Yliopisto: humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat

Toope

Kontulainen
Huomenna piti olla eka yksilöpalaveri graduun liittyen, mutta päädyin sängynpohjalle flunssan kanssa. Koronaa tämä ainakaan ei ole, tein testin. Aivot tuntuvat puurolta ja yskiminen alkaa viedä äänen. Kuumetta oli jo aamusta 38 astetta, että periaatteessa kausi-influenssakin on mahdollinen.
Mitä asiaa liittyen gradu, jos sopii näin hieman asiaa kysellen?
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Mitä asiaa liittyen gradu, jos sopii näin hieman asiaa kysellen?
Tutkin Draculaa ja yleisemmin vampyyriutta posthumanistisesti samannimisestä opuksesta vuodelta 1897. Tolkieniin viittaaminen on vähän hankalaa, mutta ehkä Thuringwethilin saan ujutettua hyvällä tuurilla mukaan. Tai sitten ei.
Ärsyttää, kun nenä vuotaa ja yskä ei ota rauhoittuakseen. Toki tämä on vasta kolmas päivä, mutta silti.
Pysyn visusti yksiössäni potemassa, siltä varalta että olisikin se korona. Toki sairastin sen noin vuosi sitten, mutta kaipa se voi tulla uudelleen.
 

Toope

Kontulainen
Kirjallisuustiedettä tai kulttuuritutkimusta (?), noista itsekin kiinnostuin hieman aikoinani. Historia vei mukanaan ja sitten päädyin ihan muualle... En sopeutunut yliopistohölmölään. Ei se vaikeaa ollut, turhantuntuista toki.
 

Salmiis

Kontulainen
Kirjallisuustiedettä tai kulttuuritutkimusta (?), noista itsekin kiinnostuin hieman aikoinani. Historia vei mukanaan ja sitten päädyin ihan muualle... En sopeutunut yliopistohölmölään. Ei se vaikeaa ollut, turhantuntuista toki.
En oikein tiedä, millä oikeudella sanot yliopistoa "hölmöläksi"? Mielestäni kaikilla yliopistossa opetettavilla aloilla on paikka tässä yhteiskunnassa. On hienoa, että tiedettä ja tutkimusta tehdään myös kirjallisuudessa ja kulttuuritutkimuksessa, eikä minkään alan opiskelu ole missään nimessä turhaa.
 

Toope

Kontulainen
En oikein tiedä, millä oikeudella sanot yliopistoa "hölmöläksi"? Mielestäni kaikilla yliopistossa opetettavilla aloilla on paikka tässä yhteiskunnassa. On hienoa, että tiedettä ja tutkimusta tehdään myös kirjallisuudessa ja kulttuuritutkimuksessa, eikä minkään alan opiskelu ole missään nimessä turhaa.
Kyllä on. Monia turhatieteitä yliopistossa on.
Paljon tärkeitä ja hyödyllisiä on, kaikki vaan eivät sitä ole. Älä kuvittele kaikkea luomaamme hyväksi ja hyödylliseksi. Osa on turhaa ja epäonnistunutta. En ole asiantuntija, mutta asiasta tietävä maisterina, Yliopiston käyneenä. Kyllä minä kritisoin voimakkaasti nykyistä roskamallia, mitä tieteenä tarjotaan. Oli jo 20 vuotta sitten, kun valmistuin, nykyään näennäistiedettä on enemmän. Yliopisto on politisoitunut, se ei ole enää/nyt sitä, mikä sen tarkoitus olisi olla.
 
Last edited:

Toope

Kontulainen
Jatkoa edelliseen:
Minä ymmärrän yliopiston/korkeakoulut parhaimpana opetusta tarjoavana yksikköinä, en poliittisia doktriineja tyrkyttävänä aivopesulaitoksena. Tarkoitus on opettaa tiedettä faktaperusteisesti, ei oppijärjestelmien mukaan.

Yliopistokoulutuksen politisoituminen ei ole vain meidän suomalaisten ongelma, se on globaali ongelma. Politisoituneet (usein vihervasem.) näkemykset ovat pesiytyneet oppisisältöihin. Mutta se perusideahan on, että tiede on faktoja, tulkinnoista saa aina väitellä. Nykyinen yliopisto opettaa tulkintoja...! Siinä se vika/virhe on. Esimerkkejä voin mainita esim. "maahanmuuttokysymyksestä" tai "trans/sukupuolikysymyksestä", joissa usein yliopistojen edustajien näkemykset sotivat jo tervettä järkeä vastaan.

Tämä on vain oma näkemykseni ja kritiikkini yliopistoa (nykyisin) kohtaan. Se voisi olla parempi, sen tulisi olla objektiivisempi. Siihen se on alunperin tarkoitettu.
 

Toope

Kontulainen
Minkä alojen tietämyksen katsot turhaksi ja miten perustelet tuomiosi?
Olen sitä mieltä, että humanistiset/yhteiskuntatieteet ovat paisuneet liiaksi. En koe noita turhiksi, olenhan itsekin historiatieteistä valmistunut. Sanon, että tuo tiedealue on kasvanut liikaa ja panostusta pitäisi keskittää enemmän matemaattis/luonnontieteisiin.

Pahoittelen jos ilmaisutapani koetaan joskus hyökkääväksi, en sitä tarkoita tarkoituksella. Sanon silti suoraan.
 
Last edited:

Dracaena

Raseena
usein yliopistojen edustajien näkemykset sotivat jo tervettä järkeä vastaan.
Yliopistojen edustajien näkemykset tietysti voivat olla mitä ovat, koska hekin ovat ihmisiä ja kaikilla heistä ei ole esimerkiksi loistavia esiintymis- tai vuorovaikutustaitoja, mutta minusta yliopisto ja "terve järki" eivät kuulu yhteen.

Yliopisto tekee tieteeseen perustuvaa tutkimusta ja opettaa sitä ja sen metodeja, "terve järki" on hyvin arkinen asia, jossa yleensä esimerkiksi perusteluilla, todisteilla ja kehityksellä on vähän sijaa ja kysyntää. Tieteen tehtävä on tarkistaa ja tarvittaessa kumota "terveen järjen" mukaisia uskomuksia ja väittämiä ja varmistaa, ettemme me toimi väärien käsitysten pohjalta vain, koska niin on aina ennenkin toimittu.

Humanistiset taide- ja kulttuurihöttöasiat on osa olevaista maailmaamme siinä missä vaikkapa ydinreaktorit ja maksasyövät, siksi sitä tutkitaan ja pyritään ymmärtämään.

Terv. Kirjallisuuden maisteri, joka tienaa elantonsa tekstejä ymmärtämällä ja tuottamalla, eli ei käynyt yliopistossa pelkästään lukemassa klassikoita opintopisteitä vastaan.

Edit: kysyin kvanttifyysikkopuolisolta, sopiiko kvanttifysiikka/kvanttiteoria terveeseen järkeen.
"Ei." :grin:
 
Last edited:

Isilmírë

Kuukivi
Olen sitä mieltä, että humanistiset/yhteiskuntatieteet ovat paisuneet liiaksi. En koe noita turhiksi, olenhan itsekin historiatieteistä valmistunut. Sanon, että tuo tiedealue on kasvanut liikaa ja panostusta pitäisi keskittää enemmän matemaattis/luonnontieteisiin.
Et eritellyt, mikä niissä on turhaa, ja ennen kaikkea ne kaipaamani perustelut jäivät puuttumaan.

Dracaena jo selittikin, miksi "terve järki" ei ole mikään mittatikku. Terveellä järjellä ne litteään maahan uskovatkin näkemyksensä perustelevat, kun mitään objektiivista tutkittua faktaa ei ole tarjota. Terve järki tarkoittaa vain sitä, miten kukin ihminen on tottunut ajattelemaan ja maailmaa katsomaan. Se on käytännössä vastakäsite tieteelle.

Mitä yliopisto-opetuksen "politisoitumiseen" tulee, se on aina ollut poliittista. Alun perin yliopistoihin ei edes päässyt, jos oli köyhä tai väärää sukupuolta. Sittemmin niihin ei päässyt, jos oli väärää säätyä tai sukupuolta. Sittemmin niissä on opetettu asioita milloin minkäkin vallitsevan ideologian ja paradigman mukaan, ja välillä on syntynyt kiivaitakin oppiriitoja, kun jotkut tutkijat ovat kokeneet uudet tulkinnat ja uudet paradigmat kerrassaan vääriksi ja naurettavaksi.

Tiedettä tekevät ihmiset, eivätkä ihmiset ikinä ole täysin objektiivisia. Meillä jokaikisellä on oma taustamme, joka ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten tiedettä tehdessämmekin asioita katsomme ja mihin seikkoihin kiinnitämme huomiota.

Tiede ei mene rikki siitä, että asioita katsotaan kunkin tieteentekijöiden sukupolven kohdalla vähän eri näkökulmista, kun tutkimusmenetelmät ja yleinen tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta kehittyvät. Päin vastoin se laajentaa käytettävissä olevan tutkitun tiedon määrää - ja tämä nimenomaan on yliopistojen tehtävä: tuottaa tutkimusta ja sitä kautta tietoa koko yhteiskunnan hyväksi. Humanistisessa tieteissä tulkinnat ovat välttämättömiä ja joskus ne menevät pieleen, koska kaikkia tosiasioita ei tunneta. Mutta sitä mukaan kuin uutta tutkimustietoa tulee, niitä korjataan vastaamaan tunnettuja faktoja. Hyvä käytännön esimerkki on se, että kun itse en heti vuonna 1995 onnistunut pääsemään yliopistoon sisään, jouduin vuoden 1996 pääsykoetta varten lainaamaan kirjastosta pääsykoekirjan uudemman painoksen. Siinä oli noin 30 sivua lisää tekstiä otsikolla "Edistyvä tutkimus muuttaa esihistorian kuvaa".

Tiede on elävä kokonaisuus, ei staattinen monoliitti. Se on itseään korjaava järjestelmä, jossa uudet selville saadut faktat toistuvasti aiheuttavat vanhojen tulkintojen joutumisen historian roskakoriin. Kaikki uusi tieto, samoin vanhojen oletusten vahvistaminen todeksi tutkimuksen kautta, on aina arvokasta aivan siitä riippumatta, sattuuko joku yksittäinen ihminen pitämään juuri sen alan juuri sitä tutkimusta tärkeänä. Koskaan ei voi tietää, mikä tutkimushaara lopulta kasvaa koko yhteiskuntaa parempaan suuntaan kehittäväksi kokonaisuudeksi.
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Offia mutta mikään ei motivoi niin paljon kun se, että joku väittää alaasi huuhaaksi. Menenpäs tästä suoraan etsimään linjauksia siitä, kuinka Dracula voisi olla trans. Itse asiassa vampyyrius transkokemuksena voisi olla loistava väikkärin aihe. Hemmetti, miksi en ajatellut tätä aiemmin!
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Jatkan tästä sen verran, että Japanissahan siirryttiin juuri tuohon malliin, eli painotettiin yliopisto-opintoja nimenomaan luonnontieteet/tekniikka alueelle, ja nyt maassa on ongelma kun kulttuurista innostuneet nuoret katoavat ulkomaisiin yliopistoihin tekemään mitä lystäävät. Minä ainakin häipyisin Norjaan, jos täällä alettaisiin toimia samalla tavoin, ja silloin "aivovuoto" koskisi myös minun aivojani ja omaa työpanostani luultavasti kulttuurialan parissa, jonka tekisin johonkin muuhun maahan ja näin ollen tuottaisin erityismiinusta Suomeen, koska kouluttautumiseni tähän asti on kuitenkin maksanut jonkin verran ja periaatteessa yhteiskunnalla on varaa maksaa koulutuksesta juuri siksi, että oletetaan näiden osaajien sitten myös jäävän maahan.
Sitä paitsi väitän, että kulttuuri on syy miksi ylipäätään voimme esimerkiksi tutkia muinaishistoriaa (minullakin on historianopintoja takana ihan kiitettävästi, eli en vedä näitä päästäni). Yritäpä väittää pyramideja joksikin muuksi kuin kulttuurintuotteeksi. Toisaalta kulttuuri-taide-tiede jako ei ole ollut tämänlainen aina, vaan esimerkiksi antiikin aikana Kreikassa ja pitkälle keskiaikaan taiteen tuottaminen oli yhtä käsityötä kuin puusepän ammatti ja matematiikka ja kirjallisuus samaa kirjallisen käsityön/oppineen ammattia.
 

Isilmírë

Kuukivi
Keskiaikaisten kirkkojen rakentajamestarit ovat yksi esimerkki siitä, miten erilailla yhteen kuuluvia oppikokonaisuuksia on Euroopankin historiassa jaoteltu. Silloin kun goottilaisten katedraalien suippokaaret kohosivat taivasta kohti ei ollut yliopistoja, joissa olisi opetettu arkkitehtuuria, ei ammattikorkeakouluja, joissa olisi opetettu rakennustekniikkaa, eikä ammattikouluja, joissa olisi opetettu käytännön rakennustyötä. Silloisiin yliopistoihin teologiaa lukemaan oli asiaa lähinnä niillä, jotka aikoivat papeiksi. Rakennusmestarin piti kuitenkin hallita niin käytännön kiven, laastin, puun ja tiilen käsittelytaito, fysiikan perusteet joiden avulla ymmärsi, miten rakennettuna kirkko pysyy pystyssä, matematiikka ja geometria joilla mittasuhteet saatiin kestäviksi ja kauniiksi, teologia, josta kumpusi kaikki rakentamisessa tarvittava symboliikka, kuin kuvataidekin ainakin siinä mittakaavassa, että osasi suunnitella kirkon koristelun. Se oli kaikki yhden erikoistuneen ammattialan vaatimaa osaamista, jota ei mitenkään eroteltu "humanistiseen" ja "luonnontieteelliseen".

Maailma ja ihmiselämä eivät edelleenkään jakaudu mihinkään "humanistisiin" ja "luonnontieteellisiin" osa-alueisiin, jotka ovat olemassa ja toimivat riippumatta toisistaan. Molempia tarvitaan, rinnakkain ja limittäin, esimerkkinä vaikkapa nykyaikainen kaupunkisuunnittelu, jossa pitäisi ottaa teknisten tosiasioiden ja luonnonvoimien lisäksi huomioon myös ihmisten viihtyvyys, terveys, turvallisuus ja tasapuolinen, kaikkien esteettömän elämän mahdollistava kaavoitus sekä ympäristönsuojelu, viheralueiden ylläpito ja luonnon varjelu. Sama koskee muitakin ihmiselämän osa-alueita. Mitä enemmän tietoa ja ymmärrystä on kaikesta siitä, mikä edes jollain pienellä, välillisellä, hypoteettisella tavalla on yhteydessä ihmiselämään tällä planeetalla, sitä enemmän meillä on välineitä rakentaa sitä elämää hyvään suuntaan.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Offia mutta mikään ei motivoi niin paljon kun se, että joku väittää alaasi huuhaaksi.
Harva asia saa myöskään satunnaiselle seuraajalle samanlaista huutonaurua ja samanaikaista epätoivoa aikaisiksi. Toki pystyn ymmärtämään jollain lailla, että joillekin esim. pelkästään käytännönläheiset alat (jollaisella itse työskentelen, niin ja en muuten ole korkeakoulutettu, joten mulla ei varmaan olisi oikeutta tälleen huudella vieraisiin pöytiin) ovat ns. jotain, mutta en ole ikinä oikein sisäistänyt sitä ajatusmallia että jos minä pidän jotain opetusalaa ihan tyhmänä/turhana/en tajua sitä niin se nyt vaan on sitten ihan tyhmää/turhaa/tarpeetonta ja se pitäisi jollain lailla lopettaa/kieltää/rajoittaa/ööörgh ja ohjata opiskelijat mieluummin vaikka kaivamaan ojaa.

Anteeksi kärjistys, mutta tää keski-ikäinen täti on vähän turhautunut tämmöseen.
 

Dracaena

Raseena
mikään ei motivoi niin paljon kun se, että joku väittää alaasi huuhaaksi
Niinpä – tosin sanottakoon, että luultavasti kirjallisuustiede läpäisisi Toopen seulan, jos hän näistä asioista olisi päättämässä, onhan hän kirjallisuusaiheisella foorumilla. Oppiaineiden tarpeellisuutta ja kunnollisuutta ei tietenkään vain voi arvioida sen perusteella, mikä päätöksentekijää itseään kiinnostaa ja mitä hän ymmärtää.

Joskus kun olen sen virheen tehnyt, että olen mennyt Hesarin kommenttiosioon jotain tutkimusta käsittelevässä artikkelissa, niin joka kerta järkyttää ja yököttää, miten moni kokee voivansa omalla arkikokemuksellaan tyrmätä jopa professoritason tutkijan tutkimuksen tulokset täysin perättömiksi ja tutkimuksen turhaksi.

Mikä ihme saa ihmisen kasvattamaan sellaisen itsevarmuuden, että kokee maallikkona voivansa todeta ammattitutkijan pitkäaikaisen työn tuloksen vääräksi ja turhaksi? Mikä saa takertumaan maalaisjärkeen perimmäisenä totuutena?

Esimerkkinä vähän aikaa sitten julkaistu juttu, jossa lihavuustutkija kertoi, että lihavuus on ihmiselle ennemmin krooninen sairaus eikä riipu ihmisen tahdonvoimasta tai kunnollisuudesta. Niin moni pillastui tästä ja lyttäsi suunnilleen kaikki jutussa esitetyt asiat, jotka tyyppi oli lihavuudesta tutkimalla oppinut ja selvittänyt. (Mutta tämä lähtee jo ihan sivuraiteille – pointti oli, että miksi ns. rivikansalainen kokee voivansa julistaa jonkin tieteen turhaksi tai olevan väärässä, jos ammattilainen muuta esittää? Kritiikki ja kyseenalaistaminen OK, mutta mikseivät ihmiset vain voisi myöntää, että minä en tästä tietä tai ymmärrä, ihan hyvin käy jos uskon tuota ammattilaista.)
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Itseäni vain tuppaa huvittamaan ehkä ironisestikin se, että minulta taidettiin kysyä gradun aihetta vain siksi, että päästäisiin valittamaan huuhaahumanismin mädättävän yhteiskunnan sellaisella foorumilla, joka on aiheellisesti erittäin lähellä sitä, mitä käytännössä tutkin: kirjallisuuden merkityksiä yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti. Kaunis kehä.
 

Shacklebolt

Kontulainen
Maailma ja ihmiselämä eivät edelleenkään jakaudu mihinkään "humanistisiin" ja "luonnontieteellisiin" osa-alueisiin, jotka ovat olemassa ja toimivat riippumatta toisistaan. Molempia tarvitaan, rinnakkain ja limittäin, esimerkkinä vaikkapa nykyaikainen kaupunkisuunnittelu, jossa pitäisi ottaa teknisten tosiasioiden ja luonnonvoimien lisäksi huomioon myös ihmisten viihtyvyys, terveys, turvallisuus ja tasapuolinen, kaikkien esteettömän elämän mahdollistava kaavoitus sekä ympäristönsuojelu, viheralueiden ylläpito ja luonnon varjelu. Sama koskee muitakin ihmiselämän osa-alueita. Mitä enemmän tietoa ja ymmärrystä on kaikesta siitä, mikä edes jollain pienellä, välillisellä, hypoteettisella tavalla on yhteydessä ihmiselämään tällä planeetalla, sitä enemmän meillä on välineitä rakentaa sitä elämää hyvään suuntaan.
Ja jos mietitään vaikka ilmastonmuutosta, niin luonnontieteellistä faktaa asian tiimoilta on ja tulee koko ajan (ja hyvä niin!). Mutta ehkä tarvitaan mukaan myös humanistisia aineita siihen, että voidaan ymmärtää ja päästä käsiksi ihmisten käyttäytymisen ymmärtämiseen (ja muuttamiseen) asian tiimoilta. Mä jotenkin liikutuin jopa nyt tästä Isilin tekstistä, oli niin kauniisti sanoitettu :joy:

Nyt kun mietin omaa lukioaikaani jo, niin vähän harmittaa se miten silloinkin jotenkin porukassa tehtiin jakoa reaaliaineiden välillä, että kenen sopii lukea mitäkin. Ja silloin ei edes vielä ollut samanlaisia pistepaineita mitä nykylukiossa. Nyt lukisin vielä laajemmin eri aineita. Tieteidenvälisyys, monitieteisyys, laaja ymmärrys, sitä kaipaan. Itselleni ja muillekin :D
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Minusta humanistisissa tieteissä on kyllä hirveästi turhaa, kun turha ymmärretään sellaiseksi tiedoksi, jota ei voi hyödyntää. Tietenkin turhakin tieto voi joskus osoittautua hyödylliseksi, mutta suurin osa turhasta tiedosta jää hyödyntyämättä. Ajatellaan esimerkiksi, että joku tutkii ja tallentaa kieltä, jonka viimeinen puhuja kuolee muutaman vuoden päästä. Koska kukaan ei enää puhu kieltä, ei kielellä ole enää mitään käyttöä. Jotain käyttöä tällaisella tällaisella tiedolla voi olla jollekulle toiselle tutkijalle, joka tutkii kielen sukulaiskieliä ja näiden historiaa. Tieto on silti turhaa, ellei joku osoita tätä toista tutkimusta hyödylliseksi. Näet mitä hyötyä tuollaisesta kielisukulaisuuksien tutkimuksesta oikeasti on?

Ehkä joku osaa osoittaa tuosta oikeaa hyötyä. Olen silti vakuuttunut, ettei kaikesta tutkimuksesta ole mitään oikeaa hyötyä. Tässä tapauksessa oikealla hyödyllä tarkoitetaan joko sellaista tietoa, joka luo enemmän rahaa kuin tiedon tuottaminen on maksanut, tai vaihtoehtoisesti jotain tietoa, jota voidaan käyttää elämää haittaavien ongelmien ratkaisemiseen.

Kaikki haluavat tänä hyödyn aikakautena korostaa kuinka tämä ja tuo tutkimus on hyödyllistä. Keksitään mitä erilaisempia tapoja, joilla tutkimus tuottaa hyötyä. Toisinaan ne ovat hyviä ja osoittavat yllättäviä tapoja hyödyntää tutkimusta. Toisinaan ne vain ovat epätoivoisia yrityksiä puolustaa tutkimusta, jota väitetään hyödyttömäksi.

Hyödyttömyys ei toki koske vain humanismia vaan myös luonnontieteitä. Luonnontieteissä tutkimuksesta on helpompi löytää polkuja hyödyntämiseen, mutta ne voivat olla hyvin pitkiä. Jossain määrin vaikeasti hyödynnettävä tutkimus voi olla osa ympäristöä, jossa muita tutkimuksia päästään hyödyntämään käytännössä. Rohkenen kuitenkin epäillä perustutkimuksen hyödyllisyyttä, koska näen todennäköiseksi, että tulosten mahdollinen hyödyntäminen tapahtuu jossain muualla. Vaikka tässä tapauksessa toissijainen hyödyllisyyden kriteereitä täyttyisikin, ensisijainen eli rahan tuottaminen valuu aivan toisten taskuihin. Eikö siis olisi tässäkin tapauksessa parempi keskittyä soveltavaan tutkimukseen, josta tuottavan liikettoiminnan ja verotulojen saaminen olisi todennäköisempää?

Tietysti, jos tutkimuksen tavoitteeksi nähdään tiedon tuottaminen, moni edellä turhaksi määritelty tutkimus ei olisikaan turha. Mutta silloin pitäisi myöntää, että tarkoituksena on vain tuottaa tietoa, ei oikeuttaa tutkimusta kuvitteellisilla hyödyillä.
 

Círdan

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Minusta humanistisissa tieteissä on kyllä hirveästi turhaa, kun turha ymmärretään sellaiseksi tiedoksi, jota ei voi hyödyntää.
Näin vannoutuneena humanistina olisi (ihan oikeasti!) kiinnostavaa kuulla esimerkkejä tästä turhasta sisällöstä humanistisissa tieteissä. Itse en oikein osaa ajatella, että hyödyllisyys tarkoittaisi automaattisesti tuottavaa liiketoimintaa ja verotulojen kartuttamista. Miksi tiedon tuottaminen tiedon itsensä vuoksi olisi jotenkin ristiriidassa hyödyllisyyden käsitteen kanssa? Eikö tieto ole hyödyllistä? Ovatko asiat hyödyllisiä vasta kun ne saavat hintalapun?

Hot take: itse kaipaisin humanistisiin tieteisiin vielä enemmän mahdollisuuksia erikoistua johonkin todella spesifiin aiheeseen - mahdollisuuksia olla aidosti korkeasti koulutettu asiantuntija oman alansa jossakin pölyisessä nurkassa. Nykyään yliopistojen trendi tuntuu olevan nimenomaan se, että opiskelijat pusketaan masentavan yleispätevillä tutkinnoilla ulos työelämään mahdollisimman nopeasti. Myös oman alani tutkinto on muuttumassa yhä enemmän tällaiseen suuntaan, ihan konkreettisesti tutkintovaatimusten muodossa.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Näin vannoutuneena humanistina olisi (ihan oikeasti!) kiinnostavaa kuulla esimerkkejä tästä turhasta sisällöstä humanistisissa tieteissä.
Johan minä annoin esimerkin: kielen tutkimus. Minun on vaikea nähdä, miten kielihistoria oikeasti hyödyttää jotain. Auttaako se ratkaisemaan ilmastonmuutosta, auttaako se syrjäytyneitä, luoko se ymmärrystä ja rauhaa ihmisten välille vai tuoko se uusia työpaikkoja? Auttaako kielihistoria edes kehittämään tekoälyä?

Ei sillä, että pitäisin tekoälyn kehittämistä tärkeänä ja ettenkö sen sijaan olisi kiinnostunut kielihistoriasta. Mutta yritinkin väittää sitä vastaan, että kaikki tiede luo jotain sellaista hyvää, minkä takia valtion kannattaisi sitä tukea. Tai en siis oikeastaan väitä, etteikö valtion kannattaisi tukea kielitiedettä, vaikkei se tuokaan mitään sellaista yhteiskunnallista hyvää, jota tieteeltä odotetaan. Sen sijaan väitän valheellisiksi niitä perusteluja, joilla nykyaikana yritetään puolustaa kunkin omaa tieteenalaa ja sen rahoitusta. Jos rahoitusta saa vain sillä perusteella, että tiede katsotaan hyödylliseksi, totta kai kaikki yrittävät perustella, kuinka oma ala on hyödyllinen.

Asianlaitahan riippuu siitä, millä mitalla mitataan. Olen vain pannut merkille, että mittana pidetään sitä, kuinka paljon tiede tuo lisätuloja valtion kirstuun ja toissijaisesti sitä, kuinka se toisi jotain muuta hyvää. Vastaavasti ennen kielentutkimus nähtiin arvokkaana, koska se oli osa kansakunnan tehtävää, mutta nykyisin tuollaisille ajatuksille ei panna paljoa arvoa.

Jos tiedon tuottamista itsessään pidetään arvokkaana, silloin tutkimus ei valtaosin ole turhaa. Mutta se ei toisaalta tarkoita, että kaikkea tietoa voitaisiin jotenkin hyödyntää.
 
Ylös