pyry
Kontulainen
Aamu alkaa Pippinin mielestä kurjissa merkeissä. Ruokaa on niukalti, ja hobitti tuntee olonsa muutenkin epämukavaksi. Käskynhaltija Denethor, jota Pippin vertaa mielessään "vanhaan kärsivälliseen hämähäkkiin", pyytää häntä palveluspojakseen, tarjoilijakseen ja viihdyttäjäkseen. Ensimmäinen käsky ei luojan kiitos koske valtiaan viihdyttämistä, vaan hobitti lähetetään hakemaan lähestyvää taistelua varten asiankuuluvia varusteita. Kaunis asu ei kuitenkaan tuo iloa. Pippin ymmärtää vihdoinkin, että leikki on lopussa. Hän ei ole enää kepeäsydäminen Keski-Maan käveleskelijä vaan pieni sotilas odottamassa epätoivoisen taistelun alkua.
Yhtäkkiä Minas Tirithin yllä kaikuu hirvittävä, kimeä huuto. Viisi nazgulia on ilmassa! Ne hyökkäävät kaupunkia kohti ratsastaneen Faramirin joukkojen kimppuun. Pippin lamaantuu hetkeksi, mutta häpeää pian heikkouttaan: hänen ystävänsä Kaartin Beregond huolestui ensimmäiseksi komentajansa puolesta eikä ajatellut itseään. Mutta Faramirin joukot saavat pian apua. Gandalf ratsastaa nazguleita vastaan ja saa ne perääntymään. Joukko pääsee turvaan Minas Tirithiin.
Katsoessaan Faramirin tuloa kaupunkiin Pippin arvioi häntä yllättävän tarkkanäköisesti. Faramir ei ole aivan Aragornin veroinen, mutta uljas ja viisas päällikkö hän on ilman muuta. Pippin tuntee syvää kunnioitusta, kiintymystä ja omistautumista häntä kohtaan - tunteita, joita hän ei taatusti ole kokenut aikaisemmin.
Faramir kertoo isälleen tehtävästään Ithlienissä, mutta kääntää yhtäkkiä keskustelun puolituisiin. Pippin ei suinkaan ole ensimmäinen heimonsa edustaja, jonka Faramir on nähnyt, sillä on kulunut vain muutama päivä hänen tapaamisestaan Frodon ja Samin kanssa. Pippin ja Gandalf tulevat paljastaneeksi, miten tärkeä Frodon tehtävä on, ja miten vaarallinen Klonkun valitsema reitti.
Denethor ei ole tyytyväinen poikaansa, ei alkuunkaan, ja päättää lähettää hänet kostoksi toivottomaan tehtävään, puolustamaan Osgiliathia. Boromir olisi Faramirin asemassa tuonut Sormuksen Minas Tirithiin, mikä olisi Denethorin mielestä ollut ainoa oikea ratkaisu. Sormusta olisi pitänyt pitää piilossa ja salassa, käyttämättä sitä. Mutta jossittelu on turhaa. Sormus on mennyt. Frodolla ja Keski-Maalla on vain vähän toivoa jäljellä, järjetöntä houkan toivoa.
Seuraavina päivinä uutiset ovat vielä synkempiä. Minas Tirithin ulkovarustukset menetetään pian ja vihollinen lähestyy kaupunkia hetki hetkeltä. Ja viimein Denethor lähettää sotaväkeä ulos turvaamaan perääntymistä. Gandalf auttaa karkottamalla nazgulit. Mutta Faramirille apu tulee liian myöhään. Hän on haavoittunut vakavasti.
Vihollinen lähestyy ja lähestyy. Pian Minas Tirith on piiritetty, ja taistelu alkaa. Sauronin joukot pommittavat kaupunkia tuleen syttyvillä pommeilla ja taistelussa kuolleiden miesten päillä. Denethor on täysin lamaantunut Faramirin loukkaantumisesta, epätoivosta ja omista itsesyytöksistään, ja kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta puolustuksesta. "Seuratkaa vaikka Gandalfia, jos ette muuta keksi", hän tiuskaisee. "Minä menen omalle roviolleni. Denethorille ja Faramirille ei hautaholvia. Me palamme kuin pakanakuninkaat."
Pippin ymmärtää, että ainoa, joka voi tehdä jotain Faramirin pelastamiseksi, on hän itse. Joskus on parempi seurata omaa moraalikäsitystään kuin totella käskyjä. Hän lähtee etsimään Gandalfia.
Ja taistelu kovenee. Sauronin joukot lähestyvät Minas Tirithin Suurta Porttia aseenaan muurinmurtaja Grond. Vastarinta on hyödytöntä - Grond etenee vääjäämättä, ja kumahtaa lopulta Suurta Porttia päin. Musta Johtaja, nazguleista voimakkain, tehostaa Alamaailman Vasaran voimaa loitsullaan, ja kolmannella iskulla murtuu Gondorin Portti.
Mutta nazgulien herra ei pääse kaupunkiin. Gandalf seisoo hänen tiellään - kuten Moriassa balrogin tiellä. Ja tällä kertaa hän ei väistä, ei putoa kuiluun. Jännityksen ollessa ylimmillään kaupungissa kiekuu kukko tervehtien aamua, joka kaikesta melskeestä huolimatta koittaa. Auringon noustessa kaupunkiin kantautuvat Rohanin torvien äänet. Gondorin miehet eivät taistele enää yksin.
Yhtäkkiä Minas Tirithin yllä kaikuu hirvittävä, kimeä huuto. Viisi nazgulia on ilmassa! Ne hyökkäävät kaupunkia kohti ratsastaneen Faramirin joukkojen kimppuun. Pippin lamaantuu hetkeksi, mutta häpeää pian heikkouttaan: hänen ystävänsä Kaartin Beregond huolestui ensimmäiseksi komentajansa puolesta eikä ajatellut itseään. Mutta Faramirin joukot saavat pian apua. Gandalf ratsastaa nazguleita vastaan ja saa ne perääntymään. Joukko pääsee turvaan Minas Tirithiin.
Katsoessaan Faramirin tuloa kaupunkiin Pippin arvioi häntä yllättävän tarkkanäköisesti. Faramir ei ole aivan Aragornin veroinen, mutta uljas ja viisas päällikkö hän on ilman muuta. Pippin tuntee syvää kunnioitusta, kiintymystä ja omistautumista häntä kohtaan - tunteita, joita hän ei taatusti ole kokenut aikaisemmin.
Faramir kertoo isälleen tehtävästään Ithlienissä, mutta kääntää yhtäkkiä keskustelun puolituisiin. Pippin ei suinkaan ole ensimmäinen heimonsa edustaja, jonka Faramir on nähnyt, sillä on kulunut vain muutama päivä hänen tapaamisestaan Frodon ja Samin kanssa. Pippin ja Gandalf tulevat paljastaneeksi, miten tärkeä Frodon tehtävä on, ja miten vaarallinen Klonkun valitsema reitti.
Denethor ei ole tyytyväinen poikaansa, ei alkuunkaan, ja päättää lähettää hänet kostoksi toivottomaan tehtävään, puolustamaan Osgiliathia. Boromir olisi Faramirin asemassa tuonut Sormuksen Minas Tirithiin, mikä olisi Denethorin mielestä ollut ainoa oikea ratkaisu. Sormusta olisi pitänyt pitää piilossa ja salassa, käyttämättä sitä. Mutta jossittelu on turhaa. Sormus on mennyt. Frodolla ja Keski-Maalla on vain vähän toivoa jäljellä, järjetöntä houkan toivoa.
Seuraavina päivinä uutiset ovat vielä synkempiä. Minas Tirithin ulkovarustukset menetetään pian ja vihollinen lähestyy kaupunkia hetki hetkeltä. Ja viimein Denethor lähettää sotaväkeä ulos turvaamaan perääntymistä. Gandalf auttaa karkottamalla nazgulit. Mutta Faramirille apu tulee liian myöhään. Hän on haavoittunut vakavasti.
Vihollinen lähestyy ja lähestyy. Pian Minas Tirith on piiritetty, ja taistelu alkaa. Sauronin joukot pommittavat kaupunkia tuleen syttyvillä pommeilla ja taistelussa kuolleiden miesten päillä. Denethor on täysin lamaantunut Faramirin loukkaantumisesta, epätoivosta ja omista itsesyytöksistään, ja kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta puolustuksesta. "Seuratkaa vaikka Gandalfia, jos ette muuta keksi", hän tiuskaisee. "Minä menen omalle roviolleni. Denethorille ja Faramirille ei hautaholvia. Me palamme kuin pakanakuninkaat."
Pippin ymmärtää, että ainoa, joka voi tehdä jotain Faramirin pelastamiseksi, on hän itse. Joskus on parempi seurata omaa moraalikäsitystään kuin totella käskyjä. Hän lähtee etsimään Gandalfia.
Ja taistelu kovenee. Sauronin joukot lähestyvät Minas Tirithin Suurta Porttia aseenaan muurinmurtaja Grond. Vastarinta on hyödytöntä - Grond etenee vääjäämättä, ja kumahtaa lopulta Suurta Porttia päin. Musta Johtaja, nazguleista voimakkain, tehostaa Alamaailman Vasaran voimaa loitsullaan, ja kolmannella iskulla murtuu Gondorin Portti.
Mutta nazgulien herra ei pääse kaupunkiin. Gandalf seisoo hänen tiellään - kuten Moriassa balrogin tiellä. Ja tällä kertaa hän ei väistä, ei putoa kuiluun. Jännityksen ollessa ylimmillään kaupungissa kiekuu kukko tervehtien aamua, joka kaikesta melskeestä huolimatta koittaa. Auringon noustessa kaupunkiin kantautuvat Rohanin torvien äänet. Gondorin miehet eivät taistele enää yksin.