Sillanrakentaja
Kontulainen
David Lynch -keskustelussa kun nyt kerran lipsahdettiin tähän aiheeseen, niin tehdään nyt sille oma topikki.
Usein leffojen ohjaajat tekevät director's cut -version silloin, kun elokuvan kustantava ja julkaiseva yhtiö haluaa teattereissa näytettävien elokuviensa pysyvän inhimillisissä mitoissa kestonsa suhteen. Sehän vaatii tietenkin elokuvaa varten kuvatun materiaalin karsimista oikein isolla kädellä. Tämä tapahtuu joskus jopa itse elokuvan tarinan ja kerronnan kustannuksella. Leffa pääsee joskus oikeuksiinsa vasta ohjaajan versiota kotisohvalta katseltaessa. Ymmärtäähän sen, että jos elokuvan kesto ylittää sen maagisen kolmen tunnin rajan, niin kyllä siinä keskivertokatsojaa alkaa jo puuduttamaan. Videolta tai DVD:ltä kotona katsottaessa elokuvan pitkällä kestolla ei enää ole samanlaista merkitystä, pidempiäkin katselusessioita voi halutessaan tauottaa.
Useimmiten ohjaajan versiot tuppaavat olemaan teatteriversioitaan parempia. Parhaimmat ja ehkä onnistuneimmat (ainakin tunnetuimmat) esimerkit löytyvät tietenkin Taru Sormusten Herrasta -leffoista, joista ohjaaja Peter Jackson teki meitä faneja varten oikein omat elokuvansa. Vaikka niissä onkin keskitytty lisäilemään mukaan paljon pelkästään faneja kiinnostavaa nippelitietoa ja kuriositeetteja, niin useat pitävät niitä elokuvallisestikin parempina kuin teatteriversioita. Ohjaajan versioita yleisempää on kuitenkin se, että leikkauspöydälle jäänyt materiaali tyydytään vain lisäämään elokuvan DVD-julkaisua varten omaksi osiokseen levylle. Usein tuntuu jopa inhottavalta, että loistavaa materiaalia ei ole jätetty itse elokuvaan, joka olisi voinut sen ansiosta parantua huomattavasti.
Tähän topikkiin voisikin ryhtyä kokoamaan eri elokuvien vaihtoehtoisten versioiden eroja alkuperäiseen ja niiden merkitystä itse elokuvalle. Onnistumisia ja epäonnistumisia, niitähän riittää. Olisiko jokin director's cut saanut jäädä tekemättä? Mistä voi olla kiitollinen?
MUOKS: Typoja typoja typoja...
Usein leffojen ohjaajat tekevät director's cut -version silloin, kun elokuvan kustantava ja julkaiseva yhtiö haluaa teattereissa näytettävien elokuviensa pysyvän inhimillisissä mitoissa kestonsa suhteen. Sehän vaatii tietenkin elokuvaa varten kuvatun materiaalin karsimista oikein isolla kädellä. Tämä tapahtuu joskus jopa itse elokuvan tarinan ja kerronnan kustannuksella. Leffa pääsee joskus oikeuksiinsa vasta ohjaajan versiota kotisohvalta katseltaessa. Ymmärtäähän sen, että jos elokuvan kesto ylittää sen maagisen kolmen tunnin rajan, niin kyllä siinä keskivertokatsojaa alkaa jo puuduttamaan. Videolta tai DVD:ltä kotona katsottaessa elokuvan pitkällä kestolla ei enää ole samanlaista merkitystä, pidempiäkin katselusessioita voi halutessaan tauottaa.
Useimmiten ohjaajan versiot tuppaavat olemaan teatteriversioitaan parempia. Parhaimmat ja ehkä onnistuneimmat (ainakin tunnetuimmat) esimerkit löytyvät tietenkin Taru Sormusten Herrasta -leffoista, joista ohjaaja Peter Jackson teki meitä faneja varten oikein omat elokuvansa. Vaikka niissä onkin keskitytty lisäilemään mukaan paljon pelkästään faneja kiinnostavaa nippelitietoa ja kuriositeetteja, niin useat pitävät niitä elokuvallisestikin parempina kuin teatteriversioita. Ohjaajan versioita yleisempää on kuitenkin se, että leikkauspöydälle jäänyt materiaali tyydytään vain lisäämään elokuvan DVD-julkaisua varten omaksi osiokseen levylle. Usein tuntuu jopa inhottavalta, että loistavaa materiaalia ei ole jätetty itse elokuvaan, joka olisi voinut sen ansiosta parantua huomattavasti.
Tähän topikkiin voisikin ryhtyä kokoamaan eri elokuvien vaihtoehtoisten versioiden eroja alkuperäiseen ja niiden merkitystä itse elokuvalle. Onnistumisia ja epäonnistumisia, niitähän riittää. Olisiko jokin director's cut saanut jäädä tekemättä? Mistä voi olla kiitollinen?
MUOKS: Typoja typoja typoja...