Vko 3: Jäähyväiset Lórienille

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
1) Saattue kutsutaan Celebornin luo keskustelemaan matkan/tehtävän jatkosta. Huomatkaa, että Celeborn johtaa puhetta, ei hän sentään ole aivan vailla sanansijaa. Haltioiden tapaan (kyllä ja ei paras vastaus minkä heiltä saa...) hän ottaa esiin eri vaihtoehtoja ja tarjoaa ratkaisuksi sen (veneillä jokea myöten alas) joka viivyttää lopullisen päätöksen tekemistä mahdollisimman pitkään. Pois se, että Celeborn tekisi ratkaisun Saattueen puolesta. Paljon hyviä käytännön neuvoja matkanteosta (ja välineet sitä varten) mutta vain siihen hetkeen asti, kun on valittava: itään vai länteen? Löytääkö Celebornin sanoista yhtään mitään viitettä siitä, että hän suosisi jompaakumpaa vaihtoehtoa? Onko hän (ja rouva G) tosiaan aivan puolueeton tässä kysymyksessä?

Saattueen jäsenet eivät omissa keskusteluissaan pääse sen pidemmälle kohti ratkaisua. Boromir sentään on ilmoittanut rehdisti oman kantansa ja Aragornin kerrotaan suunnitelleen hänen mukaansa lähtöä. Mutta Gandalfin ollessa poissa... Näinköhän hän olisi saanut rauhassa lähteä sotimaan Gondorin rajoille, jos olisi voinut sälyttää Saattuen varsinaisen tehtävän johtamisen Gandalfille? Mahtoiko häntä hävettää itsekäs(?) suunnitelmansa? Mutta nähtävästi useimmat heistä halusivat Minas Tirithiin vain välttääkseen pelottavaa Mordorin maata.

Varustepaketti matkaa varten on sangen tukeva: lembasia, Galadrielin itse (neitoineen) valmistamat supermaastohuppuviitat lehdenmuotoisine solkineen...

Haldir palaa vielä Saattueen luo. Pieni väläys puukaupungin arkkitehtuuriin: "As they walked through Caras Galadhon the green ways were empty; but in the trees above them many voices were murmuring and singing." CG:ssä oli siis "vihreitä teitä/katuja". Miksiköhän vihreitä? Lienevät olleet ruohon peittämiä? Kaupungin ulkopuolella on joka tapauksessa kivetty tie.

Kaupungista lähdettyä kymmenen mailin kävelyn jälkeen tulee taas vastaan "a high green wall". Liekö tämäkin puuaita? Mikäs muukaan? Sitten ollaankin ihan Lothlórienin kärjessä. Hyvä kenties muistaa, että osa valkamaan kiinnitetyistä veneistä oli vallan muuta kuin haltianharmaita (tai -valkoisia): "Some were brightly painted, and shone with silver and gold and green..." On vain jotenkin tarttunut päähän (elokuvistako?) harmaanvalkoinen värimaailma. Lisää lahjojakin tulee: haltiaköysiä jotka on valmistettu hithlainista eli "sumulangasta".

Veneisiin totuttelun jälkeen näyttämölle lipuu joutsenlaiva ja kuulemme Galadrielin laulun. Siinä on taas paljon viittauksia vanhoihin aikoihin ja taruihin: Ilmarin, kultainen puu, Eldamar iki-iltoineen (Ever-eve -- mitä se tarkkaan sanottuna tarkoittaa?), Tirionin muurit, Erottavat meret, kaipuu laivaan joka veisi takaisin Meren yli. Mitä me tästäkään tietäisimme ilman Silmarillionia? Olisi ollut itse asiassa todella jännittävää lukea The Lord of the Rings tuoreeltaan vuosina 55-56. Vaan esimerkiksi minä tulin lukeneeksi Silmarillionin ennen Tarua. Totaalispoilautuja siis. Toivottavasti kaikille ei ole käynyt samoin.

Aterian jälkeen puhuu taas Celeborn, talon isäntä, ja kertoo mitä tulevina päivinä tuleman pitää. Ainakin yhdessä kysymyksessä hän antaa omien ennakkoasenteidensa kuulua: varoituksen sana Fangornin metsästä, jota hän väittää sangen huonosti tunnetuksi. Liekö unohtanut, liekö tosissaan vai päättääkö pysyä vaiti siitä mitä tietää? Ja miksi? Epäileekö enttien lojaaliutta?

Lähtömaljoja juodessa asetelma jonka olen aivan unohtanut: Galadrielin ympärillä seisovat hänen hiljaiset neitonsa. Siis palvelijattaret?

Lopuksi Galadriel jakaa lahjat, joita hän kahdesti muistaa nimittää sekä valtiaan että valtiattaren lahjoiksi. Jotenkin vain niitä on aina ajatellut Galadrielin lahjoina, mutta ehkä Celebornilla sittenkin oli suurempi osuus Saattueen käsittelyyn kuin helposti ajattelee.

Aragorn saa huotran lisäksi haltiakiven. Eikös siitä puhuta enemmänkin Keskeneräisten tarujen kirjassa? Ja vielä monen eri syntyhistorian kera...

Boromirin, Merrin ja Pippinin vyöt tuntuvat hieman kuin joululahjoilta ei-niin-hyville ystäville: kunhan nyt jotakin annettavaa keksii. Ei siis kovin persoonallista. Legolasin jousi+viini sentään on hyvää käyttötavaraa. Samin lahja puolestaan ehkä kaikkein syvällisimmin mietitty. Niin hyvinkö Galadriel oppi tutkaillessaan Samin tuntemaan?

On muuten outoa, että Galadrielilla ei ole mitään valmiina annettavaksi Gimlille. Ei edes vyötä. Gimli-paran pitää itse keksiä lahja itselleen. Suorastaan epäkohteliasta, sanoisin. Mutta hän selviääkin odottamattoman hyvin ja saa jotakin, jonka Galadriel aikoinaan kielsi itseltään Fëanorilta kun tämä sitä pyysi. Hyvä Gimli!

Millainen oli muuten Galadrielin kampaus? "Then the Lady unbraided one of her long tresses..."

No joo, on Frodon lahjakin toki tarkkaan mietitty. Ennalta näkemisen lahjalla? Vai valistuneella arvauksella?

Jännittävä (kieli)kuva: Lórien lipuukin poispäin ja veneet pysyvät paikallaan. Hyvin tavoitettu siirtyminen lumotusta maailmasta harmaaseen tavismaailmaan, vai mitä?

Galadrielin haltiakielinen laulu on tietysti omaa luokkaansa, ja siinäkin tietysti runsaasti viittauksia Meren taaakse, Calacirya, Valimar... Varda sentään selitetään lukijalle.

Pidin erityisesti siitä, että menetyksen tunteet Lórienista lähdettäessä annetaan Gimlin esitettäväksi. Karheaa rehtiyttä peliin, eikös niin?
 

masamune

Kontulainen
Kannattelin Lórienin kaunista muistoa luvun loppuun asti vaikka se jäikin jo taakse. En vain kertakaikkiaan ehtinyt pelata Moriassa olevaa pelihahmoa LotRO-pelissä Lórieniin ja siksi jäin tätä muistoa kannattelemaan sen kauneudesta. Onhan se nätti paikka pelissäkin. Mutta olis kyllä ollu hankalaa itelläki tuolta lähteä..

Eipä tässä muuta :)
 

Fairy tale

Lapinorava
Upeaa kuvausta ja pikkutietoa pursuva luku. Meille kerrotaan erilaisista haltiaveneistä ja laivoista. Joutsenen mallinen laiva on varmasti ollut upea ilmestys vihreässä, vaikkakin talvisessa ympäristössä. Kirkas ja tyyni vesi, josta auriko hohtaa häikäisten houkuttelee vesille. Ja kohta tyyni vesi kohtaa virtaavan veden, joka virtaa niinkin kovaa, että vastavirtaan soutaminen on työlästä. Haltioiden kaupungista jokisatamaan oli matkaa kymmenisen virstaa. Aamulla oli pakattu ja täydennetty matkan ruokavarastoja lembasilla, matkaleivällä. Kävelyn jälkeen harjoiteltiin tovi veneisiin menoa, soutua ja veneestä poistumista. Tämän jälkeen saattue osallistui jäähyväisateriaan nurmikentällä, jonka molemmin puolin virtasi joki. Nurmikentän kerrotaan muodostaneen kolmion mallisen kärjen ja tämä näkyykin selvästi liitteenä olevasta kartasta. Lopuksi saatiin vielä lahjoja. Lahjat paljastavat lisää haltioiden käsityöstä ja kulttuurista.

Olikohan Valtiatar ja hänen palvelusneitonsa kutoneet pukukankaat jo paljon aikaisemmin vai mahdollisesti saattueen levätessä Lórienissa tämän kuukauden? On mahdollista, että haltiat vasta kutoivat kankaan ja ompelivat viitat, kun oli tiedossa viittojen kantajien oikeat mitat. Jousi, nuolia, lehtisolkia, vöitä, Lórienin hedelmällistä maaperää ja tähtilasin valoa lahjaksi. Gimlin lahja poikkeaa näistä. Ei kerrota että Galadriel olisi mitenkään erityisesti paketoinut Gimlille antamaansa lahjaa, mutta pakkohan kolmen kullanhohtoisen hiussuortuvan on oltava jossain paketissa, jotta sitä saa järkevästi kuljetettua. Paketissa, joka mahtuu povitaskuun. Kun Lórien on kerran näin upea paikka talvella, kun leivosetkin lentävät sinitaivaalla, kuinka upeaa siellä onkaan kevään tullen tai aivan kesän alussa, kun kaikki vihertää ja kaikki on täydessä kukassa. Tämä jää täysin auki, koska Lórienin viimeinen kevät ja viimeinen kesä oli jo eletty siinä mielessä, että Valtiattaren sormus, joka tätä kaikkea ylläpiti, ei voinut olla enää voimallinen, jos Sormuksen Viejä lopulta onnistuu tehtävässään.
 

Atheon

Kontulainen
Huomioon ottaen enttien puolueettomuuden, Celeborn tuskin epäili, niiden lojaaliutta. Ehkä häntä pikemminkin pelotti niiden mahdollinen oikullisuus ja arvaamattomuus. Ja ehkä sitäkin enemmän itse metsä ja huornit, jotka ilmeisesti jollain tapaa, omassa ainutlaatuisessa ja meidän omastamme poikkeavassa tietoisuudessaan, samaistivat kaikki kaksijalkaiset työkalujen käyttäjät puunkatkojiksi, ja näin ollen saattaisivat olla vaaraksi saattueelle.

Minä jotenkin toivoisin, että Sam pääsisi opettelemaan köydenpunontaa haltioiden kanssa. Sukupuita katsoessa tulee sellainen olo, etttä Samilla ei ole ainkaan liikaa ylimääräistä aikaa ole seikkailun jälkeen ollut.

Miten haltiat suhtautuivat taikuuteen? Muistaakseni Rivendellissä sivuttiin tätä asiaa hyvin samaan tapaan ja nyt kysytään, onko ryhmän saamat viitat taikaviittoja ja vastaus oli jotain sen tyyppistä, kuin: En ole varma, mitä tarkoitat, mutta ne ovat haltiatekoa, jos sitä tarkoitat. Haltiat eivät siis ainakaan mieltäneet kaikkia mystisiä taitojaan taikuudeksi. Ajattelivatko he kuitenkin osaavansa taikoja. Miten he suhtautuivat istarin tekemiin temppuihin. 'Haltiataiat' tuntuvat itselleni enemmän pitkäkestoisemmilta ja tietyllä tavalla haltioiden vaikutukseen tai läsnäoloon liittyviltä seikoilta. Velhot tuntuivat vastaavanlaisten lisäksi pystyvän välittömämpiin taikoihin, kuten tulipallo. Mielsivätkö haltiat taian ehkä nimenomaan tälläiseksi 'velhotaikuudeksi'?
 

Vampirelady

Vamperi, Queen of Sassgard
Vastuuhenkilö
Minä jotenkin toivoisin, että Sam pääsisi opettelemaan köydenpunontaa haltioiden kanssa. Sukupuita katsoessa tulee sellainen olo, etttä Samilla ei ole ainkaan liikaa ylimääräistä aikaa ole seikkailun jälkeen ollut.
Mietin tätä ihan samaa pari päivää sitten! Olisi todella mukava ajatus, että Sam olisi (ehkäpä jopa Elanorin ja Ruusan kanssa)
ehtinyt vielä käymään Lórienissa opettelemassa köydenpunontaa. Tai ehkäpä haltiat kävivät salamyhkäisesti jonain
kesäisenä iltana Konnussa jakamassa viisauttaan Mestari Samvaisille. Tai! Sam on myös voinut käydä kirjeenvaihtoa haltioiden kanssa. :p
 

Fairy tale

Lapinorava
Eikös Sam käynyt ulkomaissa jossain vaiheessa, vaikka perheellinen olikin? Oli missä sitten käynytkin, en ihmettelisi, vaikka siellä olisi joku Lórienin köysitaidon haltia ollut mukana ja tähän aiheeseen palattiin rauhan aikana uudelleen ja hyvissä ajoin. Paljon jätetään kertomatta ja paljon tapahtumia jää avoimeksi. Tolkien on muutaman kerran erikseen maininnut, mitä EI enää tapahtunut. Frodo ei enää palannut tuohon ihanaan (Lórienin maahan) enää koskaan. Liitteissä toki on enemmän Merrin, pippinin, Gimlin ja Legolaksen vaiheista jotain.
 
Last edited:

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kävihän Sam Gondorissa vuoden mittaisella lomamatkalla Ruusan ja Elanorin kanssa vuonna 1442 konnunlaskua eli 21 vuotta Sormuksen tuhoutumisen jälkeen. Näin kerrotaan Vuosien kirjassa. Elanor oli kuningatar Arwenin kunnianeitsyt, tiedä sitten mitä velvollisuuksia ja oikeuksia tuohon asemaan kuului, mutta uskoisinpa, että hobittiperhettä pidettiin varsin hyvänä imperiumin hovissa.
 
Ylös