Vko 4: Suuri virta

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Seuraavana aamuna Lórienista lähtemisen jälkeen Sam potkii Frodon hereille ja Saattue jatkaa perämoottorien pärinän säestämänä matkaansa Virtaa alas... Oikeasti ainoat perämoottorit ovat suolikaasukäyttöisiä, eikä Tolkien mainitse niistä halattua sanaakaan. Hän ei erikseen kuvaile riukujen pykäämistä leiriytymispaikkojen läheisyyteen. Ehkä hän piti sitä itsestäänselvänä asiana, josta ei maksanut vaivaa mainita. No, joka tapauksessa, Saattueella ei ole mitään kiirettä päästä tiensä haarautumiskohtaan kiperiä päätöksiä tekemään, vaan antaa Virran soljuttaa veneitä omalla vauhdillaan. Retkue sentään matkaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan Aragornin vaatimuksesta, vaikka muuten ottaakin matkanteon rennosti. Kolmannen matkapäivän aikana puusto harvenee ja loppuu kokonaan. Vasemmalla rannalla ovat Ruskeat Maat muistona Sauronin suorittamasta ydinkokeesta ammoisina aikoina. Oikealla on ruohoa ja kaisloja. Eläviä olentoja ei näy lintuja lukuun ottamatta. Frodosta on outoa, ettei näin etelässä ole lämpimämpää, mutta Aragorn antaa hänelle luennon maantieteestä mainiten myös, että Virran leveydestä huolimatta örkit pystyvät ampumaan kauas sen yli. Saattueen jäsenet tuntevat itsensä levottomiksi ja tarttuvat meloihinsa kiidättääkseen veneitä nopeammin Virtaa alas. Boromir näyttää erityisen levottomalta pureskellen kynsiään. Välillä hän ottaa spurtteja lähelle venettä, jossa Frodo istuu ja tuijottaa hobittia silmissään outo kiilto.

Sam tekee klonkkuhavainnon ja kertoo siitä Frodolle, joka puolestaan kertoo hänelle aiemmasta havainnosta matkalla Lórieniin. Sam pitää vahtia seuraavana yönä herättäen Frodon omaan vahtivuoroonsa sysiyön hetkenä. Frodo näkee Klonkun ja Aragorn herää. Konkari kertoo yrittäneensä pari kertaa pyydystää Klonkun öisin matkan aikana ilman tulosta. Seuraavana päivänä amfibio-olennosta ei näy merkkiäkään. Saattue jatkaa matkaansa öisin yrittäen eksyttää Klonkun ja vakoilevat lintuparvet. Kahdeksantena yönä he joutuvat koskiin, koska Aragorn arvioi väärin kuljetun matkan pituuden. Sarn Gebir on jo lähellä. Kaiken kukkuraksi örkit lähettävät nuolia Saattuetta kohti itärannalta. Yksi niistä kilpistyy Frodon rintapanssariin. Vaivoin he pääsevät länsirannalle, Legolas loikkaa kuivalle maalle ja jännittää jousensa. Tunnistamaton lentävä esine, joka herättää riemua örkeissä ja kauhua Saattueen jäsenissä, lentää Virran yli vain kohdatakseen Legolaksen ampuman nuolen ilmassa. Se rysähtää itärannalle, örkit kiroilevat hetken ja vaikenevat sitten loppuyöksi. Saattue jatkaa Virtaa alas jonkin matkaa ja yöpyy veneissä pienessä poukamassa.

Sam alkaa ällistellä kuunvaiheiden selittämättömyyttä ja hänelle selviää, että he viettivät Lórienissa pidemmän aikaa kuin uskoivatkaan. He kantavat veneensä ja varusteensa Sarn Gebirin ohitse jatkaen matkaansa Virtaa alas. Frodo ei tykkää matkata Argonathissa muinaisten kivikuninkaiden varjossa, mutta Aragorn on kuin kauan maanpaossa ollut kuningas, joka viimein saapuu valtakuntaansa. Pitkän rotkon jälkeen he tulevat pitkälle järvelle, jonka eteläpäässä kohoaa Tol Brandir keskellä virtaa ennen Raurosin putousta. Sen itäpuolella on Amon Lhaw, Kuulon kukkula ja länsipuolella Amon Hen, Näön Kukkula. Sen juurella he rantautuvat.

*******************************

Oi Boromir! Saattueen luotetun jäsenen lankeemusta pohjustetaan tässä luvussa. Oikeastaan ainoita juttuja Legolasin laukauksen ja klonkkuhavaintojen lisäksi, mitä tästä luvusta on jäänyt mieleeni, on Pippinin havaitsema outo käytös Minas Tirithin käskynhaltijan perillisessä. Varsinainen kiilusilmäluku. Kynsien pureskeleminen hermostuneen pohdinnan merkkinä ei oikein istu ylimyksen hahmoon. Hänet kuvittelisi mieluummin tukka aina hyvin ja kynnet huolellisesti manikyroituina. Imladrisin reissukin venyi, koska hän pysähtyi matkalla ainakin viidesti kylpyä, parranajoa ja manikyyria varten syrjäisillä maatiloilla. Viimeiseen Kotoon hän saapui colognelta lievästi tuoksahtaen.

Kummastusta retkessä herättää se, että Saattue kulkee täysin näkyvissä keskellä suurta virtaa veneissä vakoilijoiden silmien alla ja leiriytyy yöksi ilman vartijoita. Samin ja Frodon yövartio oli heidän itsensä keksintöä ja Aragorn uinui täyttä häkää, vaikka hän tiesi Klonkusta ja varmastikin epäili, että örkkijoukkoja oli itärannalla. Uskoiko hän niin vankasti Virran suojelevan Saattuetta öisiltä hyökkäyksiltä? Matkassa toki oli Legolas, joka oli väsyneimmilläänkin vain puolinukuksissa.

Jos Tolkien olisi ollut Weis tai Hickman, niin hän olisi kirjoittanut kirjansa toimittuaan pelinjohtajana tällaisessa roolipelisessiossa:
"Sam, heitä havainnointiheitto. Okei, virta kohisee nyt voimakkaammin ja näet teräviä kiviä suoraan edessänne. Heittäkää kaikki perämiehet veneenkäsittelyheitto. Veneet törmäävät toisiinsa, mutta eivät kärsi vahinkoa. Pääsette suurin ponnistuksin melomaan länsirannalle, paitsi että... paitsi että... <heittää useita noppia ja tarkistaa tuloksen taulukosta> itärannalla pimeyden kätköissä on örkkejä! Ne huutavat karkeuksia ja ampuvat nuolia... <heittää noppaa moneen kertaan> yksi niistä osuu Frodoa keskelle selkää! Mikä on AC-numerosi? Okei, nuoli kilpistyy mithril-paidastasi eikä aiheuta vahinkoa. Pääsette nyt naarmuitta länsirannalle. Heittäkää initiative. Legolas toimii ensimmäisenä." - "Hyppään rannalle ja jännitän Galadrielilta saamani jousen. Tähyilen pimeään <heittää pyytämättä havainnointiheiton> enkä varmaankaan näe mitään erityistä. Kirotut nopat!" - "Vastarannalta kuuluu yhä huutoa ja mekastusta ja rantaveteen tipahtaa pari lyhyeksi jäänyttä nuolta. Mutta sitten <heittää useita noppia, viheltää, tarkistaa tuloksen taulukosta ja kalpenee>... sitten... voi pojat, ette usko tätä! Taivaalla näkyy kuuta vasten useita mustia pilviä, mutta yksi niistä näyttää erkanevan ja kiitää teitä kohti! Heittäkää kaikki Resistance to fear -heitto. Te olette kaikki vähän peloissanne, mutta se ei vaikuta teidän toimintakykyynne. Legolas?" - "Ammun Nazgûlia, ööö 'pilveä' kohti ennakkoa ottaen! <heittää noppaa> Jahuu, kriittinen osuma! <heittää noppaa> Maksimivahinko! Tästä tulee hyvät expat!" - "Joo, lentävä esine putoaa <heittää noppaa> itärannalle, sori vaan, ei loottia, ja sieltä kuuluu örkkien pettynyttä huutoa."
 
Last edited:

masamune

Kontulainen
Melko puuduttava luku kun ei mahottomasti tapahtumia ole (tai no on niitä näin ku alkaa ettimään, mutta jotenki kaikki menny vähän ohi). Klonkun havainnoinnit ja örkkien hyökkäys Nazgûlia unohtamatta, sumussa seikkailua ja koskien ohittaminen maitse. Tuota örkin nuolen tarkkuutta en muistanutkaan että se osui Frodoa. Että jännähän tuo oli, mutta niin puutunu oli jotenki luvusta että ei osannu aatella sen enempiä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Vasemmalla rannalla ovat Ruskeat Maat muistona Sauronin suorittamasta ydinkokeesta ammoisina aikoina.
Ei vain ydinkokeesta, vaan ydinsodasta, luulen ma. Myöhemmin on Puuparta kertova Merrille ja Pippinille, että nämä maat, jotka aiemmin olivat olleet entvaimojen viljavia peltoja, makasivat autioina, kun ent'isännät menivät sinne etsimään entvaimoja (jahkailu satuttaa). "Kaikki oli poltettu ja hävitetty, sillä maa oli jäänyt sodan jalkoihin", kuten Puuparta synkkänä totesi. Arvatenkin kyseessä oli Viimeisen liiton sota toisen ajan lopulla. Ilmankos Aragornkaan ei tiennyt (muuten ihme ja kumma tämäkin, Rivendellissä varttunut kun oli ja taruista ja historiasta paljon tiesi) mikä maat oli ruskeuttanut.

Kaiken kukkuraksi örkit lähettävät nuolia Saattuetta kohti itärannalta. Yksi niistä kilpistyy Frodon rintapanssariin.
Raukkikset ampuivat selkään. Nuoli osui Frodon hartioihin. Hieman nillitystä, suo'os anteeksi: ei siis rintapanssari vaan panssaripaita oli tämä arvokas hobitinnahka. Vaikka, öh, saattaahan termi 'rintapanssari' kattaa tällaisenkin sota-asusteen, jos ajatellaan sitä metallikapineeksi, joka suojaa koko torson eikä vain etumusta. Sellaisia kai rintapanssarit yleensä olivat, valmistettiin ne levyistä, renkaista tai muotoon prässätystä latinumista/kuparista/takkiraudasta... Joten mitä minä tässä nillitän? Silitysrauta!
 

Rhosgobella

karvajalka
Luvun alkupuolella harmaan joen matkaaminen todetaan varsin tylsäksi, mutta pieniä asioita tapahtuu vähitellen. Kosken pyörityksissä soutajat joutuvat koville ja vettä pelkäävä Sam-parka on jo ihan kipsissä. Reippaana isäntänsä henkivartijana hän on kuitenkin iskenyt epäluuloiset silmänsä mulkoilevaan tukkiin, joka osoittautuu Klonkuksi. Örkit ampuvat haltiavenettä, mithril-paitaa ja samoojan huppua, joten suurta fyysistä vahinkoa eivät mörriäiset aiheuta. Legolas pudottaa pahiksen taivaalta kevyesti ja Aragorn heittäytyy kivikuninkaiden luona majesteetilliseksi. Reipas saattueemme etenee kohti Raurosin jylyä. Mutta Boromirin tuijotus käy kiusalliseksi...
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Tämän luvun nimenähän voisi olla "Saattueen helppo venematka, jolla tapahtuu välttämättömiä sattumuksia", sillä enimmäkseen myötävirtaan matkaaminen on helpotus saattueen pitkällä jalkamarssilla. Välttämättömiä sattumukset taas ovat, jotta jotain jännitettävää lukijallakin olisi.

Suuri virta lännen ja vihollisen välisenä rajana on tietyllä tapaa erikoinen ajatus. Sumuvuorilla, Anduinin länsipuolella, tunnetusti asui hiisiä, ja Rohanin epäiltiin jääneen kokonaan Sarumanin vallan alle, vaikka Boromir sinnikkäästi väittikin vastaan. Toisaalta pohjoisempana oli kaikilla vapailla kansoilla asuinsijoja myös Synkmetsän ja Rautavuorten alueella Virran itäpuolella. Mutta lukemattomat virstat virran kummallakin puolella olivat asumatonta erämaata, jossa kukatahansa ilkeämielinen joukko saattoi vapaasti liikkua. Ja vaikka Virta olikin noilla kohdin liian leveä ylitettäväksi ilman lauttoja ja veneitä, ei sellaisten rakentamisen voi uskoa örkkejä hidastaneen. Lähinnä Suuri virta olikin rajana Gondorissa, kun Ithilien oli jäänyt Varjon alle. Siellä sitä oli näet mahdollista valvoa, toisin kuin erämaan autioilla rannoilla. Kovin paljon saattue tuntui silti Virtaan luottavan, kun niin huoletta matkustivat.
 

Atheon

Kontulainen
Lukukokemukset ja ihmismieli ovat ihmeellisiä asioita. Esimmäisellä TSH-lukukerrallani klonkun yöllinen yritys rantaleiriin oli minulle yksi voimakkaimmista ja mieleenpainuvimmista kohtauksista koko kirjassa. Miksihän niin?

Saattueen näkyvillä olo ihmetytti minuakin. Aiheeseen liittyen, Gimlin mainittiin puuhailleen nuotion parissa. Luonnosta on varsin haastavaa löytää riittävästi kuivaa puuta, ettei tarvitsisi käyttää tuoretta tai hieman kosteaa puuta, joka palaa varsin kehnosti ja myös savuttaa, mikä paljastaa retkeilijän varsin herkästi. Ehkä heillä oli ajatuksissa liikkua niin avoimesti, etteivät herättäisi epäilyksiä hämärähommista.

Legolaksen tarkkalaukaus mainittiin melko ohimenevästi, vaikka se otus pelkoa herättikin. Jälkeenpäin ajateltuna, saattueen matkaa olisi saattanut huomattavasti hankaloittaa, jos kyseinen lentelevä vihollistiedustelija olisi saanut jäädä ilmaan kiikaroimaan ja ilmoittelemaan näkemisistään. Ei sillä, etteikö tähän asti suhteellisen mukavasti sujunut venematka voisi mutkistua ilmankin tätä Tunnistamatonta lentävää esinettä.
 

Fairy tale

Lapinorava
Minulle ei jäänyt mielikuvaa, että saattue olisi lopultakaan ollut kovin esillä. He kulkivat pääasiassa öisin ja silloinkin länsirannan hämärän varjoissa. Autioiden maiden kohdalla ei näyttänyt olevan liikettä kummallakaan rannalla ja sitten alkoi olla metsää molemmilla rannoilla. Jos itärannalla olisi ollut vartioörkki aina 100 metrin välein, niin kiinnihän saattue olisi jäänyt välittömästi, mutta kun siellä ei ollut moneen päivään yhtään ketään. He olivat koko ajan näkyvissä mahdollisille linnuille, jotka vakoilivat ties kenen piikkiin. Lopulta paljastuukin, että vihollisella olikin lentäviä ilmavoimia käytössään. Uinuiko Aragorn koskaan täyttä häkää? Pienikin rasahdus tai molskahdus sai hänet hetkessä täysin jalkeille. Nukkui tai ei, olisi voinut olla riski, että joku saattueen jäsenistä olisi löytynyt aamulla luiksi kaluttuna ja syötynä. Veden äärellä Klonkulla kuitenkin riitti muuta syötävää ja murhatyö ilman syömistä olisi riittänyt.

Sam pohtii kuun vaiheita, eikä voi käsittää kuinka pitkään he lopulta olivat Lórienissa olleet, mutta kuukauden päivät he siellä tosiaan olivat. Olisi vinhaa päästä elämään Lórienin tapaisessa LOST-paikassa, jossa on kummallinen ajankulu ja samaan aikaa elää muinaisuutta, nykyisyyttä ja ehkä tulevaakin aikaa. Saattueen soutaessa päivät pitkät jää sellainen kuva, että he eivät paljoa puhua pukahda, paitsi rannalla nuotion äärellä. Hobitit sen sijaan miettivät sitäkin enemmän. He istuvat kyydissä ja ajatuksilla on aikaa lentää. Sam huomaa Klonkun ja Pippin kiinnittää huomioita venekuntansa hermostuneeseen soutajaan. Oliko veden rajassa kuivaa puuta? Ehkä nuotio tehtiin silloin, kun kuivaa puuta sattui löytymään. Pagban riukukuvauksesta änkesi väkisin mieleeni parodisoitu kohtaus Frodon ja Samin iltakeskustelusta. Frodo on ehkä vähän omissa ajatuksissaan, kuten hän tuntuu usein olevan ja Sam siihen sitten kysymään onko kaikki kunnossa? Frodo toteaa, että muuten kaikki on kunnossa, mutta vatsa on tänään varpusparvella. Suokaahan tämä anteeksi, mutta tämä on näitä rivien välistä luettavia, kuten riuku ja tuhat muuta asiaa.

Myös Boromir miettii. Liekö monen päivän jälkeen kynsissä enää edes järsittävää? Voisiko Sormusta hyödyntää sodankäynnissä. Miten tuon hobitinrääpäleen voisi saada käsittämään asioiden laidan? Aragorn punnitsee vaihtoehtoja reitin jatkon suhteen. Itään vaiko länteen? Frodokin voisi jotain ajatuksistaan paljastaa, jotta päättäminen kävisi helpommin? Merri painaa mieleensä maastoa ja muistelee Rivendellissä tutkimiaan karttoja. Mainitut paikannimet, Entinoja jää erityisesti hänen mieleensä. Gimli miettii millaisen kultaisen rasian valaisi Valtiattaren kolmelle hiussuortuvalle. Legolasin katse tähyilee jonnekin kauas ja korvat ovat terästäytyneet kuulemaan ylimääräiset äänet. Pippinin vatsa kurnii ja hän vilkuilee usein Boromiriin, synkkä mies. Sam puristaa veneen laidoista kiinni rystyset valkoisena ja katselee vuoroin itärantaan ja länsirantaan. Frodo miettii kuvitteleeko hän, mutta Sormus tuntuu painavan enemmän kuin eilen, onko sellainen mahdollista?
 
Last edited:

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Toivoin, että Samista olisi tullut tottunut veneilijä vesimatkan aikana, mutta hänelle ei uskottu edes melaa käteen. Hänestä mahtoi tuntua oudolta vain istua toisten kyyditettävänä. Hobitit eivät muutenkaan olleet parhaimmillaan haltian kokoisille rakennettujen veneiden kiidättämisessä eteenpäin.

Boromirin sormushaaveet ovat kyllä vähän kummallisia. Hän halusi olla suuri sankari, maailman pelastaja, ja Gondorin mittapuulla hän oli jo sitä jossain määrin. Kuvitteliko hän seisovansa joukkojensa edessä ja kohottavansa Sormuksen korkealle heidän nähtävilleen? "Tämä on Yksi Sormus, vihollisemme mahtavin taikakalu ja sen voimalla me päihitämme hänet helposti! Seuratkaa minua voittoon!" Boromir pistää Sormuksen sormeensa ja katoaa näkyvistä. Joku huutaa joukon keskeltä: "Miten me muka voimme seurata sinua, oi käskynhaltijamme esikoispoika, jos emme edes näe sinua? Anna se taikakalu jollekin vakoojistamme! Olkoon hän pienempi ja kulkekoon hiljaisemmin kuin sinä!"
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Sehän Sormuksessa oli vänkää, että se sekoitti niin jenkkien kuin germaanienkin pään tehokkaammin kuin Hauhon kirkontorni. Kyllä Boromir varmaan suunnitteli juuri jotakin sellaista, ettei olisi meuhonnut Frodolle sensuuntaista vähän ennen kuin yritti ottaa Sen.

Olihan vielä suurempaa, kaiken kaikkiaan erittäin suurta, hulluutta mitättömältä ja aliravitulta hobitilta (Frodolta siis) julistaa Sormus omakseen Sammath Naurissa. Mutta kuten sanottu: oltuaan tarpeeksi kauan alttiina Sormukselle kenen tahansa pää oli kohta kuin Haminan kaupunki. Hobitteihin se vain vaikutti huomattavasti hitaammin kuin muihin.
 

Atheon

Kontulainen
Sormuksen ei kai ole tässä vaiheessa ollut kenelläkään muulla hallussa, kuin Sauronilla, Isildurilla, Klonkulla ja duo Reppulilla. Liikaa tietoa sen vaikutuksista näihin henkilöihin ei ole, eikä Boromir varmastikaan ole saanut tietoonsa kovinkaan suurta osaa edes siitä vähästä. Rivendellissä oltiin niin kauan sitten, etten oikein muista, kuinka paljon siitä keskusteltiin. Boromir ei ole myöskään nähnyt sitä käytettävän. Sitä on kuitenkin toitotettu, että mahtava ja voimakas esine on kyseessä. Ehkä hän ajatteli saavansa kymmenen miehen voimat, tulihenkäyksen, prinsessan ja puoli valtakuntaa, jos saisi sormuksen käteensä.
 
Ylös