Blind Guardian

  • Keskustelun aloittaja Dreikki
  • Aloitettu
D

Dreikki

Vieras
Eli, kuunteleeko kukaan tuollaista?
Ne Soittaa Heviä, muttei aina, ja kappaleiden aiheet liittyvät TSH:hon tai Hobittiin tai Eniten Silmarillioniin. Parhaimmat kappaleet ovat: Born in Mourning Hall, Curse of Fëanor, When time stands still in Iron hills, The Eldar, The Bards Song, ja Muut. Bändi on ollut pystyssä jo 80 luvun puolivälistä, ja se on saksailainen. Nightfall in Middle-earth kertoo eniten Silmarillionista, ja muista TSH jutuista. (Kotisivut: www.blind-guardian.com)
 
Tokihan Blind Guardiania kuunnellaan, jos kohta ei se aivan tiuhimpaan tahtiin soitettuja bändejä minulla ole tätä nykyä. Monta hyvää biisiä silti ja esimerkiksi Nightfall in Middle-Earth on kokonaisuutenakin mainio levy, eikä aihe sitä laisinkaan pahenna ei. Vaikea on nimetä suosikkibiisejäni, ei ole tuntuma bändin tuotantoon nyt niin tuore että oikein osaisi sanoa. Time Stands Still, Noldor (Dead Winter Reigns), Nightfall, Mirror Mirror, Brown Eyes, Lord of the Rings, Bard's Song (In the Forest), Imaginations from the Other Side... kun ei osaa oikeasti niitä suosikkejaan päättää niin listaa jatkuisi vielä aika pitkälti :p
 
Ehdottomasti kuuntelen, Blind Guardian on ollut lempibändini jo kaksi vuotta! Jokaikisen levyn omistan. Olen muutenkin powermetallin ystävä, ja tälläinen Tolkien-aiheinen rytistely saa minulta täydet pisteet. Joskus aloitin itsekin BG:stä topicin, mutta se lyntättiin heti alkumetreillä... :roll:

Kiinnostuin bändistä, kun isäni levyhyllystä löytyi Forgotten Tales-levy, jolla oli Lord Of The Rings-niminen biisi. Kuuntelin sen heti, ja vaikka se onkin rauhallisempaa matskua kuin Blindillä yleensä, olin ihan myyty. Onneksi isälläni oli myös kaikki muutkin levyt, ja siitähän tämä fanittaminen sitten lähti! Nightfall in Middle-Earth oli minulle jotain ihmeellistä ja ennennäkemätöntä, ja kuuntelen levyn nykyisinkin läpi ainakin kerran kuukaudessa. Koko levy on sellainen elämys ettei paremmasta väliä, Silmarillion saadaan siinä musiikiksi todella hämmästyttävästi. Lempibiisejäni ovat suunnilleen kaikki... mainittakoon esim. The Curse of Fëanor ja mahtipontistakin mahtipontisempi Time Stands Still at the Iron Hill. Niin ja Thorn on upea tulkinta Maeglinista!

Muutkin levyt ovat toki loistavia. Alkuaikojen Valhalla on suorastaan legendaarinen, ja Bard's Song samaten. Uusimmalta levyltä se Jeesus-aiheinen Sadly Sings Destiny- biisi vaikutti minuun paljon, ja se kitarasoolo siinä keskikohdassa on päätähuimaava...

Orkesteriversio Theatre of Painista on käsittämättömän ihana! Todella kaunista soitantoa... niinkuin myös alkuperäisversiokin. Lempibiisejä Blindiltä on hyvin vaikea sanoa, koska jokaisella levyllä on niin hienoja biisejä... Huonoja ei oikeastaan olekaan.

(Haltiamieli, se on Bright Eyes eikä Brown Eyes... :D)
 
Vine Trellis sanoi:
(Haltiamieli, se on Bright Eyes eikä Brown Eyes... :D)
Hiiskatti, ajattelinkin että siinä oli jotain pahasti vialla, mutten sitten tuohon aikaan päivästä jaksanut kaivella mistään sitä nimeä saati käyttää päätään. [15]
Ei ole kyllä edes ensimmäinen kerta, täytyy tunnistaa, kun olen tuon sotkenut, Poguesilla kun on sellainen folkkibiisi kuin A Pair of Brown Eyes, siihen kai se sekaantuu. Vaikka onkin jotakuinkin aika hyvin erilainen kappale.
 
Pitää kai tänne kirjoittaa, nyt kun olen tähänkin yhtyeeseen (ihan vähän) tutustunut. :)

Pari biisiä kuultuani minulla ei ole mitään kovaa innostusta Blind Guardianin musiikkia kohtaan. Vaikka kuinka yritän väittää, että kuuntelen musiikkia tyylistä riippumatta, ei tällainen raskaampi musiikki kuitenkaan kolahda niin helposti. Se tarvitsee enemmän totuttelua.

Ensimmäinen kuulemani BG:n kappale oli Mirror Mirror, joka oli ensi kuulemalta aika järkytys. Ne rummut varsinkin. Mutta kun sitä kuuntelee useamman kerran, se ei kuulosta enää ollenkaan niin pahalta, rummuissakin on paikoin mukavaa vaihtelua sen hirveän poljennan lisäksi.

Coldplayn jälkeen Blind Guardian saattaa tuntua aika raskaalta, mutta ei se loppujen lopuksi niin raskasta ole. Lempimusiikkiani tästä ei koskaan tule, mutta onhan BG sentään kuunneltavaa. Hyvää vaihtelua sille, mitä yleensä kuuntelen.

Niin, ja piti vielä mainita tuosta aiheesta. Mielenkiintoisia aiheita bänbillä tosiaankin, mutta minä yleensäkin kuuntelen musiikkia vain musiikin takia. Mutta lisäähän tuo Tolkien-painotus hiukan mielenkiintoa.
 
Hyvää mussiikkia. Pidän Hansin äänestä ja muutenkin hyviä kappaleita löytyy olan takaa. Kappaleet The Eldar, Into the Storm ja When The Sorrow Sang ovat aivan ykköskaartia. Myös Lord of the Rings on kerrassaan ihana, sanoinkuvaamaton. Sievää. Aihekkaan ei musiikkia pahenna :p
 
Niinpä, Blind Guardian on suorastaan ylittämätön näissä Tolkien-biiseissään. Lyriikat ovat niin älyttömän hienoja, ja joissakin tapauksissa ne pistävät suhtautumaan asioihin ihan uudelta kannalta. Otetaan esimerkiksi se NIME:n Dark Passage, se sai ainakin minut tuntemaan ihan pikkasen sääliä Morgothia kohtaan... ja se on jo aikamoinen saavutus! :p Bändi tulkitsee kaikkea niin monella tavalla, ja se avaa uusia ajattelun uria kuuntelijoillekin. Samoin Maeglin kohosi vielä enemmän lempparihahmokseni Thorn-biisin myötä.

Jep, the Lord of the Rings on mahtava... Oikein sydämestä ottaa se "I'll keep the Ring full of sorrow, I'll keep the Ring till I die"-kohta. Voi että miten kauniita ja surullisia melodioita ne osaavatkaan tehdä!

Ruusa Gamgi, minulla oli ensin vähän sama ongelma kuin sinulla; siis että yritin kovasti tykästyä bändiin, mutta se armoton poljento... Aluksi siihen ei millään meinannut tottua, mutta sitten kun jatkoin kuuntelemista ja syvennyin oikein kunnolla, niin se poljento alkoi kuulostaa todella hyvältä! Se nimenomaan alkoi tuntua juuri sopivalta biisien aiheisiin. Nykyään ajattelenkin Keski-Maan juttujen tapahtuneen aina tuplabasareitten tahdissa :wink: heko heko.
Toki Blindin hitaammat biisitkin ovat loistokkaita... Ilman rytistelyä ne ovat juuri niin kauniita kuin pitääkin, ja rytistelyllä ne ovat niin mahtipontisia että ei muuta kuin miekka tanaan vaan!
 
Vine Trellis sanoi:
Nykyään ajattelenkin Keski-Maan juttujen tapahtuneen aina tuplabasareitten tahdissa :wink:
Huh, tuo nyt ei ainakaan rohkaise kuuntelemaan bändiä yhtään enempää :D .

Niin, nuo lyriikat vaikuttavat kyllä mielenkiintoisilta. Mutta kun vieraskielisessä musiikissa tahtoo olla välillä vaikeaa saada sanoista selvää, enkä yleensäkään jaksa musiikissa keskittyä sanoihin paljoa. (Ainakaan siis musiikissa, mikä ei ole vielä oikein tutta. Järjestys kun on 1. musiikki 2. sanat. :p ) Pitääkin varmaan joskus lueskella sanoja ihan mustana valkoisella.
 
Viimein joku ymmärsi perustaa tämän topicin!

Juu, kova fani olen minäkin, tosin suhteellisen uusi. Tuota Haltia saan todennäköisesti kiittää siitä että koskaan koko bändistä kuulinkaan, ja minunkin tapauksessani kiinnostus lähti alunperin Tolkien-biisien kautta.

Blind Guardianista on tullut minulle oikeastaan Se Yksi ja Ainoa, syrjäyttäen ykköspaikalta Nightwishin, joka oli ennen parasta kuulemaani musiikkia. Erittäin hyvä asia, koska minusta on ainakin mukava löytää oma ultimate-suosikkibändinsä ja fanittaa sitä sitten koko sydämestään, kuin että kuuntelisi vähän sitä sun tätä, voimatta väittää olevansa minkään bändin erityinen fani. Ja Hansi on vaan ehdottomasti paras laulaja mitä maa päällään kantaa! :)

Hirveä hinku olisi päästä katsomaan ihan livenäkin, mutta minkäs teet kun keikkoja ei ole tiedossa.. Jos olisi vain aikoinaan ollut tarpeeksi sivistynyt, niin olisi voinut käydä katsomassa kätevästi ihan täällä kotikaupungissa, kun Nosturissa esiintyivät. Aikomus on kuitenkin lähteä tilaisuuden tullen keikalle vähintäänkin länsinaapuriimme, jos sattuvat jättämään Suomen väliin.

Levyjä minulle on kertynyt kuusi kappaletta. Imaginations from the Other Side, Tokyo Tales, Nightfall in Middle-Earth, Live, Somewhere Far Beyond ja A Night at the Opera. Lisäksi koneella oli imutettuna koko tuotanto, kunnes kone tyhjennettiin. No, pitää vain reippaasti etsiä kaikki uudestaan. Ostaisin toki kaikki ilmestyneet levyt itselleni vaikka heti, mutta niitä on uusimpia lukuunottamatta erittäin heikosti saatavilla. Kaikki nuo mainitsemani olen löytänyt ihan Free Record Shopista, onneani ihmetellen.

BG:n paras levy, ja myös paras koskaan tehty levy, on tottakai NIME. Se on lähes täydellinen, musiikki, aihe, lyriikat, kaikki osuvat kohdalleen! Yksi erityinen piirre jota Blind Guardianissa arvostan ovatkin mahtavat lyriikat, ja sen huomaa varsinkin niin tutusta tarinasta kuin Silmarillionista tehdyissä kappaleissa. Tekstistä on upeasti etsitty ja yhdistelty biiseihin juuri sellaiset kauniit, kokoavat ja henkilöitä syväluotaavat sanat kuin vain toivoa voi.
Kuten Vine Trellisillä, minullakin on NIME:n myötä lempihahmojen asemat entisestään vahvistuneet, ja aivan uusiakin on noussut.

Blind Guardianilla on toden totta erinomaiset lyriikat Tolkien-biiseissä, jos vertaa vaikka muiden tuotoksiinkin. Sattuuko kukaan täällä kuuntelemaan Battlelorea? Heillä kaikki kappaleet käsittelevät Tolkienin maailman tapahtumia, mutta runsaasta otannasta huolimatta kaikki lyriikat ovat hyvin naiveja ja teinimäisiä. Pidän kyllä bändistä, mutta sanoja lukemalla saa enemmän anti-kicksejä kuin mitään hyvää.

Parhaita biisejä on melkoinen lista. Melko kriittisellä läpikäynnillä saan tulokseksi seuraavat: Mordred's Song, Bright Eyes, I'm Alive, Nightfall, The Curse of Feanor, Noldor (Dead Winter Reigns), Mirror Mirror, Time Stands Still (at the Iron Hill) ja Lord of the Rings.
Niin, ja näin NIME:n biisien hehkuttamisen jälkeen on mainittava että Mordred's Song on ihan hitsin hieno biisi tottatosiaan. :) Upeat sanat ja muutenkin kaikinpuolin mahtava, jo biisin alkurämpytys saa minussa aikaan kylmiä väreitä.
 
Minä kuulin kyseisen bändin tuotantoa ensi kerran vajaa viikko sitten, kun jostain jäi bändin nimi päähän ja oli pakko tutustua tuotantoon. Hain sitten koneelleni muutaman biisin maistiaisiksi, ja heti sain huomata että loistavaa musiikkia tekevät. Ensimmäisenä taisin kuulla biisin Dark Elf (okei sanokaapa joku onko tämä tuon biisin nimi vai onko tuo se Time Stands Still At The Iron Hill, sillä taidettiin tuossa niin laulaa), ja se kolahti oikein mukavasti. Sitten kuulin mestarillisen The Lord Of The Rings -biisin, joka on suoraan sanottuna upea kappale. Kauniit melodiat ja loistava laulu, yhdistettynä hienoihin sanoituksiin (no en ole aivan perillä noista, sillä en ole mistään niitä katsonut enkä ole alkanut tarkemmin kuuntelemaan) tekevät biisistä todella kauniin. Uskoisin että hyvin pian täytyy hankkia joku heidän levyistään.
 
Se on todella Time Stands Still, käytetyimmästä imutusohjelmasta vaan löytyy usein virheellisellä nimellä. Dark Elf on toinen biisi samalta levyltä.
 
^Kiitoksia korjauksesta :)

Kuulin että on bändiltä jokin DVD ilmestynyt/ilmestymässä, joten ajattelinpa laittaa tuon ostoslistalle näin alkajaisiksi...
 
Minäkin olen kuullut huhua DVD:stä, joten kai se sieltä jossain välissä on ilmestymässä. Ostan sen joka tapauksessa heti paikalla.

Salmakia sanoi:
Blind Guardianilla on toden totta erinomaiset lyriikat Tolkien-biiseissä, jos vertaa vaikka muiden tuotoksiinkin. Sattuuko kukaan täällä kuuntelemaan Battlelorea? Heillä kaikki kappaleet käsittelevät Tolkienin maailman tapahtumia, mutta runsaasta otannasta huolimatta kaikki lyriikat ovat hyvin naiveja ja teinimäisiä.

Olen jo lyriikoita hehkuttanutkin, mutta hehkutan lisää. Olen Salmakian kanssa ehdottoman samaa mieltä, että Blind on ykkönen Tolkien-lyriikoissaan (siis jaetulla ykkössijalla Summoningin kanssa, jota hehkutan omassa topicissaan). Omistan yhden Battleloren levyn, jonka aikoinani ostin aiheensa takia, mutta kyllähän siihen vähän pettyi. Täällä on muuten sillekin bändille oma topicinsa jossain... Kuitenkin, niissä lyriikat ovat jotenkin itsestäänselvyyksiä eivätkä ne saavuta sitä samaa mystistä tasoa mitä Blind. Hienoista aiheista Battlelore kyllä biisejä tekee, kuten esim. Numenorin merikuninkaista ja Gondolinista, mutta jotenkin se vaan jää odotettua alemmalle tasolle tunnepitoisuudessa. Johtuen hienoisen amatöörimäisyyden lisäksi juuri niistä lällyistä lyriikoista. Blind Guardianin biiseissä saa sentään kunnolla pohtia, että mistäköhän laulu kertoo ja kenen näkökulmasta. Ja sitten kun sen keksii, tuntuu kappale aivan mahtavalta ja paranee mitä enemmän sitä kuuntelee.
(Loistavana esimerkkinä NIMEN Mirror Mirror, joka välittää Gondolinin hengen noin 36 kertaa paremmin kuin Battleloren Starlight Kingdom.)

Hansilla on niin ihq ääni! :p

Salmakia, oletko kuullut akustista versiota Mordred's Songista? Se löytyy The Forgotten Tales-levyltä. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos biisistä pidät. Itse kuulin ensin nimenomaan sen akustisen version, ja oli se vaan elämys vailla vertaa. Pidän sitä ehkä jopa parempana kuin alkuperäistä Mordredia, jos se nyt on mahdollista. :)
 
Vine Trellis sanoi:
Loistavana esimerkkinä NIMEN Mirror Mirror, joka välittää Gondolinin hengen noin 36 kertaa paremmin kuin Battleloren Starlight Kingdom.
Hauska juttu, minä olen monesti käyttänyt juuri noita kappaleita esimerkkinä tästä tasoerosta! :D
Edit:Tässä kuriositeettina kyseisten biisien lyriikat:
Mirror Mirror
http://www.lyricsdepot.com/blind-guardian/mirror-mirror.html
Starlight Kingdom
http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/Starlight-Kingdom-lyrics-Battlelore/498D90E9B139D90F48256DA6000A5CEF

Voi hitsi, kovasti tahtoisin tuon akustisen kyllä kuulla, se kuulostaa todella hienolta. Vaan kun en ole Forgotten Talesia mistään löytänyt, eikä sen biisejä ole lähes koskaan imutusohjelmissakaan, en ole vieläkään kuullut. Eikös FT:ssä ole akustinen Nightfall? Sen joskus kuulin, ja pidin kyllä kovasti.
Edit: Olenpa tyhmä.. miten siinä voisi olla Nightfall kun se on ilmestynyt jo NIME:ä aikaisemmin.. :roll:

Edit: katsokaapa muuten bändin sivuille, siellä on DVD:stä juttua.
Ääk, ei voisi paljon paremmin olla, melkein kaikki lempibiisini! :)[/b]
 
Kertokaahan sedälle, minkälaista musiikkia Blind Guardian oikeastaan soittaa? Eli miten se suhteutetaan siheen metallimusiikkiin, jonka muistan 1980-luvulta? Mahtipontista sankariheviä (tyyliin Iron Maiden), mutkikasta progeheviä (niin joku Rush), speed metal /hardcore-pohjalta kehittynyttä runttausta vaiko jotakin muuta?

Hevikauteni päättyi jo silloin kun Mauno Koivisto vielä oli presidentti, mutta ehkä Tolkien-sanoitusten johdosta voisi vielä palata angstisten nuoruusvuosien musiikkimaailmaan.

Millaisia ne lyriikat muuten ovat? Itseäni viehättävät eniten ehkä Led Zeppelin -tyyliset kieli poskella tehdyt sanoitukset, joissa viitataan Tolkieniin mutta tehdään se tarkoituksellisen hämärästi: kuuntelija jää miettimään kertooko laulu matkasta Valinoriin vai hippi-Kaliforniaan, onko Mordor oikeasti Mordor vai huumeaddiktion vertauskuva tai viittavatko Sumuvuoret pilvenpoltteluun Zürichin rockfestareilla... :p

Mutta varmaan tosikkomaisempiakin Tolkien-sanoituksia kestää kuunnella, jos ne on tehty hyvällä maulla ja tyylitajulla.
 
Powermetalliksi BG useimmiten luokitellaan. Mahtipontista sankariheviä, kyllä, mutta ei kyllä lähelläkään Iron Maidenia. Toisaalta taas tätä uusinta tuotantoa voisi sanoa mutkikkaaksi progeheviksikin... Äh, miten sen nyt selittäisi? Ainakaan mikään muu bändi ei saa aikaan tälläistä musiikkia, sillä BG:llä on ihan oma tyylinsä. Armottoman basaripoljennon lisäksi biiseissä on rauhallisuutta ja melodikkuutta, ja monenlaisilla soittimilla... ja vaihtelevia rytmejä. Heh, tämä taisi olla suureksi avuksi! :D Se pitää kuunnella itse, eikä kuunnella minunlaisiani. Parasta olisi kuunnella mahdollisimman monta kappaletta, jotta saisi jonkinlaisen kuvan, sillä biisit ovat todellakin aika erilaisia... No nyt olen hiljaa.

Lyriikat ovat juuri sellaisia Led Zeppelin-tyyppisiä, eli saa vähän aikaa miettiä mikä aihe biisissä oikein on. Viitataan Tolkieniin, mutta ei siltikään niin suorasti että siitä voisi olla varma. NIME:llä ja joittenkin biisien nimistä kyllä tietää, että Tolkienin maailmoista lauletaan, mutta niissäkin jää joskus epäselväksi että kenestä ja kenen näkökulmasta. Hyvällä maulla ja tyylillä lyriikat on kyllä tehty, sitä ei voi kukaan kiistää. Tokihan BG:llä muitakin aiheita kuin Tolkien levyillään on, mutta niistä selvää ottaminen on joskus aika vaikeaa. :)

Salmakia sanoi:
Eikös FT:ssä ole akustinen Nightfall?

Forgotten Talesilla ei ole Nightfallin akustista versiota (onko sellainenkin olemassa?). Muita akustisia ja orkesteriversioita levyltä löytyy, ja covereita. Hankkimisen arvoinen levy, joka ensimmäisenä saikin minut BG:stä innostumaan.

DVD näyttää todella hyvältä, vaikka olisin kaivannut sinne Theatre of Painia, Bard's Songia Hobitista, Sadly Sings Destinyä ja paria muutakin... Mutta aina ei voi saada kaikkea.
 
Oho, onpa kumma. Kyllä sellainen on olemassa, latasin sen joskus etsiessäni NIME-biisejä ja kuvittelin aina että se olisi Forgotten Talesilla. No, pitää selvittää sen alkuperä jossain vaiheessa. Akustinen live sen kuvauksessa luki, ja sellainen se olikin..

Mitä olette muuten yleisesti ottaen pitäneet A Night at the Operasta?
En voi esiintyä minään ylimielisenä, muutosta suvaitsemattomana vanhana fanina, kun en koko bändistä ollut kuullutkaan ANATO:n julkaisun aikoihin, mutta jotenkin voin arvostella.
Sitä kuvaa minun mielestäni hyvin jossain näkemäni arvio "mahtavia biisejä, mutta pilattu liialla teknisyydellä". Jeps, BG-faneissa on tietenkin ihmisiä moneen junaan, ja useimmat ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä levyyn, mutta minua kyllä häiritsee tuo soundi. En ymmärrä tai osaa mitään hienoja musiikkitermejä, kuvailisin sitä sellaiseksi muoviseksi tietokonesoundiksi. :roll: Vaikka levyllä on monia kappaleita joista pidän todella paljon, ne kuulostavat jo live-tallenteenakin paljon paremmilta kuin alkuperäiset, vaikka minulla on yleensä juttu päinvastoin. Kun IFTOS:issa soundi hipoi mielestäni täydellisyyttä, ja NIME:ssä se oikeastaan on täydellinen, niin tuo on kieltämättä vähän takapakkia jos aikovat samalla linjalla jatkaa.
 
A Night At The Opera jakaa tosiaan mielipiteet vähän kahtia... Enkä ihmettele miksi. Kyllähän se soundinmuutos on selvästi havaittavissa, ja kuvasit Salmakia sitä aika hyvin "muoviseksi tietokonesoundiksi". Minä kyllä pidän siitä, kappaleet ovat yhtä hyviä kuin ennenkin, mutta kaikki eivät pidä tästä uusimmasta tyylistä. BG:n sivuilla joku tiedusteli miksi bändi on muuttanut tyyliään powermetallista poispäin. Kyseinen tyyppi tarkoitti kylläkin jo muutosta IFTOSin jälkeen, mikä oli sinänsä ihmeellistä. No, laitetaan koko juttu samantien tähän:

Kysyjä:"There was a noticeable change in the style of playing in the last album, regarding the rhythm sections (guitar and bass), where they got a seemingly less important role in your music. Do you plan to keep it like this? NIME was less heavy than usual, hopefully you will regain some of your power in the new album."

Hansi: "This question is almost impossible to answer. At least I have a completely different opinion, with regard to "NIME". Especially the bass guitar has played a far more important role on that one. This is simply based on the fact, that Oliver plays excellent patterns, worth to be recognized, while I simply have followed rhythm guitars. As for the rhythm guitars I would say, they have been of no major importance on any of our previous releases. This partly will be changed on the new album, where they at some points got a more important role to play. The new album will contain a more balanced mixing than "Nightfall …" had. This might give a completely different impression in terms of heaviness and priority status of any instrument to you. We constantly regain power, so the new album will be a powerful one. But, if You watch it as a powerful album or not, will pretty much depend on your individual point of view. Would any of you describe "The Curse of Feanor", "Time Stands Still", or "When Sorrow Sang" as not powerful? "


Niinpä niin. Mielestäni NIME oli täydellistä poweria, vasta ANATOssa tyyli muuttui. Mutta kysyjän toive entisiin soundeihin palaamisesta ei ainakaan sitten toteutunut! :D Itse en kyllä haluaisi bändin palaavan Valhalla-aikoihin, vaan jatkavan samaa rataa kuin välillä IFTOS-NIME. Niillä levyillä on parhaimmat kokonaisuudet, vaikka kyllähän muiltakin levyiltä niitä upeita biisejä paljon löytyy.

ANATOn parhaat palat ovat mielestäni The Maiden and the Minstrel Knight (miten ihanan keskiaikaisen romanttista!), mahtava And Then There Was Silence, ja Sadly Sings Destiny, jolla oli minuun suuri vaikutus uskonnollisissakin asioissa. Ihq uudemmankin kerran! :p
 
Jep, Blind Guardian rokkaa. Nykyään se onkin ensimmäisenä lempibändieni listalla (toisena roikkuu niiden "ystävyysbändi" Iced Earth) juuri sen johdosta kun saatoin netin kautta tutustua vanhempaan tuotantoon. Born in a Mourning hall on aivan käsittämättömän hieno biisi, joskin minua hieman häiritsee itsemurhastasanoma. Hyviä vanhoja klassikkoja ovat myös Theater of Pain, Time what is time, Majesty, Another holy war ja And the story ends.
Nightfall in Midde-Earth -levy on mulle tosi iso juttu. Kun sen hankin muutama vuosi sitten, se laukaisi ankaran fanituksen ja nykyään olen sitä mieltä, että kyseinen levy pitää sisällään maailman kauneinta musiikkia. Sanoitukset ovat kyllä ihan mukavan mystisiä, mutta tarinoiden tunnistaminen biisien takaa on ajoittain hankalaa. Thornia epäilinkin tarinaksi Maeglinista, mutta miksi ihmeessä lempihahmoni Turin Turambar loistaa poissaolollaan muuten niin loistavalta Tolkien-aiheiselta levyltä?
A Night at the Opera on myös loistava levy, joskin sen ajoittainen monimutkaisuus hämää. Parhaita biisejä mielestäni siitä ovat Battlefield (joka kuvaa ristiretkiä todella koskettavasti), Sadly sings destiny sekä The Age of false Innocence (joka ehkä kuvaa Galileita hieman turhan romanttisesti, mutta historian valossa sen kyllä ymmärtää). Todella onnistunut teos sekin. Täytyy vielä erikseen mainita, että ennen en pitänyt ollenkaan levyn päättävästä teoksesta And then there was Silence, kun en ymmärtänyt sen aihetta enkä ollut progressiivisesta musiikista kuullutkaan... Nykyään käytän sitä säännöllisesti fiilistelyyn...
 
Puolhaltia sanoi:
....mutta miksi ihmeessä lempihahmoni Turin Turambar loistaa poissaolollaan muuten niin loistavalta Tolkien-aiheiselta levyltä?

Se minuakin vähän harmittaa, samoin kuin se, ettei Thingolista ja Melianista ole levyllä laulua... Mutta NIMEllä keskitytäänkin vain Noldoriin ja Silmaril-hakuihin. Hyvä niinkin, mutta koko tarina olisi saatu nivottua vielä paremmin yhteen, jos ihmishahmojakin olisi otettu mukaan.

BG on kyllä tehnyt Turin Turambarista laulun, tiesitkö sitä? Biisi on nimeltään The Harvest Of Sorrow, ja siitä löytyy myös ainakin italiankielinen versio. Omalla ANATOllani biisi on italiankielisenä ihan lopussa, eikä And Then There Was Silence suinkaan päätä levyä, vaan Mies Del Dolor. En tiedä, löytyykö kaikilta levyiltä koko kappaletta... ilmeisesti ei, jos Puolhaltialla ei sitä ole. Harmi, ettei minulla ole sitä alkuperäistä englanninkielistä, sillä tokihan olisin ymmärtänyt Turin-aiheen jo aikaisemmin jos laulu olisi englanniksi.
Netistä olen kuitenkin imuroinut Harvest of Sorrowin, ja oikein ihana kappalehan se on. Ei puhuta selvästi Turinista ja Nienorista, mutta heidät kyllä tunnistaa siitä jos tarun kunnolla tuntee. Kannattaa ladata, jos sitä ei miltään levyltä löydä! :) Netin lisäksi kappale löytyy myös LIVE-levyltä.

Huoh, vielä kun tekisivät Thingolista ja Melianista biisin, niin olisin onnellinen. Olen varma, että he saisivat tehtyä siitäkin jotain ihmeellisen hienoa, kuten muistakin Tolkien-aiheista. Aina sopii toivoa, jospa sitten seuraavissa levyissä (onkohan sellaista edes tulossa lähiaikoina..).
 
Ylös