Telimektar
Fundamentalisti
Nyt käsiteltävä kirja on saanut suomenkielisen nimen ”Maamies ja lohikäärme”. Alkuteoksen nimi ”Farmer Giles of Ham” on sikäli parempi, että lohikäärmeen lisäksi punapartainen maamies Giles kohtaa kirjassa kaksi muutakin, etukäteen itseään vahvemmalta vaikuttavaa vastustajaa, joista ensimmäisenä näyttämölle astuu jättiläinen. (Jättiläisen nimi oltaisiin paljastettu kirjan jatko-osassa.)
Jättiläisiä on Englannin ja myös monen muun maan kansanperinteessä, usein sankarien vastustajina, mutta joskus myös ihmisten auttajina, palkkiota vastaan tai tahattomasti. Suurten, oudosti sijaitsevien luonnonkivien ym., massiivisten esihistoriallisten raunioiden ja muiden sentapaisten muodostelmien synnyn selittäjinä erilaiset jättiläiset olivat epäilemättä helposti mieleen tuleva ratkaisu. Näin oli myös Keski-Maan folkloressa (joka ei toki sinänsä liity Farmer Giles -tarinaan):
Joen uomassa kohosi suuri kallio ja se kiersi molemmin puolin tuon kivisen mäen joka oli kuin kaukaisten vuorten etuvartio, jonkun jättiläisten jättiläisen tasangolle viskoma.
(”Hobitti”, 3. laitos, s. 127; Kummallinen koti.)
Ja sen ulos työntyneellä penkereellä kohosi Vartioitu kaupunki ja sen seitsemän kivimuuria, jotka olivat niin vahvat ja vanhat että näytti kuin kaupunkia ei olisi rakennettu vaan sen olisivat jättiläiset muotoilleet maan luista.
(”Kuninkaan paluu”, tarkistettu laitos vuodelta 2002, s. 14)
Tolkienin luonnoksessa Sormusten herran ”Nomenclature” -selityksiin on maininta ”Tarlangin niska” -paikannimestä, joka esiintyy Kuninkaan paluun luvussa ”Harmaa komppania”, (”He ohittivat Tarlangin niskan ja saapuivat Lamedoniin”).
”Tarlang in local legend was the name of a giant of ‘long ago’ of one of the giants who in ‘ancient days’ had built the White Mountains as a wall to keep Men out of their land by the Sea…”
(The Lord of the Rings – A Reader’ s Companion”, s. 536)
“Leithianin laulussa” Lúthien, ryhtyessään kasvattamaan tukkaansa, luettelee loitsulaulussaan mahdollisimman pitkien asioiden nimiä:
…and sang the Glend the sword of Nan; of Gilim the Giant of Eruman,…
(HoME, III, s. 205)
“Hobitissa” jättiläiset eivät ole vain kansanperinnettä vaan myös elävää todellisuutta:
Kun hän kurkisti huovan alta, hän näki salaman leimausten valossa että laakson toisella puolella olivat kivijättiläiset liikkeellä: ne heittelivät järkäleitä toisiaan kohti pilan päiten ja ottivat koppeja ja viskoivat kiviä pimeyteen missä ne jossakin alhaalla rysähtivät puiden sekaan tai särkyivät pieniksi siruiksi hirveästi pamahtaen…He kuulivat jättiläisten hohotusta ja huutoja joka puolelta. ’Tämä ei vetele’ sanoi Thorin. ’Jos tuuli ei lennätä meitä alas, emmekä huku vedenpaljouteen tai saa salamaa niskaamme, niin joku jättiläinen tulee ja potkaisee meidät taivaisiin potkupallonaan!´
(s.68)
’Täytyy katsoa löytyisikö joku jotakuinkin kunnollinen jättiläinen sulkemaan se’ [hiisien takaportti], sanoi Gandalf, ’tai pian käy niin ettei kenelläkään ole asiaa vuorten yli’ (s.107)
’Jotkut sanovat että hän on karhu ja polveutuu muinaisista suurista karhuista jotka asuivat vuorilla ennen kuin jättiläiset tulivat.’ (s. 130; ”hän” siis Beorn)
Sormusten herraan jättiläisiä ei tullut aktiivisiksi henkilöhahmoiksi, mutta vähältä piti. Varhaisessa luonnoksessa Gandalf selittää viivästymistään Elrondin taloon selvinneelle Frodolle:
There are many powers greater than mine, for good and evil, in the world. I was caught in Fangorn and spent many weary days as a prisoner of the Giant Treebeard.
(HoME, VI, s.363).
Vielä hiukan myöhemmässäkin versiossa puhutaan ”jättiläisistä” Puuparran yhteydessä:
Merry and Pippin…come to Entwash and the Topless Forest, and fall in with Treebeard and his Three Giants.
(HoME, VII, s.210)
Monien esikuviensa tapaan myös Farmer Gilesin jättiläinen tulee vuorilta. Jättiläisen kerrotaan olevan likinäköinen ja melko kuuro. Jättiläiset ovat tarinoissa usein melko tyhmiä ja kömpelöitä, muuten ne olisivat ehkä liian vaarallisia ja hallitsevia vastustajia. Jättiläiset saattavat olla tarinoissa myös impulsiivisen väkivaltaisia, ja harventaa tehokkaasti omaa joukkoaan. (Näin esimerkiksi Tylypahka-universumin jättiläiset.)
Gilesin tarinan jättiläinen poimii lampaita matkaevääkseen mutta tuottaa suurempaa tuhoa tahattomasti, talloessaan kaikenlaisia asioita ja törmäillessään niihin. Maamies Gilesin lempilehmä Galathea litistyy kuin ihmisen jalkoihin jäänyt koppakuoriainen. Jos jättiläinen kävelee ihmisen tyyliin, nostelematta mitenkään erityisesti jalkojaan, niin jättiläisen täytyy olla valtavan suuri, jotta lehmä jäisi huomaamatta sen jalan alle. Kuinka korkea? Sata metriä? Giles puolustaa päättäväisesti omaisuuttaan, ja säikäyttää jättiläisen pois alkeellisen tuliaseen, väkipyssyn, avulla. Miksi kylässä juuri Gilesilla mutta vain hänellä on tällainen ase? Väkipyssy ei esiinny enää tarinan myöhemmissä vaiheissa. Olisiko sille ollut jotain käyttöä? Tai mikä olisi ollut Gilesille vaihtoehtoinen tapa karkottaa jättiläinen ilman ruutiasetta? Joka tapauksessa tämä episodi tekee Gilesistä paikallisen sankarin, jonka maine kantautuu myös kuninkaan korviin. Toisaalla jättiläinen,vuorille palattuaan, kertoo siellä asuville hirmuille alamaiden mehevistä karjalaitumista, ja saa uusia ryöstelijöitä liikkeelle.
Luin aikanaan ”Maamies ja lohikäärme” -kirjaa lapsilleni, ja esimerkiksi kohta jossa väkipyssyyn tungetaan ´kaikenlaista roinaa´, teki pidempiaikaisen vaikutuksen. Itselleni tästä luvusta jäi mieleen pari sanomusta, joita olen joskus käyttänyt muissakin yhteyksissä:
elämänviisaus ”Aamuyön hetkinä jättiläiset tuntuvat tavallista todennäköisemmiltä”;
ja jättiläisen toteamus ”Ilmeisen iljettävää ja epäterveellistä seutua”.
Last edited: