Arjen nyrjäyttäminen

Punamustaan pukeutuneita vilisi eilen Rammsteinin konsertin takia, tuskin minkään taivaallisen viestin takia..

Mikäköhän massatapahtuma selittää saman viimeistään huomenna kun lähden jälleen ulos.

Tajusin, että olen hengaillut täällä Konnussa piakkoin puolet elämästäni.

Anteeksi mitä?

Nopean selailun perusteella täällä on tallennettuna paljon kaikkea hirveää ja noloa, isoja vaiheita elämästäni ja persoonallisuudestani, ja lapsesta asti käyttämääni hyvin outoa kieltä, joka on kiinnostava yhdistelmä teinikliseitä, finglishiä ja hämmentävän formaaleja taivutusmuotoja. Kiitos kaikesta tähän asti kanssakontulaiset! Teistä on ollut hurjasti iloa ja tukea tämän puolenelämän aikana ja onhan täältä löytynyt myös ihan reaalimaailman kavereita.

Olen tässä odotellut parvekkeelle tilaamaani pientä sohvaa. Vielä 3.7. seurannasta näkyi että sen sijainti on Turussa oleva varasto, elikkä ihan tuossa nurkilla. Nyt tänään sijaintina näkyy Jyväskylä??? Kukahan on näin nokkelan logistiikan hoitamisen takana?

Päänsisäinen oikolukuohjelma on välillä huvittava. Luen juuri Robin Hobbin kirjaa Salamurhaajan kohtalo. Kuningatar Etta lausui: "Kas niin, prinssi FitzUljas. Te toitte mukananne Janakkalaan enemmän jännitystä, epäjärjestystä ja ihmetystä kuin meillä on ollut vuosikausiin". Havahduin lukemaani: siis Jakalaan! Aivoni oli vaan korjannut paikannimen joksikin tutummaksi. Vaikka varmaan Janakkalassa elolaivat ja lohikäärmeet tuottaisivat vielä enemmän ihmetystä kuin Jakalassa.

Janakkalassa kyllä asustelee yksi perheellinen lohikäärmeitä

Kontu on minulle muusta maailmasta jotenkin aika erillinen paikka, joten aina kun joku niin sanotusti rikkoo neljännen seinän, arkeni nyrjähtää.
Nyt se on nyrjähtänyt siksi, että kaverini uusinta levyä hehkutetaan toisessa topikissa. Tunne on vaan hassu. Ehkä vähän samanlainen kuin pikkulapsilla, kun he ensimmäistä kertaa näkevät opettajan kaupassa tai jossain koulumaailman ulkopuolella.