Onhan kaupallisesti paljon järkevämpää aikaistaa
jotkut varmasti mielellään ostaisivat talvivaatteita keväällä valmiiksi, mutta tuskin suurin osa ihmisistä
Perinteinen alennusmyynnin ajatus
paitsi varastot, niin ennenkaikkea myymälät ovat rajallisia
Näihin riveihin tiivistyy hyvin, mistä näkemyseroissamme on kysymys. Minulle jo sanat
perinne ja
alennusmyynti samassa lauseessa ovat likitulkoon mahdottomuus. Missään nimessä väittämät eivät ole epäjohdonmukaisia, mutta ne perustuvat kokonaan eri arvopohjaan kuin nämä:
joku vaatevalmistaja valmistaisi vaan vuodesta toiseen samoja perus vaatteitaan
voisin turvallisin mielin ajatella, että todennäköisesti saan tilalle uuden samanmoisen jos tosi hyvä vaate hajoaa korjauskelvottomaksi
nekin myytäisiin ihan täyteen hintaan pois, vaikka se kestäisi vähän pidempään
Minun ja Jaamarin haikailema maailma on monilta osin ollut totta, mutta siitä on kauan.
Luin kerran hieman logistiikka-alan perusteita, ja siellähän itkettiin, miten jokainen sekunti, jonka tavara makaa varastossa, on hirveä tappio. Toisaalta myönnettiin suoraan, että se, mikä on kaupallisesti järkevää, oli jotakin aivan muuta vuonna 1948: silloin pisimmän korren veti se, jolla ylipäänsä
oli jotakin myytävää. Iso ja täysi lämmin varasto saattoi olla suurikin kilpailuetu.
Nykyaikainen kompromissi vanhan ja uuden maailman välille voisi syntyä lähinnä siitä, että raaka-aineitten ja energian hinnat jälleen nousisivat tuntuvasti suhteessa työn hintaan, vaikkapa siten, että hyvin paljon jätehuollon kustannuksia ja kovennettuja ympäristöveroja siirrettäisiin tuotteitten hintoihin. Sen verran nyt ainakin, että myymälöille olisi ilman muuta kannattavaa siirtää ei-pilaantuvien kausituotteitten ylijäämät hyllyistä takaisin varaston puolelle odottamaan seuraavaa vuotta.
En missään tapauksessa ole kansantalouden asiantuntija, mutta ymmärrän sitä sentään paremmin kuin fysiikkaa tai eläinlääketiedettä. Sanokaamme: sen verran, että ymmärrän olla kinastelematta siitä, miten ihanteitteni seuraaminen mahdollisesti vahingoittaa liiketaloutta ja välillisesti kansantaloutta. Sixten Korkmaniin viitatakseni kansantaloustieteessä on aina kysymys paitsi tosiseikoista myös moraalisista valinnoista.
Selväähän on, että yllä ehdottamani hintakehityksen muutos pudottaisi lisää ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle,
jos se toteutettaisiin tässä ja nyt yksittäisenä toimenpiteenä ilman minkäänlaisia laajempia yhteiskunnallisia suunnitelmia ja toimia.
Joka tapauksessa olemme sen seikan äärellä, että merkittävä osa tämän foorumin aktiivijäsenistä (oletan näin mm.
yliopistohumanismikeskustelun perusteella) kuuluu siihen joukkoon, joka kyseenalaistaa loputtomiin jatkuvan talouskasvun teesin. Ei olla kovinkaan kiinnostuneita siitä, mikä on kaupallisesti järkevää, kun kaupan alan kehitys ei enää mitenkään ilmiselvästi paranna jokapäiväisen elämän laatua. Sitähän se varmasti paransi vielä silloin, kun esimerkiksi astianpesukone ja mikroaaltouuni olivat harvinaisuuksia ja kodinkoneet rakennettiin kestämään.
Nämä ihmiset (minä mukaan lukien) eivät yleensä osaa suoralta kädeltä vastata kysymykseen: »No mitäs sitten talouskasvun tilalle?» Siksi saattaisikin olla rakentavampaa keskustella muissa säikeissä siitä, miten voimme kiertää ja väistellä meitä ympäröivää kulutuskulttuuria, kuin kirjoitella ärsytyssäikeessä siitä, minkälainen kaupan ala olisi, jos se olisi reilu ja kiva. Onko täällä teillä jossakin esimerkiksi vaihdeltu hyvien käsityöläisten kuten korjausompelijoitten, suutarien ja kodinkoneenkorjaajien yhteystietoja?
Saatan ensimmäiseksi todeta, että oi miten ihanan kaunista, viiden minuutin päästä kiroilen, sitten alan ajatella luontoa ja eläimiä ja ahdistun ja sitten taas totean, että "mutta on tämä kuitenkin tosi kaunista... Mutta alkaisi kyllä jo riittää" 
