Yökukkujien tunkio! ~klo 1.00 - 5.00

Juhannus meni sosiaalisesti, joten pe-la ja la-su öiltä jäi univelkaa. Sunnuntaina tulikin sitten otettua päiväunia, iltatorkkuja ja pitkä yöuni: nousin lopullisesti vasta maanantaina (eilen) klo 12 maissa. Kun sitten menin nukkumaan jo kymmentä tuntia myöhemmin, ei liene yllätys, että tänä yönä uni loppui kesken noin aamukolmen maissa. Mutta mikäs tässä oloneuvoksella valmiissa maailmassa... Toivottavasti tiistai ei kuitenkaan mene sen paremmin jaloillaan zombeiluna kuin sängyssä horrostaessakaan. Ehkä paras skenaario olisi se, että virtaa riittäisi iltapäivään, nukkuisin parin tunnin päiväunet ja yöpuulle laskeutuisin joskus kymmeneltä.

En saa unta, joten tottahan järkevänä aikuisena ihmisenä ryhdyin sitten tuijottamaan ruutua sen sijaan, että tekisin jotain unen saantia edistävää. En tosin tiedä, millä sitä tässä tilanteessa voisi edes edistää, koska pesukoneessamme on jotain vikaa ja nyt makaan (tai makasin viimeisen reilun tunnin) pähkäilemässä, mistä vika johtuu, olenko tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä jotain, mikä on johtanut koneen vikatilaan, mistä ihmeestä saan koneelle korjaajan näin heinäkuussa ja miten ihmeessä huolehdin meidän neljän pyykeistä siihen asti. Sikäli tosin hyvä, että tämä sattui juuri loma-aikaan, että lomarahojen takia sain juuri vähän ylimääräistä säästöön. Pahan päivän varalle tulee saman tien käyttöä

Jottei uni varmasti tulisi, huomenna - tai siis itse asiassa tänään - ovat myös Ropeconin sitsit. En ole ikinä osallistunut sitseille, joten ajattelin, että tämä olisi hyvä tilaisuus tutustua konseptiin, mutta nyt sitten tottakai jännittää ihan eruttomasti olla menossa moiseen sadan hengen sosiaaliseen tapahtumaan. En ole yhtään vakuuttunut, että pystyn juttelemaan luontevasti oman pöytäseurueeni kanssa. Toivottavasti edes ruoka on hyvää.

Olen menossa keräämään vadelmia itsepoimintasysteemillä. Paikka on vähän pidemmällä ja kytistin sateetonta päivää. Keskiviikko näytti hyvältä vielä eilen päivällä. Muttei enää illalla, jolloin säätiedotus olikin täynnä sadepisaroita. Mutta mentävä on, koska tämä päivä on nyt tähän varattu.

Olen jostain syystä ihan liian levoton saadakseni unta. Ehkä se johtuu siitä, että olen saanut levättyä pahimman coniväsymyksen pois ja nyt aivot hyrräävät kaikenlaisia conin (uudelleen) herättämiä ideoita. Päällimmäisenä niistä on tällä hetkellä se, että todellakin haluaisin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveen halfling-tiimin figujen hankkimisesta ja maalaamisesta ja Blood Bowlin pelaamisen aloittamisesta uudelleen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Niinpä makaan täällä pimeässä, kuuntelen vieressä nukkuvan puolison tasaista tuhinaa ja googletan kaikkia mahdollisia halfling-tiimiin sopivia pelaajia ja niiden figujen hintoja. Ihan halvaksi ei kyllä tule ostaa täyttä joukkuetta plus sen ehdottomasti tarvitsemia treemaneja, tähtipelaajista puhumattakaan, ja sitten pitäisi vielä ostaa kaikki maalit ja muut tarvikkeetkin. Mutta ehkä se olisi sen arvoista?

Koiravahtivuoro päättyi jo kolmisenkymmentä minuuttia sitten, mutta toinen koiravahti vain makaa täällä pimeässä. Muu perhe on joko reissussa tai kissavahtina. Koirien kaipaus emäntäänsä kohtaan oli hyvin konkreettista eilen niihin aikoihin, jolloin tämä arkena tavallisesti tulee töistä kotiin. Nyt ne loikoilevat parisängyllä, jonka toisen puoliskon olen peittänyt sanomalehdillä vahvistetulla kaksinkertaisella päiväpeitteellä. Nuoremmalla on taipumusta pissata vääriin paikkoihin. Parin tunnin päästä ne herättävät minut aamiaista ja ulkoilua varten. On sunnuntai, loma, eikä kiire mihinkään, joten sisään tultuamme voimme jatkaa koomaamista tässä pedissä. Mikäs sen leppoisampaa?

Asuntoni palohälytin ulvoi kolmelta aamuyöstä (eli tovi sitten) 10-15 sekuntia, minkä jälkeen se hiljeni. Valo vilkkuu siinä välillä, eli se on yhä toiminnassa. Savun hajua tai mitään sellaista ei tunnu, kävin tutkimuksilla rappukäytävässä ja kiersin (pienkerros)talon, mutta mielestäni mitään erikoista ei ollut havaittavissa. Täällä Tampereellahan on ollut se tuhopolttojen sarjakin... Mutta tämä ei ilmeisesti ole osa sitä.

Hetkinen, kurkussa alkoi tuntua outoa kutinaa, ehkei tässä kannata vielä mennä uudelleen nukkumaan.

Ketutuskäyrä on aivan tapissa, eikä sitten nukuta sen takia. Auto ei lähtenyt enää työpaikan parkkipaikalta kotiin 5 tunnin kylmässä olon jälkeen. Nyt mietin vain mihin sitten soitan, jos sitä ei huomenna saada liikkeelle. Soitanko kuljetuksen romuttamoon vai mitä teen. Olen melkoisen rasittunut koko autosta. Ei olisi saanut lähteä sillä mihinkään. (Akku on alle vuoden vanha).

Tunnin päästä pitää herätä joten en luonnollisesti ole vielä silmiäni ummistanut. En nykyään osaa nukkua ollenkaan jos on aikainen herätys. Luontainen rytmini on nukkua noin klo 3-12, mutta jos herätys on, en nukahda ollenkaan. Kadehdin jumalattomasti niitä ihmisiä, joita on siunattu tämän yhteiskunnan rytmiin sopivalla sisäisellä kellolla ja hyvillä nukahtamislahjoilla. En osaa edes kuvitella, mitä se semmoinen elämä on.

Minulla on normeihin sopiva kello, mutta huonot nukahtamislahjat. Voin sanoa olleeni aika onnellinen tuosta aamuvirkkuudestani useampaan otteeseen. Vaikka nouseminen herätyksen kanssa (oli sitten kello tai lohikäärmeenpoikanen) on välillä tuskaista niin se ei ole sitä läheskään joka kerta ja yleensä jo vartin päästä kun olen saanut hampaat pestyä ja valoja vähän päälle olen täysin toimintakykyinen ja valmis aloittamaan päivän.
Olisi kyllä kiva jos mahdolisuuksien rajoissa yhteiskunnassa huomioitaisiin paremmin ihmisten luontainen rytmi. Ettei tasapuolisuuden nimissä tarvitsisi kierrätää työvuoroja tasaisesti vaan aamuvirkut voisivat ottaa enemmän aamuvuoroja ja iltavirkut iltavuoroja. Yövalvojille voisi hyvin laittaa listaan enemmän yövuoroja. Vuorojen täysin tasapuolisesta jakautumisesta luultavasti kärsii lopulta melko iso osa ihmisistä. Omalla alallani olen itseasiassa nähnyt ja kokenutkin sitä, että vuoroista on voitu sopia tapauskohtaisesti. Esimerkiksi niin, että kun on halukkaita aamuvuorojen tekijöitä niin jonkun ei ole tarvinnut tehdä aikaisia aamuja ollenkaan ja päinvastoin. Sitten jos on joku meno tai tarve niin tässäkin on voitu tehdä poikkeuksia. Mutta se vaatisi enemmän tiimikohtaista työvuorosuunnittelua, joka on minun kokemukseni mukaan enemmänkin vähenemään päin.

Tässä sitä sitten taas valvotaan. Olin viikonloppuna kipeänä ihan tavan flunssassa josta parannuin suht nopeasti (= näin olen useimmiten sairastanut elämäni aikana). Ainut outous oli se, että nukuin aivan järkyttävän paljon, torkahtelin pitkin ja poikin kellotaulua.

Nyt sitten näyttää siltä että levon määrä saavutti saturaatiopisteen ja eipäs enää väsytäkään illasta. Aamulla kyllä väsyttää, töihin kun pitää nousta.

Ihmetyksen aiheena on asunnon lämpötila. Tulin reissusta Riksun kämpälle ja täällä on vilpakka 16 asteen sisälämpö. Mitä lämpimämpi pihalla sitä vielä vähemmän lämmitystä sisätiloihin, näemmä.

Lääkerytmin sekoilu on aiheuttanut unirytmin sekoilua, ja sen tuloksena nousin tänään jo ennen kahta yöllä. Innostuin sitten pelaamaan Battle Brothersia, joten tämähän menikin hyvin! Vajaan kahden tunnin kuluttua voinkin keittää jo aamukahvit.