu nukkumaan varmaankin 8-9 ihmistä ja pituutta on lähemmäs kymmenen metriä.
Meri kiehtoo minua, mutta luulen silti olevani enemmän järvi-ihmisiä. Niiden keskellä kun asunkin. Olen tietysti ollut vain vieraana paatilla, mutta osaisin kuvitella itselleni jossain tulevaisuudessa oman paatin. Minä pelkään olla suurilla laivoilla (kuten ruotsinlaivalla), mutta pienemmillä ei paniikkia tule. Tosin tunne voi johtua tästä meri/järvi-yhteydestäkin, en ole sitä sen tarkemmin miettinyt.

Ruusa Gamgi sanoi:

Mutta yleistä: onko muut huomanneet, että veneellä nukuttaa aina niin makeasti? Ehkä siinä kehdon keikuttamisessakin on jotain perää...

Click to expand...

Se on se meri-ilma, katsos. Meidän perheellä ei purjevenettä ole. Mutta sellaisia puisia, abauttiarallaa 9-metrisiä keskimoottorilla varustettuja kalastusveneitä on tainnut olla kolme tähän mennessä. Eniten pidin edellisestä, jossa oli sellainen ihana käsin käyntiin veivattava moottori. Sille piti aina antaa ryyppyä just oikea määrä (siis kaataa ties mitä isän kehittelemää tököttiä suoraan muovitörpöstä) ja samalla veivata isoa metallista umpiratasta oikeaan tahtiin, kunnes moottori jaksoi imaista itsensä käyntiin. Siinä oli tunnelmaa. Ja se oli ainoa, jota opin käyttämään, nykyinen "paina nappia ja käännä avainta" -systeemi on ihan liian tylsä.

Meri on minullekin se rakkain. Ovathan järvetkin kauniita ja parhaassa tapauksessa isojakin, mutta meri on silti meri. Sen värit ja tuoksut ovat kerrassaan mainioita. Kun olimme pieniä, isä vei meidät pari kertaa pahoihin myrskyihin (mistä äiti ei tietenkään pitänyt), mutta opimme aika nopeasti kunnioittamaan merta ja tarkkailemaan säätä. Toinen, se rakkaampi kesämökkimme on sen verran kaukana avomerellä, ettei sinne edes viitsi lähteä, jos säätiedotukset lupaavat liiallista tuulta. Sitten pysytellään lähempänä mannerta olevalla mökillä. Kuulostaapa hienolta, kun kerron kahdesta kesämökistämme... molemmat ovat isoisän vanhoja kalastushökkeleitä.

Mutta siis, meri-ilmasta. Se vain nukuttaa. Harvemmin sitä saa nukuttua vaikka kalliolla, mutta kun on päivän ollut merellä, niin jopas alkaa se auringon lämmittämä kallionpintakin houkuttelemaan. Pitäisi taas lähteä mökille, mutta kun täältä Turusta on niin harmillisen pitkä matka, ettei tule enää niin usein käytyä. Huoh.

Thali sanoi:

Eniten pidin edellisestä, jossa oli sellainen ihana käsin käyntiin veivattava moottori. Sille piti aina antaa ryyppyä just oikea määrä (siis kaataa ties mitä isän kehittelemää tököttiä suoraan muovitörpöstä) ja samalla veivata isoa metallista umpiratasta oikeaan tahtiin, kunnes moottori jaksoi imaista itsensä käyntiin. Siinä oli tunnelmaa. Ja se oli ainoa, jota opin käyttämään, nykyinen "paina nappia ja käännä avainta" -systeemi on ihan liian tylsä.

Click to expand...

Meillä on sellainen "paina nappia"- moottori, mutta ei se vielä mitään takaa. Viime viikolla oltiin isoisän ja tädin kanssa laivaväylän reunalla kalastelemassa, eikä meinatu saada moottoria käyntiin millään. On nimittäin se meidänkin moottori aika tarkka ryypyn suhteen .

Mutta asiaan. Meilä on tosiaan punainen vanhanajan moottorivene. Sellainen, joita näkee vanhoissa elokuvissa soutuveneinä ja järvimaisemaa kuvaavissa mainoksissa. Peräprutku, siis, toisin sanoen. Sen kanssa käydään kalassa ja saarissa nauttimassa meri-ilmastosta. Juuri eilen tulin Hangosta, jossa tuo vene on isovanhempieni luona. Harmittavaa kyllä oli aika tuulista ja sateista, eikä sillä veneellä tehnyt oikein mitään. Onneksi oli pari tyyntä päivää, niin pääsi kalastamaan .

Aikaisemmin, kun vielä asuin Hangossa, oli perheellämme pieni purjevene. Se tosin myytiin pois, kun olin pieni, enkä koskaan oikein päässyt sen iloista nauttimaan. Nykyään sellainen olisi todella mukava. Purjeveneen jälkeen meillä oli pieni matkakäytöönkin soveltuva moottorivene, mutta sitä ei koskaan oikein käytetty, kun ei ollut aikaa. Kolme ihmistä sinne olisi mahtunut hyvin nukkumaan. Nyt sitten on jäljellä vain se peräprutku.

Meri on minulle lähellä sydäntä ja haaveissa olisi sitten isona hankkia purjevene ja taito sillä seilata. Muutaman kerran olen ollut isommalla purjeveneellä merillä. Yhdellä kerralla aallokko oli kolmimetrinen ja toisella kerralla yllätti sumu, jossa ei melkeimpä nähnyt omaa kättä, jos sen eteensä ojensi. Molemmat sellaisia elämyksiä, jotka haluaisin kokea uudestaan . Veneilyssä minua kiehtoo meren tunnelma ja rauhallisuus ylitse muiden. Meren kohina saarten kallioisille rannoille ja peilityyni pinta tyynenä päivänä. Olisi mukavaa olla vanhanajan merimies .

Propos sanoi:

Olisi mukavaa olla vanhanajan merimies .

Click to expand...

Tai sitten ei. Oli meinaan saa..iraan rankkaa puuhaa ja tuskinpa kovin hyväpalkkaistakaan. Tai no sehän riippuu vähän asemasta.
Mutta kyllä vaan minuakin jaksaa kiinnostaa vanhanajan merielämä, oi niitä kunnon puupurjealuksia! Haluaisin joskus vielä kavuta takilaan ja tasapainotella raa'alle purjeita laskemaan tai edes pidellä sellaista mahtavaa ruoria aluksen kyntäessä valtamerta. (Miten niin putoaisin heti ensitöikseni raa'alta kannelle enkä jaksaisi pitää yksin ruoria paikallaan? )

Hanko on muuten aivan ihana kaupunki. Vaikka Raumakin on merenrantakaupunki, on ihan eri asia kun se välkehtivä meri näkyy keskeltä kaupunkiakin, eikä tarvitse matkata ihan satamaan saakka. Viimeksi Hangossa ollessani sattui olemaan kaunis ilmakin, se kruunasi kaiken. Voi sitä näkyä, kun meri kimaltelee rakennuksien takaa...

Maksaisi purjeveneet vaan vähän vähemmän, niin oma purjepaatti minullekin tulevaisuudessa olisi ihan selviö. Vaikka missä kolkassa asustelisin, aina sitä voisi tulla lomaksi merelle. Mitään etelänmatkoja minulle, pthyi. Kesä, meri ja purjevene, siinä onnistuneen kesäloman taikasanat.

Thali, ulkosaariston kesämökki kuulostaa tosi kivalta (onko se jopa ihan kirjaimellisesti avomerellä?). Varsinkin, jos siellä ollessa tulisi kunnon myrsky ja voisi olla rannalla ihailemassa meren mahtia. Voi että. Ja auringonlaskukin on ihan eri asia kun sen näkee ilman häiritseviä puita tai rakennuksia.
Tietysti matka on pitempi kuin lähisaariston mökkiin, ja onhan meidän tavallinen saaristomökkimmekin kätevä, kun rannasta on merimatkaa vain pari kilsaa. Molemmilla on puolensa, mutta ulkosaariston mökki olisi omalla tavallaan paljon kiehtovampi.

Ruusa Gamgi sanoi:

Mutta kyllä vaan minuakin jaksaa kiinnostaa vanhanajan merielämä, oi niitä kunnon puupurjealuksia! Haluaisin joskus vielä kavuta takilaan ja tasapainotella raa'alle purjeita laskemaan tai edes pidellä sellaista mahtavaa ruoria aluksen kyntäessä valtamerta. (Miten niin putoaisin heti ensitöikseni raa'alta kannelle enkä jaksaisi pitää yksin ruoria paikallaan? )

Click to expand...

Eikös Suomessakin ole pari koululaivaa, joissa saa kokeilla merimieselämää?

Ruusa Gamgi sanoi:

Thali, ulkosaariston kesämökki kuulostaa tosi kivalta (onko se jopa ihan kirjaimellisesti avomerellä?). Varsinkin, jos siellä ollessa tulisi kunnon myrsky ja voisi olla rannalla ihailemassa meren mahtia. Voi että. Ja auringonlaskukin on ihan eri asia kun sen näkee ilman häiritseviä puita tai rakennuksia.

Click to expand...

Mökkisaaremme on kirjaimellisesti viimeinen saari ennen aluevesirajaa, joten auringonlasku on tosiaan aika hulppea, samoin myrskyt. Mutta ulkosaaristosta puhuminen on sitten toinen juttu, kun ei tuolla Himangan rannikolla ole samanlaista saaristoa kuin vaikkapa Turun edustalla. Eli jos mielessäsi on joku Bengtskärin kaltainen saari, niin eipä se ihan sellainen ole. Hyvällä säällä saaremme kyllä näkee ihan maistakin, mutta koska muita saaria ei ympärillä ole, olen tottunut puhumaan avomerestä.

Optimistijolla on aika hauska kulkupeli. Aina kun käyn yhden enoni mökillä joka sijaitsee eräässä Puruveden saaressa, niin purjehdin sillä jollalla ainakin pari kertaa sen saaren ympäri. Varmaan aika huvittava näky tämmöinen mustiin pukeutuva synkkis semmoisessa pikku matopurkissa.

Thali sanoi:

Eikös Suomessakin ole pari koululaivaa, joissa saa kokeilla merimieselämää?

Click to expand...

Enpä tiedä tuollaisista ollenkaan. Pitäisi kai ottaa selvää. Mutta luultavasti sellaiseen pääseminen on kamalan vaikeaa ja/tai maksaa ihan järjettömän paljon. Ja varmaan tuollaiseen tarvittaisiin edes jonkin verran hyvä pohjakunto... Kiinostusta kyllä riittäisi.

veneily ja vesi on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni( voi johtua kyllä isästä, joka vanhana kilpa-purjehtijana haluaa ehdottomasti vieläkin veneillä)

Kyllä meillä veneitä riittää se ei ole ongelmana, ne vain on jo aika huonossa kunnossa . nykyään enemmän ajelemme moottoriveneellä(Viikari), mitäs siitä sanoisi noin viisi metriä pitkä ja pari metriä leveä, puoliksi on kattokin. veneilemme päijänteellä, joten hyvä moottori tuollaisessa veneessä on hyvä olla, kun matkat ovat välillä aika pitkiäkin.
Lyhyitä matkoja varten on soutuvene(Pikku-Viikari), jossa on pieni moottori perässä. ainoa vain kun moottori pitää vetää käyntii, niin se on aika voimaa vievää puuhaa...
lisäksi on taka pihalla vielä kaksi purjevenettä, windmilli ja optimistijolla, jolla itse aikoinaan purjehdin, mutta nyttemmin on se jäänyt... ops: purjehdus on vaihtunut moottori veneellä ajeluun.
Mitä mieltä olette mootoriveneellä ajamisesta, onko se teistä vaikeaa vai helppoa? omasta mielestäni se on jotenkin kumpaakin, saa koko ajan hakea suuntaa..

Itse en ole ajanut kuin pienellä ja vähän isommalla avomoottoriveneellä, mitään isoja muskeliveneitä en ihan ole kokeillut. Perästäohjattavaa pienimoottorista venettä on ihan helppo ohjata ja kyllä sen jotenkin käyntiinkin saa.
Nyt meillä on sellainen moottorivene, missä on ratti keskellä. Sitä on vielä paljon helpompi käyttää. Kääntää vaan avaimesta ja laittaa kaasua. Ohjaaminen on kamalan helppoa. Ainakin jos tietää varman reitin, ajaminen on paljon helpompaa ja mukavampaa kuin esim. autolla ajaminen, kun pystyy samalla ihailemaan merimaisemiakin. Tällä moottoriveneellä me ajetaan usein viiden minuutin matka rannasta mökille, niin pieneen matkaan ei aina jaksa mennä purjeveneellä, kun se kestääkin kolme kertaa kauemmin.

Thali sanoi:

Eikös Suomessakin ole pari koululaivaa, joissa saa kokeilla merimieselämää?

Click to expand...

Ainakin kuunari Helena on tällainen laiva. En oikeastaan tiedä, kuka sen omistaa, mutta jossain vaiheessa sillä purjehti työttömiä nuoria aikuisia. Toinenkin vastaava laiva taitaa olla, en ole varma mihin esim. Lindeniä käytetään. Sitten on Estelle-tyyppisiä projekteja - vai oliko Estelle ainut laatuaan, se nimittäin pari vuotta sitten purjehti Angolaan (ja ehkä muuallekin Afrikan länsirannikolle), viemisinä ainakin suomalaista kulttuuria, ehkä avustuksiakin, ja tuomisina Reilun kaupan tuotteita. Minun käsittääkseni Estellelläkin oli lähinnä amatöörejä miehistössä.

Googlasin, ja löysin Helenan / Suomen purjelaivasäätiön kotisivut:
http://www.staf.fi/joutsen/helena.html