Viimeisin keikka

Rammstein:heart: Aijai, lämmittää sekä kehoa (pyrot) että mieltä (bilemeininki). Sonne on uskomaton livenä, niin paljon pyroa ja kaikkea jännää. Nyt on aikamoinen keikanjälkeismasis ja lisäksi huolettaa Till Lindemanniin liitetyt huhut, mutta aika näyttää mikä on totuus tässä(kin) asiassa.
 
Olin itsekin tuolla Rammsteinin keikalla lauantaina! En ole käynyt kovinkaan monella keikalla elämäni aikana, joten se oli siinäkin mielessä unohtumaton kokemus. Pyrotekniikat olivat eeppisiä ja ainakin seisomakatsomossa oli hyvä meininki. Pidin todella paljon Deutschlandin teknoversiosta.
 
Taas on paljon päivittämistä.

Maaliskuussa kaveri pyysi ex tempore lähtemään japanilaisen Shonen Knifen keikalle. Lämppärinä kotimainen bändi (jonka nimen päivitän tähän kun saan päähäni mikä se oli) joka soitti viimeisen keikkansa. Kahden bändin voimalla mimmienergiaa, punkia ja katurockia, how cool is that!

Huhtikuussa todistettiin Turmion Kätilöitä loppuunmyydyllä Tavastialla. Seisoskelin kerrankin portailla katsomassa keikkaa ja olipas hauskaa kun tämmönen lyhempikin henkilö näki soittajien jalat!! Ja muutenkin kivaa kerrankin nähdä kunnolla mitä lavalla tapahtuu :D (oon aina ollut sitä mieltä että keikoilla pitäis olla pituusjärjestys). Meno portailla oli ihan yhtä kova kuin permannollakin. Yksi parhaista näkemistäni Kätilöiden keikoista!

Edelleen huhtikuussa oltiin Merihelvetti-risteilyllä. Kuten risteilyillä aina niin tuollakin sattui ja tapahtui, erityisesti retkueen toiselle osapuolelle (not me). Kaikkia esiintyjiä ei tullut väijyttyä, mutta pakollisiin ohjelmanumeroihin kuuluivat tietysti (taas) Turmion Kätilöt, Fear of Domination, Bloodred Hourglass ja Finntroll. Netta Skogin hanurointia ja ruotsalaista In Mourningia (jonka epäkiitollinen osa oli soittaa krapulaiselle yleisölle sunnuntaina viimeisenä ennen satamaan saapumista) unohtamatta. Kätilöiden keikka oli melkeinpä jo pelottava, lavanedus oli aivan liian pieni ja kun pitti lähti pyörimään siinä ei sivullisia säästelty. Pittikulttuuri ei ollut kaikin osin hallussa, osa isoista miehistä ei oikein tajunnut että pienessä tilassa ei voi riehua samalla tavalla kuin ulkofestareilla joten liukenin salin takaosaan seuraamaan keikkaa. Kaikenlaista muutakin ohjelmaa laivalla oli, kuten trubaduuria ja hevibingoa (!). Hauska reissu kyllä ja tämä kuulemma järjestetään ensi keväänä uudelleen.

Toukokuun lopulla oltiin katsomassa jenkkiläistä Bongzillaa, joka soittaa semmosta stoneria. En ollut ikinä ennen kuullut näistä mitään mutta viihdyin kyllä. Stoner rock ei sinällään ole mulle kovin tuttua.

Pari viikkoa sitten oltiin Tampereella Tuhdimmilla Tahdeilla kuuntelemassa, noh, tuhdimpaa musaa. Kukaan ei varmaan ylläty siitä että yksi meidän odotetuimmista bändeistä oli Turmion Kätilöt :D mutta kova ohjelma oli muutenkin: tuli nähtyä Shereign, Beast In Black, Dynazty, Ensiferum, Diablo, Bloodred Hourglass, Verikalpa, Battle Beast, Swallow the Sun, Wolfheart ja Brymir, unohtamatta euroviisuvoittaja Lordia. Lordi ei varsinaisesti niin hirveesti etukäteen kiinnostanut, mutta koska se nyt paikalla oli niin mentiin katsomaan ja olihan se hienoa kun koko kenttä karjui HARD ROCK HALLELUJAH! Virallisilla jatkoilla soitti vielä Manowar-covereita esittävä Kill With Cover. Näyttivätkin ihan 80-luvulta tupsahtaneilta ruuhkatukilta!

Tällä viikolla pe-la olis sit ensimmäinen (!!!!!!!) Tuskani. Olisin ostanut pelkän la-lipun, mutta jahkailin vähän liian kauan ja lauantain päiväliput oli loppuunmyyty. Kerkesin saada pe-la lipun ja nyt on koko tapahtuma loppuunmyyty. Tänä vuonna Tuskassa on poikkeuksellisen paljon itseäni kiinnostavia bändejä (köh köh mm. Turmion Kätilöt) ja haluan myös käydä siellä nyt kun se on vielä Suvilahdessa. Suvilahteen aletaan rakentaa jotain ison rahan tapahtumakeskusta, jonka tieltä raivataan mm. siellä pitkään ollut DIY-skeittiparkki, enkä ole kyllä yhtään vakuuttunut siitä, että Tuska, Flow tai muutkaan vastaavat tapahtumat enää palaavat sinne. Toivon olevani väärässä, mutta usein infran uudistaminen nostaa aluevuokrahintoja niin, että lippujen hintoja olisi pakko nostaa kestämättömän korkeiksi. Joskus mietityttää, että kenelle kaupunkitila oikein loppupeleissä kuuluu?
 
Offia: mene katsomaan Jinjeriä Tuskassa! Semmoista vähän djentin tyylistä, muista Ukrainan lippu ja tarpeeksi aikaisin paikalle, koska viime vuonna Jinjer oli teltassa ja se oli ihan järjettömän täynnä.
 
^ Näin Jinjerin kahdesti 2018: ekaks Saarihelvetissä, sitten Saksassa Summer Breezessä. Silloin aattelin että not my cup of tea, mutta meinasin kyllä mennä nyt päivittämään mielipiteeni. Mahtuminen ei liene tällä kertaa ongelma kun soittavat päälavalla.
 
Olen katsonut kymmeniä reaktiovideoita Jinjerin Piscesistä (tässä yksi parhaista, koska reagoija haistaa palaneen käryä ensimmäisen suosittelijan persoonan ansiosta) ja bändi on toinen minua kiinnostava Tuskassa perjantaina. Ykkönen toki on illan pääesiintyjä Gojira, jonka missasin vuosi sitten. Jinjer ei ole iskenyt sieluuni niin syvälle kuin Gojira. Muitakin illan bändejä olen pintapuolisesti kuunnellut Tuubista ja ne tuntuvat olevan ihan okei. Katsotaan nyt mikä iskee.

Lavalta katsoen minä varmaan erotun yleisömerestä ja huomiota herättää myös taakseni luonnostaan muodostuva kiilanmuotoinen tyhjä tila. Aion pukeutua tylsän setämäisesti niin kuin aina, sillä näillä senteillä en voi sulautua porukkaan edes kokomustilla kuteilla vaikka yrittäisin.
 
Pagba sanoi:
Lavalta katsoen minä varmaan erotun yleisömerestä ja huomiota herättää myös taakseni luonnostaan muodostuva kiilanmuotoinen tyhjä tila. Aion pukeutua tylsän setämäisesti niin kuin aina, sillä näillä senteillä en voi sulautua porukkaan edes kokomustilla kuteilla vaikka yrittäisin.
Click to expand...
Pitääpäs vähän katsella ympärilleen jos vaikka bongaisin sut. Luulen suunnilleen muistavani miltä näytät (tai no näytit joku parikyt vuotta sitten, mutta kyllä yleensä silti tunnistaa). Saanee tulla bongatessa koputtamaan... no, olkapäälle en ehkä yllä, mutta hihasta ehkä yletän nykimään?
 
Tietysti saa lähestyä. Minulla on tummanvihreä kankainen lierihattu, jollaista sotilaat käyttävät tropiikissa, jollei juuri sillä hetkellä ole tarvetta kypärälle. Selässä on iso musta reppu, jota koristaa pyöreä sinisävyinen moraalimerkki. @Isilmírë sen minulle lahjoitti, mutten saa pienistä tengwareista tolkkua.
 
Tengwar-kirjaimet ovat Morian portin tyyliä, @Pagba . Merkissä lukee yksinkertaisesti "Kontu", ja se yksi pyörylä, jonka ympärillä on kolme pistettä, on pelkkä samaisesta porttitekstistä kopioitu koriste-elementti.
 
Kävin noin kuukausi sitten katsomassa moldovalaista Infected Rainia On The Rocksissa. Lena Scissorhands on minulle eräänlainen roolimalli, ja vaikka metalcore ei aina uppoa niin varsinkin vokalisti-Lenan ja kitaristi-Vidickin lavakarismaa ja innostunutta esiintymistä on aina ilo seurata. Olisipa ollut rahaa ostaa kiva kiertuepaita, mutta ehkä myöhemmin.
 
Husky sanoi:
^ Näin Jinjerin kahdesti 2018: ekaks Saarihelvetissä, sitten Saksassa Summer Breezessä. Silloin aattelin että not my cup of tea, mutta meinasin kyllä mennä nyt päivittämään mielipiteeni. Mahtuminen ei liene tällä kertaa ongelma kun soittavat päälavalla.
Click to expand...
No niin, eka Tuska-päivä takana, mielipide päivitetty ja mietinpä vaan että ovatko korvani olleet viisi vuotta sitten puuta tms. Tämähän oli kova! Seurasin keikkaa sieltä Oranssin rappusilta mistä olikin hyvät näkymät; näkyi suurin osa lavasta, toinen screeni ja tietysti yleisön reaktiot. Kaukaa jotenkin myös kuulee paremmin, tai ainakin selvemmin.

Tuli väijyttyä myös Arch Enemy (aina kova!), Glenn Hughes (Purple-klassikoita) ja Gojira (josta en etukäteen tiennyt juuri muuta kuin nimen, mutta olis varmaan syytä tietää). Pagbaa yritin bongailla, mutta tuosta yleisömerestä on kyllä tosi vaikea löytää silmämääräisesti edes keskimääräistä pidempää henkilöä.

Gojiran jälkeen alue tyhjeni hetkessä ilmeisesti melko täydellisesti ja Kalasataman metroasemalle oli aivan turha yrittää tunkea. Kävelin Sörkkään ja hyppäsin metroon sieltä. Kotimatka kaikkineen kesti 1,5 h :o

Nyt pitää alkaa tehdä lounasta ja käydä suihkussa, eka mua kiinnostava bändi (Kätilöt...) aloittaa jo 14.15. Katselin tämän päivän ohjelmaa kyllä vähän kauhulla, sillä periaatteessa tässä olis sitten tauotta kiinnostavia bändejä aina 22.30 asti. Siirtymiset, vessa- ja ruokatauot ja kaljajonossa seisominen, missä välissä? Apuuva! VV:n jätän kyllä väliin ja lähden alueelta kun metrot eivät vielä ole tukossa.
 
Vihdoin viimein sai vanha metallipää raahauduttua Tuskaan. Ihana lapseni houkutteli. Ja varsinainen porkkana oli The Hu. Päästiin eturiviin, mikä on jo loistavaa itsessään. Upea ja hienosti soiva bändi! Mongolimetalli ylitti odotukset, vaikka hyvää tiedettiin odottaakin.
Ja hurja hurlumhei Lorna Shoren moshpitissä pisti eläkeläisen urheilemaan. Kolhuiltta ei säilytty, mutta se on homman nimi. Pieni vesisade aina välillä huuhtoi isommat hiet pois.
Metalliveljeys on parhautta edelleen!
Nyt on olo kuin teletapilla: uudestaan, uudestaan! 💖 🤘
 
Tuskan lauantai koitti sateisena. Kotoa lähtiessä jouduin miettimään kengät uusiksi. Maiharit jalkaan ja kuivin jaloin koko päivä! Pride-päivän kunniaksi puin päälleni edellispäivänä ostamani sateenkaari-Tuskapaidan. Kalasataman metroasemalla kertissadetakki päälle ja kohti juhlapaikkaa.

Turmion Kätilöiden aloittaessa satoi ja olin vielä jonossa turvatarkastukseen. Tarkastus oli lähinnä silmämääräinen ja ehdin lavan eteen toisen biisin aikana. Porukka oli sateesta huolimatta aivan hurmiossa ja keikan päätteeksi, kun sadekin oli jo loppunut, bändin toinen solisti Raaka Pee totesi silminnähden liikuttuneena "tätä varten tätä tehdään".

Sitten puolijuoksua kakkoslavalle, jossa Brymir tykitteli menemään. Kyseinen orkesteri on tullut nähtyä kolmesti tämän vuoden aikana ja vaikken ole juurikaan kuunnellut bändiä kotona niin tuotanto kuulosti jo kovin kotoisalta. Kalapitissä (jossa pittiin heitetään semmonen Motonetissa myytävä haukityyny) lenteli niin hauki kuin vesipullotkin ja näkyipä pitissä myös vihreä dino (uimalelu) joka näytti osallistuvan pitteihin mielellään muutenkin.

Takaisin päälavalle jolla soitti Clutch. Tämä ei ollut lainkaan mun mieleeni (ekoista biiseistä tuli mieleen lähinnä joku southern rock ja muutenkin tää oli mun makuun, noh, hirveä) ja lähdin käymään Tuska Expossa. Siellä oli myynnissä kaikenlaista genreen liittyvää eläinten pääkalloista lippalakkeihin. Ostot tällä kierroksella: 0 e.

Seuraavaksi tulikin kunnon surffausshow, sillä kävin ensin katsomassa jonkin aikaa Swallow the Sunia, sen jälkeen StS:n kanssa päällekkäin soittanutta Finntrollia, ja sitten pienimmälle lavalle (jonne piti tulla ajoissa jos meinas mahtua sisään) katsomaan porvaricorea soittanutta suomenruotsalaista Bob Malmströmiä. Ja tämähän se sitten olikin itselleni yksi koko festarin kovimmista vedoista! Kun hc-punk - joka on sydäntäni kovin lähellä - on yleensä aika vasemmistolaista, niin BobM on avoimesti ja komeasti bättrefolk ja Nalle Wahlroos on kova jätkä! Ai jukoliste että oli hauskaa.

BobM soitti Tiivistämöllä katon alla, ja keikan aikana oli alkanut sataa. Odottelin sisätiloissa jonkin aikaa sateen laantumista, mutta seuraava keikka (josta en ollut kiinnostunut) läheni ja Tiivistämölle otetaan rajattu määrä porukkaa sisään, joten koin reiluksi häipyä vapauttaaksen tilaa jollekin muulle. Sadetakkia taas päälle ja ulos kaatosateeseen. Yllättävän moni ei ollut varautunut sateeseen mitenkään, joten melko paljon läpimärkää porukkaa alueella hengaili.

Sade loppui sopivasti vähän ennen In Flamesia. Aiemmin jo mainittu vihreä dino nousi kesken keikan valokeilaan, kun laulaja kysyi että btw, kuka v...u on saanut kuningasajatuksen tuoda TUON tänne. Hetken päästä skriineillä näkyi dinon selkään kavunnut käsiään heilutteleva ja kovasti jotain huutava herra, ja yleisöllä oli hauskaa.

Oman festarini päätti kakkoslavalla soittanut Butcher Babies, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja oli ilmeisen vaikuttunut Tuskan menosta. Ja vaikuttunut olin kyllä minäkin bändin menosta, tämähän meni siis saman tien soittolistalle vaikken ennen Tuskaa tiennyt bändistä juuri mitään. Herran jestas mikä energia ja mitä letinheittoa!

Mielenkiintoista miten säätila vaikutti jonoihin. Perjantaina aurinkoa ja 27 lämmintä, jumalattomat jonot ihan joka paikkaan. Lauantaina pari n. tunnin sadekuuroa ja 20 astetta lämmintä, oikeastaan mihinkään ei tarvinut jonottaa.

Tuskan asiakaskyselyssä annoin miinusta ruoan ja oluen järkyttävistä hinnoista. Eihän festareille ryyppäämään mennä, mutta 9 e puolen litran Karhusta on kyllä jo aika törkeä hinta (siiderit ja muut suhteessa vielä kalliimpia) ja ruoka-annoksetkin 11-16 e eikä ne olleet mitenkään isoja. Plussaa panttisysteemistä, jonka vuoksi hylättyjä tölkkejä ei pahemmin näkynyt ja alue pysyi muutenkin varsin siistinä.

My First Tuska, ja hyvät fiilikset jäi. Katsotaan mitä bändejä on tarjolla ensi vuonna,
 
Rhosgobella sanoi:
Metalliveljeys on parhautta edelleen!
Click to expand...
Arch Enemyn Alissa perjantaina:

Look at the people on your right side. Look at the people on your left side. You already know who these people are. They are your metal sisters and brothers.

Mä tapasin niin monta mahtavaa tyyppiä tuolla (kuten muillakin metallifestareilla tätä ennen) etten voi kuin olla samaa mieltä.
 
Lähdin Tuskaan suoraan töistä. Kokeilin ensimmäistä kertaa Varustelekan ison rynnäkkörepun ylipakkaamista. Tein tiukan käärön parista pyyhkeestä ja vaihtovaatteista ja ripustin sen muovipussitettuna repun alle sen omilla hihnoilla. Yhdistelmä toimi ja pääsin Sturenkadun Cheaphostelliin vaikeuksitta. Siellä havaitsin kauhukseni, että sopivan lattiapinta-alan puutteessa joutuisin nukkumaan kerrossängyssä. Jätin turhat kamat hostellin lukittavaan kaappiin ja lähdin Rediin. Bussimatkalla metroasemalle luulin vaihtaneeni, mutta taisinkin vain tarkistaa kortin saldon. Onneksi vältyin sakkomaksulta.

Redissä oli valmiina mittavat jonotussysteemit, mutta ne osoittautuivat tarpeettomiksi. Viime vuodesta viisastuneena alkuasukkaille oli ollut tarjolla ranneke melkein koko viikon ajan, joten ruuhkaa ei ollut. Marssin suoraan vaihtopisteelle ja sain ranteeseeni perjantain rannekkeen. Sillä oli suolainen hinta, mutta työnantaja oli maksanut siitä puolet Epassilla. Kävin syömässä pizzan ennen festivaalialueelle siirtymistä.

Turvatarkastuksesta selvittyäni kävelin päälavan edustalle ja vaihdoin pari sanaa toisen korkean ihmisen kanssa. Seisoin reppu jaloissani suunnilleen moshpitin kohdalla, jos sellainen olisi muodostunut. Liikuin jatkuvasti vaihdellen painoa jalalta toiselle, jotta ne eivät olisi kipeytyneet. Samalla se kävi tanssista. Jinjerin keikka oli ihan okei. Olin kuunnellut Tuubista muutaman biisin Piscesin jälkeen, mutta ne eivät olleet kolahtaneet samalla tavalla. Kun keikka oli ohi, pistin merkille vankat alumiiniaidat alueen reunamilla. Päätin hakeutua sellaisen vierelle tuen takia illan pääesiintyjää katsoakseni.

Seurasin vähän sivusta paria muuta bändiä. En syönyt tai ylipäätään ostanut mitään. Hämärän kauppahallin tarjonnan kävin lävitse ja minua ilahdutti se, että kukaan ei yrittänyt myydä minulle mitään. Se taisi johtua siitä, että he näkivät yhdellä silmäyksellä, etten ollut potentiaalinen asiakas. Vähän tarkemmin katselin riimuja käsitteleviä kirjoja. Sekä historiallinen että esoteerinen näkökulma olivat edustettuina. Edellisiä kirjoja olin jo lukenut ja jälkimmäiset eivät kiinnostaneet minua. Muistin Eddasta säkeistön "Varmaa on tämä: jos tutkit riimuja, jumalilta saatuja mahtajain sauvoja, jotka väkevä puhuja värjäsi, niin viisainta on pysyä vaiti." Jos joku kirjoittaa kirjan löydöksistään, niin hän ei voi olla viisas, joten häntä ei kannata lukea.

Gojiran keikan alkua odotellessani kutsuin samassa tapahtumassa olleen lempisiskonpoikani moikkaamaan ja hän olikin rinnallani koko setin ajan. Paikkani aidan vieressä takasi sen, että olin kulkureitin varrella, mutta moshpitiltä säästyin. Näin päiden ylitse milloin siellä seistiin ja milloin pyörittiin ympyrää. Jälkeenpäin näin videonpätkän, jossa moshaajat istuivat maassa ja olivat soutavinaan. Se kuulemma oli perua jonkin muun bändin keikalta, jossa konteksti oli ollut selkeämpi. Keikan kohokohta oli se, kun Joe ohjeisti meidät laulamaan kuoro-osuudet The Chant -biisissä. Olihan se pelkkää AAAta, mutta selvällä sävelellä. Osallistuimme oikeasti biisin esittämiseen sen sijaan, että olisimme vain laulaneet mukana kajarien kanssa kilpaillen.

Gojiran esitys päätti koko illan ja lähdimme pois. Metroasemalla oli ihan mieletön tungos ja siskonpoikani suunnisti sinne. Itse lähdin kävelemään hostellille, jossa sain nukuttua yllättävän hyvin liian lyhyessä sängyssä. Ihan okei paikka, paitsi että vessa oli liian pieni ja erillinen pesuhuone olisi ollut hyvä. Aamiainen oli ylihintainen tarjontaan nähden.

Menin Prideen Natural Movementin kautta. Bussissa iski tarkastaja, mutta tällä kertaa olin onnistunut ostamaan lipun. Perillä löysin samantapaiset paljasjalkakengät, joita nyt käytän, mutta kevyemmät ja enemmän paljasjalkaiset. Pulla oli huolestunut siitä, olinko saanut alennusta kassalla eli siitä, hyötyikö hän itse vähemmän minun ostoksestani. Ihana ihminen.
 
Saarihelvetti, tuo Tampereen (tai ehkä koko Suomen) idyllisin festari ihanassa Viikinsaaressa ja (luultavasti) mun festarikesäni 2023 päätös. Tänäkin vuonna juhlin siellä vain yhden päivän eli lauantain. Päivävalinta osui säiden puolesta aika lailla nappiin: oli satanut n. viikon ja festarikentät olivat kauheassa kunnossa, mutta sää oli lämmin ja aurinkoinen. Olen käynyt Saarihelvetissä joka vuosi 2018 lähtien (myös pandemiavuosina!) ja tämä oli ensimmäinen kerta kun en kastunut.

Juna oli kymmenen minuuttia myöhässä ja niinpä myöhästyin laivasta, jolla piti alunperin mennä. Ehdin kuitenkin melkein ajoissa katsomaan Fear of Dominationia, missasin vain ekan biisin (ja sekin kuului kyllä lauttarantaan asti). Paikalla ei ihan hirveästi vielä väkeä ollut mutta keikka oli hyvä. Kenttä oli mutavelliä ja kengät olivat hirveän näköiset jo kohta alueelle saapumisen jälkeen... onneksi olin varautunut ja laittanut maiharit jalkaan. Katselin kauhulla kun jotkut seisoivat tennareissa nilkkoja myöten kurassa. Lisäksi mutavelli haisi paikoitellen todella pahalta.

Kaveritkin pääsivät yksi toisensa jälkeen saarelle ja mentiin katsomaan Lost Societya. Tämän bändin kanssa olen ollut useammillakin festareilla samaan aikaan ja joka kerta onnistunut missaamaan. No nyt tuli nähtyä ja ihan kelpo orkesterihan tuo oli livenä. Sen jälkeen katseltiin kauempaa Stoned Statues joka oli hyvinkin vakuuttava. Kauempaa kuunneltiin myös Harakiri For The Sky, black metal ei nyt sinällään ole oikein mun juttu mutta tämähän oli itse asiassa aika hyvä. Kakkoslavalla One Morning Left kärsi teknisistä ongelmista ja pääsi lopulta soittamaan vain kaksi (!) biisiä. Me kävimme tässä kohtaa syömässä koska mitään ei tapahtunut missään. Ruoka (ja kalja) oli ihan törkeän hintaista ja annoin tästä järjestäjille palautetta. Saarella kun ollaan niin ei voi oikein ihan vaan käväistä alueen ulkopuolella nokkimassa.

Tässä välissä kävimme katsomassa pikkulavalla Tampere Burleskia kolmen esiintyjän verran. Hauskaa, leikkisää, viihdyttävää! Sen jälkeen käväistiin kakkoslavalla katsomassa Lähiöbotoxia ja nähtiin aivan vierestä hyvin hämmentävä välikohtaus, kun joku mies tuotiin lavan sivuun, vietiin maihin ja raudoitettiin. En ole ennen tuollaista nähnyt millään festareilla.

Sitten mentiinkin katsomaan illan pääesiintyjää eli Turmion Kätilöitä (yllättyneitä ovat:...) Jäätiin suosiolla kauemmas lavasta, koska mutavellissä uiminen ei hirveästi kiinnostanut. Saman johtopäätöksen oli tehnyt ihan muutama muukin ja edessä oli kuulemma ollut ennennäkemättömän väljää. Pitkin kenttää kuitenkin biletettiin, jollain oli joku saippuakuplakonekin mukana ja ylipäätään porukka oli hyväntuulista ja hyvällä mielellä.

Kätilöiden jälkeen suunnattiin lautalle (ja neljä henkilöä onnistui taas asemoitumaan kahteen eri laivaan, koordinointi ei ollut tänä vuonna meidän juttu), ja siitä yo-talolle virallisille jatkoille joilla esiintyi Stereo Terror DJ's. Paikan ovella oli uusi huvittava episodi, kun portsari ei päästänyt ihmisiä sisään ennen kuin isoimmat kurat oli kengistä putsattu. Ymmärrän tämän kyllä ihan täysin. Niinpä kadulla pyöri porukkaa joka yritti kopistella ja raapia katukiviä vasten mutaa irti kengistään sen verran että pokelle kelpaisi. Mulla oli onnekseni paperia jolla sain pyyhittyä maiharit kutakuinkin säällisiksi (not! ne oli edelleen ihan hirveet mutta kelpasivat pokelle). Stereo Terror tanssitti sitten porukkaa hevin, eurodancen ja huonojen vitsien voimin aamuviiteen. En ole koskaan nähnyt yo-taloa noin täynnä porukkaa ja kaveri oli kuullut henkilökunnan puhuneen keskenään että jengiä on niin paljon että plokkaaminen ja muukin työnteko on hankalaa. Mutaisen kentän paha haju tuli ihmisten kenkien mukana tanssilattialle, on mahtanut olla tosi kivaa siivota ravintolaa... Kahden jälkeen tungos hieman helpotti ja tanssilattialla mahtui jopa liikkumaan. Itse poistuin paikalta joskus kolmen jälkeen ja hyppäsin yöjunaan ja olin kotona klo 7 aamulla.

Järjestelyt toimivat hyvin: vaikka oli lämmin ja tällöin yleensä olutta kuluu ja vessoihin on jonoa, niin en jonottanut koko päivänä paria minuuttia pitempään minnekään. En, vaikka festari teki yleisöennätyksensä. Tietysti taktikointi (asemoituminen siihen päähän aluetta missä ei tapahtu) auttaa jonkin verran, mutta eihän sitä nyt koko ajan voi olla siellä missä EI tapahdu! Saareen ja sieltä pois kulkemisen logistiikka on joka vuosi ollut puheenaihe eritoten illan lauttajonossa, mutta vaikutti että lauttoja oli tänä vuonna käytössä ehkä useampi tai sitten ne vaan sukkuloivat tiheämmin. Ja onhan Viikinsaari hirveän viihtyisä ympäristö. Pitäisi joskus käydä siellä silloin kun siellä ei ole mitään tapahtumaa.
 
Skald: kunnon reivit ja tanssipitti. Aijai, teki hyvää (tosin kenkä meni rikki, mutta se on pikkuvika).
Enslaved: mitä ihanuutta ja onnea!! Bonuspisteitä siitä, että sai heiluttaa tukkaa parhaan kaverin kanssa (löimme viisaat päämme yhteen vahingossa, hups).
Tsjuder: vikan festaripäivän ja varsinkin roskapönttöjen raahaamisen jälkeen (koska olin vapaaehtoisena Midgardsblotissa) ei jaksanut enää pittailla mutta muuten oli kyllä hyvä keikka.
Blackbraid: oikein loistavaa musiikkia mutta se känninen sekoilu, joka sai heidät lopulta ulos alueelta (ja koko se ihme "rasismi"-syyttely ilman perusteita oli vähän ???? mitäs täällä oikein tapahtuu). Kuitenkin musiikillisesti festareiden kovin keikka.
Einherjer: vähän tylsä setti mutta muuten okei. Olisivat soittaneet Nidstrongin ja vähän nopeampia biisejään..
 
You must log in or register to reply here.
Ylös