Ammattikoulu

Joanna sanoi:

Minä en ole lukiota vastaan, mutta se ei ollut minua varten. Minusta on ikävää huomanut olen, että missä opiskelen tällä paikkakunnalla niin amiksessa olevat on jotenkin "ala-arvoisia" kuin lukiossa olevat. Minusta se on väärin sillä ei amiksessa ole sen tyhmenpiä kuin lukiolaiset. Toiset ei vaan halua mennä lukioon.

Click to expand...

Eiköhän tätä tapahdu ihan molemmin puolin. Amislaiset pitävät meitä lukiolaisia outoina lukutoukkina jotka istuvat päivät pitkät nenä kirjassa kiinni ja me lukioliset pidämme teitä "ala-arvoisina", kun ette vaivaudu opiskelemaan. Luulisin amiksessa olevan ihan yhtä paljon opiskeltavaa kuin lukiossakin, eri asioita vain, mutta ette te varmaan sen helpommalla pääse kuin mekään.
Molemmista laitoksista löytyy varmasti molempia ääripäitä. Ei lukio sovi kaikille ja kaikki eivät halua sinne, en minäkään olisi mennyt jos olisin tiennyt ysillä mitä haluan elämälleni tehdä. Lukiolla sain lisä aikaa ja voisin aika varmasti sanoa etten minä tee sen enempää töitä opiskeluni eteen kuin ammattikoululaisetkaan.
Lukio on yliarvostettua, joskin tuo yliarvostus on nykyisin laantumassa.

Kai sinne väliin oli jotain asiaakin eksynyt.

Ered Engrin sanoi:

Olenkohan minä jotenkin poikkeava, kun ensin kävin lukion ja nyt opiskelen amiksessa?

Click to expand...

Et tosiaankaan ole poikkeava! Minäkin kävin ensin lukion ja menin sitten kopikseen. Menin lukioon ihan vain siksi, kun en tiennyt peruskoulun loppuessa mitä halusin opiskella. Tietysti olen hakenut ammattikorkeaankin (pariinkin otteeseen), mutta kun ne eivät minua sinne halunneet, päätin rikastuttaa nykyistä kouluani olemuksellani seuraavat kaksi vuotta

Ei minua vain väki tullut taputtelemaan olkapäille ja hokemaan, että olen hienompi ja parempi ihminen, koska valitsin lukion. Kumma juttu. Minua hieman raastaa myös se, että kaikki hokevat lukion olevan yliarvostettu ja koko laitoksen olevan liirum laarumia, jonka pääsee läpi vain eviään välillä oikoen. Tokihan se on mahdollista, mutta riippuu aivan siitä, millaisin tuloksin tahtoo lukiosta sitten valkolakki päässä ulos kävellä. Vaikkapa useampaan ällään tähtääminen ja/tai yli yhdeksän keskiarvo ainakin meidän pienessä landekunnassamme vaati jonkin verran ponnistelua, verta, hikeä ja kyyneleitä. Aivan kuten uskoisin asian olevan myös ammattikoulussa. Jos tahtoo menestyä opiskeluissaan, se vaatii työtä.
Ammattikoulun olisin voinut valita, jos Imatralla olisi ollut mitään minua kiinnostavaa tarjottavaa (Muualle muuttaminen ei tullut vielä siinä vaiheessa kysymykseen). Kun en tahtonut metsänkoneenkuljettajaksi tai kampaajaksi (Älkää ymmärtäkö tätiä taas väärin, arvostan molempia ammatteja paljon), päätin valita lukion ja kuulostella mitä haluan. Olen aina ollut sekoitus rationaalista järkeilyä ja tunneperäistä luovaa sähellystä. Alan valinta ei siis ollut minulle helppo. Yliopistoon hain ja pääsin. Toistaiseksi olen myös viihtynyt mainiosti.
Myös hieman kummastuttaa omalla kohdalla tämä "Monet menevät lukioon kavereidensa takia, vaikka tahtoisivat oikeasti ammattikouluun". En tunne vilpittömästi ketään, joka olisi näin tehnyt. Kaikki ystävät, tutut ja puolitutut ovat valinneet omien taipumustensa mukaisesti.
Amikset tyhmempiä kuin lukiolaiset? Vainko sen takia, että tahtoo oppia jotakin muuta kuin kirjatietoa? Kyllä käytännön asian oppiminen vie siinä aikaa ja kärsivällisyyttä kuin mitä jonkin teoreettisen asian opiskelu. Oman alansa ammattilainen on aina kunnioitettava henkilö, olipa ala sitten mikä tahansa. Tietotaito vaatii aina paljon töitä.
Täällä amisten halveksunta varmaankin juontaa juurensa juuri tuon yhteishaun kautta. Ne, joilla keskiarvo ei riitä oikein mihinkään itseä kiinnostavaan, saavat jämäpaikat ammattikoulun linjoilta. Silloin ei välttämättä motivaatio ole huipussaan.

Alx sanoi:

Täällä amisten halveksunta varmaankin juontaa juurensa juuri tuon yhteishaun kautta. Ne, joilla keskiarvo ei riitä oikein mihinkään itseä kiinnostavaan, saavat jämäpaikat ammattikoulun linjoilta. Silloin ei välttämättä motivaatio ole huipussaan.

Click to expand...

Tosi on. Tänne kirjoittaneet ammattikoululaiset ovat ihmetelleet, miksi amiksia haukutaan, vaikka hehän ovat amiksia koska tietävät, mitä haluavat. Kuitenkin ainakin täällä Jyväskylässä enemmistö amiksen surkeimmilla linjoilla (metalli, auto yms.) opiskelevista ei ole siellä siksi että heitä kiinnostaisi, vaan siksi että ne ovat ainoat paikat joihin pääsee vitosen keskiarvolla, ja joku ammatti on pakko hankkia että saa rahaa sossusta. Nämä tyypit tuppaavat olemaan muutenkin syrjäytyneitä ja moniongelmaisia. Kun nämä linjat ovat jääneet moisten vöhlien haltuun, ne eivät ole houkutelleet oikeasti kiinnostuneita senkään vertaa kuin ennen, jolloin sinne on päässyt aina vaan tyhmempää porukkaa. Noidankehän tuloksena on se, että ei pelkästään näiden linjojen, vaan koko ammattikoulun maine on mustattu. Helposti ajatellaan, että kaikki ne linjat ovat samanlaisia, eikä tajuta, että suurin osa amiksista on amiksia siksi että he tietävät, mitä haluavat.

Amiksen opettajatkaan eivät kyllä ole parhaita mahdollisia. Äitini on nyt tehnyt vuoden ajan sivutoimisesti opettajan hommia amiksessa ja kauppiksessa, ja hänen mukaansa amiksen opettajiltakaan ei liikene liiemmin arvostusta oppilailleen. He ovat kateellisia lukion opettajille. Opettajien motivaatiotaso on heikko, ja se johtaa väistämättä myös oppilaiden motivaation heikkenemiseen. Tulevat media-assistentit tulivat tunnille ihan milloin sattuivat, välillä yli tunnin myöhässä, ja kun äitini huomautti että ei tuolla asenteella työelämässä pärjää, vastaus oli, että heille on koulussa opetettu että ei heidän alallaan mitään työaikoja olekaan, vaan töitä saa tehdä kun itselle parhaiten sopii. Metallialan opiskelijat (tai "metallin pojat", harva tyttö uskaltaa mennä siihen porukkaan, ja ne jotka uskaltavat, ovatkin sitten tuplasti poikia äijämäisempiä) taas tuppaavat olemaan rasistisia ja sovinistisia örveltäjiä, joiden opettaminen on inha velvollisuus ja henkisesti tosi rasittavaa. Kun sellainen on yleinen käsitys keskiverrosta amiksesta, vähemmästäkin alkaa tuntea ylemmyyttä lukiolaisuudestaan. Kyseessä on kuitenkin rajattu vähemmistö, ja se pitäisi ymmärtää. Enemmistö amiksista ei ole sen toivottomampaa porukkaa kuin lukiolaisetkaan.

Myönnän, että jos tavatessani uuden ihmisen tietäisin, että hän on tällaisella ylijäämälinjalla amiksessa, pitäisin häntä tyhmänä kunnes toisin todistetaan. Hyvämaineisempien linjojen opiskelijoita kohtaan ei minulla mitään ennakkoluuloja ole.

Hathaldir sanoi:

Amiksen opettajatkaan eivät kyllä ole parhaita mahdollisia. Äitini on nyt tehnyt vuoden ajan sivutoimisesti opettajan hommia amiksessa ja kauppiksessa, ja hänen mukaansa amiksen opettajiltakaan ei liikene liiemmin arvostusta oppilailleen. He ovat kateellisia lukion opettajille. Opettajien motivaatiotaso on heikko, ja se johtaa väistämättä myös oppilaiden motivaation heikkenemiseen. Tulevat media-assistentit tulivat tunnille ihan milloin sattuivat, välillä yli tunnin myöhässä, ja kun äitini huomautti että ei tuolla asenteella työelämässä pärjää, vastaus oli, että heille on koulussa opetettu että ei heidän alallaan mitään työaikoja olekaan, vaan töitä saa tehdä kun itselle parhaiten sopii

Click to expand...

Ensin oppilaista, sitten asiaan. Viime kevään Savonlinnan ammattiopiston artesaanipuolen metallihommissa viettäneenä voin kokemuksesta puhua tuosta oppilaiden välinpitämättömästä asenteesta ajankäyttöön. Juuri kovien materiaalien puolella vallitsi yleinen tapa, että kouluun tullaan enemmän ja vähemmän ajoissa, kunhan hommat nyt tuli suunnilleen valmiiksi. Kun teoria-/ taideaineiden opettajat sitten alkoivat sen kuudennen tunnin myöhästymisen jälkeen käymään hieman kärsimättömiksi asian suhteen, totesivat pojat vain, että "pajallahan meidän pitäisi saada tehdä hommia, metallialaahan tässä opiskellaan". Jotkut myös sanoivat ihan ääneen olevansa koulussa ihan harrastepohjalta ja uskoivat suurimman osan muista oppilaista olevan samaa mieltä.

Kun nyt syksyllä vaihdoin (taas vaihteeksi) koulua, vähän alaakin sekä paikkakuntaa, ei tilanne voisi paljon erilaisempi olla. Rento tunnelma on säilynyt, mutta myös oppilaiden aktiivisuus ja kiinnostuneisuus tuntuu olevan aivan toista luokkaa. Edelleenkään myöhästymisien suhteen ei yleensä olla niin tarkkoja, mutta meillä toisaalta ei tähän mennessä juuri ole ollut mitään kaikkien yhtäaikaista läsnäoloa vaativaa ryhmäopetusta. Kaiken kun saa kuitenkin neuvoa jokaiselle kädestä pitäen. (Lähes) kaikki kuitenkin hoitavat hommansa tunnollisesti, oli kyse mistä tahansa. Lieneekö sitten osasyynä asiaan se, että 10 oppilasta kolmestatoista on tullut kouluun lukiopohjalta (tämä ei tällä kertaa ole koulutus-, vaan ikäpohjainen kommentti). Vaikka ei tuollakaan niin suurta vaikutusta tunnu olevan, kun ne suurimmat nurisijat ovat kuitenkin niitä luokan vanhimpia.

Suuri vaikutus asiaan (ainakin omalta kannaltani) on myös tuo opettajien pätevyys ja asennoituminen asiaan. Yksi painava syy koulunvaihtooni oli juuri se, etten Savonlinnassa tuntenut saavani juuri minkäänlaista tukea tai opastusta töihini. Asenne oli useissa tapauksissa ensi päivistä lähtien "sinähän osaat jo varmaan käyttää näitä koneita, mepä lähdetään tästä käymmän vähän asioilla" -linjalla. Täällä tilanne on ihan toinen, opettajat ovat löydettävissä, jaksavat vastailla kerta kerran jälkeen niihin samoihin idioottimaisiin kysymyksiin ja ovat muutenkin kaikin puolin loistoväkeä. Opettajat tuntuvat pitävän työstään, eikä se voi olla heijastumatta meihin muihin. Enpä kertaakaan aiemmin ole päätynyt yhdenkään opettajani kanssa vapaa-ajalla pyöräretkelle taloja katsastamaan

Estelwen sanoi:

Suuri vaikutus asiaan (ainakin omalta kannaltani) on myös tuo opettajien pätevyys ja asennoituminen asiaan. Yksi painava syy koulunvaihtooni oli juuri se, etten Savonlinnassa tuntenut saavani juuri minkäänlaista tukea tai opastusta töihini. Asenne oli useissa tapauksissa ensi päivistä lähtien "sinähän osaat jo varmaan käyttää näitä koneita, mepä lähdetään tästä käymmän vähän asioilla" -linjalla. Täällä tilanne on ihan toinen, opettajat ovat löydettävissä, jaksavat vastailla kerta kerran jälkeen niihin samoihin idioottimaisiin kysymyksiin ja ovat muutenkin kaikin puolin loistoväkeä. Opettajat tuntuvat pitävän työstään, eikä se voi olla heijastumatta meihin muihin. Enpä kertaakaan aiemmin ole päätynyt yhdenkään opettajani kanssa vapaa-ajalla pyöräretkelle taloja katsastamaan

Click to expand...

Juu. Itse aloitin tänä syksynä amiksessa, vaikka en tätä alaa ihan perinteiseksi amisalaksi miellä: olen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa puupuolella. Puutöitä olen edellisen kerran tehnyt ala-asteen kolmannella luokalla, mutta jotenkin opettajamme olettaa, että osaisin käyttää kaikkia mahdollisia koneita. Toki hän sitten auttaa, jos tarpeeksi kauan seisoskelee eksyneen oloisena tai käy ihan apua pyytämässä, mutta on se minusta jotenkin hassua, että oletetaan kaikkien olevan seppiä syntyessään.

Yksi toinen opettaja puhuu meille kuin vajaamielisille. Alkaa nukuttaa joka kerta, kun tämä mies toistaa samat jutut moneen kertaan ja muotoilee kaikki sanomansa niin, että viisivuotiaskin ymmärtää. Voisi meitäkin hieman arvostaa, niin ei menisi koko tuntia siihen saman asian toisteluun.

Ainakin oma ryhmänohjaajaopemme tuntuu tykkäävän työstään, tai ainakin perehtyneensä siihen. Viime keskiviikkona opettajamme puhui puolitoista tuntia sorvaamisesta, antoi meille luettavaksi noin kolmekymmentä suomen- ja englanninkielistä sorvauskirjaa, esitteli hienoja sorvattuja tuotteita ja kertoi käyneensä sorvausmessuilla Englannissa. En tiedä, meneekö tuo ennemminkin pakkomielteen kuin kiinnostuksen piikkiin.. Kuulosti niin epätoivoiselta.

Kuitenkin olen suurimmilta osin tyytyväinen nykyiseen opinahjooni, vaikka ei täälläkään kaikilla olen inspiraatio kovinkaan korkealla. Toisen vuoden puuopiskelijoista on jäljellä enää puolet, ja pukuhuoneessa kuulee juttua, että ei jaksaisi käydä tätäkään koulua, mutta kun sitä on enää vuosi, niin voisihan sen kitkuttaa. Veikkaan, että minunkin koulussani niitä todella alalle hakeneita ja halunneita on vähemmän kuin puolet porukasta, muut ovat paikalla lähinnä "kun en nyt muuallekaan keksinyt hakea" -pohjalta.

Estelwen, mihin kouluun nyt syksyllä menitkään? Kiinnostaisi.

Mirha sanoi:

Estelwen, mihin kouluun nyt syksyllä menitkään? Kiinnostaisi.

Click to expand...

Tänne Keskipohjanmaan Maaseutuopiston Artesaaniopistoon, Hopealinjalle. Eli korujen ja muiden pienten nättien esineiden parissa nypertelen nykyään, enkä juuri tyytyväisempi olla voisi. Vaikkakin toissapäivänä onnistuin hiomaan koneellisesti puhki ihon kolmesta sormesta... Sitä se terästyökalujen teko teettää

Mirha sanoi:

Yksi toinen opettaja puhuu meille kuin vajaamielisille. Alkaa nukuttaa joka kerta, kun tämä mies toistaa samat jutut moneen kertaan ja muotoilee kaikki sanomansa niin, että viisivuotiaskin ymmärtää. Voisi meitäkin hieman arvostaa, niin ei menisi koko tuntia siihen saman asian toisteluun.

Click to expand...

Juu, mutta jos ajatellaan asiaa opettajan kannalta? Itse olen tehnyt sijaisuuksia yläasteella matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Aluksi ajattelin, etteivät ihmiset voi enää tuon ikäisenä olla niin kuuroja/välinpitämättömiä/sählääjiä, etteivät kuuntele/kuule neljännelläkään kerralla mitä sanon. Kun olen kertonut mitkä tehtävät tulee tehdä vihkoon, joku kysyy kohta että mitkä tehtävät tai että pitikö nämä tehdä vihkoon vai? Nämä ihmistaimet ovat yhdeksäsluokkalaisia. En menisi siis vannomaan, että muissakaan ylemmissä oppilaitoksissa nuori väki kuuntelisi aina niin intensiivisesti.

Veljeni, joka on tehnyt samoja hommia, otti tavakseen toistaa kaiken sanomansa noin kolmeen kertaan. Joku tyttönen sitten ärähti hyvin loukkaantuneena veljelleni: "Pidätkö meitä ihan typerinä kun toistat kaiken noin moneen kertaan?" Ennen kuin veljeni ennätti vastaamaan, yksi oppilas kohotti päänsä vihkostaan, johon oli piirrellyt ja kysyi vilpittömästi, että mitä heidän piti nyt tehdä. Lopulta haaveksuja saatiin vieruskaverin avustuksella kiinni töihin ja homma jatkui.

Pointtinani vain se, että ehkä opettajanne ei pidä teitä vähä-älyisinä, vaan toistaa kaiken kokemuksensa perusteella. En sano, että teissä olisi juuri näitä hajamielisiä haaveksujia, mutta usein niitä löytyy aina se muutama.