Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Kointähti, haluaisin kannustaa lempeyteen omaa itseä kohtaan. Jos päivän, viikon, kuukauden tai vuoden verran lipsuu tavoitteistaan, ei se tarkoita lopullista epäonnistumista. Ehkä alkuperäiset tavoitteet olivat liikaa, tai ainakin liikaa sillä hetkellä. Uusien tavoiteltujen tapojen ja rutiinien omaksumisessa voi mennä parikin kuukautta (lähde: joku juttu joskus jossain, ehkä Hesarissa).
 
Komppaan Douvia. Olikohan Suomen kuvalehti vai mikä, jossa oli haastateltu yhtä personal traineria ja puhuttu myös "repsahduksista". Se trainer sanoi nimenomaan, ettei omista tavoitteista kannata tehdä ehdottomia, koska silloin niistä lipsuessa vaipuu helposti epätoivoon ja luovuttaa kokonaan. Mieluummin kannattaa suhtautua niin, että jos joskus tulee lipsuttua, niin se ei maailmaa kaada. Siinä kohtaa kannattaa ehkä lähinnä miettiä, mikä lipsahdukseen johti, ja lähteä sitten paikkaamaan tilannetta siltä suunnalta. Niin kuin Douv sanoo, tavoite on voinut olla alunperinkin liian rankka saavutettavaksi, jolloin sitä kannattaa säätää realistisemmaksi, tai sitten sen saavuttamista on voinut hankaloittaa jokin toinen asia, jonka korjaamiseen kannattaa keskittyä ensin.
 
Komppaan edellisiä. "Old habits die hard", sanotaan. Tavoitteiden asettaminen on helppoa, muutosten tekeminen ei. Joskus tielle tunkevat vanhat tavat (mukavuudenhalu), joskus kroppa, joskus ulkoiset tekijät. Älä koala lannistu. Jos lipsuu kerran, kahdesti tai vaikka kymmenesti niin ei se tarkoita että on epäonnistunut lopullisesti. Sulla on ainakin olemassa tavoite johon pyrit. Kaikilla ei ole sitäkään, toivovat vaan että voi voi kun jotain tapahtuisi eivätkä tee asioiden eteen mitään, ja pelkällä toivomisellahan ei voi epäonnistua. Tsemppiä!
 
Kointähdelle vielä sanottakoon, että vuodesta on yli puolet vielä jäljellä. Että mikäli uudenvuoden lupaus koski koko vuotta, niin eihän tässä ole vielä hätäpäivää! Jossain vaiheessa myös tuskailit kuinka kahvi ei enää maistu.. No sehän on vain hyvä juttu, mikäli mielii pudottaa painoa ja parantaa elämäntapoja. ;)

Omalla kohdallani en nyt jaksa kovin tarkasti analysoida miten vatsan pienennys treeni tällä hetkellä etenee.. Painoni on kyllä laskusuunnassa, mutta tämän hetkiset vatsalihasliikkeet on ehkä hieman liian rankkoja. Täytyy nyt katsoa muuttuuko homma helpommaksi treenin myötä, vai pitääkö palata vielä astetta alemmas.

Mutta mitä tulin tänne selittämään, oli tämä Ilta-Sanomien uutinen! :grin: Olen vuosikaudet suhtautunut ihmisten mukamas tosissaan ottamiin "ennen ja jälkeen" kuviin (vähän joka saralla) lähinnä nauramalla.. *Anteeksi* Siis toki joskus ne on ihan asiallisiakin, mutta yleensä ne on silkkaa huijausta.. Joten kys. uutinen oli päivän paras! Harrastan tosin joskus itsekin näitä "ennen ja jälkeen" kuvauksia, mm. omia masukuvia otin tuossa pari viikkoa sitten naurattaakseni itseäni. Kummasti sitä laihtuu (tai lihoo) kymmenessäkin sekunnissa!!! En nyt kuitenkaan julkaise omia kuviani täällä.. Vaan tässä tämä uutinen! Siis ihan huumorilla vaan! ;)

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-2000001187876.html
 
Olin juhannuksen jälkeen Tampereelta kesätyökaupunkiin palatessani vähän väsynyt ja alamaissa (koska pois Tampereelta), joten lohdutin itseäni sokerilla. Yllätyin kuitenkin, kun vähän ajan jälkeen karkki ei enää maistunut vaan hampaankoloihin jäänyt sokerimähnä tuntui ikävältä ja lopulta jätin ehkä puoliksi syödyn pussin junan roskikseen. Olenko saanut hyvästä tavasta jo pysyvämmän rakenteen arkeen? Jee! (tai sitten ne olivat vain pahoja karkkeja :p)
 
Olen yrittänyt keksiä kaikenlaisia temppuja tämän väsymykseni selättämiseksi ja nyt on menossa viides! päivä töissä ilman totaalista iltapäiväväsymystä. Olin alkuviikosta työhuoneessa, jossa sain avettua ikkunaa, joten sain raitista ilmaa tähän tunkkauden pesään. En ole juonut minkään valtakunnan limppareita ja vetänyt selvästi vähemmän nannaa naamariin ja kas... tämä temppuilu on auttanut. Olen myös ottanut tietoisesti erittäin rennosti, eli liikunta on minimissä (vain pyöräily töihin ja takas yht 12km/päivä). Se on ihan sopiva määrä liikuntaa, jotta ei pahenna stressitilaa tai päällä olevaa nuhanpoikasta. Toivon, että tilanne tästä edelleen kohenisi ja olisin lomalla viimeistään täysvirkeä.

Olen kyllä saanut karvaasti opetella kuuntelemaan kroppaa ja vallitsevaa tilannetta ja höllentämään. Eipä aina vanhat jekut toimikaan kuten ennen.
 
Kolme kuukautta vatsalihastreenejä takana, jo!!! Ylemmät vatsalihakset pystyy jo erottamaan, jos tarkasti katsoo. :D Mutta alavatsa on yhä yksi pyöreä löysä lihas.. Ai mitä, eikö se muka ole lihas? No ihmettelinkin, kun se on vain pienentynyt tässä treenien myötä. ;) Alan pikkuhiljaa uskoa, että oikeasti pystyn tähän! Vaikka tuloksia syntyy tuskastuttavan hitaasti..
 
Jos vatsan pömpötys on ongelma niin suosittelen ehdottomasti tekemään syviä vatsoja, ellet niitä juuri tee? Niitä voi myös tehdä tehokkaasti huomattavasti useammin kuin ns. pintavatsoja, joista ainakin itsellä kestää palautuminen monta päivää.
 
Kiitos vinkistä, Mattfield. :)
Olen yrittänyt pitää treenit monipuolisena ja vaihtanut treeniohjelmaa säännöllisesti. Eli pyrkinyt kehittämään kaikkia vatsalihaksia "vuorollaan". Tällä hetkellä treenaan 4krt/vko ja kohta täytyisi taas uudistaa liikesarjoja.
 
Voi ... (kirosana). Nilkka ei ole vieläkään kunnolla kunnossa huhtikuisen nilkan nyrjähdyksen jälkeen. Kävin tänään pitkästä aikaa lenkillä ja se oli suoraan sanottuna ihan yhtä tuskaa. Ei onneksi kuitenkaan nilkan suhteen vaan yleisesti kunnon suhteen. Tein lenkin, joka vielä vuosi sitten olisi ollut kevyt palauttava lenkki. Nyt sykkeet olivat maksimissa eli heikossa hapessa ollaan. Samaa kertoo myös puntari ja vyötärönympärys. Kaikki tämä kolmessa kuukaudessa, jonka aikana olen kuitenkin kävellyt paljon, kiivennyt muutamalle vuorelle jne. Ymmärrän hyvin, miten vanhusten kunto voi romahtaa jonkin tapaturman jälkeen...
 
Tässä alkaa olla nyt puoli vuotta treeniä takana!!! Olen laihtunut 7kg + osa läskistä on nyt lihasta, niin todellisuudessa niitä läskikiloja on lähtenyt enemmän, kuin se 7kg. Kotitreeneihin on tullut lisäksi kuntosali ja odotukset on kovat! Toki jotain näkyvääkin on tässä kropassa tapahtunut, mutta tavoitteeseen on vielä piiitkä matka. Nyt kuitenkin uskon siihen ihan täysin, että pystyn tähän! :1420: Olen jo riippuvainen treeneistä, en osaa elää ilman niitä.

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat täällä tsemppailleet ja tykkäilleet treenini ihan alkutaipaleella! :heart: Se auttoi jaksamaan ja uskomaan itseensä. Kun oli päiviä, ettei olisi millään enää jaksanut, niin mietin että kyllä se on nyt PAKKO – tai muuten joutuu Konnun Käärmeessä tunnustamaan, etten pystynyt siihen. :D
Noh, juoksemista en ole vieläkään aloittanut, koska tiedän, että sitä en jaksaisi pitkään.
 
Onko mahdollista tehdä liikunnasta kivaa? Liikunta kuulemma auttaisi nukkumaan paremmin, joten sitä ehkä kannattaisi harrastaa. Olen vain elämäni aikana kokeillut montaa eri liikuntamuotoa (pyöräily, hiihto, judo, kuntosali, sulkapallo, lentopallo, lenkkeily, uinti, ym. ...) ja todennut liikunnasta seuraavaa:

VÄITE: liikunnasta tulee niin hyvä olo! KOKEMUS: ja ei muuten tule... tuntuu epämiellyttävältä, jälkeenpäin olo kuin olisi raskaasta tykistökranaatista täysosuman saanut Deadpool (palasina, mutta elossa) ja se on lisäksi tolkuttoman tylsää.

VÄITE: no joo, joo, aluksi mutta sit jonkin ajan päästä alkaa olla ihkistä! KOKEMUS: useampaa noista lajeista olen harrastanut säännöllisesti vuoden tai enemmän kerrrallaan. Kuinka monen vuoden päästä se hyvä olo tulee?

Olen jo alistunut ajatukseen, että aivojeni hermoradat ovat vain kytketty endorfiinin vapautuksen suhteen eri tavalla. Mutta kyselkenpähän nyt sitten viimeisenä oljenkortena vaikka täältä.
 
Tilasin vähän aikaa sitten Passion Plannerin omaa arkeani rytmittämään ja olen nyt harjoitellut aikataulutusta omatekoiseen harjoituskappaleeseen. Itseäni on kyllä auttanut kovasti se, että kerran viikossa varaa tunnin tai pari sen oman edistymisen seuraamiselle, prioriteettien miettimiselle ja sille, että tekee viikon aikataulut kunnolla.

Tähtään siihen, että laittaisin kahdesti viikossa ruokaa itse alusta alkaen (kuulostaa ehkä vähäiseltä, mutta olen Helsingissä tottunut liiaksi ulkona syömiseen ja valmisruokiin), kävisin liikkumassa 2-3 kertaa ja lukisin joka päivä jotakin omaksi iloksi. Näiden tavoitteiden merkitseminen kalenteriin muun arjen sekaan on auttanut tosi paljon, vaikka muutoin olen todella epäjärjestelmällinen ihminen. Ehkä se visualisoiminen ajan suhteen auttaa ja saa hämättyä itsensä ajattelemaan, että kyse on jostakin kivasta, kun käyttää kirkkaita värejä...
 
Kokeile Ankeuttaja kivaa tekosyytä liikkua paikasta toiseen, jolloin saat liikuntaa lähestulkoon huomaamattasi. Paremmassa juoksukunnossa oleville sellainen mobiilisovellus on Zombies! Run! Meille vähemmän liikunnallisille on Pokémon Go ja Ingress. Jälkimmäinen on liikuttanut minua viimeiset kolme vuotta aika kivasti. Kunhan vain pääset yli houkutuksesta mennä portaalilta toiselle autolla, niin...

P.S. Join the Enlightened!
 
^Zombies! Run! toimii ihan hienosti myös kävellessä, sitten voi vaan spurtata aina kun tulee zombivaroitus nauhalta. :) Pelasin sitä aika tyytyväisenä kesällä, mutta nyttemmin kun kelit ovat kylmenneet, olen siirtynyt enemmän sisäliikuntaan eikä se oikein samalla tavalla sykähdytä juoksumatolla pelattuna. Ingressiä ja Pokemon Gota taas ei oikein voi juoksumattoillessa pelatakaan...
 
Ankeuttaja oletko koittanut boulderointia? Se voisi sopia sinulle. Tampereella on hyvä bouldeshalli ja parasta boulderoinnissa on mielestäni se, että se ei ole vain suorittamista, vaan ainakin itselleni myös hengailua kavereiden kanssa. Jos ei ole ketään kaveria joka boulderoisi, niin kavereita kyllä löytyy sieltä hallilta jos uskaltaa hieman jutella ihmisten kanssa ja kysyä kysyä vaikkapa neuvoa reitteihin. Tiedän monia, jotka eivät muuten välitä liikunnasta, mutta ovat boulderoinnin kautta löytäneet sen oman juttunsa likkunnan saloihin.

Mehtikselle tsemppiä treeneihin! Hienosti on elämäntapamuutoksesi alkanut.
 
Meinasin tulla ehdottamaan samaa kuin Mattfield. Tosin oikeasti ainut hyvä halli missä olen käynyt on Lappeenrannasa (olen kierätnyt Tampereen, Riihimäen, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan), mutta ihan pätevä tuo tampereen paikkakin on. Moni noista luettelemistasi lajeista on kuitenkin (ainakin minusta) vähän pitkäveteisiä. Kiipeilyssä tulee treenattua aika monipuolisesti ihan huomaamatta kun ajatukset ovat ihan muussa kuin oikeasti liikkumisessa.
 
Ankeuttaja sanoi:
Onko mahdollista tehdä liikunnasta kivaa?
Click to expand...

Jaa-a.. ehkä, ehkä ei. Itse harrastan ratsastusta ja se on kivaa – minusta.
Ja se on liikuntaa – jos et usko, niin kokeile. ;)
Salilla käyminen ja kotona vatsalihasten rutistaminen ei ole niin kivaa.. mutta ei se kamalaakaan ole.

Ankeuttaja sanoi:
VÄITE: liikunnasta tulee niin hyvä olo! KOKEMUS: ja ei muuten tule... tuntuu epämiellyttävältä, jälkeenpäin olo kuin olisi raskaasta tykistökranaatista täysosuman saanut Deadpool (palasina, mutta elossa) ja se on lisäksi tolkuttoman tylsää.
Click to expand...

Jos treenin jälkeen on täysosuman saanut olo, olet ehkä treenannut liian kovin. Kyllähän se pitää tuntua, mutta ei sen tarvitse tuntua liikaa.
Vedän kyllä itse toisinaan semmoiset treenit, ettei seuraavana päivänä tahdo sängystä ylös päästä – mutta kun haluan sen olotilan! ;) Silloin tiedän, että olen tehnyt tarpeeksi ja vähän ylikin. Yleensä kuitenkin treeni tuntuu vasta seuraavien treenien yhteydessä – siinä huomaa alkuverkan aikana, että edellisellä kerralla treenatut lihakset on "saaneet osumaa". (Treenaan 4krt/vko. + ratsastan lisäksi 4-5krt/vko.)
Eipä minullekaan tule treeneistä "hyvä olo", mutta niistä tulee hyvä mieli siinä mielessä, että sai itsestään aikaiseksi taas nekin treenit. :)

Kuitenkin kaikkein tärkein on motivaatio! En olisi itsekään tähän jaksanut ryhtyä, ellei minulla olisi ollut riittävää motivaatiota ajamassa itseäni moiseen. Ilman motivaatiota tämä olisi pakkopullaa.. Joten ymmärrän yskän ihan hyvin, Ankeuttaja.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös