Vilya Reppuli
Hobitti
Tässä olis nyt yksi parodia yritelmäni. Mä en ole varma, sopiiko tää nyt aivan kaikkein pienimmille, koska täs on yks semmonen kohta... Ite en olis järkyttynyt yhdeksän vuotiaana tämmöisestä, mutta eihän sitä tiedä, jos joku muu järkyttyy. Valvojat, jos tarina on sopimaton niin poistakaa.
Palautetta, kommentteja. Kiitos!
Sormusten herra Potterin taru samuraista ja
hämähäkistä
Kolossa maan alla asui Potter, Harri Potter. Hänen kanssaan kolossa asuivat raihnainen samurai
Katsumoto, pieni hybri-hämähäkki Tobei Maguuni, sekä ruostunut muovisormus, jolla on Oma
Tahto. Harri oli ostanut sormuksen kääpiöiden kirpputorilta, joka oli erikoistunut etenkin jaloihin, ruosteisiin metalleihin.
Eräänä päivänä Harri sai kirjeen Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun, TTT:n rehtorilta,
vihreältä menninkäi...eh..siis rehtori Dumblidor von Viherlehdeltä. Kirjeessä sanottiin:”Minä
Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtori Dumblidor von Viherlehti olen saanut tietooni,
että olette löytäneet minun vanhan ja mitättömän, ainoastaan tunnearvolla täytetyn, ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto. Toivoisin siis, että voisitte palauttaa minulle mitä
kiireisimmin ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, että voin jatkaa maailman
val...eh...tuota...siis aamukahvini juontia. Parhain terveisin Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun
(TTT) rehtori Dumblidor von Viherlehti, ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto,
laillinen omistaja sekä Mehukkaiden Misujen järjestön pääjehu.
P.S. Juna lähtee QueenŽs Crashin asemalta tasan kello 11.01 tai neljä sekuntia myöhemmin.
P.P.S. Varokaa Klonkkua.”
Harri luki kirjeen läpi ja jäi tuijottamaan viimeistä lausetta.
-Nyt taitaa olla Vihreällä Menninkäisellä (joksi Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtoria
usein nimitettiin, niin nimensä, kuin senkin takia, että juodessaan liikaa pontikkaa (mitä tapahtuu
usein) hänen kasvonsa alkavat vihertää) tarut sekaisin, Harri mietti ääneen.
- Tämähän yrittää olla parodia. Sen täytyy siis olla Konkku. Katsumoto nyökkäsi Harrille
hyväksyvästi.
- Nii just nii. Konkkaava Ronkku, Katsumoto hymyili kolmella jäljellä olevalla hampaallaan.
- Aiotaanks me niinku lähtee? Katsumoto kysyä sönkötti.
- Selvähän se, Harri totesi. ”Miten me pääsemme QueenŽs Crashin asemalle? Luudanvarteni, se jolla
pelaan Squuppia, on korjaamossa sen Malfi Dracon jäljiltä.
- Jos me niinku mentäis niinku Halliwoodin kaivosten kautta, niin me niinku säästettäis niinku
paljon aikaa, niinku niin, Katsumoto sanoi puhuen tavalliseen samuraitapaansa. ”Ja kun niinku
Tobei Maguunikin on niinku kotosin niinku sielt niin mä niiinku ajattelin niin, Katsumoto totesi ja
lisäsi purkkaa muutenkin täyteen suuhunsa, katsoen mustaa, karvaista, kaksijalkaista hämähäkkiä,
joka nosti jalkaansa ja kellahti kumoon.
- Selvä sitten. Pidätkö tätä hetken? Harri kysyi antaen samalla ruostuneen muovisormuksen, jolla on
Oma Tahto, Tobei Maguunille, joka yritti nousta takaisin karvakoivilleen. Samassa, kun ruostunut
muovisormus, jolla on Oma Tahto, kosketti Tobei Maguunin karvakoipia, hän alkoi kasvaa ja
kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja niin edespäin, kunnes hän oli ihmisen kokoinen ja aivan ihmismiehen
näköinen, joskin hänellä oli hyvin karvaiset jalat.
- Wau! Hämähäkkimies! Harri huudahti.
- Kääk! Niinku vihollinen! Niinku hämisjätkä! Niinku joo, vau! Katsumoto kiljui.
- Vautsi! hämähäkkimies huudahti. ”Nyt mie olla iso hämismies Tobei Maguuni, kellarin kunkku!
Tobei Maguuni sanoi.
- Se puhuu niinku Tarzan ja niinku Jane! Katsumoto sössötti yrittäen puhaltaa puhuessaan
purkkapalloa, joka kuitenkin poksahti vaaleanpunaiseksi tahmaksi hänen kasvoilleen.
”Hihhihihhihhih”.
- Älä nyt enää niitä lannevaate hörhöjä tähän juttuun sotke. Tämä on tarpeeksi sotkunen jo nyt, Harri manasi.
- Se johtuu kynästä! Hihhihhihhihhih! Katsumoto hirnui. Äly-hoi-älä-jätä! pyysi Harrin katse.
- Niin, niin, pöllyssä ollaan! Katsumoto hihitti ja meinasi tukehtua purkkaansa.
- Mitä tapahtui? Harri kysyi Tobei Maguunilta, joka nosti lattialta huomattavan karvaisilla käsillään
ruosteisen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto.
- Tietää minä ei. Ehkä sormus olla taikasormus, joka muuttaa hämähäkki ihmiseksi, Tobei Maguuni
arveli ojentaessaan sen takaisin Harrille.
- Pystyisiköhän sillä muuttamaan ihmisen hämähäkiksi? Harri tuumi katsoen arvioivasti
Katsumotoa, joka oli vetänyt esiin käyräsapelinsa ja sohi sillä nyt seinällä olevaa häränpäätä.
Viimein he lähtivät matkaan. Harri ja Tobei Maguuni ajoivat tandemilla, ja Katsumoto tuli
heidän takanaan skeittilaudalla, vilkuillen jatkuvasti taakseen heitä seuraavien ufojen varalta.
- Ajetaan me tandemilla, remutaan ja piereskellään, Harri lauloi polkiessaan eteenpäin. Pian he
saapuivat Halliwoodin kaivosten portille. Portti oli suuri, ruostunut ja ränsistynyt, ja se nitisi ja
natisi liitoksissaan.
- Mis täs vehkees on niinku jarrut, häh?! Katsumoto huusi. Seuraavaksi kuului PANG, PLING,
PLONG ja RÄTS, kun Katsumoto osui skeittilaudallaan suoraan päin suurta, ränsistynyttä ja niin
edespäin porttia. Sitten kuului tuttu ääni:"Hihhihhihhihhih!" Päätelköön kukin itse, mistä ääni oli lähtöisin. Kun Tobei Maguuni oli auttanut samurain ylös ja saanut Harrin alas puusta vakuutettuaan hänet siitä, että alhaalla ei ollut
pillastunutta kanaa, hän alkoi miettimään tunnussanoja.
- Seesam aukene!
- Eiei! Se on Alibaba ja...
- Niin niin! Hölkötin kölkötin...
- Muumi!
- Mellon.
- Tämä on parodia! Harri karjui naama keltaisena. "Kaikki sitä joutua tehdä vain ruosteisen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, takia." Tobei Maguuni ajatteli harmissaan. Hän alkoi
puhaltamaan palloa Katsumotolta pöllimästään purkasta. Mutta hänen suustaan ei tullutkaan
hempeän vaaleanpunaista palloa, vaan omituinen purkkarihma. Se muistutti hieman hämähäkin
seittiä. Tobei Maguuni lopetti puhaltamisen, ja heti rihma katkesi.
- Hämisjätkä niinku oksentaa hämisseittii! Katsumoto hihkui, samalla kun yritti löytää
skeittilaudastaan jarruja. Tobei Maguuni tarttui purkka-seitti-rihmaansa. Sen toinen pää oli
kiinnittynyt puunoksaan suoraan portin yläpuolella. Tobei Maguuni astui pari askelta taaksepäin,
juoksi muutaman askeleen ja heilautti itsensä portin yli huutaen:"WooOOOooo!" Sen jälkeen
kuului MÄTS!
- Mitäs minä sanoin siitä Tarzanista!?! Harri huusi Tobei Maguunille, joka valui vetelänä alas
vuorta ja murisi:" Kaikki sitä joutua tehdä vain ruosteisen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto,
takia."
Kun he viimein olivat päässeet portin läpi, Katsumoto huomasi portissa lapun, jossa luki
"vedä", he pääsivät viimein astumaan Halliwoodin railakkaaseen katuelämään. Heidän eteensä
avautui suuri katu. Molemmin puolin, koko matkan kadun toiseen päähän oli kojuja ja rakennuksia,
joiden kylteissä luki:
"Olutta halvalla", "Olutta vieläkin halvemmalla", "Olutta + Happy Meal", "Olutta + täysihoito + Syökää kanaa".
- Edessänne näette suuren haltiakaivannon, Harri julisti levittäen kätensä.
- Mutta nämä olla örkkejä, Tobei Maguuni sanoi kummastellen.
- Niin, koska haltiat juovat vain väkiviinaa, Harri paljasti.
- Mä en niinku panis pahaks yhtä drinksuu, niinku, Katsumoto totesi Harrille.
- Sori, meillä ei ole yhtään örkki-kaljuunoita, Harri sanoi kaivellen melkein tyhjiä taskujaan.
"Ainoastaan yksi ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto."
- No etitään joku niinku selväpäinen örkki niinku ja pyyetään sitä niinku ostaa meille niinku
paukku, Katsumoto höpötti laittaessaan purkkaa suuhunsa.
- Oletko hullu! Harri huudahti. "Tyhmä kysymys" hän sitten mutisi. "Asioiminen selväpäisen örkin
kanssa on yhtä turvallista kuin tökkääminen nukkuvaa lohikäärmettä kepillä silmään" Harri totesi.
- Mut sehän on niinku kauheen vaarallista, Katsumoto hätääntyi. ”Ei niin pidä tehä.” Harri huokaisi
ja pyöritti silmiään. Hän sulki silmänsä ja sanoi:”Jos sillä on joskus ollut älyä, niin palauttakaa se
nyt, pliis”. Harri avasi silmänsä ja käänsi päänsä kohti Katsumotoa. Hänen silmänsä harittivat, jos
mahdollista, vielä pahemmin kuin ennen. Harri huokaisi jälleen. Silloin Katsumoto huomasi erään
erityisen likaisen, ruman, ison, ilkeännäköisen, juopuneen örkin. Kuului VIUH.
- Hei kuule, siä oot kai menos semmoseen baariin, ku mä ja mun kaverit niinku aateltiin et sinä
voisit niinku tarjota mul..eh...meille semmosen niinku paukun. Okei! Hei Harri, tuu alas sieltä
puusta, me mennään Kolmeen Porsaanreikään kermakaljalle!
Kolme Porsaanreikää oli tavallinen Pubi-baari, jonka omisti pienikasvuisuudesta kärsivä
peikko. Vaikka hän olikin kääpiön kokoinen, osasi hän silti tehdä maailman kuulua, tai no ainakin
maan kuulua, okei, okei. Halliwoodin kuulua peikko-kermakaljaa. Kumppanukset asettuivat
suureen nurkkapöytään keskelle huonetta, valoisimpaan paikkaan koko talossa. Näin he ajattelivat herättävänsä hyvin vähän huomiota, vaikka Tobei Maguuni mutisikin jotain pienestä ja pimeästä nurkkapöydästä ja ruosteisesta muovisormuksesta, jolla on Oma Tahto. Pian heidän luokseen tuli tarjoilijatyttö, jolla oli isot ja pitkät majavan hampaat, mustat hiukset, jotka olivat räjähtäneet vähintään kahdesti ja neonpuna-, sini-, kelta-, vihreä kaapu, jossa oli palojälkiä.
-...Ja sitten se on muka minun vikani, että keittopata räjäyttää keittiön, vaikka minä sanoin vain pillerin pöllerin...Jaaha ja mitä teille? tyttö kysyi.
- Niinku tosi iso pata kermakaljaa mul...tota...meille kaikille yks, Katsumoto sanoi.
- tarkoitatko tuoppia? Yksi tuoppi kaikille? tyttö kysyi.
- Niin joo siis tuoppi joo yks joo, Katsumoto korjasi. Tyttö pyöritti silmiään ja lähti. Pian hän tuli takaisin kantaen viittä tuoppia käsissään. Miten sinä pystyt kantamaan noin montaa tuoppia
käsissäsi ilman pidikkeitä? Harri ihmetteli.
- Jaa niinku piristeitä. On mulla piristeitä. Mitä haluut? Katsumoto jäysti purkkaansa ja kaiveli
taskujaan.
- Ei piristeitä, pidikkeitä, Harri ärisi.
- Tämä onkin taito tämä, tyttö hymyili. Hän oli laskenut kaikkien eteen tuopin ja yhden myös
muiden viereen. Nyt hän katsoi merkitsevästi tuoppia ja sitten Harria. Harri katsoi hölmönä. Sitten
hänen kasvoilleen levisi ymmärrys.
- Kiitos, kiitos, vaikka ei sinun olisi minulle tarvinnut tarjota tuoppia, Harri hymyili. Tyttö huokaisi.
- Ei, pönttö. Sitten hän taas alkoi katsomaan ensin tuoppia, sitten Harria ja osoitti lopulta itseään.
Kun tätä oli jatkunut viisi minuuttia, Harri viimein tajusi.
- Haluaisitko liittyä seuraan? Harri kysyi.
- Mielelläni, tyttö sanoi ja istui alas. Hän otti tuoppinsa ja kulautti heti puolet kurkkuunsa.
- Minun nimeni on Harmooni ja haluan tulla mukaanne, tyttö täräytti. Harrin suu loksahti auki,
mistä Katsumoto sai aiheen huutaa:”Harri tarvii piristeitä!”
Pienen kinastelun, kahden räjähdyksen ja puolikkaan tulipalon jälkeen päätettiin, äänin 4-1,
että Harmooni saisi tulla heidän mukaansa. Ensin örkki oli raivoissaan, koska ei saanut osallistua
äänestykseen. Sitten Harmooni oli vihainen, koska joutui jättämään skeittikenkänsä kotiin ja sen
jälkeen Harria otti päähän, kun Katsumoto yritti tarjota hänelle purkkaa ja piristeitä. Katsumoto ei
saanut syödä kanaa ja Tobei Maguuni mutisi jotain ruostuneesta muovisormuksesta, jolla on Oma
Tahto.
Viimein he pääsivät lähtemään. Harri ja Tobei Maguuni ostivat uuden, keltaisen
maastotandemin, Katsumoto laitattti skeittilautaansa jarrut ja Harmooni lähti matkaan
yksipyöräisellä polkuautolla. Matkan aikana he kertoivat Harmoonille Tunnettujen Tunareiden
Taikakoulun (TTT) rehtorista Dumlidor von Viherlehdestä ja hänen kertomuksestaan ruostuneesta
muovisormuksesta, jolla on Oma Tahto.
- ...Ja mies parka ei voi jatkaa aamukahvin juontia, ennen kuin hän on saanut takaisin ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, Harri lopetti. Harmooni katsoi häntä epäillen.
- Minä haistan palaneen käryä. Ei Katsumoto, en tarkoita viittaani tai hiuksiani. Katsos, minä olen
joskus kuullut jostain sormuksesta, joka heitettiin tulivuoreen, Harmooni totesi miettiväisenä.
- Mutta koska täällä ei ole tulivuoria, voimme varmasti vain mennä Murmuriin ja paiskata
sormuksen mutatunkiolle, tyttö totesi.
- Mut entä niinku sen Vihreen Menninkääsen aamukahvi? Kahviki on niinku piriste, hihhihhihhih,
Katsumoto söpötti.
- Sillä mikään aamukahvi ole kesken, vaan maailman valloitus, Harmooni sanoi.
- Sitten turpa kohti Murmuria, Harri totesi.
Hetken matkaa ajeltuaan, he kuulivat tienvarren puskista kummalllista ääntä. Aivan kuin
maiskis, maiskis. Joukko pysähtyi keskelle tietä.
- Mikähän tuo on? Harri ihmetteli.
- Kuulostaa kovasti... vaikka epäilen sitä, Harmooni mietti ääneen. Äkkiä puskasta ryntäsi yhdeksän
ruskeaan hameeseen pukeutunutta naista. Heillä kaikilla oli kasvojen edessä ruskea, läpinäkyvä
huntu. He muistuttivat kovasti sulttaanin haaremia.
- Ahaa! Täällä ne ovat! Matkalla Murmuriin vai mitä? yksi naisista kihersi.
- Keitäs te olette? Harri ihmetteli
- Me olemme yhdeksän Mehukasta Misua, toinen nainen vuorostaan kihersi.
- Uulallaa! Katsumoto huudahti ihastuneesti.
- Teillä on jotain, mikä kuuluu meidän herrallemme, nainen jatkoi, hymyiltyään sievästi
Katsumotolle.
- Onks teil niinku herra? Katsumoto kysyi pettyneesti.
- Kyllä vain. Dumblidor von Viherlehti. Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtori,
ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, lallinen omistaja ja Mehukkaiden Misujen
järjestön pääjehu, kolmas nainen kertoi.
- Meidän tehtävänämme on ottaa teiltä ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto ja viedä se
meidän herrallemme.
- Mutta kun me emme anna sitä teille, Harri totesi.
- Etkö kuullut, että heidän tehtävän on ottaa se meiltä, Harmooni kuiskasi Harrille. Yhtäkkiä Harrin
täytti halu laittaa sormus sormeensa. Se tuli aivan yhtäkkiä ja niin voimakkaana, että häneltä
meinasi tulla löysät housuun. Harri kaivoi ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto
taskustaan ja nosti sen näkyville.
- Ahaa! yhdeksän Mehukasta Misua kiljuivat yhteen ääneen ja hyökkäsivät Harria kohti. Mutta
Harri ehti laittaa sormuksen sormeensa.
Hän oli aivan uudessa maailmassa. Siellä oli kaksi kertaa valoisampaa, kuin oikeasti ja
silloin hän sen huomasi. Sukukalleudet. Mehukkaiden Misujen sukukalleudet. Hän kiskoi
sormuksen nopeasti pois sormestaan, karmaisevan näyn järkyttämänä.
- Transuja! Transuja suoraan edessä! Harri huusi. Huomaamattaan hän oli ollut näkymätön, kun taas
kaikki muuta olivat huomanneet sen. Nyt hän oli taas näkyvä ja hän osoitti erittäin näkyvällä
sormellaan yhdeksää Mehukasta Misua. Mehukkaat Misut näyttivät järkyttyneiltä huntujensa alla.
Sitten heidän kasvonsa vääristyivät raivosta. Heidän salaisuutensa oli paljastettu. Heidät oli vedetty
ulos kaapista.
- Ottakaa kiinni tuo nulikka! Ottakaa kiinni ja tappakaa! Älkää vahingoittako sormusta! yksi
Mehukkaista Misuista karjui muiden yli. Harri, Harmooni ja Katsumoto ottivat jalat alleen,
Katsumoto etunenässä. Harri huusi hänelle jotain samuraiden epäkunniasta, mutta Katsumoto laittoi
kädet korvilleen ja karjui:” En kuule, en kuule!” Mutta Tobei Maguuni ei juossut, vaan hän jäi
seisomaan paikalleen.
- Ei huoli. Minä hoitaa se....sinä...te...
- Ei nyt ole aikaa verbin taivutuksille! Harri karjui hänelle ja nyrjäytti melkein kielensä.
- Nuo olivat kyllä numeraaleja, Harmooni huohotti Harrin vierellä.
- Siis numeraalin sijamuodoille! Harri karjui uudestaan, yrittäessään juosta pakoon niin nopeasti
kuin pääsi korkokengillään. Jonkin ajan kuluttua Mehukkaat Misut ja Tobei Maguuni jäivät
kukkulan taakse. Harmooni ja Harri saavuttivat Katsumoton, joka oli vetänyt käyräsapelinsa eteen ja
uhkaili sillä maassa vipeltävää muurahaista. Kun Harri ja Harmooni ihmettelivät, mitä tämä yritti,
Katsumoto sanoi:” Se uhkas niinku varastaa ruostuneen muovisormuksen, jolla on niinku Oma
Tahto, enkä miä semmosta niinku voi sallia, kautta miun samurai epäkunniani niin.”
He odottelivat noin viisi minuuttia. Sitten he alkoivat huolestua, josko Tobei Maguunille
olisi sattunut jotain. Sitten he odottivat toiset viisi minuuttia, ja huolestuivat vielä enemmän. Kun
vielä kolmas viisi minuuttia oli mennyt, puuskutti Tobei Maguuni heidän luokseen, erittäin hyvässä
kunnossa.
- Mitä tapahtui? Harri ja Harmooni kysyivät yhteen ääneen.
- Minä unohtaa purkka Katsumoto tasku. Sitte minä sanoa heille, että heidä tempput ei tehota minuu
ja sillo ne ruveta rääkymä ja minä olla äimän käki, kun ne sillai parkua. Sitte yks niistä sanoa, että
ne olla niin onnellisia, kun ne voida olla oma ite taas, kun nyt muut tietä ne olla transu ja ne olla
tullu ulos kaapist ja ne haluta kauan tulla ulos kaapist ja minä ihmetellä mikä kaappi ja ne sanoa se sanonta ja minä olla äimän käki. Sitte ne lähti koti. Ne käskeä sanoa minä teille, että kiitos kauhea kun auttaa ne pois kaapist ja minä olla äimän käki mikä kaappi, Tobei Maguuni selvitti. Harri oli
tyytyväinen. He voisivat jatkaa matkaansa turvallisesti, ilman Mehukkaita Misuja ja hän oli
onnellinen voidessaan tehdä niin suuren palveluksen niin monelle ihmiselle. Sitten he jatkoivat
matkaa. Siis heti kun Katsumoto oli saatu pois muurahaiskeon kimpusta. Viimein he saapuivat
tienristeykseen, jossa oli neljä kylttiä ja neljä tietä. Kylteissä luki:” Täältä olet tulossa”, ”Tänne et halua mennä”, ”Olvin panimo” ja ”Samurait + Murmur”. Kun he tajusivat viimeisen kyltin
sanoman, Katsumoto hyppi ilmaan riemusta ja muut polvistuivat maahan kädet ristissä ja sanoivat:
”Anna tämän olla unta.” Mutta ei se tietenkään ollut, joten he joutuivat jatkamaan matkaansa kohti
samurai-leiriä, Tobei Maguunin mutistessa, jotain kauheuksista, jotka täytyi kokea vain ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, takia.
Kun he viimein saapuivat kylään, he huomasivat, että siellä oli pystyssä juhlat. Keskelle
kylää olivat kokoontuneet kaikki kylän samurait. Heidän keskellään oli ihmeellinen laite, josta lähti
ihmeellinen möykkä. Kaikki hytkyivät mölyn tahtiin samalla tavalla, kuin Katsumoto ollessaan
kaikkein pahimassa pöllyssään. He tunkeutuivat samuraijoukon läpi mölyapinan luo. Möykän seasta
saattoi erottaa sanoja, kuten:” Mä tulin häviimään.... mun sydän sulle kuulu ei....tää on rock ŽnŽ roll biisi jee!!!” Joku samurai seisoi aivan mölyapinan vieressä, ja sääteli ääntä ruuvilla.
- Mikä tuo vehje on? Harmooni ihmetteli samurailta.
- Tää on niinku ratio ja tua ääni niinku on niinku rockin kuningattaren Elwis Preelingin, just niin,
samurai huusi Elwis Preelingin äänen yli.
- Jo on pieni akka, Harmooni mutisi, mutta samurai ei näyttänyt enää kuuntelevan häntä. Seurue
päätti jatkaa matkaansa. He tukkivat läpi samuraiden kyynerpäätaktiikkaa hyväksi käyttäen ja
pyydellen anteeksi joka toiselta samurailta, joiden varpaiden päälle he olivat astuneet. Viimein,
parin murtuneen varpaan ja murskatun leukaluun jälkeen, he pääsivät ulos tungoksesta ja jatkoivat
matkaansa kylän läpi kohti Murmuria.
Pian he saapuivat kyltin luo, jossa luki:”Murmurin autiomaa, EI LÄPIKULKUA” He
kiersivät kyltin ja jatkoivat matkaansa. Äkkiä Harri pysähtyi.
- Mutta emmehän me tiedä, missä Mutatunkio on, hän totesi negatiiviseen sävyyn. Samantien
Harmooni alkoi kaivelemaan kaapunsa taskuja. Pian hän vetikin esiin lehden, jonka kannessa
luki:”Murmurin supermarket”. Hän selasi muutaman sivun, veti esiin tikun, jonka muut epäilivät
sisältävän vähän taikaa. Hän höpisi jotain noidista, variksista ja vessanpöntöistä ja aiheutti
muutaman räjähdyksen ja savupilven. Loitsu taisi kuitenkin onnistua, sillä pian heidän eteensä
laskeutui kaksi varista. Harmooni puhui heille joko varista, murmuria tai hepreaa ja osoitteli heille
kuvastonsa sivua. Pian varikset lennähtivät tiehensä ja ennen kuin toiset ehtivät loksauttaa leukansa
paikoilleen, leijaili hänen edessään iso paperi, jonka Harmooni nappasi käteensä.
- Ah, Keltainen Kuljetus. Aina yhtä ripeä, Harmooni hymyili.
- Tässä on Murmurin kartta ja Mutatunkio on tuolla, noin kolmensadan metrin päässä. Harmooni
lähti kulkemaan osoittamaansa suuntaa ja muut seurasivat perässä Tobei Maguunin
mutistessa:”Enää ei riittää edes ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto, nyt olla jo
variksetkin”.
Pian Mutatunkio jo kohosi heidän edessään pienenä ja ruskean mudan peitossa. Harri kaivoi
taskustaan ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto ja asteli Mutatunkion juurelle.
- No niin Harri. Heitä se mutaan, niin kaikki on ohi, Harmooni sanoi.
- Joo! Tilataan niinku variksilta niinku purkkapalloja! kuului sivuhuomautus. Harri epäröi.
- Nyt kun aika koittaa, en voi heittää sitä mutaan, Harri sanoi epäaidolla äänellä.
- Mitä! Harmooni huudahti. Harri katsoi suoraan häntä. Sitten hän astui heitä erottavat askeleet.
- Annan sen sinulle, Harmooni. Menetkö kihloihin kanssani? Harri kysyi. Harmooni punastui.
- Oi, luulin jo ettet kysyisi! Harmooni huudahti ja hyppäsi Harrin syliin. Ja kaikki lähtivät kotiin ja
elivät elämänsä onnellisina ja melkein piristeittä loppuun as... ai niin. Entäs Konkku? Hän purjehti
jollalla Iisalmelle ja eli elämänsä farmarina, ja näin he kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun
asti, kaikki paitsi Vihreä Menninkäinen, joka ei koskaan saanut juotua aamukahviaan loppuun.
Palautetta, kommentteja. Kiitos!
Sormusten herra Potterin taru samuraista ja
hämähäkistä
Kolossa maan alla asui Potter, Harri Potter. Hänen kanssaan kolossa asuivat raihnainen samurai
Katsumoto, pieni hybri-hämähäkki Tobei Maguuni, sekä ruostunut muovisormus, jolla on Oma
Tahto. Harri oli ostanut sormuksen kääpiöiden kirpputorilta, joka oli erikoistunut etenkin jaloihin, ruosteisiin metalleihin.
Eräänä päivänä Harri sai kirjeen Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun, TTT:n rehtorilta,
vihreältä menninkäi...eh..siis rehtori Dumblidor von Viherlehdeltä. Kirjeessä sanottiin:”Minä
Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtori Dumblidor von Viherlehti olen saanut tietooni,
että olette löytäneet minun vanhan ja mitättömän, ainoastaan tunnearvolla täytetyn, ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto. Toivoisin siis, että voisitte palauttaa minulle mitä
kiireisimmin ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, että voin jatkaa maailman
val...eh...tuota...siis aamukahvini juontia. Parhain terveisin Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun
(TTT) rehtori Dumblidor von Viherlehti, ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto,
laillinen omistaja sekä Mehukkaiden Misujen järjestön pääjehu.
P.S. Juna lähtee QueenŽs Crashin asemalta tasan kello 11.01 tai neljä sekuntia myöhemmin.
P.P.S. Varokaa Klonkkua.”
Harri luki kirjeen läpi ja jäi tuijottamaan viimeistä lausetta.
-Nyt taitaa olla Vihreällä Menninkäisellä (joksi Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtoria
usein nimitettiin, niin nimensä, kuin senkin takia, että juodessaan liikaa pontikkaa (mitä tapahtuu
usein) hänen kasvonsa alkavat vihertää) tarut sekaisin, Harri mietti ääneen.
- Tämähän yrittää olla parodia. Sen täytyy siis olla Konkku. Katsumoto nyökkäsi Harrille
hyväksyvästi.
- Nii just nii. Konkkaava Ronkku, Katsumoto hymyili kolmella jäljellä olevalla hampaallaan.
- Aiotaanks me niinku lähtee? Katsumoto kysyä sönkötti.
- Selvähän se, Harri totesi. ”Miten me pääsemme QueenŽs Crashin asemalle? Luudanvarteni, se jolla
pelaan Squuppia, on korjaamossa sen Malfi Dracon jäljiltä.
- Jos me niinku mentäis niinku Halliwoodin kaivosten kautta, niin me niinku säästettäis niinku
paljon aikaa, niinku niin, Katsumoto sanoi puhuen tavalliseen samuraitapaansa. ”Ja kun niinku
Tobei Maguunikin on niinku kotosin niinku sielt niin mä niiinku ajattelin niin, Katsumoto totesi ja
lisäsi purkkaa muutenkin täyteen suuhunsa, katsoen mustaa, karvaista, kaksijalkaista hämähäkkiä,
joka nosti jalkaansa ja kellahti kumoon.
- Selvä sitten. Pidätkö tätä hetken? Harri kysyi antaen samalla ruostuneen muovisormuksen, jolla on
Oma Tahto, Tobei Maguunille, joka yritti nousta takaisin karvakoivilleen. Samassa, kun ruostunut
muovisormus, jolla on Oma Tahto, kosketti Tobei Maguunin karvakoipia, hän alkoi kasvaa ja
kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja niin edespäin, kunnes hän oli ihmisen kokoinen ja aivan ihmismiehen
näköinen, joskin hänellä oli hyvin karvaiset jalat.
- Wau! Hämähäkkimies! Harri huudahti.
- Kääk! Niinku vihollinen! Niinku hämisjätkä! Niinku joo, vau! Katsumoto kiljui.
- Vautsi! hämähäkkimies huudahti. ”Nyt mie olla iso hämismies Tobei Maguuni, kellarin kunkku!
Tobei Maguuni sanoi.
- Se puhuu niinku Tarzan ja niinku Jane! Katsumoto sössötti yrittäen puhaltaa puhuessaan
purkkapalloa, joka kuitenkin poksahti vaaleanpunaiseksi tahmaksi hänen kasvoilleen.
”Hihhihihhihhih”.
- Älä nyt enää niitä lannevaate hörhöjä tähän juttuun sotke. Tämä on tarpeeksi sotkunen jo nyt, Harri manasi.
- Se johtuu kynästä! Hihhihhihhihhih! Katsumoto hirnui. Äly-hoi-älä-jätä! pyysi Harrin katse.
- Niin, niin, pöllyssä ollaan! Katsumoto hihitti ja meinasi tukehtua purkkaansa.
- Mitä tapahtui? Harri kysyi Tobei Maguunilta, joka nosti lattialta huomattavan karvaisilla käsillään
ruosteisen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto.
- Tietää minä ei. Ehkä sormus olla taikasormus, joka muuttaa hämähäkki ihmiseksi, Tobei Maguuni
arveli ojentaessaan sen takaisin Harrille.
- Pystyisiköhän sillä muuttamaan ihmisen hämähäkiksi? Harri tuumi katsoen arvioivasti
Katsumotoa, joka oli vetänyt esiin käyräsapelinsa ja sohi sillä nyt seinällä olevaa häränpäätä.
Viimein he lähtivät matkaan. Harri ja Tobei Maguuni ajoivat tandemilla, ja Katsumoto tuli
heidän takanaan skeittilaudalla, vilkuillen jatkuvasti taakseen heitä seuraavien ufojen varalta.
- Ajetaan me tandemilla, remutaan ja piereskellään, Harri lauloi polkiessaan eteenpäin. Pian he
saapuivat Halliwoodin kaivosten portille. Portti oli suuri, ruostunut ja ränsistynyt, ja se nitisi ja
natisi liitoksissaan.
- Mis täs vehkees on niinku jarrut, häh?! Katsumoto huusi. Seuraavaksi kuului PANG, PLING,
PLONG ja RÄTS, kun Katsumoto osui skeittilaudallaan suoraan päin suurta, ränsistynyttä ja niin
edespäin porttia. Sitten kuului tuttu ääni:"Hihhihhihhihhih!" Päätelköön kukin itse, mistä ääni oli lähtöisin. Kun Tobei Maguuni oli auttanut samurain ylös ja saanut Harrin alas puusta vakuutettuaan hänet siitä, että alhaalla ei ollut
pillastunutta kanaa, hän alkoi miettimään tunnussanoja.
- Seesam aukene!
- Eiei! Se on Alibaba ja...
- Niin niin! Hölkötin kölkötin...
- Muumi!
- Mellon.
- Tämä on parodia! Harri karjui naama keltaisena. "Kaikki sitä joutua tehdä vain ruosteisen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, takia." Tobei Maguuni ajatteli harmissaan. Hän alkoi
puhaltamaan palloa Katsumotolta pöllimästään purkasta. Mutta hänen suustaan ei tullutkaan
hempeän vaaleanpunaista palloa, vaan omituinen purkkarihma. Se muistutti hieman hämähäkin
seittiä. Tobei Maguuni lopetti puhaltamisen, ja heti rihma katkesi.
- Hämisjätkä niinku oksentaa hämisseittii! Katsumoto hihkui, samalla kun yritti löytää
skeittilaudastaan jarruja. Tobei Maguuni tarttui purkka-seitti-rihmaansa. Sen toinen pää oli
kiinnittynyt puunoksaan suoraan portin yläpuolella. Tobei Maguuni astui pari askelta taaksepäin,
juoksi muutaman askeleen ja heilautti itsensä portin yli huutaen:"WooOOOooo!" Sen jälkeen
kuului MÄTS!
- Mitäs minä sanoin siitä Tarzanista!?! Harri huusi Tobei Maguunille, joka valui vetelänä alas
vuorta ja murisi:" Kaikki sitä joutua tehdä vain ruosteisen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto,
takia."
Kun he viimein olivat päässeet portin läpi, Katsumoto huomasi portissa lapun, jossa luki
"vedä", he pääsivät viimein astumaan Halliwoodin railakkaaseen katuelämään. Heidän eteensä
avautui suuri katu. Molemmin puolin, koko matkan kadun toiseen päähän oli kojuja ja rakennuksia,
joiden kylteissä luki:
"Olutta halvalla", "Olutta vieläkin halvemmalla", "Olutta + Happy Meal", "Olutta + täysihoito + Syökää kanaa".
- Edessänne näette suuren haltiakaivannon, Harri julisti levittäen kätensä.
- Mutta nämä olla örkkejä, Tobei Maguuni sanoi kummastellen.
- Niin, koska haltiat juovat vain väkiviinaa, Harri paljasti.
- Mä en niinku panis pahaks yhtä drinksuu, niinku, Katsumoto totesi Harrille.
- Sori, meillä ei ole yhtään örkki-kaljuunoita, Harri sanoi kaivellen melkein tyhjiä taskujaan.
"Ainoastaan yksi ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto."
- No etitään joku niinku selväpäinen örkki niinku ja pyyetään sitä niinku ostaa meille niinku
paukku, Katsumoto höpötti laittaessaan purkkaa suuhunsa.
- Oletko hullu! Harri huudahti. "Tyhmä kysymys" hän sitten mutisi. "Asioiminen selväpäisen örkin
kanssa on yhtä turvallista kuin tökkääminen nukkuvaa lohikäärmettä kepillä silmään" Harri totesi.
- Mut sehän on niinku kauheen vaarallista, Katsumoto hätääntyi. ”Ei niin pidä tehä.” Harri huokaisi
ja pyöritti silmiään. Hän sulki silmänsä ja sanoi:”Jos sillä on joskus ollut älyä, niin palauttakaa se
nyt, pliis”. Harri avasi silmänsä ja käänsi päänsä kohti Katsumotoa. Hänen silmänsä harittivat, jos
mahdollista, vielä pahemmin kuin ennen. Harri huokaisi jälleen. Silloin Katsumoto huomasi erään
erityisen likaisen, ruman, ison, ilkeännäköisen, juopuneen örkin. Kuului VIUH.
- Hei kuule, siä oot kai menos semmoseen baariin, ku mä ja mun kaverit niinku aateltiin et sinä
voisit niinku tarjota mul..eh...meille semmosen niinku paukun. Okei! Hei Harri, tuu alas sieltä
puusta, me mennään Kolmeen Porsaanreikään kermakaljalle!
Kolme Porsaanreikää oli tavallinen Pubi-baari, jonka omisti pienikasvuisuudesta kärsivä
peikko. Vaikka hän olikin kääpiön kokoinen, osasi hän silti tehdä maailman kuulua, tai no ainakin
maan kuulua, okei, okei. Halliwoodin kuulua peikko-kermakaljaa. Kumppanukset asettuivat
suureen nurkkapöytään keskelle huonetta, valoisimpaan paikkaan koko talossa. Näin he ajattelivat herättävänsä hyvin vähän huomiota, vaikka Tobei Maguuni mutisikin jotain pienestä ja pimeästä nurkkapöydästä ja ruosteisesta muovisormuksesta, jolla on Oma Tahto. Pian heidän luokseen tuli tarjoilijatyttö, jolla oli isot ja pitkät majavan hampaat, mustat hiukset, jotka olivat räjähtäneet vähintään kahdesti ja neonpuna-, sini-, kelta-, vihreä kaapu, jossa oli palojälkiä.
-...Ja sitten se on muka minun vikani, että keittopata räjäyttää keittiön, vaikka minä sanoin vain pillerin pöllerin...Jaaha ja mitä teille? tyttö kysyi.
- Niinku tosi iso pata kermakaljaa mul...tota...meille kaikille yks, Katsumoto sanoi.
- tarkoitatko tuoppia? Yksi tuoppi kaikille? tyttö kysyi.
- Niin joo siis tuoppi joo yks joo, Katsumoto korjasi. Tyttö pyöritti silmiään ja lähti. Pian hän tuli takaisin kantaen viittä tuoppia käsissään. Miten sinä pystyt kantamaan noin montaa tuoppia
käsissäsi ilman pidikkeitä? Harri ihmetteli.
- Jaa niinku piristeitä. On mulla piristeitä. Mitä haluut? Katsumoto jäysti purkkaansa ja kaiveli
taskujaan.
- Ei piristeitä, pidikkeitä, Harri ärisi.
- Tämä onkin taito tämä, tyttö hymyili. Hän oli laskenut kaikkien eteen tuopin ja yhden myös
muiden viereen. Nyt hän katsoi merkitsevästi tuoppia ja sitten Harria. Harri katsoi hölmönä. Sitten
hänen kasvoilleen levisi ymmärrys.
- Kiitos, kiitos, vaikka ei sinun olisi minulle tarvinnut tarjota tuoppia, Harri hymyili. Tyttö huokaisi.
- Ei, pönttö. Sitten hän taas alkoi katsomaan ensin tuoppia, sitten Harria ja osoitti lopulta itseään.
Kun tätä oli jatkunut viisi minuuttia, Harri viimein tajusi.
- Haluaisitko liittyä seuraan? Harri kysyi.
- Mielelläni, tyttö sanoi ja istui alas. Hän otti tuoppinsa ja kulautti heti puolet kurkkuunsa.
- Minun nimeni on Harmooni ja haluan tulla mukaanne, tyttö täräytti. Harrin suu loksahti auki,
mistä Katsumoto sai aiheen huutaa:”Harri tarvii piristeitä!”
Pienen kinastelun, kahden räjähdyksen ja puolikkaan tulipalon jälkeen päätettiin, äänin 4-1,
että Harmooni saisi tulla heidän mukaansa. Ensin örkki oli raivoissaan, koska ei saanut osallistua
äänestykseen. Sitten Harmooni oli vihainen, koska joutui jättämään skeittikenkänsä kotiin ja sen
jälkeen Harria otti päähän, kun Katsumoto yritti tarjota hänelle purkkaa ja piristeitä. Katsumoto ei
saanut syödä kanaa ja Tobei Maguuni mutisi jotain ruostuneesta muovisormuksesta, jolla on Oma
Tahto.
Viimein he pääsivät lähtemään. Harri ja Tobei Maguuni ostivat uuden, keltaisen
maastotandemin, Katsumoto laitattti skeittilautaansa jarrut ja Harmooni lähti matkaan
yksipyöräisellä polkuautolla. Matkan aikana he kertoivat Harmoonille Tunnettujen Tunareiden
Taikakoulun (TTT) rehtorista Dumlidor von Viherlehdestä ja hänen kertomuksestaan ruostuneesta
muovisormuksesta, jolla on Oma Tahto.
- ...Ja mies parka ei voi jatkaa aamukahvin juontia, ennen kuin hän on saanut takaisin ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, Harri lopetti. Harmooni katsoi häntä epäillen.
- Minä haistan palaneen käryä. Ei Katsumoto, en tarkoita viittaani tai hiuksiani. Katsos, minä olen
joskus kuullut jostain sormuksesta, joka heitettiin tulivuoreen, Harmooni totesi miettiväisenä.
- Mutta koska täällä ei ole tulivuoria, voimme varmasti vain mennä Murmuriin ja paiskata
sormuksen mutatunkiolle, tyttö totesi.
- Mut entä niinku sen Vihreen Menninkääsen aamukahvi? Kahviki on niinku piriste, hihhihhihhih,
Katsumoto söpötti.
- Sillä mikään aamukahvi ole kesken, vaan maailman valloitus, Harmooni sanoi.
- Sitten turpa kohti Murmuria, Harri totesi.
Hetken matkaa ajeltuaan, he kuulivat tienvarren puskista kummalllista ääntä. Aivan kuin
maiskis, maiskis. Joukko pysähtyi keskelle tietä.
- Mikähän tuo on? Harri ihmetteli.
- Kuulostaa kovasti... vaikka epäilen sitä, Harmooni mietti ääneen. Äkkiä puskasta ryntäsi yhdeksän
ruskeaan hameeseen pukeutunutta naista. Heillä kaikilla oli kasvojen edessä ruskea, läpinäkyvä
huntu. He muistuttivat kovasti sulttaanin haaremia.
- Ahaa! Täällä ne ovat! Matkalla Murmuriin vai mitä? yksi naisista kihersi.
- Keitäs te olette? Harri ihmetteli
- Me olemme yhdeksän Mehukasta Misua, toinen nainen vuorostaan kihersi.
- Uulallaa! Katsumoto huudahti ihastuneesti.
- Teillä on jotain, mikä kuuluu meidän herrallemme, nainen jatkoi, hymyiltyään sievästi
Katsumotolle.
- Onks teil niinku herra? Katsumoto kysyi pettyneesti.
- Kyllä vain. Dumblidor von Viherlehti. Tunnettujen Tunareiden Taikakoulun (TTT) rehtori,
ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, lallinen omistaja ja Mehukkaiden Misujen
järjestön pääjehu, kolmas nainen kertoi.
- Meidän tehtävänämme on ottaa teiltä ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto ja viedä se
meidän herrallemme.
- Mutta kun me emme anna sitä teille, Harri totesi.
- Etkö kuullut, että heidän tehtävän on ottaa se meiltä, Harmooni kuiskasi Harrille. Yhtäkkiä Harrin
täytti halu laittaa sormus sormeensa. Se tuli aivan yhtäkkiä ja niin voimakkaana, että häneltä
meinasi tulla löysät housuun. Harri kaivoi ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto
taskustaan ja nosti sen näkyville.
- Ahaa! yhdeksän Mehukasta Misua kiljuivat yhteen ääneen ja hyökkäsivät Harria kohti. Mutta
Harri ehti laittaa sormuksen sormeensa.
Hän oli aivan uudessa maailmassa. Siellä oli kaksi kertaa valoisampaa, kuin oikeasti ja
silloin hän sen huomasi. Sukukalleudet. Mehukkaiden Misujen sukukalleudet. Hän kiskoi
sormuksen nopeasti pois sormestaan, karmaisevan näyn järkyttämänä.
- Transuja! Transuja suoraan edessä! Harri huusi. Huomaamattaan hän oli ollut näkymätön, kun taas
kaikki muuta olivat huomanneet sen. Nyt hän oli taas näkyvä ja hän osoitti erittäin näkyvällä
sormellaan yhdeksää Mehukasta Misua. Mehukkaat Misut näyttivät järkyttyneiltä huntujensa alla.
Sitten heidän kasvonsa vääristyivät raivosta. Heidän salaisuutensa oli paljastettu. Heidät oli vedetty
ulos kaapista.
- Ottakaa kiinni tuo nulikka! Ottakaa kiinni ja tappakaa! Älkää vahingoittako sormusta! yksi
Mehukkaista Misuista karjui muiden yli. Harri, Harmooni ja Katsumoto ottivat jalat alleen,
Katsumoto etunenässä. Harri huusi hänelle jotain samuraiden epäkunniasta, mutta Katsumoto laittoi
kädet korvilleen ja karjui:” En kuule, en kuule!” Mutta Tobei Maguuni ei juossut, vaan hän jäi
seisomaan paikalleen.
- Ei huoli. Minä hoitaa se....sinä...te...
- Ei nyt ole aikaa verbin taivutuksille! Harri karjui hänelle ja nyrjäytti melkein kielensä.
- Nuo olivat kyllä numeraaleja, Harmooni huohotti Harrin vierellä.
- Siis numeraalin sijamuodoille! Harri karjui uudestaan, yrittäessään juosta pakoon niin nopeasti
kuin pääsi korkokengillään. Jonkin ajan kuluttua Mehukkaat Misut ja Tobei Maguuni jäivät
kukkulan taakse. Harmooni ja Harri saavuttivat Katsumoton, joka oli vetänyt käyräsapelinsa eteen ja
uhkaili sillä maassa vipeltävää muurahaista. Kun Harri ja Harmooni ihmettelivät, mitä tämä yritti,
Katsumoto sanoi:” Se uhkas niinku varastaa ruostuneen muovisormuksen, jolla on niinku Oma
Tahto, enkä miä semmosta niinku voi sallia, kautta miun samurai epäkunniani niin.”
He odottelivat noin viisi minuuttia. Sitten he alkoivat huolestua, josko Tobei Maguunille
olisi sattunut jotain. Sitten he odottivat toiset viisi minuuttia, ja huolestuivat vielä enemmän. Kun
vielä kolmas viisi minuuttia oli mennyt, puuskutti Tobei Maguuni heidän luokseen, erittäin hyvässä
kunnossa.
- Mitä tapahtui? Harri ja Harmooni kysyivät yhteen ääneen.
- Minä unohtaa purkka Katsumoto tasku. Sitte minä sanoa heille, että heidä tempput ei tehota minuu
ja sillo ne ruveta rääkymä ja minä olla äimän käki, kun ne sillai parkua. Sitte yks niistä sanoa, että
ne olla niin onnellisia, kun ne voida olla oma ite taas, kun nyt muut tietä ne olla transu ja ne olla
tullu ulos kaapist ja ne haluta kauan tulla ulos kaapist ja minä ihmetellä mikä kaappi ja ne sanoa se sanonta ja minä olla äimän käki. Sitte ne lähti koti. Ne käskeä sanoa minä teille, että kiitos kauhea kun auttaa ne pois kaapist ja minä olla äimän käki mikä kaappi, Tobei Maguuni selvitti. Harri oli
tyytyväinen. He voisivat jatkaa matkaansa turvallisesti, ilman Mehukkaita Misuja ja hän oli
onnellinen voidessaan tehdä niin suuren palveluksen niin monelle ihmiselle. Sitten he jatkoivat
matkaa. Siis heti kun Katsumoto oli saatu pois muurahaiskeon kimpusta. Viimein he saapuivat
tienristeykseen, jossa oli neljä kylttiä ja neljä tietä. Kylteissä luki:” Täältä olet tulossa”, ”Tänne et halua mennä”, ”Olvin panimo” ja ”Samurait + Murmur”. Kun he tajusivat viimeisen kyltin
sanoman, Katsumoto hyppi ilmaan riemusta ja muut polvistuivat maahan kädet ristissä ja sanoivat:
”Anna tämän olla unta.” Mutta ei se tietenkään ollut, joten he joutuivat jatkamaan matkaansa kohti
samurai-leiriä, Tobei Maguunin mutistessa, jotain kauheuksista, jotka täytyi kokea vain ruostuneen
muovisormuksen, jolla on Oma Tahto, takia.
Kun he viimein saapuivat kylään, he huomasivat, että siellä oli pystyssä juhlat. Keskelle
kylää olivat kokoontuneet kaikki kylän samurait. Heidän keskellään oli ihmeellinen laite, josta lähti
ihmeellinen möykkä. Kaikki hytkyivät mölyn tahtiin samalla tavalla, kuin Katsumoto ollessaan
kaikkein pahimassa pöllyssään. He tunkeutuivat samuraijoukon läpi mölyapinan luo. Möykän seasta
saattoi erottaa sanoja, kuten:” Mä tulin häviimään.... mun sydän sulle kuulu ei....tää on rock ŽnŽ roll biisi jee!!!” Joku samurai seisoi aivan mölyapinan vieressä, ja sääteli ääntä ruuvilla.
- Mikä tuo vehje on? Harmooni ihmetteli samurailta.
- Tää on niinku ratio ja tua ääni niinku on niinku rockin kuningattaren Elwis Preelingin, just niin,
samurai huusi Elwis Preelingin äänen yli.
- Jo on pieni akka, Harmooni mutisi, mutta samurai ei näyttänyt enää kuuntelevan häntä. Seurue
päätti jatkaa matkaansa. He tukkivat läpi samuraiden kyynerpäätaktiikkaa hyväksi käyttäen ja
pyydellen anteeksi joka toiselta samurailta, joiden varpaiden päälle he olivat astuneet. Viimein,
parin murtuneen varpaan ja murskatun leukaluun jälkeen, he pääsivät ulos tungoksesta ja jatkoivat
matkaansa kylän läpi kohti Murmuria.
Pian he saapuivat kyltin luo, jossa luki:”Murmurin autiomaa, EI LÄPIKULKUA” He
kiersivät kyltin ja jatkoivat matkaansa. Äkkiä Harri pysähtyi.
- Mutta emmehän me tiedä, missä Mutatunkio on, hän totesi negatiiviseen sävyyn. Samantien
Harmooni alkoi kaivelemaan kaapunsa taskuja. Pian hän vetikin esiin lehden, jonka kannessa
luki:”Murmurin supermarket”. Hän selasi muutaman sivun, veti esiin tikun, jonka muut epäilivät
sisältävän vähän taikaa. Hän höpisi jotain noidista, variksista ja vessanpöntöistä ja aiheutti
muutaman räjähdyksen ja savupilven. Loitsu taisi kuitenkin onnistua, sillä pian heidän eteensä
laskeutui kaksi varista. Harmooni puhui heille joko varista, murmuria tai hepreaa ja osoitteli heille
kuvastonsa sivua. Pian varikset lennähtivät tiehensä ja ennen kuin toiset ehtivät loksauttaa leukansa
paikoilleen, leijaili hänen edessään iso paperi, jonka Harmooni nappasi käteensä.
- Ah, Keltainen Kuljetus. Aina yhtä ripeä, Harmooni hymyili.
- Tässä on Murmurin kartta ja Mutatunkio on tuolla, noin kolmensadan metrin päässä. Harmooni
lähti kulkemaan osoittamaansa suuntaa ja muut seurasivat perässä Tobei Maguunin
mutistessa:”Enää ei riittää edes ruostunut muovisormus, jolla on Oma Tahto, nyt olla jo
variksetkin”.
Pian Mutatunkio jo kohosi heidän edessään pienenä ja ruskean mudan peitossa. Harri kaivoi
taskustaan ruostuneen muovisormuksen, jolla on Oma Tahto ja asteli Mutatunkion juurelle.
- No niin Harri. Heitä se mutaan, niin kaikki on ohi, Harmooni sanoi.
- Joo! Tilataan niinku variksilta niinku purkkapalloja! kuului sivuhuomautus. Harri epäröi.
- Nyt kun aika koittaa, en voi heittää sitä mutaan, Harri sanoi epäaidolla äänellä.
- Mitä! Harmooni huudahti. Harri katsoi suoraan häntä. Sitten hän astui heitä erottavat askeleet.
- Annan sen sinulle, Harmooni. Menetkö kihloihin kanssani? Harri kysyi. Harmooni punastui.
- Oi, luulin jo ettet kysyisi! Harmooni huudahti ja hyppäsi Harrin syliin. Ja kaikki lähtivät kotiin ja
elivät elämänsä onnellisina ja melkein piristeittä loppuun as... ai niin. Entäs Konkku? Hän purjehti
jollalla Iisalmelle ja eli elämänsä farmarina, ja näin he kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun
asti, kaikki paitsi Vihreä Menninkäinen, joka ei koskaan saanut juotua aamukahviaan loppuun.
