Taas ärsyttää!

[Ilma]

Minä ärsytän itseäni. Miksi aina, kun päätän cosplay-hahmon ajoissa, hankin KAIKKI tarvikkeet ompelulankoja myöten ajoissa ja iloitsen, että nyt teen kaiken ajoissa... aloitan tekemisen con-viikolla. Okei, jotain tehtynä, alushame tehty, mutta hameen ja jakun kaavat tekemättä ja kankaat leikkaamatta, käsineet ja sukat tekemättä, kengät ja peruukki tuunaamatta, reppu tekemättä... No 3D-tulostetut osaset (melkein kaikki) maalattu ja odottavat muun asun valmistumista. Ja on sentään lomaviikko niin tämän päivän kokouksiin menevää aikaa lukuunottamatta voin keskittyä täysin cossin tekemiseen. Mutta miksi! Nyt lupaan - taas kerran - että ensi kerralla aloitan oikeasti ajoissa! Ja sitten kirjoitan tänne, että ärsyttäääääääää....

Mua taas ärsyttää se, etten oikein tiedä, olenko enää menossa tuonne Desuun vai en. Liput on, mutta innostus hiipui, kun kaveri joutui perumaan. Ja ajattelin mennä ostoasulla, mutta sen toimitus on myöhässä, joten pitäisi kehitellä jotain muuta. Ja toisaalta ärsyttää olla tällainen nahjus, joka ei muka yksin voisi mennä minnekään. Kun kyllähän tuolla kuitenkin jotain tuttuja on.
Katosikohan innostus lopullisesti vai kohmettuiko se vain tammikuun lohduttomuuteen?

 

[Jaamar]

Ja toisaalta ärsyttää olla tällainen nahjus, joka ei muka yksin voisi mennä minnekään. Kun kyllähän tuolla kuitenkin jotain tuttuja on.

Minä tunnistan tuon miiteistä. Että jos miitistä puuttuu ne läheisimmät "turvahenkilöt", kuten olen heidät mielessäni nimennyt, niin miittiin lähtö tuntuu usein ahdistavalta, vaikka lähes kaikkihan siellä ovat tuttuja ja vieläpä mukavia otuksia. Minä luulen, että omalla kohdallani tämä on ehkä eniten sitä, että joukossa tunnen usein kaikista suurinta ja lohduttominta yksinäisyyttä. Ei sillä, että en olisi tottunut tuohon tunteeseen, mutta kun olen jo tottunut, että se ei enää kuulu jokaisen miitin vakiotunneskaalaan (mistä tosi iso kiitos näille "turvahenkilöilleni" ) niin olen alkanut arastella tilanteita, joissa on iso todennäköisyys päätyä kokemaan tuota yksinäisyyttä. Vaikka oikeastaan olen sitä mieltä, että minun kyllä pitäisi välillä altistaa itseäni myös noille tilanteille etten vallan alkaisi niitä pelkäämään.

@Arwen Undomiel Iltatähti Kuten itsekin sanoit, niin puhuminen voisi olla se, mistä olisi käytännöllisesti katsoen eniten apua, mutta toisaalta tunneasioita on usein vähän vaikea selittää järjellä (vaikka sitä usein yritänkin ). Voimia tämän kouluasian kanssa kamppailuun

 

[Titiuu]

Mua taas ärsyttää se, etten oikein tiedä, olenko enää menossa tuonne Desuun vai en. Liput on, mutta innostus hiipui, kun kaveri joutui perumaan. Ja ajattelin mennä ostoasulla, mutta sen toimitus on myöhässä, joten pitäisi kehitellä jotain muuta. Ja toisaalta ärsyttää olla tällainen nahjus, joka ei muka yksin voisi mennä minnekään. Kun kyllähän tuolla kuitenkin jotain tuttuja on.
Katosikohan innostus lopullisesti vai kohmettuiko se vain tammikuun lohduttomuuteen?

No ei pidä itseään moittia jos tuossa tilanteessa menointo hiipuu. On ihan ymmärrettävää ettei into itsekseen lähtiessä ja pukuasiankin tökkiessä ole pilvissä. Mutta jos lähdet niin laita joku aiempi asu, joka sulle tosi mieleinen ja löydä meitä tuttuja sieltä Sibelius-talolta.

 

[Isilmírë]

Ärsyttää, että sain jollain ihmeen konstilla vasemman polveni kipeäksi miitissä. Enhän minä edes tehnyt koko miitin aikana mitään sen raskaampaa kuin lumpustelin pari kertaa rantaan ja takaisin! Toivottavasti menee pian ohi, tämä kun on paitsi ärsyttävää myös elämää hankaloittavaa. Lisäksi alkaa riepoa se tunne, että jonkinlainen takuuaika päättyi täyttäessäni 46: sen jälkeen olen saanut riesoikseni ensin epilepsian, sitten kiertäjäkalvosinoireyhtymän joka ei ole vieläkään parantunut kunnolla, ja nyt sitten polvi alkaa temppuilla. Tätä menoa olen jo viisikymppisenä ihan risa ja toimintakyvytön.

 

[Fairy tale]

Isilmire, nyt kuulostaa siltä että tiedän mistä puhut. Kovasti tsemppiä ja toipumista kurjista ja rajoittavista vaivoista.

Toivuin toki syksyllä 2018 alkaneesta kilpirauhasen liikatoiminnasta, mutta siitä alkaen on aina jotain uutta vaivaa ja krämppää. Viimeisimpänä nyt kesästä alkaen kipeät jalkapohjat. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jalkavaiva tai kipu joka estää kävelyn (tai itselle rakkaan ja tärkeän vaelluksen). Sain pari vuotta sitten fyssarilta hyvät ohjeet kun pari varvasta kipuili ja se kipu pysyy varvasjumpalla poissa. Silloin todettiin että jalkapöytäni on madaltunut ja tämä siis iän mukanaan tuomaa muutosta jalkaterässä. Aina levosta noustessa jalkapohjat kipuilevat hetken ja tosinaan jalkapöydän luut vain rutisevat ja etsivät paikkaansa.

Aloitin (jälleen kerran) jonkinlaisen kuntostartin että pysyisin tolpillani taas kevään tullen. Nyt on yksi matkakin varattuna kesäkuun alkuun jolloin olisi kiva olla terve kinttuja myöten.

 

[Jaamar]

Lapsi on hukannut liikuntavaatteet... Ja nyt tuli koululta kehotus pakata sisäliikuntavaatteet kouluun mukaan. Minä vastasin, että enkä pakkaa ennen kun vanhat hukatut löytyy. Niitä ehti käyttää ehkä kerran.

 

[dug]

Lapsi on hukannut liikuntavaatteet... Ja nyt tuli koululta kehotus pakata sisäliikuntavaatteet kouluun mukaan. Minä vastasin, että enkä pakkaa ennen kun vanhat hukatut löytyy. Niitä ehti käyttää ehkä kerran.

Koulussa tapahtuva vahinko

Oppilaan tai koulun omaisuuden vahingoittuminen koulupäivän aikana on aina ikävä asia. Asian hoitamisen sujuvoittamiseksi opetuksen järjestäjän on syytä linjata toimintaperiaatteet ja kertoa niistä kaikille osapuolille. Olemme listanneet yleisiä periaatteita koulujen toimintaperiaatteiden tueksi.

www.oaj.fi

 

[Toope]

Sain ongelmani selvitettyä ylläpidon kautta, joten en enää vaivaa muita keskustelijoita valituksellani.
Pahoittelen, jos olen vähän nillittänyt asiasta, en enää. Teknschiniä ongkelmia oli...

 

[Isilmírë]

Nyt taas hiukan riipii ajokiellon purkamiseen liittyvää härdelliä koskien. Kun tarvitsemani neurologin lausunto ei ole vieläkään ilmaantunut postissa, vaikka sen piti lähteä liikkeelle jo ennen joulua, soitin lopulta neurologian yksikköön varmistaakseni, ettei sen lähetys ole unohtunut jouluun liittyvien poikkeusjärjestelyjen tiimellyksessä. No nytpä kävi ilmi, että vaikka neurologi sanoi paperin tulevan minulle kotiin, tosiasiassa sihteeri lähettääkin tällaiset lausunnot suoraan viranomaiselle. Paperi on siis hyvinkin saattanut olla poliisin hallussa jo välipäivistä lähtien, vaikka varmuutta asiasta ei toki ole. Nyt minun pitäisi sitten ilmeisesti järjestää itselleni vapaata poliisiasemalla käyntiä varten ilman että tiedän, onko lausunto oikeasti siellä vai ei, ts. onko käynti turha vai ei. Soitan kyllä vielä varmuuden vuoksi poliisin neuvontapuhelimeen ja kysyn, onko mitään mahdollisuutta varmistaa, että lausunto on oikeasti tullut ja rekisteröity, ennen kuin tuhlaan saldotuntejani ja hankaloitan työvuorosuunnittelun elämää mahdollisesti täysin turhaan.

Lisäys: Soitin neuvontanumeroon. Sieltä neuvottiin ottamaan yhteyttä omalle poliisiasemalle. Sinne ei voi soittaa vaan ainoastaan lähettää sähköpostia. Nyt siis odottelen vastausta sähköpostiviestiini. Ainakin se on mennyt perille, koska sain automaattisen vastaanottoviestin tuplana.

 

[Dracaena]

Se tyyppi, joka poltti ratikkapysäkillä ketjussa sateella. Joo, ei minua haittaa, että valtaat savulla koko katoksen. Oikeastaan tulin tähän 8 minuuttia ennen ratikan saapumista ihan vain, jotta kastuisin. Raikas ilma ja märät vaatteet on paras yhdistelmä.
EI OLE, ÄLKÄÄ TUPAKOIKO PYSÄKEILLÄ JOS SIELLÄ ON MUITAKIN.

 

[Toope]

Minua ärsyttää suuresti tuo shadowbanni. Minulla on erittäin vaikeaa usein tulla tälle foorumille. Joskus onnistuu hitaasti, toisinaan ei lainkaan. Lähetin viestiä ylläpidolle (Merri?), useita kertoja, enkä saa vastausta. Ikävää toimintaa..., tosiaan. Haistattelisin, ellen olisi herrasmies. Nyt tosiaan voin avoimesti kysyä, miksi nimimerkilläni/sähköpostillani näkyvyyttäni rajoitetaan?

Ongelma on ohi. Normaalisti voin kirjoitella.
Ei pahoja fiiliksiä.

 

[Sidhiel]

Ärsyttää kämpän sisustus tai sen puute. Kaikki on eri väristä tai sävyistä, kaikki huonekalut ovat rumia ja kahteen kertaan kotoa lähtiessä perittyjä (ensin vanhemmat ja sitten minä). Voisi ensi kuussa ostaa purkin tummanvihreää maalia ja maalata erisävyiset puiset osat huonekaluista. Mitään ei voi laittaa pois tai vaihtaa, kun tämä 20 neliön valtakunta on rakennettu funktionaalisuus ja edullisuus mielessä. Voisi ostaa jostain kivan päiväpeiton ja vaihtaa verhot, se tekee jo paljon. Tuntuu että värit vilisevät silmissä ja valkoisen maalipinnan kanssa tekevät liian tylsän vaikutelman. Ei goottia sitten yhtään. Vihreää ja mustaa ja räsymattoja ja kivoja vanhoja pöytiä ja tuoleja olisi tavoite. Ehkä sitten 10 vuoden päästä jos tästedes en osta ellei se miellytä.

 

[Sidhiel]

En saanut tietoa (tai luultavasti tiedonanto on paperisena matkalla Norjaan) että opintotukeni on käytetty, ja koska minulla ei ole lainaa, niin en saa myöskään tässä vaiheessa toimeentulotukea. Joten sinnittelen säästöillä. Ainakin lisää motivaatiota valmistumiseen. Jos rahat meinaavat loppua tyystin niin menen vanhempien luokse kesällä. Ärsyttää silti, ensinnäkin tiedostin kyllä alitajuisesti että kuutta vuotta ei tule tukia, mutta silti tuli aika puskista. Menin kelan sivuille selvittämään asiaa että miksei minulle ole maksettu opintotukea ja hetken ihmettelyn jälkeen syy selvisi. Silti ärsyttää, että opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä joiden on käytännössä pakko ottaa velkaa (tai elää sillä että kävin välillä pesemässä sukulaisten ikkunoita ja leikkaamassa nurmikoita).

 

[Aldarian]

Ärsytys se on pienikin ärsytys. Eli ärsyttää korona-kotitestipakkaukset. Jonkinlainen flunssantapainen iski eilen ja ajattelin tänään käyttää kotitestiä. Minulla oli vielä neljä kappaletta testipaketteja viime vuodelta hankittuna. Olihan niissä parasta ennen päivämäärä mutta se ei ollut vielä mennyt lähellekään umpeen, joten eikun testaamaan. No, eihän se onnistunut millään. Testiliuos ei tulla ulos kuin ilmakuplina ja jouduin käyttämään kaikki neljä pakkausta että sain edes vähän testiliuosta testituubin pohjalle. Ja sitten kun taas yritin puristaa siitä tippoja testiliuskalle, niin eihän sekään onnistunut vaan liuos tuli ulos taaskin ilmakuplina ja kuivui ennenkuin ehti edes kostuttaa testiliuskaa.

Viime vuonna onnistuin tekemään samanlaisella testillä asian kertakokeilulla, joten en usko, että tämä oli pelkästään omaa kämmäilyä.

Jaa. laitetaan tähän samantien toinenkin ärsytyksen aihe eiliseltä. Se liittyy liikenteeseen niinkuin minulla usein. Eilen työmatkalla eräs autoilija katsoi asiakseen ajaa takanani 45 kilometriä aivan puskurissani kiinni. Ohituspaikkoja oli vaikka minkä verran mutta ei, ohi ei voinut ajaa millään ilveellä muttei myöskään pitää minkaanlaista turvaväliä.

 

[Sidhiel]

Huomenna piti olla eka yksilöpalaveri graduun liittyen, mutta päädyin sängynpohjalle flunssan kanssa. Koronaa tämä ainakaan ei ole, tein testin. Aivot tuntuvat puurolta ja yskiminen alkaa viedä äänen. Kuumetta oli jo aamusta 38 astetta, että periaatteessa kausi-influenssakin on mahdollinen.

 

[H]

Huomenna piti olla eka yksilöpalaveri graduun liittyen, mutta päädyin sängynpohjalle flunssan kanssa. Koronaa tämä ainakaan ei ole, tein testin. Aivot tuntuvat puurolta ja yskiminen alkaa viedä äänen. Kuumetta oli jo aamusta 38 astetta, että periaatteessa kausi-influenssakin on mahdollinen.

Vaikka todennäköisemmin lieneekin tosiaan kyse jostain muusta taudinaiheuttajasta, uusien koronavarianttien kohdalla usealla tutulla on käynyt niin, että testi on positiivinen vasta 4-6 päivän sairastamisen jälkeen. Tämä ihan siltä varalta että olisit näkemässä riskiryhmäläisiä!

Paranemista!

 

[Vampirelady]

Masennus helpottaa, niin ahdistus pahenee.
Masennus pahenee, niin ahdistus helpottaa.

Ärsyttää elää tällaisen pään kanssa.
Sinänsä hassua, kun asia ei oikeastaan edes masenna tai aiheuta sen suurempaa surua.
Se vaan on aivan saakelin veemäistä.

Väsyttävää tapella omia aivoja vastaan päivittäin.
Voisivat oppia olemaan.

 

[Toope]

Pääsen pian uuteen työpaikkaan. = Parempaan. Tuo tekee hyvää.

 

[Toope]

Masennus helpottaa, niin ahdistus pahenee.
Masennus pahenee, niin ahdistus helpottaa.

Ärsyttää elää tällaisen pään kanssa.
Sinänsä hassua, kun asia ei oikeastaan edes masenna tai aiheuta sen suurempaa surua.
Se vaan on aivan saakelin veemäistä.

Väsyttävää tapella omia aivoja vastaan päivittäin.
Voisivat oppia olemaan.

Masennuslässytystä! Saat sossun kautta apua, Kelan tai Mielenterveyspisteen (terveyskeskus) kautta... Älä jää jumittamaan itsesääliisi. Me tiedämme, että nuo auttavat, minäkin! On askel ottaa yhteyttä johonkin, mutta kunhan otat yhteyttä johonkin noista.
Nuo pelastivat minut takaisin. kun olin tosi alhaalla. Nyt olen takaisin töissä, ihan normaalina.

 

[Vampirelady]

Masennuslässytystä! Saat sossun kautta apua, Kelan tai Mielenterveyspisteen (terveyskeskus) kautta... Älä jää jumittamaan itsesääliisi. Me tiedämme, että nuo auttavat, minäkin! On askel ottaa yhteyttä johonkin, mutta kunhan otat yhteyttä johonkin noista.

Hei ihan mahtavaa, että yhden viestin perusteella päätät tietää, miten elän elämääni! Siis todellakin istun vaan kotona vinkumassa, enkä tee asioille mitään.

Tiedoksi minulla on pysyvä lääkitys ja käyn psykoterapiassa. En tule koskaan olemaan "normaali", koska aivoni eivät tuota oikeita kemikaaleja tarpeeksi. Siksi syön lääkkeitä.

PS: Käyn koulua. Olen ollut myös vuosikausia työelämässä.

PPS: Oikeesti kuka vi**u sanoo tällaista toiselle ihmiselle?