Silmarillion

Sen verran vielä lisäisin, että siinä tosiaan on tunnetta aivan mielettömästi enemmän. On niin kamalaa lukea ja "seurata" vierestä kun esim Numenorin viimeiset kuninkaat joutuivat Sauronin huijauksen kohteeksi ja tuhosivat itsensä. Samoin Turin Hurinin pojan taru on todella ikävä ja tunteikas. Mutta silti parhaita koko kirjassa..
 
Minä luin Silman yhden kerran, ja heti sain selkoa. Ensin olin tosin terästellyt tietojani Konnussa :wink:
Silmarillion on melkein kuin lukisi historiankirjaa, joskin Silmarillion on paljon kiinnostavampi. Se on heti Sormusten herran jälkeen paras Tolkienin kirja.
Harmi vain, että siinä oli joitakin lukuja, joiden luvut eivät kiinnostaneet. Kiinnostukseni kohteet ovat lähinnä Pahat voimat, Silmarilit, Sormusten taru, Valar ja Maiar. Mutta koko kirjan luin silti ja erittäin tyytyväinen olin. Kiitoksen Christopherille, joka kokosi isänsä paperit tarinaksi ^_^
 
Silmarrillion on ehdottomasti paras kirja jota olen lukenut. se peittoaa jopa TSH:n. Siinä on koko keskimaan historia ja mytologia koottuna hienosti ja upeasti se on myös kirjoitettu. On totta (kute useat ovat jo sanoneet) että kirjaan on vaikea ekalla lukukerralla päästä sisään... minulle tuotti tuo nimenpaljous hiemna pään vaivaa aluksi. Mutta nyt olen sen kuudesti lukenut enkä siihen voi ikinä kyllästyä. Suosikki kappaleeni on ehdottomasti Narn i hîn hùrin.
 
Luin Silmarillionin ensimmäistä kertaa kolmetoista vuotiaana, vanhahtava kieli ja ja nopealla vauhdilla vaihtuvat paikat ja henkilöt menivät helposti sekaisin, joten kahlasin sen vain nopeasti läpi, jotta voisin sanoa lukeneeni sen.
Sen jälkeen se on ollut ikuisuusprojekti vuosia, hyllyssä pokkarinakin se ehti lojuta yli puoli vuotta ennen kuin siihen tartuin.

Yllätyin todellakin kun alotin lukemaan sitä, kirja ei tuntunut lainkaan raskaalta, henkilöissä pysyin hyvin mukana vaikka karttaan kyllä turvauduin muutamaan otteeseen (Tolkienin maailmassa oleva kartta).
Ehkä kirja vaatii myöskin jonkinlaista kypsyyttä jotta sen ymmärtää, ehkä enemmän perehtymistä ja oikeaa asennetta ymmärtää.

En lähde miettimään mikä Tolkienin teoksistä on parhain, koska ne ovat kaikki minulle yhtä tärkeitä. Olen vain aina ollut hulluna luomistaruihin joten luonnollisestikin kirjan alku Ainulindalë, Valaquenta ja Quenta Silmarillionin ensimmäiset luvut olivat suosikkejani. Henkilöistä Fëanor ja hänen poikansa Maedhros tulisi nyt ensimmäisenä mieleen.
 
Hei Armin^, meillähän on samanlainen maku; luomistaruja (mitäs allekirjoituksessa keikkuukaan...) ja Fëanor ja Maedhros! Jeps.

Muutens, KTK:sta käy ilmi aika mielenkiitoisia asioita Galan ja Celen suhteen. Siis se juttu, kuinka Tolsku aikoi panna koko p****n uusiksi niin, että Cele olisi ollut joku Alqualondëlainen tele ja he olisivat kahteen pekkaan purjehtineet Keski-Maahan. Olisi ollut rankemman luokan uudistuksia tiedossa. Ja sitten kaveri otti ja kuoli. Ja ylipäätensä, kun kaikki jäi vaiheeseen, ja Chrissin kokoama tekele on oikeastaan pelkkä palapeli. Niin että alati on sellainen tunne, että onkohan tämä nyt kumminkaan se ŽoikeaŽ versio... Etenkin se Gala-juttu häiritsee... Dammit.

Afterthough: enkai vaan ole selistänyt samasta aiemmin? *ottaa riskin*
 
Mun mielikuvissa Galan ja Celen juttu on niin kuin se yleistetään Silmassakin: Eli Cele on doriathilainen haltia ja Gala tapaa hänet siellä ja siitä se sitten alkaa se heidän tarinansa. :)
 
En tiedä... jotenkin että se toinen olisi ollut Tolkienin "viimeinen tahto" häiritsee minua. Etenkin, kun niin se olisi minusta mennyt paremmin. Ajatus, että Cele olisi ollut Alqualondësta on jotenkin jänskä, ja vielä jänskempi, että hän ja Gala olisivat ylittäneet suuren Meren ihan kaksistaan...
 
En nyt oikein tiedä kuuluuko tämä tänne mutta laitanpa kuitenkin :)

Siis onko enää mahdollista saada Silmasta kovakantista versiota, kun kaikkialla on nykyään vain sen kartaton (aargh!) versio. Ainakaan Lahdesta enkä lahden seudun kirjakaupoista ole tuollaista löytänyt. Onhan minulla se iso Beleriandin värikartta, mutta kun se nyt ei tosiaan ole mitenkään erityisen mukana kuljetettava ja on ehkä hiemna epäkäytännöllinen noin muutenkin pienessä tilassa. niin että olisi mukava saada tällainen kartta. (Ja jos joku haluaa jostain syystä myydä minulle omansa niin siitä vaan yksäriä laittamaan :p)
 
Itselläni kävi tuuri kun sain ostettua kovan Silman eräästä Mikkelin pienestä kirjakaupasta. Siellä se yksi hyllyssä seisoi ja minäpoika nappasin sen. Suomalaisissa en ole nähnyt kovia koskaan. Luulisi niitä kuitenkin olevan jossain Helsingin Suomalaisissa, jotka ovat parhaiten varustettuja. Ja kyllähän sen voi kovana myös tilata, vaikkapa Suomalaisesta.
 
Kokkolan Suomalaisessa ainakin oli ja vielä ruotsin kielellä, en sitä kyllä ostanut. Mutta eiköhän niitä suomalaisissa ole, jos ei niin ne varmaan tilaa jos pyydät :)
 
Silmarillion on mielestäni jopa Tarua parempi. Kirjan synkkyys ja eeppisyys vetoavat ja tarina on aivan mahtava. Ja Melkor on kirjan paras henkilö. Parempaa pahista saa etsiä.

Elemmakil sanoi:
Siis onko enää mahdollista saada Silmasta kovakantista versiota, kun kaikkialla on nykyään vain sen kartaton (aargh!) versio. Ainakaan Lahdesta enkä lahden seudun kirjakaupoista ole tuollaista löytänyt. Onhan minulla se iso Beleriandin värikartta, mutta kun se nyt ei tosiaan ole mitenkään erityisen mukana kuljetettava ja on ehkä hiemna epäkäytännöllinen noin muutenkin pienessä tilassa. niin että olisi mukava saada tällainen kartta. (Ja jos joku haluaa jostain syystä myydä minulle omansa niin siitä vaan yksäriä laittamaan :p)
Kovakantisen voisin mahdollisesti myydäkin mutta kartasta en luovu, valitettavasti.

Törmäsin muuten tossa kerran kirjastossa ruotsinkieliseen Silmaan jossa oli välissa Ted Nashmidin kuvia. Aikas erikoinen painos.
 
Kerran yritin lukea Silmarillionia, ja eihan siitä tullut mitään.
Se oli niin tylsä ja puuduttava. Eihän siinä edes ollut kuvattu maailmaa jonkun henkilön näkökulmasta. Se oli kuin...
no, jos ajatellaan Silmarillionia elokuvana niin, kamera olisi jossain ylhäällä ja kamera yksinkertaisesti kuvaisi kaikkea alhaalla tapahtuvaa.
En tykkää.
 
Jeps, itsekin kun olen tässä nopeasti laskettuna lukenut Tarun viisi kertaa ja Silman ehkä neljä kertaa niin täytyy tänä päivänä todeta, että Silma päihittää Tarun niukasti juuri sillä eeppisyydellään ja raamattumaisella kokonaiskuvallaan. Onhan se mahtava teos koko maailman kirjallisuudessa! Ja kyllähän se on se Tolkienin varsinainen elämäntyö, sen ympärille rakentuu kaikki ja kaikki on siitä lähtöisin. Harmi, että Herra Professori ehti kupsahtaa ennen kuin pystyi viimeistelemään mahtavan tarinansa aivan loppuun. Taru kun vei niin paljon aikaa hänen elämästään...
 
Olen muuten jäänyt miettimään oliko Numenorin tuhoon enemmän syynä Sauron vai Numenorin ihmiset. Olisiko ihmisten pahuus ja auhneus johtanut lopulta tuhoon ilman Sauroniakin? :roll:
 
Luulen että olisi, mutta hyökkäys kohti Amania olisi tapahtunut varmasti myöhemmin. Sauron kun yllytti niin hyökkäys tapahtui, mutta ilmankin Sauronia hyökkäys olisi varmasti tapahtunut. Siihenkin vaikutti monet asiat ja olivathan númenorilaiset (eivät tosin kaikki, niin kuin täytyy muistaa) jo alkaneet napista pahoinkin sanoin Mahtavia vastaan.
 
Ihmiset napisivat toki valaria vastaan jo ennen Sauronin tuloa, mutta Sauron sai heidät palvomaan Morgothia ja uhraamaan ihmisiä. Olisivatko ihmiset sittenkään pystyneet hyökkäämään Amaniin ilman Sauronin kieroja sanoja? Hänhän kertoi ihmisille että Melkor on suurin ja muut valar vain hänen palvelijoitaan tai jotain sinne päin...
 
Kuten jo sanoin: hyökkäys olisi varmasti tapahtunut ilman Sauroniakin, mutta ehkä paljon myöhemmin. Tämä on tietysti vähän mielipidekysymys, Sauronin vaikutus oli niin suuri jne., mutta silti kun ajattelee jo aikaisempaa napinaa niin asian voi hyvinkin päätellä näin kuten minäkin sen päättelen. Vähän makuasiahan tämä on, voit päättä myös itse; Tolkien jätti meille aika paljon arvailujen varaan näes.

Toisaalta voidaan ajatella, että ilman Sauronia hyökkäystä ei olisi ollenkaan tullut. Ar-Pharazôn olisi jo kuollut ja näin ehkä napina olisi hiukan hiipunut. Kuningashan oli jo kuoleman kynnyksellä, kun Sauron ehdotti hyökkäystä ja viimmoitti "Arin" täydellisesti ja lopullisesti. Voimme siis nojata myös tähän seikkaan.
 
Hyökkäys olisi ilman muuta tapahtunut. Mutta se että olisiko Numenorilaisilla riittänyt pokka hyökätä Amaniin ilman Sauronin avustusta? Jos Minä olisin ollut se suuruudenhullu kuningas, niin olisin ehkä ensin lähtenyt etsimään "elintilaa" Keski Maasta. Ehkä sitten sen jälkeen Amaniin.

Tämä riippuu tietenkin siitä, että olisiko Numenorilaisten "huononeminen" alkanut automaattisesti ilman pahan vaikutusta. Ihmisillähän oli taipumus haluta aina vaan enemmän ihan alusta asti.
 
Mutta númenorilaisten ongelma ei ollut elintila vaan elinaika. Ikuista elämää sieltä lähdettiin hakemaan. Ja käsittääkseni númenorilaisilla oli jo siinä vaiheessa melko mittavia siirtokuntia Keski-maassa.

Luulen, että ilman Sauronia ainakaan Ar-Pharazonin aikana hyökkäystä ei olisi tapahtunut. Ja sen jälkeen olisi saattanut hallitsijaksi nousta joku vähemmän suuruudenhullu ja kuolemanpelkoinen. Ilman Sauronia Númenorin tuho olisi ehkä ollut erilainen. Uskon kuitenkin, että Tolkienin ajatuksissa tuho oli väistämätön. Sauron oli liikkeellepaneva voima, mutta númenorilaiset kuitenkin hyökkäyksen toteuttajia - jossain vaiheessa jossain muodossa jotain olisi tapahtunut.
 
Jos Keski-Maassa ei olisi ollut Sauronia... tämähän on spekulointia puhtaimmillaan, mutta mikäs siinä: kuvittelisin, että Kuninkaan Miehet olisivat vuosisatojen kuluessa vaipuneet yhä syvemmälle Pimeän Puolen kannattajiksi ja ryhtyneet eliminoimaan Haltiamieliä. Näiden rippeet olisivat paenneet Gil-galadin turviin ja sitten olisi syttynyt sota Númenoria vastaan. Haltiat ja/tai Haltiamielet olisivat ehkä viimeisenä keinonaan hakeneet apua Amanista, mutta olisiko pyyntöön vastattu? Ehkä hyvinkin, ja seuraukset olisivat olleet samankaltaiset. Tavanomaista vanyar-sotajoukkoa tuskin olisi tähän sotaan enää lähetetty.

Pahimmassa tapauksessa mustat númenorilaiset olisivat lähteneet kolkuttelemaan maailman reunoja ja yrittäneet kaataa vartion, joka pitää Morgothin ulkopuolella. Siitähän olisi soppa syntynyt. Mutta tuskin ne kuitenkaan olisivat moiseen osanneet ryhtyä ilman Sauronin opastusta.
 
Ylös