Harry Potter 8: Kirottu lapsi! SPOILEREITA!

Tik

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Johan tätä osasi odottaa, kun tuli uutinen Potter-näytelmästä.

Eli taas ensi kesänä on edessä aamutuimainen reissu kirjakauppaan. Tarkemmin sanottuna 31. heinäkuuta, kun J.K. Rowlingin kahdeksas Harry Potter -kirja Harry Potter and the Cursed Child ilmestyy (Harryn syntymäpäivänä, päivä näytelmän ensi-illan jälkeen).

Tapahtumat sijoittuvat 19 vuoden päähän edellisen osan lopusta (siis lopusta ennen epilogia) ja päähenkilönä tai siis jopa kertojana on Harryn poika. Albus Severus, niinkö?

Tässä linkki Aamulehden uutiseen.

Tunnustelen mielialaani. Jaa, joo, taidan minä olla tyytyväinen tästä uutisesta.
 
Tuleepa valinnanvaikeus - tai ehkä kärsivällisyysvaikeus. Liput näytelmään kun on jo ostettu elokuulle, mutta kirja ehtii ilmestyä ennen reissua! Onkohan jännempää katsoa näytelmä tietämättä mitä odottaa, vai saisiko siitä jopa enemmän irti jos tuntee jo teoksen? Ja onnistuuko spoilereita välttelemään tarpeeksi pitkään, näytelmää kun käytännössä esitetään jo ennen ensi-iltaakin.

Mielenkiintoista joka tapauksessa, ja toivon, etten pety! Potter on ollut niin iso osa elämääni, että näin etukäteen olen vain innoissani.
 
Tuossa jo joku aika sitten mietinkin, että olin mieltänyt Harry Potterin loppuneen Voldemortin kukistumiseen, kunnes jossain vaiheessa tajusin, kuinka mukavaa on ollut huomata, että asia on milteipä päin vastoin ja Potter-universumi onkin elänyt jossain määrin omaa elämäänsä ja kehittynyt voimakkaan fanikulttuurin ja ehkä ennen kaikkea aktiivisen, aika ajoin omia näkemyksiään, joitain seikkoja valottavan ja luomastaan maailmasta asioita paljastavan kirjailijan ansiosta. Viimeistäänkin tämä uutinen osoittaa tuon mielikuvan vääräksi. :D

Minunkin mielestäni siis varsin mukava uutinen.
 
Last edited:
Olen kahden vaiheilla. Aika usein kirjoissa tai leffoissa "jatko-osat" ovat olleet jonkunlaisia pettymyksiä. Toisaalta kutkuttaa ajatus päästä kurkistamaan velhomaailmaan Voldemortin kukistumisen jälkeen. Kunhan J. K. R. ei ole tpäätynyt tuomaan maisemiin uutta pimeydenlordia. Sen onko uutinen hyvä vai huono voin omasta puolestani päättää vasta kun olen päässyt käsiksi kirjaan.
 
Kunhan kirja on tuttua Rowlingia, viihdyttävä ja elävästi taikamaailmaa kuvaava (vaikka juonen johdonmukaisuus ei aina olekaan vahvimmasta päästä), niin ilolla luen. Seiskakirjan ilmestymisestä asti on ärsyttänyt, että tarinan piti päättyä sellaiseen siirappitölkilliseen kuin se "Nineteen Years Later" -pätkä, joten toivottavasti Rowling on nyt lykännyt kertomuksensa takaisin vähän rouheammille urille.
 
Minulle se siirappipätkä tuli toisaalta vähän tarpeeseen rankan ja synkän tarinan lopussa. Minua aina kiehtoo kysymys "mitä tämän jälkeeen?" ja sain siihen vastauksen. Tosin ymmärrän että tuo loppu on varmasti sellainen joka jakaa mielipiteitä. Tietenkään tuolle siirapille ei voi rakentaa täysin uutta tarinaa. Minä vaan pelkään vanhojen ideoiden kierrätystä, mutta toisaalta Rowlingilta ei tunnu puuttuvan mielikuvitusta joten toivotaan että pelkoni on turha.
 
Odotan myös mielenkiinnolla :) Itsekin "tarvitsin" sitä epilogia, jotenkin kun kliseisesti oli kasvanut Harryn ja kumppaneiden kanssa, niin sai tarinalle päätöksen. Nyt on sitten taas sen verran aikaa kulunut, että riemusta kiljuen kyllä ottaa vastaan kaiken, mitä Rowling taikamaailmaan tuo lisää.
 
Varmasti luen kirjan, kunhan se ilmestyy, mutta en odota siltä kauheasti. Harvoin uudelleenlämmitykset yltävät alkuperäisen sarjan tasolle.

Tuo epilogi oli kirjassa ok, elokuvassa epäuskottava. Ei ihme, sillä nuoren on vaikeampi näytellä keski-ikäistä kuin keski-ikäisen nuorta.
 
Kahta en vaihda: toinen on Tolkien ja toinen on Rowlingin vihaaminen. Yksi miljöö, yksi kirja, yksi kirjailija!
 
Kointähti sanoi:
Kahta en vaihda: toinen on Tolkien ja toinen on Rowlingin vihaaminen.
Click to expand...

Tuossa on asennetta, mutta eikö noin vahva kanta tavallaan sido sinua Rowlingiin ja anna tälle liikaa merkitystä? Miksi emme piippujamme tuprutellen myhäilisi suopeasti tällaiselle derivatiiviselle kirjallisuudelle, joka kuitenkin väistämättä sisältää heijastuksia Aidosta Asiasta?

Mietin muuten että onkohan tämä kirjakauppoihin tuleva Rowlingin uusi teksti siis nimenomaan näytelmäkäsikirjoitus - jollaisen lukeminen olisi ehkä joillekin Potter-faneille uusi kokemus - vai tuleeko siitä vielä erillinen romaanisovitus?
 
Tarkennan vielä, ettei minulla olisi sinänsä ollut mitään seiskakirjan epilogia vastaan, koska onhan se hauska saada kurkistaa ajassa eteenpäin ja nähdä vähän, että "kuinkas sitten kävikään". Se, mitä inhoan, on epilogin ääretön imelyys. Kuin oltaisiin yhtäkkiä hypätty nuortenfantasiasta kioskiromantiikan puolelle.
 
Muistelen että pidin seiskakirjan epilogista, siis nimenomaan kevennyksenä sitä edeltäneen herooisen räiskeen ja traagisen sankaruuden jälkeen.
Rowlingin uuden tekstin suhteen olen optimistinen: alkuperäisen sarjan kahdessa viimeisessä osassa oli mielestäni jonkinlaista väkisin loppuunpusertamisen makua. Nyt Rowling pystyy varmasti kirjoittamaan vapautuneemmin. Ainakaan rahojen loppuminen ei ole pakottanut häntä palaamaan Harry Potter -maailman pariin ilman mitään uutta sanottavaa tai aikaa viimeistellä työtään.
 
Odotan todella paljon tätä uusinta kirjaa! Minulle kuitenkin Potterit ovat olleet todella tärkeä osa lapsuutta ja nuoruutta
ja kirjat on kyllä tullut kahlattua läpi ties kuinka monesti. Vuosien varrella on tullut haaveiltua paljonkin kirjojen jatko-osista. Toisaalta ehkä enemmän kiinnostaisi esimerkiksi Marauders- aikaan (eli Sirius & James & Remus & Peter) sijoittuva Potter- romaani.
 
Vampirelady sanoi:
ja kirjat on kyllä tullut kahlattua läpi ties kuinka monesti. Vuosien varrella on tullut haaveiltua paljonkin kirjojen jatko-osista. Toisaalta ehkä enemmän kiinnostaisi esimerkiksi Marauders- aikaan (eli Sirius & James & Remus & Peter) sijoittuva Potter- romaani.
Click to expand...
Olisi kyllä! Lupin on kuitenkin yksi useista lempihahmoistani sarjassa ja toisaalta olisi hauska lukea myös lisää siitä millainen James oli nuorena. Harryn kautta tietysti on käynyt selväksi että Harry on ihan kuin isänsä, mutta myös toisaalta se että ei olekaan.
 
^Mulla on niin vahvat ficeistä syntyneet headcanonit Kelmeistä että en oikeastaan haluaisi Rowlingin sotkeutuvan enää niihin kuvioihin :D

Uutukainen toki kiinnostaa, ja toivon tosiaan että kaikki ei ole niin siloisen auvoista kuin epilogissa, josta mulla on aika samanlainen fiilis kuin Isilmírëllä. Mutta jos olisi, niin ehkä siitä ei syntyisi tarinaa kerrottavaksi :)
 
Kyllähän tuo pitää varmaan lukea, vaikka Kuoleman varjeluksien jälkeen en ole Pottereihin kajonnut. Alkupään kirjat tuli luettua moneen kertaan, ja pidin niistä. Viimeisestä kirjasta jäi aika sekavat muistikuvat, juostiin ympäriinsä ja Voldemort kuoli. Ehkä se pitäisi joskus lukea uudestaan, mutta saattaa olla etten jaksa. Uudesta kirjasta on vähän kahtalaiset ajatukset. Toisaalta se oletettavasti on hyvä ja palaa toivottavasti ainakin hetkeksi sinne alkupään kirjojen lapsekkaampaan tunnelmaan. Kuitenkin pelkään, että minun aikani on ajanut tuosta kirjasta jo ohi, vaikka sen voi lukea. Pidin kirjoista nuorempana paljon, joten palaaminen niiden pariin voi olla pettymys, kun ei enää pääsekään samaan tunnelmaan.
 
Minulle ei koskaan käynyt niin että olisin kasvanut Pottereista ulos. Vaikka päähenkilöt ja heidän maailmansa ovatkin varsinkin alkupään kirjoissa selkeästi lapsellisia niin Rowling on taitava kirjoittaja ja tunnelmaan pääsee (ainakin minä) todella helposti uudestaan sisään. Kunhan ihan ensimmäisen kirjan alkukankeudesta päästään eteenpäin ja oikeasti Tylypahkaan.
Tämä menee nyt enemmän yleiseen keskusteluun sarjasta, mutta mainitsenpa silti että tämän kirjasarjan ehkä hienoimpia juttuja minusta on onnistunut kasvutarina niin että vaikka lapsi lukisi kirjan vuodessa sitä mukaa kun itselle tulee ikää niin kirjat eivät muuttuisi liian lapsellisiksi. Toisaalta ne eivät myöskään ole aluksi liian hurjia. Sarja joka kasvaa lukijan mukana. Itse en ole törmännyt näin toimivaan versioon. Toki esim. Runotytöt kasvavat mukana, mutta eivät näin hyvin.
 
Last edited:
Jaamar, entäs kun lapsi aloittaa seitsenvuotiaana ekasta kirjasta saatuaan sen joululahjaksi ja posottaa sitten koko sarjan läpi vappuun mennessä? Minua nimittäin vähän huolestuttuivat ne loppupään kirjat aikoinaan, kun Mario ei ekan kirjan luettuaan malttanut odottaa ollenkaan, vaan halusi lisää ja lisää. Ei kai siitä mitään traumoja jäänyt, mutta kyllä silti tältä kantilta vähän mietityttää kirjasarja, joka alkaa varsin satumaisesta lastenkirjasta ja päättyy vähän keskivertoa rankempaan nuortenkirjaan.
 
Tuo on ihan tiedostettavaissa oleva vaara. Mutta siitä taas ei ehkä voi syyttää kirjoja tai laittaa vastuuta mahdollisista järkytyksistä niiden tai kirjailijan piikkiin. Siinä vaiheessa korostuu vanhemman valinta siitä haluaako ensinnäkin tutustua lapsensa lukemistoon etukäteen jotta tietäisi mistä on kyse ja toiseksi tahtooko mahdollisesti lähteä rajoittamaan lapsen lukemisia kunnes hän vähän kasvaa (vaikka se että lapsi saa lukea kirjan vuodessa) jos katsoo kirjat liian hurjiksi. En lähde pohtimaan mikä on oikea tapa kun lapset ja vanhemmat ovat eri laisia. Yhteisen jälkipohdiskelun uskon kuitenkin olevan vain positiivinen juttu olipa lapsi kokenut kirjat miten tahansa.
Kirjojen kohdalla minusta traumatisoitumisen vaara on joka tapauksessa hiukan pienempi kuin vaikkapa elokuvien. Oma mielikuvitus kuitenkin tasoittelee pahimpia kohtia jos ne ovat lukijalle liian hurjia. Tämä ei tietenkään tarkoita että asiat eivät jäisi mieleen ja saattaisi aiheuttaa ahdistusta tai painajaisia, mutta se vähän tasoittaa tietä.
Ja vaikka kirjasarjassa on selkeästi tämä vaara että nuoren, innokkaan ja herkän lapsen käsissä voi tulla traumoja se ei poista minusta kirjasarjan hienoa kehitystä.
 
Telimektar sanoi:
Mietin muuten että onkohan tämä kirjakauppoihin tuleva Rowlingin uusi teksti siis nimenomaan näytelmäkäsikirjoitus - jollaisen lukeminen olisi ehkä joillekin Potter-faneille uusi kokemus - vai tuleeko siitä vielä erillinen romaanisovitus?
Click to expand...

Minä ymmärsin, että tämä on nimenomaan käsikirjoitus, ei romaani. Ymmärtämykseni taustalla on esimerkiksi tämä uutinen.

Minulle ei jostain syystä jäänyt epilogista sellainen olo, että olisi pakko saada tietää, mitä kaikille tapahtui. Vielä vähemmälläkin tiedolla olisin pärjännyt. Hyväksyn yleensä kirjojen loputtua, että juuri tämän verran kirjailija päätti kertoa ja loppu jää mysteeriksi. Iso osa kirjojen ja kirjasarjojen lumoa on juuri siinä, että kaikkea ei paljasteta. Pottermoresta kyllä olen pitänyt eli sen verran janoan taustatietoja, mutta jostain syystä tulevien sukupolvien tekemiset eivät hirveästi ole kiinnostaneet.

Mikä ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi myös innoissani sekä näytelmästä että sen julkaisemisesta kirjana, ja samoin odotan myös varovaisen innokkaana elokuvaa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Oli mahtavaa kasvaa kirjojen ilmestymisen tahdissa ja Potterit ovat todella rakkaita kirjoja minulle. Jos nämä Potter-maailman laajennokset vain ovat onnistuneita eivätkä silkkaa rahastusta, niin mikä sen hienompaa?
 
You must log in or register to reply here.
Ylös