Telimektar
Fundamentalisti
Entäpä suvun päämiehet tai vanhimmat?
Tämä olisi minusta helpoimmin mieleen tuleva ratkaisu jos larppiin jotain "vihkijää" haetaan.
En siis ole mistään lukenut hobittien avioliitoista sukujen välisinä sopimuksina, tämä oli vain lähtöoletus esimodernien yhteiskuntien tapauksessa. (Käytin konditionaalia, "kyse olisi tällöin ollut...".) Voi olla, että Konnun yhteiskunta oli kolmannen ajan lopulla jo niin individualisoitunut, että (täysi-ikäiset) hobitit päättivät avioliitoistaan muodollisestikin itse. Tosin alle 33-vuotiaana avioituminen oli luultavasti yleistä, ja tällöin holhoojan suostumus oltaisiin tarvittu. (Käytäntö jossa avioitumisikä on alhaisempi kuin täysivaltaisuusikä, on ollut varsin yleinen meidän päiviimme saakka.)
Mutta vaikka sukujen päämiesten suostumusta ei oltaisi välttämättä tarvittukaan, niin sen pyytäminen ja saaminen (joidenkin arkaaisten muotojen mukaan?) kuului luultavasti hyvien tapojen mukaiseen menettelyyn. On myös mahdollista, että Konnun hobiteilla oli vahva omistusoikeus testamenttiensa laatimisessa, eli vaikka aikuisella hobitilla olisi ollut oikeus päättää naimisiinmenostaan ilman vanhempiensa tai suvun päämiehen suostumusta, niin näillä olisi vastaavasti ollut oikeus jättää tämä perinnöttömäksi.
Ainakin Tukeilla ja Rankkibukeilla oli jonkinlainen virallinen suvun päämiehen tai vanhimman asema, olettaisin että muillakin arvosuvuilla oli ainakin periaatteessa jotain vastaavaa. Muistelen, että Tolkien olisi jossain kirjoittanut, että miespuolisen suvun päämiehen kuoltua tämän auktoriteetti olisi voinut siirtyä leskelle (ainakin suvun sisäisissä asioissa). Tällöin hääseremoniassa esiintyvä "päämies" voisi olla myös nainen.
[muoks. Kirje 214: If the master died first, his place was taken by his wife, and this included (if he had held that position) the titular headship of a large family or clan.]
Oletukseni avioliiton solmimisesta olisi sellainen, että vihkijä ei "julista" osapuolia aviopuolisoiksi, siis että hänen päätöksensä "tekisi" avioliiton, vaan että (täysi-ikäiset) hobitit solmivat asiasta keskenään sinänsä jo riittävän sopimuksen, jonka "vihkijä" toteaa pätevästi solmituksi. Konnussahan ei ollut mitään vahvaa keskusvaltaa tai hengellistä auktoriteettia joka olisi ottanut itselleen vallan avioliitoista päättämiseen, eli että jos valta ei ollut (enää) suvuilla, niin se oli yksilöillä. Suvun päämiehen ohella jonkinlainen yksityinen notaari olisi voinut tulla avioliittosopimuksen virallisena varmistajana kyseeseen. (Muistettakoon kadonneeksi luullun Bilbon jäämistöä huutokauppaamaan ryhtyneet "Messrs Grubb, Grubb and Burrowes".)
Tällöin aviopuolisojen vanhemmat tai sukujen päämiehet olisivat sitten antaneet jonkinlaisen "siunauksen" tai hyvänonnentoivotuksen.
Last edited: