Elämäntapamuutokset, ruokavaliot ja liikunta

Väittäisin tosiaan, kuten Isilmírë havaitsi, että asahia voisi harjoittaa varsin hyvin ihan videoiden avullakin. Ainakaan siinä ei voi mennä sillä tavoin pieleen kuin jossain joogassa, jossa on todella vaikeita liikkeitä. Asahin monimutkaisimmatkin liikesarjat ovat lopulta varsin yksinkertaisia.
Liikkeet tehdään omien liikeratojen mukaisesti, eli ei tarvitse yrittää kropalleen mahdottomia: pikkuhiljaa saa liikeratoja suurennettua.

Tärkeimmät oikeisiin asentoihin liittyvät jutut ovat mielestäni.
Perusasento, jossa polvet rentoina (vähän koukussa) ja lantiota vähän eteenpäin (siis häntää eteen työntäen), selkä suorana, hartiat alhaalla ja pää suorassa. Polvet ja jalkaterät eteenpäin (itselläni polvet tuppaa ilmeisesti pyrkimään ulospäin, tämän voi hyvin tarkistaa peilistä, muuten me ei olla tunneilla käytetty peiliä, vaikka sellainen olisi tarjolla.)
Hyvän nostajan -asento: jalat haara-asennossa ja polvet ja jalkaterät samansuuntaisesti ulospäin. Selällä ei nosteta! eli polvet joustavat.

Tuo kuulostaisi kyllä hyvinkin minulle sopivalta lajilta. Pitää tutustua tarkemmin jossan välissä kun (tai jos) ehtii.

Monilla isoilla kuntokeskuksilla on omat ladysalit, joihin on pääsy vain naisille. Tosin joidenkin härveleiden painot päättyvät tyyliin 60 kiloon. Itse olen käynyt pienellä salilla, jossa on viikossa muutama oma vuoro naisille ja siinä vuorossa ihan kiva käydä, kun naamat ovat tulleet tutuiksi, ei liikaa kuitenkaan. Tervehditään tai muutama sana voidaan vaihtaa. Kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia näissä vuoroissa. Muutama nostelee aika painaviakin sarjoja.

Itse olen kovasti miettinyt istumista ja sen vaarallisuutta tai yleensäkin hyödyttömyyttä. Olen huomannut, ettei pelkkä ruokavalion keventäminen aina paranna oloa. Istumisen vähentäminen siihen lisäksi sitä kyllä parantaisi. Tämän huomasi, kun loman jälkeen olo istumatyössä oli ihan ok. Kolmen hyvän olon viikon jälkeen istuminen alkoi rokottaa hyvinvointia. Niskahartian seutu jumissa ja vatsa jumissa ihan vain jatkuvan istumisen takia. Kevennettyyn ruokavalioon palasin viime viikolla 2kk syö-mitä-vaan-hurjastelun jälkeen.

Oon aina ajatellut, että kun liikkuu tarpeeksi paljon, niin paino lähtee tippumaan väkisin. Olin väärässä. Tätä nykyä tuntuu, että ruokahaluni on pohjaton ja tekisi mieli syödä koko ajan! Olen kyllä muuten täysin tyytyväinen painooni, mutta lokakuun puolivälissä on maraton ja tavoiteaikani on sen verran kova nykyiseen kuntooni nähden, että sen saavuttaminen helpottuisi kummasti jos saisi laihdutettua edes sen 3-4kg pois.

Nyt puntaroin yritänkö väkisin tiputtaa painoani ja kiinnittää extrahuomiota syömiseeni, vai annanko asian rullata omalla painollaan? Miinuskaloreilla oleminen laskee kuitenkin kehon vastustuskykyä ja hieman pidempikin flunssa olisi varmasti tässä vaiheessa juoksukautta kohtalokas.

Olen nyt kokeillu tuota asahia ihan youtubesta löytyneen videon kanssa ja ainakin se tuntuu hyvältä ja minulle sopivalta. Koko janakkalan kunnan kirjastoisdsa on yksi ainut DVD aiheeseen liittyen. Se olisi parempi kuin netti kun voisi tehdä olohuoneessa missä on enemmän tilaa. Voin kuvitella että jos tuon tekisi päivittäin niin se auttaisi moniin minun kropan ongelmiin. Se vaan että tuohonkin ilmeisesti liittyy joku hengitystekniikka ja siitä en löytänyt selkeää ohjeistusta ja edelleen se että onko "perusasento" oikeanlainen. Omaa kroppaa on niin hankala arvioida. Mutta tuossa voisi kyllä olla minun laji. Kiitos vinkistä

Ilahduttavaa jos vinkistä oli apua. Olen itse edennyt kirjassa sen verran, että laji alkaa täälläkin tuntua omalta. Pysähdyin tänään metsäretkelläkin tekemään välillä muutaman "pienen hengitystä tasaavan liikkeen", kun rinteillä könyäminen sai puuskuttamaan turhan paljon

Kirjassa "syvähengitystä" neuvotaan kai enemmän. Jos opusta ei ole teillä päin saatavilla, voin etsiä illemmalla (kohta pitää lähteä Pichun uimakouluun) hengitystä käsittelevät kohdat ja kopioida surutta tänne.

Asahin hengitys on ihan perus palleahengitystä. Vatsaa vaan ilmapalloksi sisään hengittäessä. Mulle tuo on välillä vähän hankala muistaa, kun on pilates-hengitystä harjoittanut enemmän (jossa vatsa sisällä ja hengitys kylkiin). Joku ajatus asahissa on kyllä missä vaiheessa liikettä sisään ja ulos (en juuri muista miten), mutta ei se vaarallista ole jos menee väärin päin (näin sanoo ohjaaja). Yleensä työnnetään käsiä ainakin ulospäin uloshengittäesä. Voin palata aiheeseen, kun asahi-tunnit alkavat viikon päästä. Voin myös tsekata vähän Jaamarin liikkeitä seuraavassa miitissä, jos osaan.

Tässä on syvähengitys selostettuna hengityksen laajan tasausliikkeen yhteydessä. (Selostus kuuluu tasoon II, perustasolla todetaan vain, että "Hengitä syvään, mutta älä pakota hengitystäsi liikaa. Anna keuhkojen täyttyä vatsalta ylös rintakehään. Tee myös uloshengitys loppuun saakka.").

"Syvähengitys tarkoittaa yksityiskohtaisemmin kuvattuna pallea-, kylkiluu- ja solisluuhengityksen yhdistämistä syväksi, koko keuhkot täyttäväksi ja tyhjentäväksi hengitykseksi. Normaalisti hengitämme tällä tavalla vain haukotellessamme tai kiskotellessamme. ... Voimme jakaa hengityksen tässä liikkeessä viiteen vaiheeseen, joiden läpi harjoituksessa kuljetaan: (1) Pallea/vatsahengitys. Aloita sisäänhengitys aistimalla, miten pallean pudotessa vatsa laajenee pallomaisesti joka suuntaan. Aloita samalla käsien kohottaminen sivuilta ylös. (2) Kylkiluuhengitys. Aisti, miten sisäänhengityksen jatkuessa alimmat kylkiluut alkavat laajeta. Jatka käsien kohottamista. (3) Solisluuhengitys. Aisti, miten laajeneminen jatkuu ylimpiin kylkiluihin ja solisluut kohoavat kevyesti ylös. Nyt keuhkot ovat täyttyneet ja kädet ovat ylhäällä. (4) Rentoutus ja uloshengitys. Rentoudu ja hengitä rauhallisesti ja tasaisesti ulos siihen asti, jolloin hengitysliike pysähtyy itsestään. Anna samalla käsien laskeutua vartalon edestä alas. Kutsun tätä hengityksen "alimmaksi tasapainopisteeksi". (5) Päätä hengityskierto aktivoimalla vatsalihakset ja painamalla keuhkot tyhjäksi vatsalihaksilla suuntaamalla vatsalihasten voima kohti selkärankaa. Nyt kädet ovat alhaalla. Uuden kierron ensimmäinen vaihe tapahtuu rentouttamalla vatsan seutu. Tällöin vaihe 1 eli vatsahengitys tapahtuu itsestään.

Hengitä rauhallisella tahdilla äläkä liioittele keuhkojen täyttymistä tai tyhjentymistä. Kyseessä on luonnollinen syvähengitys, joka tehdään hyvin tietoisesti sen eri vaiheet erottaen. Käsien ylös menevä liike seuraa hengityksen ylösnousua, alas menevä liike uloshengitystä. Kiinnitä huomiosi edellä kuvaamiini viiteen hengityksen vaiheeseen. On hyödyllistä laskea vaiheet mielessä esimerkiksi näin: "Yksi... kaksi... kolme... ulos... ja loput vatsalla.""

Pidemmällä kirjassa on tarkempi viisisivuinen, muutaman harjoituksenkin sisältävä esitys luonnollisesta hengityksestä ja liikkeen ja hengityksen yhdistämisestä. Pääperiaate on se, että asahissa pyritään löytämään luonnollinen pallealla tapahtuva vatsahengitys, joka kirjoittajan mukaan on yleensä vaikea kapeaa vyötäröä ihannoivassa kulttuurissa kasvaneille. "Opettelemme rentouttamaan vatsan seudun niin, että pallea pääsee työskentelemään vapaasti." (Tämä on selkeästi loistava laji laulajille ja puhallinsoittajille ) Rytmitystä käsittelevä osuus tiivistyy siihen, että "yleensä sisäänhengitys kannattelee kannattelee avautuvaa liikettä ja uloshengitys sulkeutuvaa liikettä", ts. ylös tai sivulle venyessä hengitetään sisään, alas supistuessa ulos. Joissain likkeissä tämä kuitenkin tapahtuu päin vastoin.

"Asahin vatsahengitysmenetelmä on rento ja luonnollinen hengitystapa, joka vahvistaa kokemusta kehon keskustasta. Tämä keskusta ei ole vain fyysinen alue tai keskipiste vaan se on eräänlainen koko persoonan keskusta, josta nousevalle toiminnalle on luonteenomaista tyyneys, tahdonvoima ja tunne kehon, mielen ja koko persoonan yhteydestä." -> Kirjan kirjoittanut Klemola edustaa "syvää asahia", jossa fyysisen harjoituksen rinnalla ja osana kulkee koko ajan tietoisuuden harjoittaminen.

Tuota hengitystä ei sitten saa tehdä thoraxia kuvattaessa. Jos nostaa solisluut ylös, keuhkojen yläkärjet nousevat kuva-alan ulkopuolelle ja jäävät pois kuvasta. Minä aina kehotan asiakasta pitämään hartionsa rentoina sisäänhengityksen aikana sen sijaan että hän nostaisi ne korviinsa asti - mitä liikettä asahissa ei suositella, vaan puhutaan solisluiden kevyestä nostamisesta. Sekin voi olla liikaa thoraxissa kun kentän blendaa mahdollisimman pieneksi säderasituksen minimoimiseksi.

Ingress on siitä kiva mobiiliappi, että sen pelaamisessa liikkuminen on väistämätöntä. Tein ensin minun mittakaavassani pitkän pyörälenkin portaalilta toiselle ja kun pyörä meni huoltoon, kävelin seuraavana lauantaina saman lenkin. Viikon päästä siitä kävin potkupyörällä parilla kaukaisemmalla portaalilla. En ollut potkinut pariin vuoteen. Nyt suunnittelen kävelyretkeä Lahteen ja sitten joskus päiväreissua Helsingin keskustaan pelkästään Ingressin pelaamisen vuoksi. Outoa kyllä, jälkimmäisestä selviän halvemmalla kuin edellisestä, vaikka matkaa kertyy parisataa kilometriä enemmän, jos vain ostan pikavuorolippuni hyvissä ajoin etukäteen.

Minulla on ollut kaikenlaisia vaivoja viimeiset reilun 10 vuotta liittyen henkiseen jaksamiseen. Mietin että kovin pitkään tuo masennus jaksaa pitää ikeessään, mutta sain kasvatettua energiatasojani tässä riittävästi viimeisten parin vuoden aikana, että olen voinut keskittyä mm. ruokavalion seuraamiseen. En mitenkään kauhean aktiivisesti mitään yrittänyt, vaan passiivisesti tein välillä vähän erilaisempia vaihtoehtoja ja yritin painaa mieleen, että millaista fiilistä oli minkäkin jälkeen ja erityisesti miten kroppa reagoi.

Aloin jossain vaiheessa epäillä vehnän ongelmallisuutta, mutta en vain saanut aikaiseksi tehdä päätöstä alkaa välttämään sitä täysin. Niinpä kaikkea vehnäpitoista tuli sitten popsittua edelleen aikalailla päivittäin. Nyt sitten joku reilu kuukausi takaperin aloin ihan todenteolla tietoisesti välttelemään vehnää yhä enemmän ja enemmän. Ja laajensin siihen, että vältin gluteenia. Olikohan se sitten reilu toissaviikko sitten kun tajunta "räjähti". Yhtäkkiä minulla oli jatkuva flow-tila, siis teki vaan mieli koodata ja koodata, eikä mieli millään tahtonut mennä pauselle. Vähän semmoinen kuin mitä tapahtuu kun pato murtuu.

Tilanne on tasoittunut tässä ajan kuluessa ja juuri nyt ei ole semmoinen jatkuva flow päällä. Sen sijaan perusjaksamisen taso on ihan eri tasolla kuin mitä se on vuosikausia ollut. Pystyn tekemään asioita, vaikka olisin väsynyt. Voin saada lyhemmistäkin unista jaksamista irti: ei tarvitse kikkailla ihan yhtä paljon, että saa joka päivä taatusti riittävät unet. Asioiden tekemiseen ei tarvitse enää ryhtymällä ryhtyä, vaan niitä vaan voi tehdä.

Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki johtui vaan vehnästä. Tietty eihän tuo mikään on/off -tapainen muutos ole ollut, eli kroppa on vaan vuosien vieriessä ilmeisesti alkanut tulla yhä herkemmäksi ja herkemmäksi vehnän haittavaikutuksille. Tämmöisiä tiloja ei vaan huomaa tai tajua kun ne hiipivät ylle hiljaa huomaamatta. Nyt on niin erilainen meno, että sitä voisi pitää itseään typeränä, ettei aiemmin vaan rohjennut pistää stoppia vehnän syömiselle, mutta toisaalta näitä ei vaan voi tietää ennen kuin ratkaisun löytää.

Tämmöinen vuodatus tällä erää. Saa nähdä kuinka moni pitää itsetohtorointia pahana: lääkärille en ole näistä asioista höpöttänyt, enkä höpötä. En ole kuitenkaan pitänyt tapana antaa toisten alkaa yrityserehdyslinjalle oman kroppani suhteen, vaan pitänyt sen oikeuden itselläni. Eri asia sitten, jos tulee ongelma, jota ei vaan voi mitenkään edes kuvitella itse ratkaisevansa. Kuten jos raaja menee poikki. Sitä on vaikea korjata itse.

Itse olen viimeisen kuukauden aikana katsonut todella paljon, mitä laitan suuhuni ja kuinka paljon liikun. Otin eräänlainen elämäntapamuutoksen käyntiin teatteriroolia varten.

Sain läksiäislahjaksi lahjakortin, jolla sitten ostin Polar Loopin (laitoin vähän omiakin rahoja peliin), jonka kanssa seuraan päivittäistä aktiivisuuttani ja kulutustani. Tämä on ollut hyvä mittari, koska olen nyt huomattavasti virkeämpi ja liikun selvästi enemmän, koska tiedostan aktiivisuuspalkkini olevan vajaa

Minullahan oli siis oma personal trainer tuossa keväällä, mutta totesin hänen hoitavan hommansa huonosti. En kehdannut sanoa hänelle tätä asiaa suoraan, joten hän antoi minulle harjoitusohjelman sekä ruokalistan. Hän ei siis seurannut edistystäni juuri mitenkään, joten ei minuakaan kiinnostanut tehdä mitään.

Tämä teatteriroolini on aika hurja siis sinänsä, koska harrastaa kilpakävelyä. Sporttinen ja hyvässä kunnossa oleva olisi siis tarkoitus saada minustakin. En todellakaan sitten kehdannut myöntää teatterilla, että haluan ensin vähän saada itseäni kuntoon ennen esityksiä. Pakollinen opettelu on juurikin tuossa kilpakävelyssä, joten minun pitää sitä opetella.

Eli toisinsanoen pakollinen elämäntapamuutos yliliikkuvuuteni takia tulikin pehmeämmän laskun kautta, koska tajusin sen olevan osa teatteria, joten se on helpompi sulattaa.

En halua jättää täysin hiilihydraatteja pois, koska siinä ei ole mitään järkeä. Elimistö menee sekaisin, ainakin minulla.

Merri sanoi:

Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki johtui vaan vehnästä.

Click to expand...

Minä olen ollut paljon energisempi tänä syksynä, mitä pitkästä aikaa. Yletön venhän käyttö on ollut pois nyt kevättalvesta asti. Kesällä pidin "lomaa" eli söin mitä mieli teki, mutta jatkoin tätä linjaa, kun olo kävi 8 viikon jälkeen uudelleen tukalaksi. Olen siis jatkanut sitä että peruna, riisi, pasta ja vilja (lähinnä nimenomaan vehnäjauhosta tehdyt asiat) kuuluvat ruokavaliooni vain kerran viikossa. Kohta olen ollut kuukauden ilman aspartaamilimsoja (Pepsi Max jne). Sitä on jaksanut ihan uudella tavalla, eikä asiat jää pelkkään miettimiseen ja suunnitteluun ja haaveilemiseen, kun sitä jaksaa ihan toteuttaakin juttuja.

Mitä olette mieltä siitä, että vaihtaa limsat vissyihin? Itse vaihdoin ja se on ollut aika jännä muutos. Ei enää tee välttämättä mieli limsaa, jos juo esim. Mango-Guava vissyä. Paino ei ole ainakaan enää noussut, kun vaihdoin limut vissyihin.

Myös vedenjuonnin olen ottanut käyttöön. Juon 2-3litraa päivän aikana koulussa arkipäivisin, viikonloppuisin olen nyt vähän lipsunut. Teetä juon noin kaksi kuppia päivässä, jonka olen siis vähentänyt jo aikaisemmista määristä. Sokerin vaihdoin hunajaan, joka auttoi asiaa oikeastaan todella paljon. Muutenkin vaihtoehdoista valkoisen sokerin jätän erittäin mielelläni pois.

Meillä vaihdettiin tuoremehut ja sokerimehulitkut vissyihin jotain vuosi sitten. Mehua ja limsoja tulee ostettua enää harvoin (lähinnä erikoistapauksissa, korkeintaan kerran viikossa tai kahdessa). Minulla kokonaisnesteytyksen määrä on vähentynyt, koska en osaa mieltää vissyä janojuomaksi ja jätän yleensä sitten kokonaan juomatta. En tiedä sitten edesauttaako se tätä painon ylhäälläroikkumista, nestehän se pistää aineet liikkeelle. Saatan päivän aikana juoda yhden pienen lasin maitoa ruoan kanssa koulussa ja yhden vähän isomman lasin maitoa kotona ruoan kanssa päivän aikana. Enkä edes tunne oloa janoiseksi.

Hetkittäin onnistun tietoisesti tuomaan osaksi ruokavaliota myös runsaan vedenjuonnin, mutta hetkittäin todellakin tarkoittaa kahta päivää kolmessa viikossa. Sitten se taas unohtuu.

Minun taannoin miettimäni valkoisen sokerin poisjättö kariutui siihen, että ajatus törmättiin vähän siellä ja vähän täällä niin jyrkällä "ei siitä oo mitään hyötyä kun sokeri kaikissa muodoissaan on tosi paha" -asenteesta. Alkoi vaan ***ttaa koko asenne ja päätin sitten olla edes yrittämättä.

Ei sokeri ole "paha" sen enempää kuin muutkaan ruoka-aineet. Energianlähdehän se vain on ja kohtuudella nautittaessa ihan ok, oli muoto mikä hyvänsä (hunaja, hedelmäsokeri, ruokosokeri tms).

Jos syö pääsääntöisesti monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, terveyden ei todellakaan pitäisi kaatua siihen, että joskus nappaa jonkun herkkupalan.

MInulla saattaa mennä vissyä puolentoistalitran pullo päivässä. Kesällä joskus vähän ylikin. Säiden viilennyttyä oli tauko, mutta nyt jano on jostain syystä tullut takaisin. Pelkkää vettä en oikein osaa juoda. Tulen siitä vaan huonovointiseksi ja olenkin miettinyt voiko veden määrän korvata sokerittomalla kivennäisvedellä? Eihän se toki ole sama asia.
Me vaihdettiin kaikki tuoremehut sellaisiin missä ei ole lisättyä sokeria. Olo ei ole mihinkään muuttunut ( no ei kai kun muuten ei olla puututtu tuohon sokeriasiaan ) mutta mieli on ehkä vähän parempi ja pääsääntöisesti nuo sokeroimattomat maistuvat vähän paremmilta.

Minulla ei toiminut se ohje, että syö pääsääntöisesti ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, koska minun täytyy oikeasti sen lisäksi vahtia etten lappaa sitä lautaselle ihan liikaa. Kun on nälkäinen otus, jolle ruoka maistuu, täytyy oikeasti opetella sen pienen lautasen täyttäminen järkevästi ja päättää olla hakematta lisää vaikka nälkä olisikin. Ruokaa saa taas muutaman tunnin päästä uudelleen. Täytän lautaseni ihan fiksusti, enkä hae lisää ja näin tilaa jää jauhottomalle jälkiruoallekin, josta en kieltäydy.

Olen juonut nyt limpparin tilalla noita makuvichyjä, ehkä yhden ison pullollisen viikkoa kohden. Pelkkä vesi saa minut pahalle tuulelle. Hiilihapollinen juoma, vaikka sitten maustamatonkin saa paremmin nälän tunteen pois.

Fairy tale sanoi:

Hiilihapollinen juoma, vaikka sitten maustamatonkin saa paremmin nälän tunteen pois.

Click to expand...

Ja janon! En tiedä mihin perustuu. Täyttääkö ne kuplat muka niin hyvin

Hommattiin pari vuotta sitten Sodastreamer, sattui vielä olemaan alessa. Tippui juomakulut huomattavasti, kun sitä ennen piti aina olla vichyä kaapissa. Kymmenen euron kaasupullo kestää ainakin meillä kahden hengen taloudessa noin kuukauden. Meillä on kolme pulloa joten ei tarvi kovin usein Agalla juosta. Välillä juodaan kyllä silti ihan kuplatontakin vettä, kun ei (mukamas) ehdi/jaksa/muista hakea kaasua.

Tuossa laitteessa on sekin hyöty, että ei tarvitse tyhjiä pulloja palautella vähän väliä. Olen alkanut juuri sen takia itsekin harkitsemaan Sodastreamin hankkimista.

Urheilun puolella on ihan mukava viettää tällä hetkellä ylimenokautta juoksun saralta. Amsterdamin maraton meni reisille ja henkisesti oli sen jälkeen viikko pari aika tyhjä olo. Ei kuitenkaan pettynyt, sillä epäonnistumiset kuuluvat tähän lajiin.

Parasta ylimenokaudessa on se, että nyt saan keskittyä täysillä kiipeilyyn! Ulkonakin alkaa lämpötilan puolesta olla kelit kohdillaan, ja jos sataa, niin sitten sisälle. Noh sisällä kyllä pääasiassa tulee muutenkin käytyä, koska on se niin paljon vaivattomampaa. Ensi viikolla toivottavasti myös ulos ja tarkoituksena olisikin lähteä valloittamaan kiviä Hämeenlinnaan ja Tampereelle.

Jos joku kontulainen haluaa tutustua lajiin, niin minun seurassani pääsee ilmaisille kiikuille johonkin Boulderkeskuksen paikoista (Isatis Herttoniemessä, Pasila, Konala).

Minä minä minä!!!! Olen muutaman kerran päässyt kiipeilemään ja tykännyt kovasti. Olen kyllä toivottoman kaukana Helsingistä, mutta jos joskus päätätte porukalla mennä, niin harkitsen mukaantuloa. Vähän hirvittää se, vieläkö kunto riittää

Ja uutinen kaikelle maailmalle: juoksin Cooperin! Ikätasoni mukaan tulos oli keskitasoa, reilun vuoden päästä sama tulos olisi jo kategoriassa hyvä. Sitä odotellessa... Edellisestä Cooperista on varmaan 30 vuotta, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Nyt tiedän, että hölkkävauhdillani pääsen keskitasolle, mutta hyvä tulos vaatii kyllä koko matkan juoksemista. Ja se taas vaatii lisää juoksulenkkejä (tai sen reilun vuoden odottelua ). Mutta tyytyväinen olen! Taas yksi entisaikojen mörkö on selätetty!