Hammaslääkäripelko

Hammaslääkäripelko onkin yksi harvoista peloista jota minulla ei ole... Reikiä ei ole ollut (vielä) yhtään, mutta oikomishoitoa tuli koettua pienempänä monta vuotta ja viisaudenhampaatkin on kaikki leikattu pois. Viisaudenhammasleikkauksessa tosin auttoi se, että suukirurgi selitti koko ajan mitä tekee, ja yleensä hieman ennen kuin teki. Tyyliin: "No niin, nyt tästä kuuluu tosi paha ääni kun alan porata tätä, mutta sen ei pitäisi sattua. Sano heti jos sattuu." OK, tunsin ko. suukirurgin ennestään ("lievästi" sanottuna), mutta muutkin samalla kirurgilla käyneet ovat kehuneet juuri tätä ominaisuutta. Mitään yllättävää ei koskaan päässyt tapahtumaan vaan tiesi kok ajan missä mentiin.

Nyt olen käynyt ihan säännöllisesti tarkastuksissa. Muuten mitään ongelmia ei olekaan ollut, mutta nyt joudun menemään parin viikon kuluttua lääkäriin: havaitsin eilen että alaetuhampaastani on lohjennut pieni pala. Siihen ei satu, mutta se ärsyttää ja kieli etsiytyy siihen koko ajan (eikä se kiilteen rikkoutuminen varmasti hyväksikään ole).

Kammo mikä kammo. Hammaslääkäri, joka minun hampaitani on ronkkinut, on mukava. Sanon aina sille, että olisi varovaisempi. Kipu on kamalaa. Hampaitani ei ole porattu kin yhden kerran, eikä se ollut läheskään yhtä tuskallista kuin se hiominen sillä ihme puikolla. Joka kerta kun sinne menen, hampaitani pitää hioda. Myös hammaskiveä ottavat joka kerta pois, eikä se satu, vaan se on todellakin kivuttomin juttu mitä ne voivat tehdä. Eihän se kivaakaan ole, mutta siedettävää.
Argh, miksi sen pitää sattua? Miksi ei keksitä kivutonta tapaa hoitaa hampaita?

Itse podin kamalaa hammaslääkärikammoa aiemmin. tai se oli kyllä enemmänkin yleistä lääkärikammoa. Joka tapauksessa. Tämä johtui kai siitä leikkauksesta, joka minulle joskus tehtiin. Olempa kerran ollut hammaslääkärissä, kun lääkäri totesi minulle: "Sinulla on hampaat niin vinossa, ettei niille voi tehdä mitään!" Sen jälkeen vaihdoin hammaslääkäriin muualle ja siellä hampaisiini suhtauduttiin paljon positiivisemmin. Melkein viisi vuotta erilaisia rautahärveleitä joutui kestämään, ja edelleenkin on lanka hampaiden tukena, mutta suorassa rivissä nuo hampaat näyttävät olevan. Tuon viiden vuoden aikana kävin hammaslääkärissä lähes joka kuukausi kerran ja pelkäsin todella. Joka kerta pelkäsin, että kohta sattuu, mutta kertaakaan ei niin kovasti koskenut, että olisin siitä mitään ikäviä muistoja saanut. Nyt en enää pelkää hammaslääkäreitä, sillä olen siihen jo niin tottunut. Tähän pelottomuuteen saattaa vaikuttaa tosin sekin, etten pelkää poria, tai muita vastaavia härveleitä. Kas kun en koskaan ole sellaisiin "kidutusvälineisiin" tutustunut.

Myönnän.. Pelkään hammaslääkärissäkäyntejä.

En ole vähään aikaan päässyt hammaslääkäriin, joka minua ärsyttää suunnattomasti, mutta nyt kun vihdoin ja viimein sain ajan, miun pitää se peruuttaa.

Inhoan sitä kipua, ääntä ja ennen kaikkea sitä, että joku tunkee käsiään miun suuhun tai jotain hammaslääkärivälineitä. En vain siedä sitä. Ja varsinkin, jos on "tuntematon" hammaslääkäri, se lisää pelkoa vielä entisestään.. kun en tierä osaako se hommansa vai ei?

En pelkää hammaslääkäriä, mutta ei siellä käyminen mikään nautintokaan ole. Olen käynyt tarkastuksessa vuosittain ja edellisestä paikkaamiskerrasta on onneksi kulunut aikaa lähes kymmenen vuotta.

Pari viikkoa sitten tuli kutsu seuraavaan tarkastukseen ja edessä on todennäköisesti yläetuhampaiden muovipaikkojen uusiminen ja tietenkin eniten inhoamani hammaskiven poisto.

Siinä puuhassa pusertuu joka kerta tuskanhiki otsalle, vaikka hammaskiven rapsiminen ei satu yhtään, mutta sen poran tapaisen hammaskivenpoistajalaitteen ääni tekee tosi pahaa. Käsimenetelmin tehtynä hammaskiven poistaminen ei tunnu niin kamalalta.

Nyt on tasan viikko siitä, kun menetin yhden viisaudenhampaan. No olihan siinä reikä ja se kasvoi ihan väärässä kulmassa, muttei sitä mitenkää kivaa ollut kuitenkaan menettää. Tuntoa taisi olla vähän liikaa, sillä piikkejä pistettiin jotain viitisen kappaletta. Tietysti sitten alkoi pyörryttämään jossain vaiheessa ja huonetta piti tuulettaa ennen kuin se hammas revittiin irti. Olin kuulemma siinä jälkeen eriyisen kalpea. Piti vielä jäädä varmuuden vuoksi puoleksi tuntia sinne istuskelemaan, etten vain olisi heti sieltä lähdettyäni pyörtynyt. No, jälkeenpäin sainkin kuulla, että isällä on jonkinlainen allergia tuohon aineeseen (kurkku turpoaa), joten taisin silti päästä vähällä.

Idea tuossa on siis se, etten kylläkään pelkää hammaslääkäriä, mutta juuri nyt en ainakaan pidäkään kyseisestä paikasta. Vieläkään ei ole säryt kokonaan loppuneet, vaikkei ihan kaiken aikaa tarvitsekaan särkylääkettä nappailla. Kummalliselta tuntuu se, että särky on lähinnä ohimossa eikä niinkään siellä ikenen paikkeilla.

Pelottaa ajatus siitä, että jäljellä olevat (4!) pitäisi kuulemma kaikki ottaa joskus pois. Jos yhden vetäminen on niin pirullista, että on viikon nukuksissa särkylääkkeiden tähden ja senkin jälkeen sattuu vielä, niin mitenkäs sitten kun niitä leikellään alhaalta?

ghâsh sanoi:

Nyt on tasan viikko siitä, kun menetin yhden viisaudenhampaan.
– – –
Pelottaa ajatus siitä, että jäljellä olevat (4!) pitäisi kuulemma kaikki ottaa joskus pois.

Click to expand...

Oliko sinulla siis alunperin viisi viisaudenhammasta? Missä se viides kasvaa/kasvoi, keskellä suutako?

Oli joo alunperin viisi. Hampilääkäri näytti oikein röntgenkuvasta kuinka se yksi ylimääräinen kasvaa toisen vielä puhkeamattoman yksilön vieressä ikenen sisällä. Ihan vaan siis siinä rivin jatkona lisäämässä ahtautta yläleuassa. Ei ollut kuulemma ensimmäinen tapaus jonka tuo hammaslääkäri on nähnyt. Kävi vaan vähän ketuttamaan, kun samana päivänä kun tuo hammas oli vedetty, kämppis kiltisti kertoi ettei hällä ole yhtään viisaudenhampaitten aihiotakaan.


Päivitys 30.5.2008:

Toinen viisaudenhammas vaivaa. Meinasi jo tehdä minut kokonaan kykenemättömäksi syömään mitään. Leuka jumittui jossakin määrin. No olihan siinä samalla vähän muitakin tauteja. Nyt se pitää kuitenkin syksyllä ottaa pois. Alhaalta. Kyl se nyt edeltävän kokemuksen perusteella ikävältä tuntuu, kun ei meinannut silloin tunto hävitä sitten millään. Kammottavaksi tilanteen tekee se, että hammaslääkäri käydessäni suuta näyttämässä alkoi puhumaan jotain ilokaasusta. Teki mieleni sanoa, että hei, en ollut kauhuissani. En tiedä miksei se tunto niin kovin helposti häipynyt. En tiedä miksi minua heikotti sen hampaanvedon jälkeen. Nyt minua kyllä pelottaa jo kun ilokaasusta aletaan juttelemaan.

Minulla on. Ihan kamala... Joskus ala-asteikäisenä ekaa reikää paikatessa pora luiskahti ikeneen ja ehti surauttaa oikein ilkeästi. Siitä asti on ollut melkein ylitsepääsemättömän kauheaa joutua hammaslääkärin käsittelyyn ja muutaman kerran hyperventiloinnistani johtuen olen jopa pökrännyt...
Aikuinen ihminen ja pelkää niin, että housut tärisee. Mutta en vain voi sille mitään.

Minä en ole koskaan varsinaisesti pelännyt hammaslääkäriä. Minulla oli 18-vuotiaaksi asti todella hyväkuntoiset hampaat, joten senkään takia mitään pelättävää ei tarkastuksissa ollut. Nyttemmin purukalustoani on operoitu varsin paljon, mutta en silti hermoile hammaslääkärikäyntejäni. Puudutuksessa operaatiot ovat kivuttomia, ja no... oikeastaan operoitavana oleminen on jotenkin kieroutuneella tavalla todella kiehtovaa. On uskomatonta, miten paljon erilaisia härveleitä suuhuni tungetaan vuoronperään. Välillä mietin, että olisi jännää saada sellainen on-ride-kuva siitä tilanteesta, kun suu on täynnä niitä vekottimia. :hups: Olen outo.

Viime aikoina olen tosin alkanut tuumia, että eiköhän tämä hampaiden paikkaamisessa ravaaminen ala minun osaltani riittää. Tarkoitus olisi siis skarpata hampaiden hoidon suhteen. Ei se paikkaaminen kuitenkaan niin kivaa ja jännää ole, ettenkö mieluummin haluaisi terveen suun.

Viisaudenhampaita minulta on tähän mennessä poistettu kaksi, loput on tarkoitus poistaa keväällä. Molemmat poistot olivat naurettavan helppoja operaatioita eikä edes jälkikäteen tullut juuri minkäänlaista särkyä. Olen siis päässyt varsin helpolla - näistähän kuulee aina kaikkia ihania kauhutarinoita. Suosittelen kyllä viisaudenhampaiden poistattamista nuorella iällä, silloin niistä pääsee eroon kaikkein helpoimmalla ja opiskelijaterveydenhuollon kautta vieläpä edullisestikin.

Pagba sanoi:

ghâsh sanoi:

Nyt on tasan viikko siitä, kun menetin yhden viisaudenhampaan.
– – –
Pelottaa ajatus siitä, että jäljellä olevat (4!) pitäisi kuulemma kaikki ottaa joskus pois.

Click to expand...

Oliko sinulla siis alunperin viisi viisaudenhammasta? Missä se viides kasvaa/kasvoi, keskellä suutako?

Click to expand...

Viisaudenhampaita voi tulla enemmänkin kuin ne neljä. Sinne takamolarien taakse ne tuppaavat, vaikkei tilaa olisi.