Maltahwesta
Hobitti
Lupailin tätä jo eiliseksi, mutta tietotekniikka oli minua vastaan ja kone pottuili eikä pysynyt netissä. Tänään taas päivä uus ja vika korjattu.
Christopher Tolkien joutui tekemään omien sanojensa mukaan paljon toimituksellista työtä ja harkitsi ottaisiko Aldarionin ja Erendisin tarinaa ollenkaan mukaan sen keskeneräisyyden tähden. Onneksi otti. Tarina on kaunis, mutta samalla hyvin katkera. J.R.R. Tolkien viimeisimmän version otsikkona olikin "...tarina muinaisesta Númenorista, jossa kerrotaan kuinka Varjo häivähtää ensi kerran". Tällä on myös arvoa siksi että se on ainoa varsinainen tarinana Númenorista ennen sen tuhoa.
Minulla ei mitään suurempia kysymyksiä tästäkään herännyt. Ajatuksia kylläkin.
Tekstissä sanotaan jotain sen suuntaista että, Númenorin naiset eivät yleisesti rakastaneet merta. Laivamiesten puolisoiden tilanne on kieltämättä valitettava, mutta miksipä seppien ja paimenien vaimot eivät merestä pitäneet. se ei vienyt heiltä mitään, kuten merenkävijöiden vaimoilta. Tähän en sen fiksumpaa syytä keksinyt kuin että muutkin naiset uskoivat että meri saattaisi houkutella myös heidän miehiään.
Aldarionin ja Erendisin rakkaus on mielenkiintoista, he todella selvästi rakastavat toisiaan ja osaavat sen myös toisilleen ilmaista, mutta mielestäni heidän luonteensa eivät vain sovi yhteen. Molemmat ovat liian ylpeitä ja Aldarion tekee usein juuri päin vastoin mitä muut haluaisivat hänen tekevän. Erendisin epäröinti on myös ymmärrettävää. Hän arvaa aivan oikein, että hän joutuisi aina kilpailemaan meren kanssa Aldarionin rakkaudesta. Erendisin äiti taisikin sanoa tyttärestään että hänelle kelpaa vain "kaikki tai ei mitään". Ei Aldarionia voi syyttää kaipuustaan merelle. Hän kuitenkin oli lukuisia vuosia maissa vaimonsa kanssa. Ja kun hän lähti matkalle jolta palasi vuosia luvattua myöhemmin olisi tilanne varmasti ollut toinen, jos hän olisi todella Erendisin edessä pyytänyt anteeksi ja selvästi näyttänyt katumuksensa. Erendisillä oli oikeus olla vihainen. Mutta se kylmyys oli liikaa. Pientä ymmärrystä molemmilta, niin olisi ollut helpompaa, se vain ei tuntunut olevan mahdollista.
Erendis muuttui vuosien myötä kylmemmäksi ja katkeruus miehiä kohtaan siirtyi hänen opetustensa myötä Ancalimëen. Heidän tyttärensä tuntui perineen molempien vanhempiensa "huonot" puolet. Elämä pelkkien naisten keskellä ilman suurempaa tietoa muun maailman nykyisitä tapahtumista teki myös tehtävänsä. Tyttö tuntui tahtovan kostaa niin isälleen kuin äidilleenkin heidän tekonsa. Ja vanhemmat taas välillä tuntuivat käyttävän tytärtä koston välineenä toisiaan vastaan (Erendis enemmänkin, Aldarion ajattelee enemmän myös itse tytärtä). Katkeraa, koska lopussa ainakin Erendis edelleen rakasti miestään.
Voi sitä mies parkaa joka sattui tuohon naiseen rakastumaan. Ancalimë ei tuntunut rakastavan ketään ja C. Tolkienin kirjoitusten perusteella käytti Hallacaria ilkeästi hyväkseen.
Erendisin kuolemasta ei montaa sanaa sanota. Ilmeisesti hukkui mereen. Itsemurha ei vain oikein sovi Erendisille. Ehkäpä hän ajatteli, että kun kerran meri on häneltä jo kaiken vienyt niin vieköön loputkin.
Aloin miettimään että kuinkahan suuria ne laivat lopulta olivat. Viimeistä kuvattiin "linnan kokoiseksi", tuskinpa ihan konkreettisesti oli niin iso, mutta mistäs sitä koskaan tietää.
Ei enempää tällä kertaa, toivotaan että muilla herää myös ajatuksia ja kysymyksiä tsätä.
Christopher Tolkien joutui tekemään omien sanojensa mukaan paljon toimituksellista työtä ja harkitsi ottaisiko Aldarionin ja Erendisin tarinaa ollenkaan mukaan sen keskeneräisyyden tähden. Onneksi otti. Tarina on kaunis, mutta samalla hyvin katkera. J.R.R. Tolkien viimeisimmän version otsikkona olikin "...tarina muinaisesta Númenorista, jossa kerrotaan kuinka Varjo häivähtää ensi kerran". Tällä on myös arvoa siksi että se on ainoa varsinainen tarinana Númenorista ennen sen tuhoa.
Minulla ei mitään suurempia kysymyksiä tästäkään herännyt. Ajatuksia kylläkin.
Tekstissä sanotaan jotain sen suuntaista että, Númenorin naiset eivät yleisesti rakastaneet merta. Laivamiesten puolisoiden tilanne on kieltämättä valitettava, mutta miksipä seppien ja paimenien vaimot eivät merestä pitäneet. se ei vienyt heiltä mitään, kuten merenkävijöiden vaimoilta. Tähän en sen fiksumpaa syytä keksinyt kuin että muutkin naiset uskoivat että meri saattaisi houkutella myös heidän miehiään.
Aldarionin ja Erendisin rakkaus on mielenkiintoista, he todella selvästi rakastavat toisiaan ja osaavat sen myös toisilleen ilmaista, mutta mielestäni heidän luonteensa eivät vain sovi yhteen. Molemmat ovat liian ylpeitä ja Aldarion tekee usein juuri päin vastoin mitä muut haluaisivat hänen tekevän. Erendisin epäröinti on myös ymmärrettävää. Hän arvaa aivan oikein, että hän joutuisi aina kilpailemaan meren kanssa Aldarionin rakkaudesta. Erendisin äiti taisikin sanoa tyttärestään että hänelle kelpaa vain "kaikki tai ei mitään". Ei Aldarionia voi syyttää kaipuustaan merelle. Hän kuitenkin oli lukuisia vuosia maissa vaimonsa kanssa. Ja kun hän lähti matkalle jolta palasi vuosia luvattua myöhemmin olisi tilanne varmasti ollut toinen, jos hän olisi todella Erendisin edessä pyytänyt anteeksi ja selvästi näyttänyt katumuksensa. Erendisillä oli oikeus olla vihainen. Mutta se kylmyys oli liikaa. Pientä ymmärrystä molemmilta, niin olisi ollut helpompaa, se vain ei tuntunut olevan mahdollista.
Erendis muuttui vuosien myötä kylmemmäksi ja katkeruus miehiä kohtaan siirtyi hänen opetustensa myötä Ancalimëen. Heidän tyttärensä tuntui perineen molempien vanhempiensa "huonot" puolet. Elämä pelkkien naisten keskellä ilman suurempaa tietoa muun maailman nykyisitä tapahtumista teki myös tehtävänsä. Tyttö tuntui tahtovan kostaa niin isälleen kuin äidilleenkin heidän tekonsa. Ja vanhemmat taas välillä tuntuivat käyttävän tytärtä koston välineenä toisiaan vastaan (Erendis enemmänkin, Aldarion ajattelee enemmän myös itse tytärtä). Katkeraa, koska lopussa ainakin Erendis edelleen rakasti miestään.
Voi sitä mies parkaa joka sattui tuohon naiseen rakastumaan. Ancalimë ei tuntunut rakastavan ketään ja C. Tolkienin kirjoitusten perusteella käytti Hallacaria ilkeästi hyväkseen.
Erendisin kuolemasta ei montaa sanaa sanota. Ilmeisesti hukkui mereen. Itsemurha ei vain oikein sovi Erendisille. Ehkäpä hän ajatteli, että kun kerran meri on häneltä jo kaiken vienyt niin vieköön loputkin.
Aloin miettimään että kuinkahan suuria ne laivat lopulta olivat. Viimeistä kuvattiin "linnan kokoiseksi", tuskinpa ihan konkreettisesti oli niin iso, mutta mistäs sitä koskaan tietää.
Ei enempää tällä kertaa, toivotaan että muilla herää myös ajatuksia ja kysymyksiä tsätä.