Häät ja polttarit

Rupesinpa tuossa huvikseni laskemaan kuinka monissa häissä olenkaan ollut ja luvuksi sain hieman päälle kymmenissä ja siitäkin jäi varmasti vielä parit pois. Johtunee kai siitä, että minulla on molempien vanhempieni puolelta iso ja sukurakas suku, eli suurin osa häistä on ollut jotain äidin/isän serkkujen häitä, ja kyseisiä ihmisiä en ole yleensä edes tavannut ennen häätilaisuutta ja luultavasti en sen jälkeen tapakaan. Mutta saapahan ainakin ilmaisen ruoan ja kahvit! :wink:

Suurin osa häistä on ollut kirkkohäitä ja isoja sellaisia. Ihan mukavia, ei siinä mitään. Mukavimmat kuitenkin minusta ovat olleet setäni häät pari vuotta sitten, jossa ei ollut hääparin perheiden lisäksi kuin pari heidän parasta ystäväänsä. Pieni on kaunista. Sellaiset haluaisin ehkä itsekin, jos ikinä naimisiin päädyn, mutta tuo iso sukuni luultavasti vaatii isot kirkkohäät. Eikä siinäkän tietenkään mitään vikaa.

Juttelin tänään parhaan ystäväni kanssa, joka siis menee ensi kesänä naimisiin, ja hän juuri kertoi millaisia summia ihmiset käyttävätkään häihinsä! Hän käy jossain hääsivuilla ja siellä keskustelupalstalla ja me ne ihmiset siellä ovat kuulemma aivan täysin maanisia häidensä suhteen. Joo, varmasti se on yksi elämän hienoimmista päivistä, mutta eikö siinä ole pääasia se, että osaa myös nauttia siitä? Kaikki ei kuitenkaan mene missään isoissa juhlissa täydellisesti, miksi sitä siis vaatia itseltään tai muilta? Kyllähän kaikki tietävät ne kauhutarinat siitä, miten herttaisesta tytöstä tulee raivotar siinä vaiheessa kun hän suunnittelee häitään...
 
Ja Mai sanoi:
Hän käy jossain hääsivuilla ja siellä keskustelupalstalla ja me ne ihmiset siellä ovat kuulemma aivan täysin maanisia häidensä suhteen.

Kyllähän kaikki tietävät ne kauhutarinat siitä, miten herttaisesta tytöstä tulee raivotar siinä vaiheessa kun hän suunnittelee häitään...
Click to expand...

Tuo aikaisemmin mainitsemani www.naimisiin.info on todellakin ihan hillitön paikka, jos haluaa tutustua ihmisten pimeään puoleen. Riitoja saadaan aikaiseksi tosiaan vaikka postimerkeistä tyyliin "et rakasta miestäsi tarpeeksi jos olet valmis käyttämään 2-luokan postimerkkejä hääkutsuihin". Rahaa pistetään häihin tolkuttomia summia ja sitä perustellaan sillä, että halutaan näyttää kuinka paljon pari toisiaan rakastaa. Minä kun luulin, että rakkautta voi osoittaa ilman 1000 euron hääpukuakin.

Oikeasti, jos olette menossa naimisiin, koittakaa säilyttää suhteellisuudentaju. Ei anneta enää yhtään syytä vitsailla hirviömorsiamista, jotka repivät pelihousunsa jos eivät saa oikeanväristä tylliä. :D
 
Eivät kai ne polttarit nyt niin kauheita ole. Minä olen ainakin kuullut kertomuksia ihan fiksuista polttareista. Ehkä tuo stripparimeininki on tullut tutuksi lähinnä amerikkalaisista elokuvista, jossa se tuntuu olevan ihan must. Vaikka polttareissa nyt sattuisi olemaan strippari niin ei kai se tarkoita, että nyt on ihan pakko pettää kun on mahdollisuus ennen avioliittoa. Olen sanonut, että katsoa saa, mutta koskea ei. Stripparikin vain tekee työtään ja hänkin saattaa olla varattu. ;)
 
Olen elämäni aikana ollut kaksissa häissä omieni lisäksi. Toiset olivat ihan perinteiset häät, vihkiminen kirkossa (jossa tosin en ollut läsnä) ja sen jälkeen juhlat sellaisessa tarkoitukseen vuokratussa paikassa jossa oli sitten ruokatarjoamisia, sauna -ja uintimahdollisuus ja tietysti vielä orkesteri joka sitten soitti häävalssin ja muuta. Ihan mukavat häät nuo olivat, mutta melko persoonattomat, varsinkin kun se vuokrattu paikka järjesti myös koristelun ja ruoat, jotka olivat sellaista melko normaalia standarditasoa.

Toiset sitten olivat vanhempieni häät, ja kaukana mistään perinteisistä hääjuhlista. Vanhempani kävivät maistraatissa vain kahden todistajan kanssa ja me muut (pieni joukko erittäin läheisiä sukulaisia ja ystäviä) laitoimme meillä kotona suuren juhla-aterian joka nautittiin sitten kun vanhempani saapuivat paikalle - ei ollut mitään erityisen prameaa tai juhlavaa, mutta erittäin hyvää ruokaa ja loistava tunnelma kylläkin.

Omista häistäni halusin juhlavat, mutta kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavat. Hääpuku oli minulle melko tärkeä asia, oletettavastikin ainoa kerta elämässäni kun teetin vaatteen ompelijalla (tällaista siis tuskin tulee enää koskaan uudestaankaan tapahtumaan), ja sain siis itse suunnitella pukuni. Halusin että hääpukuni näyttää selkeästi ja tunnistettavasti hääpuvulta olematta kuitenkaan aivan perinteinen pitsihörhelöjuttu. Lopulta päädyin mekkoon jonka helma oli valkoista melko karkeaa thai-silkkiä ja yläosa sekä irralliset hihantapaiset olivat kirjailtua hopeanväristä kangasta, ja sen lisäksi pidin harteillani hopeanharmaata harsohuivia. Hiukseni pidin ihan vapaana, mutta minulla oli päässä kukkaseppele jossa oli jotain valkoisia kukkia ja paljon murattia. Erityisen tärkeä (rakastan kukkia melkein pakkomielteenomaisesti) minulle oli myös hääkimppu, jonka en myöskään halunnut olevan se ihan tavanomaisin ruusupuska. Päädyin sitten sellaiseen hassuun ratkaisuun, että hääkimppuni 'valui' kahteen suuntaan, käsivarren molemmin puolin, sisältäen myöskin murattia ja kaikenlaista muuta vihreää, sekä kahdenlaisia valkoisia kukkia.

Itse vihkimisessä (joka tapahtui maistraatissa) oli läsnä todistanija vain tätini, joka oli myös kuskimme, sekä eräs tuttu jonka luona ja avulla olin pukeutunut ja laittautunut (en nähnyt mitään syytä tuhlata rahaa kampaajaan ja meikkaukseen, kun se saattoi helposti hoitaa itsekin). Vihkimisen jälkeen kävimme valokuvaamossa, josta lähdimme vanhempieni luo jossa itse hääjuhlat pidettiin. Vieraiksi olimme kutsuneet molemman läheisimmät sukulaiset sekä muutamia kaukaisempia sukulaisia (vanhempamme tekivät listan siitä, keitä sukulaisia tulisi kutsua) sekä kaikki läheisimmät tuttavat, yhteensä alle 50 henkeä, eli ei mitenkään paljoa. Koska häät olivat heinäkuussa, oli itsestäänselvää että ne pidettäisiin ulkona (onneksi ei satanut), joten juhlapaikkana oli vanhempieni pihamaa (kyse on isosta maalaistalosta, eli pihamaallakin riittää kokoa) jonne oli rakennettu pöydät ja penkit, ja piha oli koristeltu isoilla koivunoksilla, jotka oli 'istutettu' maahan niin, että piha näytti kuin siinä kasvaisi valtavasti pieniä koivuja (koivut olivat mielestäni erittäin hyvä idea, saivat pihan näyttämään hyvin vehreältä ja juhlavalta). Ruokatarjoilu perustui kotimaisiin, lähituotettuihin kasviksiin, joiden lisäksi tarjosimme (vaikkakin hieman vastahakoisesti, oikeastaan olisin halunnut että tarjolla olisi ollut pelkästään kasvisruokaa) lähivedestä pyydettyjä, paistettuja muikkuja. Lämmintä ateriaa ei ollut, vaan tarjoilu perustui erilaisiin kasvispiiraisiin -ja pasteijoihin, salaatteihin ja sellaisiin. Alkoholitarjoilua meillä ei ollut lainkaan, lukuunottamatta kuohuviiniä yhtä maljannostoa varten (mieheni kanssa joimme tosin maljamme ihan vetenä), vaan juomina oli vettä sekä itsetehtyjä kotikaljaa sekä simaa.

Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei ollut häissämme, eikä myöskään häävalssia. Musiikkipuolena oli vain yksi valittu laulu, taitavan laulajan esittämänä, poikkihuilulla säestettynä.
Hääpari lähti melko aikaisin häämatkalleen viiden kilometrin päässä sijaitsevalle mökille (jonne mennessä morsiamen täytyi poistaa vanne alushameestaan soutuvenematkaa varten), mutta vieraat jatkoivat juhlimista iltaan saakka kuulemma oikein hyvissä tunnelmissa.

No joo, minun oli ihan pakko, olen hyvin kiintynyt häitteni muisteluun. Meillä kaikki meni oikein hyvin, eikä rahaakaan ihan järjettömästi tuhrautunut, suurin menoerä oli varmaan hääpukuni. Pöytien ja penkkien rakentamisen, pihan koristelun, ruokapuolen ja musiikkiesityksen hoitivat erinäiset ammattitaitoiset tuttavat, joten nämä saatiin kaikki järjestettyä edullisesti, ja mikä parasta, sillätavoin että kaikki saatiin toteutettua juuri sellaisena kuin halusimme.

Polttareita meillä ei kummallakaan onneksi ollut. Voin kyllä hyvin ymmärtää sellaiset 'mukavat', hyvällä maulla toteutetut polttarit, mutta monesti nuo kuulostavat lähinnä tosi inhottavilta. Monet muka hauskat pilat ja tempaukset vaikuttavat lähinnä ilkeiltä ja kaikkea muuta kuin hauskoilta.
Enkä kyllä esimerkiksi tuota strippari-juttua käsitä lainkaan - minä ainakaan en missään nimessä menisi naimisiin miehen kanssa, jota erityisesti kiinnostaisi katsella muita alastomia naisia.
 
On sitä muutamissa häissä tullut oltua. Joskus pikku tenavana. Juostiin tanssilavalla ja leikkittiin siellä :roll: . Aikuisten piti häätää meidät pois, kun emme meinanneet lähteä pois tanssilavalta.
Omista häistä minulla ei ole mitään kokemusta.
Itse en halua mitään prinsessa häitä. Ne ei iske minua ja en halua missään nimessä, että minun häissäni on punaista tai vaaleanpunaista. Sen lisäksi olen päättänyt, että en laita valkoista häämekkoa päälle mistään hinnasta. En minä loppujen lopuksi tiedä millaiset häät minä haluan. mietin sitten niitä kun ne on ajan kohta, jos nyt pidän häitä elämän aikanani...
 
Noita minun sisaruksia menee naimisiin yhtenään, olen ollut kuusissa omien sisarusten häissä ja varmaan kolmissa muissa... On aina yhtä jännää... :D
 
Minäkin olen ollut kaksissa häissä omieni lisäksi. Toiset olivat kovin perinteiset kirkkohäät, olin vasta pieni lapsi ja toimin morsiusneitona. Minulla oli tylsää, mutta niin kai se tahtoo olla aina häissä. Harva taitaa vaivautua ottamaan lapsia erikseen huomioon häitään suunnitellessa. Noh, olihan siellä hyvää kakkua ja muutamia muita lapsia joiden kanssa saatoin leikkiä.

Toiset häät olivat tätini häät, ja niistä muistan lähinnä sen että ne olivat suuret. Tätini miehellä on suuri perhe ja he päättivät kutsua vielä koko muunkin suvun paikalle, joten porukkaa oli hurjat määrät. Vihkiminen tapahtui kauniissa puukirkossa jossain päin Pohjanmaata (en muista enää tarkemmin) ja juhlat olivat tätini miehen perhetuttujen omistamassa kartanossa, joka oli kyllä unelmakohde hääjuhlan järjestämiseen. Keskellä punamullalla maalattuja rakennuksia oli vihreä piha jossa kasvoi joitain todella vanhoja puita. Joimme shampanjat pihalla ja siirryimme sitten juhlasaliin syömään ja tanssimaan. Päivä oli aurinkoinen ja tuntui että juhlat loppuivat liian aikaisin, vaikka totuuden nimissä ne kestivät varmaan kauan suunniteltua pidempään. Hääpari nimittäin oli lähtenyt jo hääsviittiinsä keskiyön maissa ja tanssia jatkettiin lähes aamuun.

Omat häämme sitten olivat lähinnä käytännön syistä maistraatissa. Emme halunneet kutsua paikalle ihmisiä, joita piti kutsua vain siksi että he olivat sukua. Emme halunneet tanssia, emme halunneet puheita, emmekä stressaavaa aikataulua ja paikasta toiseen ryntäilyä.

Aamulla kävin vielä Konnussa, ennen kampaajalle lähtemistä, ja olin aika hermona. Tätini on kampaaja, joten hän sai minut sitten juhlameikkiin ja kampaukseen ja sieltä sitten pyrähdimme maistraattiin vaihtamaan vaatteet. Jossain välissä sain morsiuskimppuni, totta puhuakseni en edes muista milloin. Koko aamu oli jännityksen täyttämää tohinaa täynnä. Minulla oli valkoinen paita ja valkoinen hame ja mieheni pukeutui aika yllättäen tummaan pukuun. Kävimme maistraatissa ihan kahdestaan, todistajina toimivat kaksi ihanaa toimistotyttöstä, jotka ehtivät lyhyen seremonian aikana liikuttua kyyneliin :D Vihkimisen jälkeen menimme syömään paikalliseen ravintolaan, josta meille oli varattu yksi kabinetti (tai miksi niitä sitten sanotaankin). Paikalla oli molempien vanhemmat ja sisarukset, tilaisuus oli aivan ihana. Kaiken tämän jälkeen olimme ihan tööt ja vietimme illan vain istuskellen yhdessä... Ainiin, jossain välissä kyllä tanssimme sen häävalssinkin keskenämme kahdestaan. Oli se vaan mukavaa! :)

Vielä polttareista sen verran, että en halunnut sellaisia. Oikeastaan juuri siksi, että pelkäsin että ystäväni järjestävät minulle jotain kamalaa tekemistä ja olen hyvin ujo. Pelkoani pahensi se, että ystäväni oli järjestänyt polttareita ennenkin, ja ne sisälsivät juuri kaikki ne piirteet joita polttareissa inhosin! No mutta, eihän se sitten niin mennyt. Rakkaat, ihanat, kultaiset ystäväni eivät suostuneet siihen etten juhlisi polttareitani, joten he olivat soittaneet miehelleni, ja sopineet että minut muilutetaan ystäväni luo eräänä iltana. Olisin menettänyt niin paljon jos en olisi mennyt, joten aivan ihanaa että polttarit järjestettiin kuitenkin! :D Söimme, saunoimme, joimme ja sitten lähdimme yöhön. Kiersimme baareja ja ystäväni lauloivat minulle koko matkan aina baarista toiseen. Olin suhteellisen tuiskeessa, joten nauroin vain kokoajan, ja otin vastaan tuntemattomien ihmisten onnitteluja, kun ystäväni muistivat aina mainita tulevista häistäni. Tanssimme jalkamme kipeiksi ja pidimme hauskaa. Lähdimme kukin tahoillemme myöhään - tai aikaisin, miten sen nyt ottaa. Vielä erotessamme sain kuulla maailman liikuttavimpia puheita ja halailimme pitkään, ihan kuin minua oltaisiin viemässä jonnekkin vastoin tahtoani. ;) Se ilta oli loistava, kuinkas muutenkaan. Ja ihan turhaan pelkäsin polttareiden ohjelmaa, kaikki oli toteutettu juuri niinkun minä olisin halunnut.
 
Meidän perhe on tämmöinen hirveä revohka, että meillä otetaan lapset aika hyvin huomioon, eikä hirveästi piitata siitä, juokseeko ne kirkonkäytävällä vihkivalan aikana. Kunhan eivät nyt ihan kaikkia paikkoja hajota, ja ovat ne pääasiassa ihan rauhallisestikkin paikallaan kirkossa ainakin. Häihin on aika monesti kutsuttu lapset, siis kaikki puolivuotiaista lähtien, vielä erikseenkin, ja järkkääntyy häissä yleensä sillä tavalla, että minä istun takapihalla hirveän häävieraitten lapsikatraan kanssa ja vahdin vähän, mitä ne tekevät, vahdin, etteivät hyppää ojaan tai jotain, niin että armaat ihmisrukat saavat olla häiden ajan rauhassa. Mutta siis sen verran on lapsia huomioitu, että ei esitetä kolmenkymmenen tunnin puheita tai tarjota kaikille samaa mössöä, pienemmille on jotain tavallista, perunamuussia ja lihapullia, vanhemmille katkarapua, salaatti, fetajuustoa, oliivejä ja kaalikääryleitä (nami, ihan jees, yäk, yäk ja oksennus) ja sitä rataa...
 
Pienenkä olen ollu kahden äitini serkun häissä, mutta ainoat, jotka kunnolla muistan, olivat kaksi ja puoli vuotta sitten äitini ystävän häät Kuopiossa. Oli ihan mukavat häät, vaikken vieraita tuntenutkaan. Perheen kanssa laulettiin/soitettiin hääparille muutama laulu ja sekin oli mukavaa. Illalla jatkojen aikaan katsoin hotellihuoneen telkkarista Euroviisuja. :)

Olen pikkutyttönäkin suunnitellut häitäni, mutta nyttemmin olen ajatellut odottaa ainakin siihen asti, että joku kosii. :) Eikä sillä muutenkaan mikään kiire ole, sillä onhan tässä varmaan vuosia vielä aikaa.

Sen verran olen nyt miettinyt, että haluaisin ns. ekumeeniset häät: koska olen ortodoksi (ja hyvin todennäköisesti EN mene naimisiin toisen ortodoksin kanssa, kun meitä on Suomessa niin vähän) niin voin valita joko ortodoksisen tai luterilaisen (siis jos sulho on luterilainen, mikä taas on aika todennäköistä, kun teitä on Suomessa niin paljon) toimituksen, tai niiden yhdistelmän, jolloin paikalla on kaksi pappia ja tuleva aviopari voi itse päättää, mitä osia eri kirkon vihkikaavoista haluaa omaan toimitukseensa. Mielestäni perustaltaan ihan miellyttävä ajatus.
 
Darth Arin ja Ksun mainitsemat polttarit olivat meidän. Isilmiren henkilöllisyyttä en valitettavasti muista :(

Edit: äh, tästä tuli kamalan pitkä viesti. Lisäilin boldeja, jotta jokainen voisi löytää itseä kiinnostavat kohdat tarvitsematta lukea koko viestiä.

Asumme pääkaupunkiseudulla mutta häämme pidettiin kotiseudulla Pohjois-Karjalassa, joten olin päättänyt olla kertomatta häistä kavereille, koska heitä ei kuitenkaan kannattaisi kutsua niihin (heidän matkansa ja majoituksensa olisivat maksaneet hunajaa joko heille tai meille :( ) vaan ajattelin että pitäisimme heille omat bileet palattuamme kotiin. Toisin kuitenkin kävi, koska bestmanimme kavalsi meidät.

Polttarit menivät siis näin: Minun piti tavata eräs ystäväni hampurilaispaikassa mutta odotellessani häntä ja asioilla olevaa miestäni kaksi ystävääni, mies ja nainen, ilmestyivät paikalle, mies pukeutuneena mustaan kaapuun, ja käskivät minun tulla mukaansa. Minut vietiin erään ystävän kotiin, missä kävi ilmi, että tämä musta ruhtinas aikoi naida minut ennenkuin miehei ehtisi estää, ja nyt minut oli tarkoitus laittaa kuntoon juhlia varten. Jouduin ompelemaan itselleni hääpuvun antiikkisella ompelukoneella kammottavan värisistä (vihreää, ruskeaa ja oranssia!!) vanhoista lakanoista, minut meikattiin ja vietiin kaupungille myymään piirakoita. Seurueessa olleet naiset (Ksu oli muistaakseni näiden joukossa) näet yrittivät viivyttää ruhtinasta vaatimalla, että pukuuni hankittaisiin jotain "uutta ja sinistä", mihin puolestaan tarvittiin rahaa. Rahoilla ostettiin lopulta kaunis rintaneula, jossa oli sinistä. Minun osaltani tapahtumat päättyivät Megazinen eteen, minne mieheni saapui juuri parahiksi estämään seremonian ja hän taisteli mustaa ruhtinasta vastaan asein ja loitsuin, ja voitti tämän.:)

Polttarimme olivat siinäkin hieman poikkeukselliset, että ne olivat minule ja miehelleni yhteiset. Häntä oli kuulemma kävelytetty pitkin kaupunkia ostamassa bofferimiekkaa ja sitten vihjeiden avulla selvittämässä, mihin minut oli viety. Hän oli joutunut taistelemaan erinäisiä otuksia vastaan ja talsimaan ympäri Suomenlinnaa - saatuaan aiemmin päivällä töissä jalkoihinsa rakot. Voi raukkaa!

Megazone-ottelun jälkeen minulle kerrottiin, että juhlat jatkuisivat meillä, mitä tietysti protestoin, koska koti oli jäänyt aika sotkuiseen kuntoon odottamaan iltapäiväksi suunnittelemaani siivousta. Kauhukseni sain kuulla, että osa järjestäjistä oli pöllinyt laukustani avaimet ja mennyt jo aiemmin meille siivoamaan ja järjestämään juhlia. :shock: !!! Juhlat olivat hauskat ja jatkuivat myöhään yöhön. :D

Olen vieläkin erittäin tyytyväinen siihen, miten hyvin ystävät ottivat huomioon, mistä emme pitäisi polttareissamme. Suurin osa nykyisin suosituista polttarijutuista olisi ollut minusta kauheita eikä minulla olisi ollut hauskaa vaan kamalaa. Meidän polttareissamme ei kuitenkaan läträtty alkoholin kanssa ennenkuin illalla bileissä, eikä niissäkään merkittävästi, eikä minua pantu esiintymään rivoissa tai edes kovin hassuissa vaatteissa. Enkä olisi selvinnyt piirakoiden myymisestä ilman ruhtinaan naisseurueen apua, minkä järjestäjät olivat ymmärtäneet jo etukäteen.

En oikein pidä siitä, että polttarit järjestetään, koska "niin on tapana tehdä". Omat polttareimme olivat ystäväpiirin huolella ja vaivalla järjestämä lahja meille, ja heille tavallaan häiden korvike, joten minusta ne olivat paljon enemmän kuin se, millaisiksi olen käsittänyt nykyisin tapana olevat polttarit.


Itse häät olivat pienehköt, 50 vierasta, paikallinen kirkko ja perinteiset juhlat vanhempieni kotona. Koska suurin osa vieraista oli vanhahkoja sukulaisia, ohjelmat olivat hillittyjä ja pienimuotoisia. Tarjoilu oli perinteinen: voileipiä, kahvia ja kakkua. Koska se ei kuulu vanhempiemme tapoihin, alkoholia ei tarjoiltu, ja koska juhlat olivat kotona, tanssimiseen ei ollut tilaa. Poistuimme illansuussa lähikaupungista varaamaamme hotellihuoneeseen, eivätkä juhlatkaan jatkuneet paljon pidemmälle.

Oikeastaan häät olivat sarja kompromisseja tai meikeinpä myönnytyksiä olosuhteille. Vanhempamme maksoivat koko jutun, joten en halunnut aiheuttaa kuluja enempää kuin oli pakko, emmekä löytäneet oikein mitään hyvää juhlatilaa seurakuntataloja lukuunottamatta, joten juhlapaikaksi valittiin koti, jonka pienuus saneli aika paljon. En halunnut käyttää kallista pitopalvelua (vain kakku tilattiin valmiina, muun tekivät naissukulaiset ja minä itse, ja äiti sai erään työkaverinsa kaatamaan kahvia) enkä varsinkaan tarjota vieraille kokonaista ateriaa, joten se puolestaan määräsi tarjoilun. Tapakulttuuri ja tila taas rajoittivat ohjelmien valintaa samoin kuin se, että kaaso ja kaksi bestmania joutuivat toteuttamaan ne omin voimin. Toisaalta, en tiedä olisinko ollut senkään vertaa kotonani isommissa tai vauhdikkaammissa juhlissa. Keskikaikateema olisi ollut hieno, mutta asettanut vieraille täysin kohtuuttomat vaatimukset. :(

Pukuuni olin tyytyväinen ja olen enimmäkseen vieläkin kuusi vuotta myöhemmin. Mieheni kummitäti toi thaimaasta viisi metriä luonnonvalkoista / norsunluunväristä thaisilkkiä, josta tehtiin leveä sileä helma. Yläosan hihat olivat pitkät ja kapeahkot ja kaula-aukko pieni, mutta koko yläosa oli pitsikangasta, jonka alla oli vuori vain keskivartalon peittona. Ts. kuin korsettimaisen koteloyläosan päälle olisi puettu pitkäihainen pitsipusero. Eikä pitsi ollut sitä geneeristä mitäänsanomatonta tyllipitsiä, jota saa jokaisesta kangaskaupasta, vaan taitavasti kirjailtua ja osittain korkokuvioista ja selkeäkuvioista pitsikangasta.

Olin nänyt mallin joskus teini-ikäisenä lehdessä, ja vaikkemme löytäneet vastaavaa valmiina emmekä kaavoina, mieheni kummitäti, joka on ompelija, toteutti puvun silti. Minäkään en halunnut rusetteja, hörsöjä enkä mitään kermakakkumaista krumeluuria, joten puku oli hyvin yksinkertainen. Se on vieläkin tallessa, ja mahtuu yhä päälle :) Koska olin asunut mieheni kanssa jo kauan, en halunnut huntua, vaan kampautin hiukseni kuohkealle nutturalle, jonka ympäri kiersi murattiköynnös. Kimpussa ja hiuksissa oli violetteja orvokkeja. HUOM! tämä oli ehdottomasti virhe, koska orvokit kuihtuvat parissa tunnissa vaikka ne toppaisi kuinka hyvin märkään paperiin.


Muut häät Viime vuosina olemme olleet ainakin yksissäi häissä joka kesänä. Sellaista se on, kun ystävät ovat naimisiinmenoiässä :roll: En ole ollut ainoissakaan aivan kamalissa häissä, mutta ainakin yksissä sellaisissa, joissa tuntui kuin hääpari olisi miettinyt, mihin he voisivat vielä tärvätä hieman lisää rahaa. *huokaus* En tarkoita, että häissä pitäisi venyttää pennejä, mutta olen nähnyt monia yhtä isoja ja varmasti edullisempia häitä. Pääasiahan on, että häistä tekee oman näköiset. Ystäväni menee naimisiin kesällä, ja olen jo kuunnellut muutamia "pitäisikö tehdä näin?" -kysymyksiä, joihin ainoa oikea vastaus (muillekin häitä suunnitteleville) on, että he tekevät juuri tasan niin kuin he itse haluavat, ne ovat heidän häänsä eikä kenenkään muun! [/b]
 
Liittymättä keskusteluun mitenkään ilmoitan: Olen valinnut itselleni kappaleen jota häissäni soitetaan (Tottakai, soitetaan siitä ei ole epäilystäkään): Seminaarimäenmieslaulajat - Hääkellot
 
Minä en ole ikinä ollut häissä enkä polttareissa, helmikuussa paras ystäväni menee naimisiin ja minä olen bestman, tämä tarkoittanee siis sitä, että minun tulisi järkätä polttarit. Olen aivan hukassa, minkälaiset polttarit järjestää miehelle?
Vaikka tunnenkin ystäväni läpikotaisin, ei minulla ole mitään ideoita. Totta kai järkkäämme polttarit sitten yhdessä muiden ystävien kanssa, mutta juuri lauantaina ystäväni soitti ja kyseli, että onkos mulla muuten polttareita.

Mitään nolauspolttareita niistä ei todellakaan ole tulossa, eikä morsian halua stripparia (enkä minä :D ). Olisi tietty ihan hauskaa tehdä jotain extremeä, laskuvarjohyppy tai muuta hullua, mutta en tiedä onko se sittenkään sitä mitä ystäväiseni odottaa ja pitää hauskana. Vaikka polttareihin olennaisesti kuuluukin salamyhkäisyys, aion silti luultavasti kysellä häneltä toivomuksia. Kyseessähän on kuitenkin hänen juhlansa, hänestä koko illassa on kyse.

Jännittää vähän tuo bestmanin virka. Olen suunnitellut kuuluisaa bestmanin puhettani jo varmaan viimeiset puoli vuotta, siitä pitää tulla täydellinen. Olen myös alkanut katsella sopivaa mekkoa ja löysin aivan täydellisen, tosin se maksaa lähemmäs 400 €. Pitääkin joululomalla etsiä Helsingistä joku mahtava ja ihana ja hyvän hintainen.. :)

Kyseessä ovat talvihäät, sekin pitää ottaa hiusten laitossa ja pukeutumisessa ja kaikessa huomioon. Mua jännittää ihan hirveän paljon, saas nähdä minkälainen stressi on päällä sitten kun ehkä joskus itse menen naimisiin..
 
Minä olin kaasona ja bestmanina (=best woman) viime kesänä rakkaiden ystävien häissä. He eivät halunneet mitään hulabaloo- polttareita, mutta jotain erikoista piti kuitenkin olla joten pidin heille tooga-bileet. Mietin eri vaihtoehtoja teema-bileille juuri polttareihin kuten tuulipuku, koulupuku, karaoke, poikabändi, finhits, kaupunkisuunnistus, Andy Warhol jne.
Istuttiin ulkona omenapuiden alla, syötiin ja juotiin sekä pelattiin seurapelejä. Morsiamelle olin tilannut jalkahoidon. Veljeni antoivat vielä näytteen gladiaattoritaidoista boffereilla. Kaikilla oli hauskaa ja varmasti jäi mieleen, ainakin naapureille.
Pari tiesi vain päivämäärän, ei mitään muuta ja ystävien avustuksella saatiin nyyttäri-periaatteella oikein oivat kekkerit aikaan.
Itse häitä jännitin todella paljon, koska juhlan eteenpäinmeno oli oikeastaan minun harteillani ja otin erittäin vakavasti sen vastuun, että kaikilla oli hauskaa ja että kaikki sujui mutkattomasti. Onneksi veljeni oli apuna kaikessa tarvittavassa. Vaikka olin jännittänyt itse häitä ihan älyttömästi, niin itse juhla meni aivan loistavasti. En ole niitä ihmisiä, jotka osaavat esiintyä porukan edessä luontevasti tai siitä pitävät, mutta se oli aivan uskomattoman hauskaa! En jännittänyt sitten yhtään ja nautin koko päivästä. Sanoinkin parille, että heidän jälkeensä minä nautin eniten päivästä.
 
Olin elämäni ensimmäisissä polttareissa viime keväänä, ja kivaa oli. Nolausmeinikiä emme mekään halunneet, joten arveluttavinta, mitä morsiolla oli päällään, oli tiukat pinkit housut ja tolppakengät. Ei tuntunut olevan millänsäkään :p Kävimme soutamassa kirkkoveneellä, intialaisessa päähieronnassa, takomassa rautaa ja lopuksi järven rannalla saunomassa. Olin vastuussa morsiustaioista, jotka menivät nekin nätisti, kun morsian itsekin tiesi kansanperinneasioista kaikenlaista ja uskaltautui mm. juoksemaan saunan ympäri huudellen vanhoja lempiään mäkeen.

Näillä näkymin en ole haluamassa itselleni polttareita; kun sitten joskus menemme naimisiin, juhlistakin tulee tosi pikkuiset, kun kumpikaan ei ole kotonaan isoissa juhlissa kaiken keskipisteenä. "Karkaaminen" so. vanhemmilta salaa avioituminen houkuttelee kovasti, sitten voitaisiin viedä molempien lähin perhe vaikka samana iltana hienosti syömään.
 
Danyan sanoi:
Minä en ole ikinä ollut häissä enkä polttareissa, helmikuussa paras ystäväni menee naimisiin ja minä olen bestman, tämä tarkoittanee siis sitä, että minun tulisi järkätä polttarit. Olen aivan hukassa, minkälaiset polttarit järjestää miehelle?
Click to expand...

Olen itse ollut yksissä miehelle järkätyissä polttareissa ja siellä ohjelmassa oli tosiaan haulikolla ampumista, vakoojamuseossa käyntiä, astanga joogaa ja saunomista yhden polttareihin osallistuneen mökillä. Kaikille osallistujille siis, ei vain sulhaselle. Koko jutussa oli sitten vielä "juoni", polttarisankari kun on ollut aktiivinen roolipelaaja jo vuosia ja siitä oli helppo keksiä kaikenlaista. Juonelliset polttarit ovat kuulemma olleet "parhaita", ainakin polttareihin osallistuneiden kavereiden mielestä.

Ilmeisesti varsin suosittuja vaihtoehtoja ovat myös olleet kaikenlaiset ajo- ja ammuskelujutut (mikroautoilla, simulaattoreilla, Megazonessa yms) jos on mahdollisuus/rahaa. Myös hyvä ruoka on tuntunut olevan kova sana. Monet ovat (kuulemma) pitäneet ihan kaveriporukalla saunomisesta, ja esim.lautapelejen pelaamisesta. Ja ihan vaan siitä, että jutellaan menneistä kavereiden kanssa, etenkin jos niitä kavereita ei ole nähnyt hetkeen. Saunan vuokra voi olla hieman kallis, mutta ruokailun voi sitten järkätä nyyttäriperiaatteella.

Itse en ole kuullut kuin yksistä polttareista kaveripiirissäni jossa oltiin menty strippauspaikkaan, eikä itse asiassa sulhanenkaan ollut pitänyt siitä. Voihan tosin olla, ettei minulle ole vain kerrottu niistä muista polttareista joissa niin on käynyt... :p
 
Itse olen ollut suunnilleen parissakymmenissä häissä (minulla on ihan liikaa sukulaisia, ja kun olen niin lähisukulainen, niin ei kuitenkaan kehdata olla pyytämättä häihin..) ja odotan niitä aina sekä innolla että kauhulla. Minun parhaita kykjäni ei ole pitää vaatteet puhtaina ja rypyttöminä, ja viimeistään perille päästessä mekollani on viikon ruokalista, olen vahingossa kuivannut siihen käteni ja se on rutussa kuin mikäkin.
Häät ovat ikävä kyllä vähän liian tylsiä, jos ensin puhuu jokainen kummi ja mummi, mutta muuta ohjelmaa on aina kiva seurata. Hauskoja juttuja... :D Mutta niitä on viimeisen päälle vaikea keksiä itse. Sen olen jälleen kerran havainnut, kun jälleen yhden isoveljen häitä vietetään 22. päivä. Keksitään jotai nviimeisen päälle ilkeää, joka nolaa minua vuosikausia piinanneen kiusankappaleen... :twisted:
Mutta häät ovat siitä mukavia, että kukaan ei koskaan huomaa, kuka on mukana ja kuka ei, joten voi livahtaa ulos ennen aikojaan, tuppautua seuraan, johon ei pätkän vertaa kuuluisi, ja sellaista. Hauska tilaisuus myös kiusata avutonta nuortaparia...
Olen itse suunnitellut sellaisia perinteisiä häitä (joissa puheet ovat kiellettyjä, hääparin nolaaminen kiellettyä (riistän kaiken ilon!) ja liian pitkä vihkiseremonia on suoranaisessa pannassa), jos joskus nyt menenkään naimisiin. Ja se nähdään sitten joskus. Tosin mitään sulhasehdokasta ei näy mailla eikä halmeilla, mutta mistä sitä koskaan tietää.
 
Yhdellä hyvällä ystävällä luvassa häät kesäkuussa ja toukokuussa sitten polttarit. Mukavaa ideoida ja suunnitella, varsinkin kun en ole päävastuussa. En tiedä oliko morsian kieltänyt kaasoa järjestämästä tankotanssituntia vai tuntevatko toisensa vain niin hyvin että arvasi epämieluisaksi, mutta huvituinpahan vaan, kun Supersalaisen Suunnittelu-Some-ryhmän tiedoissa erikseen mainittiin että "kaikenlaista kivaa mutta ehkä nyt ei tankotanssia kuitenkaan".
 
Mä olen ollut kolmissa polttareissa, ja kaikissa kaaso on etukäteen kysynyt morsiamelta että onko jotain sellaista mitä ihan ehdottomasti ei halua että polttareissa tehdään. Minusta tuo suoraan kysyminen on ihan hyvä tapa eikä se polttaripäivän yllätyksellisyyttä tuhoa: kaikissa tapauksissa morsian on tiennyt että polttarit ovat tulossa, ei vain sitä että milloin. Tarkoituksenahan on kuitenkin järjestää polttarikalulle kiva päivä, eikä siihen välttämättä kuulu base-hyppy tai sähkörauskujen kanssa uiminen jolleivat ne muuten kuulu harrastuksiin. Samoin liiallinen nöyryyttäminen on ehkä vähän ysäriä.

Yhdet polttarit olivat sellaiset että oli kesä ja pyörimme Helsingin keskustassa, ja törmäsimme päivän aikana ties kuinka moneen polttariporukkaan. Yhden kanssa tuli pieni ylimääräinen ohjelmanumero, kun polttarisankarit lyöttäytyivät yhteen ja alkoivat otattaa yhteiskuvia :D
 
You must log in or register to reply here.
Ylös