Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Hyvä, @masamune. :) Minä iloitsen siitä, että sain aamulla soittamalla hammaslääkäriajan samalle päivälle eikä minulla ole (esimerkiksi) suusyöpää. Poskien sisäpintaan itsekseen tulevat ja häipyvät nirhaumat ja haavat johtuivat ilmeisesti vain hampaiden terävistä reunoista, jotka hiottiin saman tien pois. Hammaslääkäri oli perin mukava täti, raaputti vieläpä etuhampaiden tummentumatkin joutessaan pois.

Nyt on ollut todella raskas ja synkkä viikko ja viikonloppu silkkaa räytymistä, mutta kun soitin tänään soittotunnilla Mozartin ensimmäistä käyrätorvikonserttoa luonnontorvella, opettaja kommentoi soittoani sanoin "tosi hyvä" ja "tämä on oikeastaan seuraavan tutkintotason asiaa". Sisäinen hikuni meni ihan sykkyrälle ilosta ja ylpeydestä.

Menen viikonloppuna issikkaretkelle. Ratsastamaan ensi kertaa kahden vuoden ja issikan selkään varmaan yli kuuden vuoden tauon jälkeen.
 
Mä olen nyt taas pitkästä aikaa laulutunneilla ja oon tässä saanut kehuvia kommentteja terveen kuuloisesta äänestä, nopeasta oppimisesta ja siitä että teen "luonnostaan asioita oikein" (tiedä sitten kuinka luonnostaan, olenhan mä laulanut aktiivisesti ja ainakin jonkinlaisessa ohjauksessa viimeiset n vuotta, mutta ainakaan en ole vissiin päässyt hirveän pahasti menemään pieleen :)) Huvittaisi tehdä tätä enemmänkin...
 
Sain kasan alustavia tuloksia. Psyka 34/36 eli melko varma L, enkku 240.5 eli hyvällä tuurilla E. Viime vuonna E:n raja oli 240, joten jännitys on suuri. Matikkaa ei tullut vielä, mutta ainakin se on läpi: sen verran ope kertoi tarkistettuaan vasta osan vastauksista.
Nyt on hyvä olla. :):heart:
 
Pitkä, raskas ja ärsyttävä viikko vihdoin ohi. Maantiedon, äikän ja kemian kokeet peräkkäisinä päivinä ovat saaneet aikaan järkyttävän univajeen ja väsymyksen. Positiivista on kuitenkin se, että kykenin pakottamaan itseni lukemaan jokaiseen ja todennäköisesti mikään ei mennyt aivan täysin penkin alle. Olin myös onnistunut haalimaan matikan kokeesta 9 1/2 :wtf:
Vaikka nyt stressaa vielä huominen triokeikka, onneksi on tässä näitä hulluja kavereita, joiden kanssa voi vaikka mennä ottamaan autotielle kuvia keskellä yötä ja yrittää unohtaa sen, että oma biisi esitetään ensimmäistä kertaa ikinä huomenna yleisölle. Tässä kiireessä ei ole myöskään ehtinyt ajatella sitä faktaa, että lennän viikon päästä (kuolema). Ja hyvä niin.

Meinasin tukehtua eilen illalla kirjastossa limsaani, kun epätoivoissani aivot sammuneena pänttäsin kemiaa ja siellä ystävällismielisesti kerrottiin mikä määrä glykolia tarkalleen on tappava annos aikuiselle ihmiselle. :knockout:
 
Matikan tulokset saapuivat. 35/60 ja M. Meni todellakin paremmin mitä odotin, koska luulin saavani jotenkuten Cn. Läpi meni ja vielä heittämällä.:)
Minulla on myös ihana jakso nyt. Äikkää, historiaa sekä maalauskurssi. Tyhjä lukkari, ei läksyjä ja paljon vapaa aikaa. Ehdin vihdoin kirjoittaa kirjaani kunnolla.:heart:
Viikonloppu, syksyn tuuliset päivät, kunnollinen aamiainen, teetä, stressi ohi ja muutenkin hyvä olo. :D
 
Saa istua aamukahvipöydässä 6dl kahvimukin seurassa pukeutuneena pyjamaan, aamutakkiin ja Reinokopioihin, eikä ole kiire mihinkään.
 
Olen löytänyt Suuren Unelman, joka antaa hienon tähtäyspisteen elämälle: haluan seilata Atlantin yli puisella purjelaivalla. Se on niin kallista lystiä, että saa nähdä, saanko koskaan rahoja kasaan, mutta onpahan ainakin jotain mihin pyrkiä. Pikku hiljaa säästäessä on myös yllin kyllin aikaa opetella kaikki mahdollinen purjelaivoista englanniksi, hankkia tarvittava peruskunto ja ennen kaikkea imeä haaveesta hohtoa arkipäivään.

Kuka tietää, ehkä juhlistan aikanaan 50-vuotissynttäreitäni parin kuukauden merireissulla ;)
 
Last edited:
Lähes viikon jatkunut kaikkien asunnon kaappien sekä häkkivaraston uudelleenjärjestäminen ja perusteellinen siivoaminen on vihdoin ohi!
Turhaa krääsää lähti paljon roskiin, ja turhia vaatteita lahjoitettavaksi useita säkillisiä. Täällä ei koskaan ole ollut näin siistiä eikä kirjahylly ole koskaan ollut
näin hyvässä järjestyksessä:

14574019_686835531473385_1090679701841641472_n(1).jpg

Sen kunniaksi tilasin tietysti pari kirjaa lisää. :p
 
Miksi ihmeessä? Nuuskamuikkunen jos kuka on kova reissaamaan. Toki avan voisi silloin modifioida merimieskuosiseksi - tai vaikka merirosvoksi ;)
 
Viluisuus ja nälkä ovat vaihtuneet kahvin ja senttipitsan myötä suloiseksi lämmöksi ja onnelliseksi turpeudeksi. Olo on muutenkin oikein mukava yöunen puutteista huolimatta. Hulluilla on halvat huvit! ;)
 
Minulla sen sijaan on kylmä, olen käpertynyt peittokasaan ja villapaitoihin, mutta yhä paleltaa.[22]
Ilostuttaa kun kohta on miitti ja saa syödä karkkia niin paljon kuin napa vetää, tänään on viimeinen virallinen nimipäivä. Nimenvaihdon jälkeen saan itse päättää nimipäivän sijainnin, hihii..:grin:
Kohta pitäisi lähteä äikänryhmän kanssa katsomaan Anna-Liisaa teatteriin. Ulkona on kylmä, väsyttää ja ei jaksaisi mennä, mutta odotukset ovat korkealla. Yleensä Minna Canthin näytelmät eivät petä.
Lisäksi tuntuu siltä, kuin olisin tulevaisuuden suhteen jonkinlaisella sinkoradalla. Vähän kuin avaruusaluksia lingotaan avaruuteen kiepauttamalla ne esimerkiksi maan ympäri vauhdin lisäämiseksi. Olen äikän kirjoituksia ja muutamaa kurssia vaille valmis ylioppilas. Kaikki lähestyy huimaa vauhtia, pitäisi päättää ja pitäisi vihdoin olla valmis lentoon. Ajatus itsenäistymisestä sekä kiehtoo että pelottaa. Ajatus armeijasta jännittää, kirjan mahdollinen julkaisu jännittää, valmistuminen jännittää, nimenvaihto jännittää... kaikki jännittää, jo vuoden päästä voin olla vaikka missä, ihan missä tahansa.
Mutta ei vielä. Nyt odotellaan lähtömerkkiä ja opiskellaan, kirjoitetaan, valmistaudutaan. Hermopeliä, tämä elämä.
 
Torpan puuvajat ovat pullollaan polttopuita ja lisää on tekeillä. Kiikutimme viime viikonloppuna seitsemän kuutiota ostokoivuklapeja navettavajaan, joka on nykyään puuvajan ja mathomvajan yhdistelmä. Veimme myös peräkärryllisen klapeja kotiin. Lisäksi siirsimme muutaman kuution keväästä asti kuivumassa olleita itsetehtyjä sekapuuklapeja suojaan rannan puuvajaan ja aloitin lähimetsikössä olevan rankakasan siirtämisen rannan puuvajaan kupeelle sahaamista ja pilkkomista varten. Jatkoin tänään rankojen kantamisurakkaa ja mies sahasi osan niitä odottamaan pilkkomista. Tosin sahaamista ja pilkkomista riittää vielä ainakin parin viikonlopun työleiriksi.

Toivottavasti ehdimme ennen talven / lumien tuloa pienimään puut ja siirtämään ne pressukatokseen kuivumaan. Arvelen, että puut riittävät seuraavat pari vuotta, joten ensi vuonna ei pitäisi olla tiedossa yhtä työlästä puusouvia kuin tänä vuonna on ollut.
 
Mulla on jo pitkään ollut sellainen kiusallinen vaiva, että käteni puutuvat nukkuessani. Olen herännyt kuukausien ajan melkein joka yö ravistelemaan ja virvoittelemaan tunnottomia käsiäni. Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta mikään ei ole auttanut.

Aloitin syyskuussa nyrkkeilytreenit. Jokunen päivä sitten havahduin siihen, että en ole pariin viikkoon enää herännyt käsien puutumiseen. Ilmeisesti veri kiertää taas hartioissa. Unen laatu on yllättäen parantunut huomattavasti, kun nukun koko yön heräämättä välillä.
 
Olen yhä hengissä! Meri on hieno, kuten aina, ylhäällä Taorminassa ihanasti pelottaa, löysin paikalliset Cirith Ungolin portaat ja huomenna pääsee kipuamaan Etnalle.
Uudet kiipeilykengät tuli korkattua meren yläpuolella kiipeilemällä, palkintona useita verta vuotavia haavoja jaloissa ja käsissä puolet nahasta jäljellä. Suurin huoli on kuinka nopeasti kengät kuivuvat (tipuin mereen). Ja huomenna aamulla minulle soitetaan sieltä käräjäoikeudesta ja stressaan sitä tottakai. Ei ole kiva kun en voi kertoa heille mitään, kun en yksinkertaisesti tiedä yhtään mitään koko jutusta. Mutta koitan vain unohtaa sen. Meren ääni kuuluu oven ulkopuolelta. Koitan keskittyä vaikka siihen.

Minulla on myös aika hieno perhe, olisi erittäin tylsää olla ainoa lapsi. Eräs ranskalainen pariskunta tuijotti meitä aika pitkään, kun nauroimme viisitoista minuuttia ala-arvoiselle jukkapalmuvitsille.
 
Erosin tyttöystävästäni. Tämä ei toki ole ilonaihe, vaan se, miten olen kyennyt hoitamaan ja käsittelemään asian. Ei tullut jäätyä jumittamaan asian kanssa kuukausitolkulla ja pystyy jo kääntämään asioita paremmalle tolalle. Vetkuttelemalla pidempään olisi todennäköisesti aiheuttanut vain enemmän harmia molemmille.

Ja eipä tarvitse pohtia sitä, missä välissä pystyisin aikataulun puitteissa käymään siskoni luona rapsuttelemassa kissoja.
 
Kävin lamppukaupassa ja nyt on valaisinta viimeisen päälle. Pimeys saa laskeutua, kyllä täällä pärjäillään! (Kevään tulo lykkäsi hankintoja puolella vuodella)

Lisäksi lamppukaupassa asioi Simo Frangén! \o/
 
You must log in or register to reply here.
Ylös