Vko 43: Kotiinpäin

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
[muokattu]

Tässä lyhyessä luvussa, joka muodostaa eräänlaisen sillan edellisen (Rivendell) ja seuraavan (Kontu) paikan välille, liikutaan kuitenkin pitkä matka Eriadorin poikki, ja aikaakin kuluu lähes kuukausi: Gandalf ja hobitit lähtevät liikkeelle 5. lokakuuta, saapuvat Briihin 28. lokakuuta runsaan kolmen viikon taivalluksen jälkeen, vietettyään pari yötä Pomppivassa ponissa jatkavat matkaansa 30. lokakuuta, ja ovat vielä saman päivän iltana Rankkivuon sillalla, jossa luku päättyy ja seuraava alkaa.

Tosin ensimmäiset kaksi viikkoa ja kaksi päivää kuitataan nopeasti. Matkalla kiinnitettään huomiota vain Frodon sairastumiseen Viimapään veitseniskun vuosipäivänä ja hänen haluunsa kiirehtiä nopeasti Viimapään ohi.

Pomppivassa ponissa ei oikeastaan tapahdu paljon mitään näiden muutaman päivän aikana, mutta Viljamin kertomus katkerasta sodasta pohjoisessa on toki mielenkiintoista kuultavaa sangen dramaattisista vaiheista. Hobitit (ja me lukijat) ovat kiinnittäneet kaiken huomionsa etelän suuriin tapahtumiin, mutta nyt saadaan kuulla, että kyseessä on ollutkin varsinainen maailmansota. Eikä pohjoisessa sota ole edes kokonaan ohi, sillä roistot piileskelevät yhä Aarnilan takametsissä ja pohjoisen erämaissa. Heidät varmaan siivottiin pois aikanaan tai armahdettiin ja sopeutettiin yhteiskuntaan, kuka tietää.

Gandalf lupaa kuitenkin parempien aikojen koittavan: tässä meille näytetään välähdys siitä, millaiseksi neljännen ajan alku (ainakin se) on muodostuva. Kuningas palaa (viimein, jo oli sananlaskun aika toteutua), liikenne tihentyy, asutus ja sivistys leviävät jälleen Eriadoriin. Eipä pohjoisten maiden neljännestä ajasta paljon muuta tiedetä. Julkaisemattomassa epilogissa taisi olla maininta Fornost Erainin uudelleenrakentamisesta ja Samin tyttären toimimisesta Arwenin hovineitona siellä.

Lopuksi vielä yksi mukava jälleennäkeminen: Bil-poni on sittenkin selviytynyt susista ja muista erämaan vaaroista ja etsiytynyt Briihin. Tässä meille kirjoittamatta jäänyt sankaritarina: Bilin vaellus. Uroteko siinä missä muutkin Sormuksen sodan tapahtumat. Miten monta virstaa lienee ollut matkan pituus? Ja miten on hevosten suuntavaiston laita? Muistiko Bil koko reitin Briistä Morian portille vai oliko sillä jokin erikoinen sisäsyntyinen taju kodin sijainnista? Ja jos se seurasi heidän reittiään, paljon lähempänä olisi ollut sangen mukava talli, vaan ei halunnut/osannut/päässyt sinne....

Pomppivassa ponissa muistellaan myös monia muita alkumatkan tapahtumia. Mielestäni tämä on aika tehokas kerronnallinen keino osoittaa, miten matka ja aika ovat muuttaneet pää- ja sivuhenkilöitä. Ah, silloin syyskuun lopussa vuonna 3018... Onko siitä tosiaan vasta vähän runsas vuosi? Tuntuu ikuisuudelta.

Briistä lähdettyä Gandalf raottaa vielä hieman tulevaisuuden verhoa ja povaa, että Rankkivuon sillalle on ilmestynyt portti. Mistä hän sen tietää? No, onhan hän velho, mutta silti... Jaa, ehtiihän luvun aikana käydä ilmi myös hänen kykynsä perinteiseen taikuuteen: Pomppivan ponin olut on ollut kertakaikkisen mainiota huonoista ajoista huolimatta, koska (vai sattumalta?) Gandalf tuli lausuneeksi (hieman ehdollisen) siunauksensa sen päälle edellisellä käynnillään. Tämän oluttaian lisäksi tulevat mieleeni vastaavanlaisista tempuista Vanhan Tukin automaattikalvosinnapit ja... Öh, kai hän tuli taikoneeksi jotakin muutakin pientä mutta näyttävää ja maallikkoihin vetoavaa taikurimaista juttua. Sumuvuorten rinteillä ainakin käpypommeja susien kuonoihin, tulen nuotioon Caradhrasilta palattua, ja...

Jää myös yksi todennäköisesti äärimmäisen ihmeellinen tarina kertomatta. Jospa olisikin päässyt kärpäseksi kattoon kuuntelemaan Gandalfin ja Tom Bombadilin keskustelua. Mistä he oikein mahtoivat puhua?

P.S. Suomennoksessa on yksi virhe. Kun Voivalvatti luettelee Sarumanin roistoja vastaan käydyssä taistelussa kaatuneiden nimet, yksi heistä on suomennoksen mukaan Ylismäki Sokkelista. Alkuteoksessa (ainakin uusimmat, vuosien 2004 ja 2005 laitokset, s. 992) nimi on kuitenkin Underhill, eli se täytyisi suomentaa Alismäeksi (s. 361 / 859 / 329 / 406 / 1023).

Kerrottakoon saman tien myös kaikkien sankarivainajien nimet:

PRO PATRIA VITAM EFFUDERUNT

ALISMÄKI SOKKELISTA
ROULI OMPPU
TOM PIIKKIÄINEN
VILI TÖRMÄ
MAT VAIVEROVARVAS
 
Last edited:

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Luku tarjoaa monia kohtia meidän ajallemme:

"Kaikki on niiden kulkijoiden ja koirankuonolaisten syytä joita rupesi tulemaan Vihertietä viime vuonna... Jotkut olivat vain kurjia pakolaisraukkoja, mutta suurin osa oli ilkeää porukkaa, varkaita ja konnia."

"Mutta tänne ei kaivata enää roskaväkeä ja roistoja. Emmekä me halua ketään ulkopuolisia Briihin eikä Briin lähellekään. Me tahdomme elää rauhassa. Minä en halua, että tänne leiriytyy ja asettuu asumaan joku muukalaissakki ja turmelee erämaat."
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Joo, tuohon kiinnitin itsekin huomiota. Voivalvatin ksenofobia ("emmekä me halua ketään ulkopuolisia Briihin...") on hieman kummallista, sillä luulisi majatalonpitäjän jos kenenkään toivovan lisää liikennettä ja sen mukana asiakaskuntaa. Brii on tosiaan taantunut kauas entisaikojen kansainvälisestä liikennesolmusta.

Sisäänpäinkääntyneisyyttä toki vahvistivat Sarumanin lähettämät rosvojoukot — joita minun on tosin hyvin vaikea yhdistää meidän aikamme pakolaisten liikehdintään. Tietääkseni Syyriasta, Irakista, Eritreasta, Somaliasta jne. ei tule mitään "ilkeätä porukkaa" jonkin pahantahtoisen tahon lähettämänä, vaan aivan päinvastoin Euroopan vastaanottokeskuksissa suurin osa on vain kurjia pakolaisraukkoja. Joten allegoriaa ei tähänkään, kiitos. Keski-Maassa oli olennaisesti toinen tilanne.

Onneksi Gandalf oli taas oikealla asialla ja rauhoitteli Voivalvattia: Eriadoriin mahtui kokonaisia valtakuntia briiläisten lintukodon lisäksi. Luvassa oli siis maahanmuuttoa ja kaikkien parhaaksi.
 

masamune

Kontulainen
Parin vähän junnaavamman luvun jälistä on taas rikkaampi luku. Ja mukavan pienellä piirillä kuitenkin kun on hobitteja pääsääntösesti kuvioissa. Palataan takaisin juurille.
 

Constantine

محتوم
Eipä taida kovin monessa julkaisuun päästetyssä nykyromaanissa olla kirjoitettu sankarien puolelle Viljamin kaltaista hahmoa, joka puhuu kuten puhuu (rehellisesti ja suoraan) omista näkemyksistään ja kokemuksistaan maahansa tunkeutuvien pahantekijöiden suhteen. Heijastaakohan toisaalta briiläisyys oluttaloineen ja epäluottavaisehkoine mentaliteetteineen jotakin tiettyä Ison-Britannian alueen ilmapiiriä (Tolkienin mielikuvana) . . ? ;)

Tämä luku selittää ilmeisesti sen, mistä Ralph Bakshin Gandalf oli (jo alkutaipaleellaan) saanut ylleen siniset vaatteensa.
 

Fairy tale

Lapinorava
Frodo toteaa, ettei Kontu tule tuntumaan enää samalta, koska hän itse on muuttunut. Kun on itsekin tulossa pitkältä matkalta ja kokenut paljon uutta, on sitä tosiaan pienoisessa huurussa ensialkuun. Tässä vaiheessa hobitit eivät vielä tiedä, että itse Kontukin on muuttunut ja kokee parhaillaan kovia. Voivalvatti muistaa asian vasta seurueen lähtiessä pois ja viittaa siihen lyhyesti. Olisiko hän kuitenkin ehtinyt puhua Gandalfin kanssa tästä enemmän vai mitä tosiaan lienee Gandalfin tiedonlähde Rankkibukin porteista ja Konnun ikävästä tilanteesta.

Hobitit on nyt koulutettu kohtaamaan Konnun tilanne. He ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Tästä kohdasta olen aina tykännyt. He ovat olleet mukana suuren luokan sodassa ja isoissa jutuissa ja ovat tosiaan valmiit kohtaamaan sen mittaluokan asiat, jotka Kotikonnussa odottavat. Gandalf viittaa Sarumaniin. Miten Saruman ja piippukessun puute liittyvät Kontuun? "Kauan vaivatkoon maatanne kessun puute" , kaikuu nyt korvissa. Tuon lauseen hobitit ovat jokin aika sitten kuulleet. Siitä taitaa olla muutama kuukausi aikaa.

Tässä luvussa annetaan vastauksia, kuten Bil-ponin kohtalo, mutta vihjaistaan myös seuraaviin asioihin; Konnun tilanne ja joitakin asioita jätetään täysin auki kuten se, mistä Gandalf keskustelee Bombadilin kanssa? Gandalf viittaa siihen, että Bombadil on sammaloitunut, eli paikallaan pysyvä ikäänkuin ympäröivän maailman tapahtumat eivät vaikuttaisi tähän mitenkään. Gandalf itse on tuomittu vieriväksi kiveksi, kulkemaan paikasta toiseen ja vaikuttamaan tapahtumiin ja viimein on Gandalfin tehtävä täytetty ja lepo työstä odottaa. Tässä viitataan siihen, että molemmilla on oma tehtävänsä ja paikkansa, jotka poikkeavat täysin toisistaan. Gandalfin tehtävä liittyi Keski-Maan kolmanteen aikaan. Bombadil on ollut Keski-Maassa kaikkina aikoina ja majaillut oletettavasti aina samassa metsässä vaikuttamatta mitenkään aikojen tapahtumiin ja silti on Bombadililla paikkansa ja tehtävänsä. Mikä? Sitä voimme pohtia maailman tappiin.
 
Ylös