Taisin saada sellaiset 50 vuotta lisää elinaikaa, jos on uskominen vanhoihin viisauksiin
Ensin pari anteeksipyyntöä. Ensinnäkin huonosta huumorista ja kovaäänisyydestä
ja toiseksi siitä, että en tosiaan antanut miitin järjestämiselle niin suurta panosta kuin olen tottunut antamaan ja mitä minun olisi pitänyt antaa. Mistä päästään siihen, että Samoojalle kaikki mahdolliset kiitokset ja pahoittelut ja kaikki mitä muuta tässä tilanteessa ikinä tarvitaankin kun käytännössä olit pääjärkkä pääosan aikaa. Ja koko järkkätiimi toimi todella hienosti (itseäni lukuunottamatta). Susannalle kiitokset juhla-aterian järjestelyistä!
Joka miitin jälkeen kiitellään kontulaisten aktiivisuutta ja luotettavuutta ja niin tapahtuu nytkin. Homma vaan toimii teidän kanssa.
Minä ihan todella tarvitsin tätä miittiä. En tiennyt sitä vielä torstaina lähtiessä, mutta nyt tiedän. Tarvitsin niitä nauruja, sitä, että sain jutella ihmisille, mennä taas kerran naimisiin larpissa
(miten se aina päätyy siihen vaikka tässä miitissä ei pitänyt olla mitään mikä olisi ohjannut tähän suuntaan) ja olla vaan oma itseni.
Tarvitsin sen lämmön ja henkisen läheisyyden mitä miitissä sain. Jos ennen miittiä oli tyhjä ja uupunut olo niin nyt on kymmenen kertaa uupuneempi olo, mutta olen ihan täynnä
En hämmästyisi jos alkaisin kehräämään kuin kissa (tai ehkä nukahdan ennen sitä).
Aika hurja miittikrapula. Naureskelen itsekseni, sitten meinaa itkettää, sitten taas naurattaa. Ihanaa kun on elämässä tällaisia asioita, joista jää iso tunnejälki pitkäksi aikaa ❤
Ps. Lapsiosallistujien määrä oli iloinen asia niin lapsille kuin vanhemmillekin. Löytyi uusia parhaita kavereita Tähtimölle ja Enttisen kanssa oli pari aika ihanaa rupatteluhetkeä.