Yleinen komparunotopic

Sain yhtäkkisen limerikki-inspiraation, ja koska kaikki eivät ole teemaltaan Keski-Maa -aiheisia, ei niitä voi laittaa Tikin aloittamaan Limerikkejä Keski-Maasta -ketjuun. Siksipä tämä uusi topic. Pidetään aihe sen verran avoimena, että tänne voi limerikkien (joiden määritelmä löytyy yllä linkatusta ketjusta) lisäksi kehitellä myös muita komparunouden muotoja, kuten clerihewta tai tupladaktyyliä, jos moiset joiltakuilta onnistuvat.

Sitten omia limerikkejä, kaikki fantasiateemaisia:

Eräs maanpakolainen Tiganasta
joutui lähtemään kodistaan ihanasta.
Alkoi vetämään norttii
ja pelaamaan korttii
oli suosikkilajinsa canasta.

Taikamaailma nimeltä Narnia
houkutteli Magnussonin Arnia.
Ryhtyi komeron tekoon
mutta saanut ei kekoon
taikapuuta - vain kasan saarnia.

Arthur linnassa Camelotin
teki itselleen lämpimän totin,
ja mietti: "Kuin voisin
mä ymmärtää toisin
suhteen vaimoni ja Lancelotin?"

Mukaan herttuakunnassa Karun
kerrotun, perin vanhan tarun
prinssi Valta kun kuoli,
niin väestään puoli
riemastui, loput päästivät parun.

Shardik ollessaan matkalla Beklaan
vahingossa kai törmäsi Teklaan.
Neito kauhusta parkas
ja Islantiin karkas
siellä hädissään putosi Heklaan.

Kokeillaanpa nyt sitä aiemmin mainittua kaksoisdaktyyliä

Daktyyli on kolmitavuinen runojalka, jossa paino on ensimmäisellä tavulla. Kaksoisdaktyyli on runo, jonka kaksi säkeistöä muodostuvat molemmat samalla kaavalla: kolme säettä, jotka kaikki käsittävät kaksi daktyyliä, ja loppuun säe, jossa on yhden daktyylin lisäksi yksittäinen tavu.

Lisäksi olemassa ovat seuraavat säännöt:
- Runon ensimmäisen säkeen on oltava hölynpölyä ja muodostuttava kahdesta daktyylisestä sanasta (esimerkkejä ovat englanninkielisissä daktyyleissä mm. "Higgledy-piggledy" ja "Higgamus Hoggamus")
- Toisessa säkeessä on kerrottava runon aiheena olevasta henkilöstä, jos mahdollista, tämän nimi (joka tulisi esittää tupladaktyylinä) mainiten.
- Viimeisten säkeiden (mutta vain niiden) on rimmattava keskenään.
- Jonkin toisen säkeistön säkeistä on muodostuttava pelkästään yhdestä, kuusitavuisesta sanasta. Uudissanojen keksiminen on sallittua, milteipä suotavaa. (Tämä sääntö menee jo ehkä hienostelun puolelle, ilmankin pärjännee.)
- Sanojen jakaminen kahdelle eri säkeelle on sallittua, mutta parempi toki jos moiseen ei ole tarvetta.

Esimerkkinä annettakoon Neil Gaimanin Stardustissa oleva runo.

Hankety pankety
Boy in a blanket, he’s
Off on a goose-chase to
Look for a star

Incontrovertibly
Journeys through Faerie
Strip off the blanket to
See who you are.

Suomeen runojalat eivät hirveän hyvin sovi, enkä minä tietenkään ole Gaimanin veroinen runoniekka, joten laatu on selvästi vaatimattomampaa. Yhtä kaikki, tälläisen Klonkun mietteitä kuvaavan tupladaktyylin sain aikaiseksi:

Klunketi-klanketi
Reppuli-hobitti
varas ja ryöväri
aarteeni vei,

siksipä joudun mä
troglodytismini
hylkäämään, kostoain
välttää voi ei!