Pohdinkin sitten vaivaako mua stressi, kun sanotaan että elimistön stressihormonit pitävät painoa/nesteitä yllä eli on turvonnut vaikka yrittäisikin keventää.
Voisikohan tähän vaikuttaa sitten myös ihan vain epämieluisa elämä..?
No ehkä ainakin siinä mielessä, että kun viettää aikaansa mieluummin kirjoittaen, piirtäen ja PC:llä pelaten.. niin ai mikä liikunta? Miksiköhän turpoan? Mutta kun en hyväksy kuitenkaan tätä selitystä, sillä joka päivä hoidan vähintään hevoset, eli liikun edes vähän normaalia enemmän. Enkä syö mielin määrin.. jos yrittäisin olla turpoamatta syömättömyydellä, niin en saisi syödä yhtään mitään! Mistä seuraa päänsärky..
Minulla on jotain häikkää ruoansulatuksen kanssa, ollut jo iät ja ajat. Nyt olen vihdoin alkanut oppia seuraamaan syömisiäni siinä määrin, että saan edes vatsan pysymään suht kunnossa. Ja voi sitä ärsytyksen (mielen ja ruumiin) määrää sitten kun vahingossa erehdyn syömään jotain epäsopivaa..
Olen oikeasti miettinyt, että haluaisin mennä rasvaimuun!!! Olen vielä normaalipainon rajoissa, mutta ongelmakohtani on masu.. Ollut aina!
Selkäni on niiiiiiin romuna, että kun yritän treenata masua, onnistun aina kipeyttämään selän entisestään. Pallomahan pienennys on ihan tarpeeksi ärsyttävää muutenkin, niin sitten pitää yrittää vielä pitää selkä tyytyväisenä.. Menee siis liian monimutkaiseksi. Ei riitä motivaatio alkaa pienentämään mahaa.. helpompaa olisi vain keskittyä pitämään se pienenä! Haluan litteän vatsan ja vatsalihakset.. ja uuden selän!
Tästä alkaa oikeasti tulla minulle jo myös jokin henkisen puolen ongelma..
Nooh, olen aloittanut vatsalihasliikkeet *auts!*, jospa niitä nyt jaksaisin tehdä.. Ja sitten sitä
vettä pitäisi juoda, mutta kun hanavesi maistuu *piip*:lle, pullovesi maistuu *piip*:lle, kaikki vesi maistuu *piip*:lle, niin yritä sitten juoda sitä. Mutta pakkohan se on.. Luin jostain, että sitruunalla voisi vettä hieman maustaa, jos ei muuten sitä tykkää juoda. Täytyy varmaan kokeilla.
Mutta sitten.. kun tämän olemattoman motivaation kohotus on vain niin hirmu vaikeaa, koska tietää, ettei kuitenkaan jaksa pitkään. Kun masu itsepäisesti vain pullottaa ja selkään koskee, niin on hyvin houkuttelevaa luopua leikistä. Taas kerran! Aina sitä tulee aloitettua jotain, mutta ei sitä vaan pitkään jaksa. Onko itsekurini tosiaan näin olematon!? Ja kun se vesi on niin pahaa.. (kai sitä täytyisi taas lasillinen juoda).