Kauan odotettu juhla: kolmannen version loppu
Olemme nyt ilmeisesti päättämässä tarinan sitä kehitysvaihetta, jossa päähenkilönä on Bilbon poika Bingo, joka viettää Repunpäässä 72-vuotispäiväänsä (ellei jokin muutos ole jäänyt huomaamatta) asuttuaan kolossa yksin 33 vuotta isänsä katoamisen jälkeen (ks. edelliset osuudet). Luvun loppu sisältää paljon sellaista tekstiä, joka jäi kokonaan pois lopullisesta versiosta. Tämän vuoksi Christopher Tolkien onkin julkaissut tekstin kokonaan.
The Return of the Shadow, s. 33-34
Asiat ovat niin, että Bingon rahoista oli tullut legenda, ja kaikki olivat hämillään ja hätääntyneitä – vaikkakin yhä toiveikkaita. Miten hän olisikaan nauranut. Itse asiassa hän oli niin vähällä nauraa kuin juuri sillä hetkellä uskalsi, sillä hän oli isossa komerossa ruokasalin oven edessä ja kuuli suurimman osan hälinästä. Tietysti hän ei ollut siellä piilotellakseen vaan siksi, ettei kukaan törmäisi häneen, sillä hän oli täysin näkymätön. Hänen oli naurettava aivan itsekseen ja hiljaa, mutta yhtä kaikki hän nautti pilastaan: se oli toteutumassa niin hyvin hänen odotustensa mukaan.
Luultavasti kaikki on nyt käymässä ilmiselväksi kaikille muille paitsi hätääntyneille ja ahnaille hobiteille. Asiat ovat niin, että (huolimatta tietyistä maininnoista hänen illallisen jälkeen pitämässään puheessa) Bingo oli äkkiä kyllästynyt heihin kaikkiin. Raju tukinpuhdin puuska oli saanut hänet valtaansa – vaikka eihän kaikissa Tukeissa ollut paljonkaan sellaista holtitonta luonteenlaatua, olivathan heidän äitinsä olivat Pönkeleitä, Piipareita, Bolgereita, Piukkapauloja, Tonkeleita ja ties mitä, mutta Tukit olivat kaiken kaikkiaan hobiteista hilpeimpiä ja ennalta-arvaamattomimpia. Voin kertoa teille myös jotakin muuta, ellette ole jo arvanneet: Bingolla ei ollut jäljellä hiukkaakaan rahaa tai koruja. Tai siis ei juuri hiukkaakaan. Ei niin paljon, että sen vuoksi olisi kannattanut myllertää mukavaa hobitinkoloa. Rahaa kului avokätisesti niinä aikoina, ja ilman rahaakin saattoi saada yhtä ja toista, mutta Bilbo oli törsännyt viimeiset 500 dukaattiaan syntymäpäiväjuhlaan. Se oli hänen rankkibukilainen puolensa. Tämän jälkeen hänellä ei ollut jäljellä muuta kuin liivinnappinsa, pieni kassillinen hopeaa ja sormus. Viimeisten 33 vuoden aikana hän oli hankkiutunut eroon lopusta omaisuudesta – eli siitä mitä oli jättänyt hänen isänsä, joka oli kuluttanut aika lailla viidessäkymmenessä vuodessa [1] (sekä tarvinnut jonkin verran matkakuluihin).
Siinäpä se. Kaikki oli nyt päätepisteessä. Illan tultua Repunpää oli tyhjä ja synkkä. Väki lähti pois – suurin osa tinki ja kinasteli saaliinsa hinnasta. Heidän äänensä kantautuivat hämärässä ylös Kukkulan rinnettä. Hyvin harvat ajtattelivat Bingoa. He olivat päättäneet, että hän oli menettänyt järkensä ja karannut: yksi Reppuli vähemmän eikä sen kummempaa. Tarunomaiset rahat tietysti hämmensivät heitä, mutta iltatee odotti. Joitakin tietysti suretti hänen äkillinen katoamisensa – muutamat hänen nuoremmista ystävistään olivat todella murheen murtamia. Mutta kaikki heistä eivät olleet hyvästelleet häntä. Se oli helposti selitettävissä, ja pian se selviääkin.
Bingo astui ulos komerosta. Oli tulossa pimeää. Hänen kellonsa näytti kuutta. Ovi oli auki, sillä hän oli pistänyt avaimen taskuunsa. Hän meni ulos, lukitsi oven (ja jätti avaimen paikalleen) ja katsoi taivaalle. Tähdet alkoivat tulla näkyviin.
”Yöstä tulee kaunis”, hän sanoi. ”Mikä kepponen! Mutta en saa antaa heidän odottaa. Matka alkaa. Hyvästi!” Hän asteli puutarhan läpi, hyppäsi aidan yli ja suuntasi pelloille. Hän katosi kuin näkymätön kahahdus heinikossa.
* * *
Christopher Tolkienin viite (s. 35):
Christopher Tolkienin viite (s. 35):
[1] Tässä olisi odottanut lukua ”kuudessakymmenessä” (111 miinus 51).
[Tikin kommentti:]
Tässä vaiheessa tilanne oli se, että Bilbo oli lähtenyt Konnusta 111-vuotiaana. Hän oli ollut viisissäkymmenissä lähtiessään seikkailuunsa kääpiöiden kanssa, joten hän oli Yksinäiseltä vuorelta palattuaan asunut Konnussa 60 vuotta ennen kuin häipyi tiehensä. Tämän jälkeen Bilbon poika Bingo ehti asua Repunpäässä 33 vuotta ennen omaa poistumistaan.
Seuraavaksi on odotettavissa, että Bingo Bilbon poika jää pois tarinasta ja yhdistyy taas Bilboon – ja mukaan kuvaan tulee Bilbon perillinen Frodo. Mutta onko hän jo Frodo vai yhä vielä Bingo? Käykö näin jo luvun neljännessä versiossa (joka muuten on peräisin ilmeisesti vuoden 1938 alusta – kaikki nämä versiot siis muutaman kuukauden aherruksen tulosta)? Saamme tietää vastauksen (vai saammeko?) seuraavassa jaksossa eli vuoden kuluttua. Ellemme sitten lunttaa The History of Middle-earth -sarjan kuudennen osan sivulta 36. Mutta sitä ennen vielä Christopher Tolkienin loppuviiitteiden (s. 34-35) jälkeen liittämä huomautus nimistä:
Huomautus hobittien nimistä (s. 35-36):
Saamme nähdä, että ilo Konnun hobittisukujen nimistä ja suhteista, joista myöhemmin kehkeytyivät monihaaraiset sukupuut, oli läsnä alusta alkaen. Isäni ei muutellut mitään muuta yhtä runsaasti. Olemme jo tavanneet Hobitissa esiintyneiden Bilbo ja Bungo Reppulin sekä Belladonna Tukin lisäksi:
- Reppuli [Baggins]: Angelica ; Inigo ; Semolina
- Bolger: Caramella (korvaa Caramella Tukin)
- Piukkapaula [Bracegirdle]: Hugo
- Rankkibuk [Brandybuck]: Amalda > Primula ; Marmaduke ; Orlando > Prospero ; Rory [suom. Rori]
- Onkaloinen [Burrowes]: Folco ; Orlando (korvaa Orlando Tonkelin)
- Pönkeli [Chubb]: Cosimo
- Tonkeli [Grubb]: Gorboduc > Orlando ; Iago
- Tonkeli-Tuk [Grubb-Took]: Inigo
- Jalojalka [Proudfoot]: Sancho
- Säkinheimo-Reppuli [Sackville-Baggins]: Amalda > Lonicera tai Griselda > Grimalda > Lobelia ; Sago > Cosmo > Otho
- Tuk [Took]: Caramella ; Melba > Arabella ; Amanda ; Mungo
- Tuk-Tuk [Took-Took]: Obo > Rollo