Harry Potter, yleiskeskustelu

Jaahas, nyt se on alkanut ilmeisesti täälläkin Potter-kausi. Luin Potterit ensimmäistä kertaa kuutisen vuotta sitten, neljännellä luokalla (kamalan kauan sitten!) Luin pari päivää sitten Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion ties kuinka monetta kertaa uudestaan, ja vaikka niissä alkoi olla jo vähän kuluneisuuden tuntua (Pottereilla ei ole läheskään niin paljon uudelleenlukuarvoa kuin Tolkienin tuotannolla), olivathan ne hyviä. Nyt polttelisi kovasti tarttua Azkabanin vankiin ja viettää seuraava päivä sen parissa laiminlyöden koeviikon asettamat ikävät velvollisuudet. Mutta sitä ennen haluaisin tarttua muutamiin tässä ketjussa esille tulleisiin asioihin!

Huomaan, että Kontu on ilahduttavan täynnä Korpinkynsiä. Rakkaat kotkankuvaa sydämissänne kantawaiset korpinkynsitowerit, viisas, vanha Korpinkynsi on minunkin tupani! Tässä Potter-innostuksen pyörteissä kaivoin netistä luettavakseni Rowlingin kirjoituksia Korpinkynsistä, ja tupaan tarkemmin perehdyttyäni huomasin että Korpinkynsi on paljon muutakin kuin hikipinkoja oppilaita. Itse asiassa yllättävän harva Korpinkynsi on hikipinko, ainakaan näin perinteisesti ajateltuna. Ensinnäkin, kenenkään ei tarvitse pelätä lannistuvansa Korpinkynnessä koska "ei olisi tarpeeksi älykäs." Korpinkynsien älykkyys on usein luonteeltaan sosiaalista älykkyyttä (Luna löysi oikeat sanat Harryn lohduttamiseen Dobbyn kuoltua. Cho ei halunnut vain unohtaa Cedrickiä ja hypätä Harryn kainaloon, vaan halusi käsitellä tunteensa kunnolla.) Siispä ketään tuskin kiusataan Korpinkynnessä, sen enempää kuin millään muotoa kohdeltaisiin alentuvasti, sellaiseen Korpinkynnet ovat liian viisaita. He tietävät, miten kammottavalta sellaisen käytöksen kohteeksi joutuminen tuntuu.

Korpinkynnet eivät myöskään ole kaikki neroja syntyessään, saatikka tullessaan lajitelluksi. Korpinkynnet haluavat TULLA viisaiksi ja älykkäiksi, eivät suinkaan paistatella muka jo saavuttamassaan neroudessa. He omaavat luonnostaan ainoastaan sen verran viisautta, että osaavat sanoa Sokrateen tapaan: tiedän vain sen, että en tiedä. Vielä en ole älykäs mutta joku päivä olen, siinä sini-pronssikaapuisten ohjenuora.

Korpinkynnen tuvan tunnus antaa myös osviittaa kyseisten velhojen mielenlaadusta: Suurin aarre on ymmärrys rajaton. Tai kuten alkuperäiskieli asian ytimen aavistuksen paremmin tavoittaen ilmaisee: Wit beyond measure is man's greatest treasure. Korpinkynnet eivät arvosta tietoa ainoastaan siksi, että voisivat saavuttaa sen avulla jotain. He arvostavat tietoa sen itsensä takia. On suunnattoman kiehtovaa tietää, siis oppikaamme!
Asiaa kuvaa parhaiten erään brittiläisen Potter-fanin kommentti:
Gryffindor: Learn to defeat evil.
Slytherin: Learn to get that job.
Hufflepuff: Learn to help your friends.
Ravenclaw: Learn.

Ei oppimiselle tarvitse mitään kummempaa syytä, tieto itsessään on riittävä peruste! Siispä ei ole ollenkaan erikoista löytää Korpinkynsiopiskelijaa lukemasta filosofian oppikirjaansa vapaa-ajalla huvin vuoksi, etsimässä tietoa ohikulkijoiden keskustelusta kuulemastaan temppeliritareiden pankkijärjestelmästä, tai vaikka tutkimasta rikkoutuneiden kananmunien jättämien keltuaisläiskien säännöllisyyksiä. Uteliaisuus onkin oikeastaan määrittävämpi tekijä Korpinkynsille kuin älykkyys. Uteliaisuus johtaa tiedonhaluun ja tiedonhalu johtaa ymmärrykseen. Mikäpä siis voisikaan olla tärkeämpi ominaisuus Korpinkynnelle kuin uteliaisuus !

Mutta ovatko kaikki Korpinkynnet sitten nenä kirjassa puurtavia kympin oppilaita? Eivät välttämättä. Korpinkynsille ominaista on nimittäin äärimmäisen intohimoinen suhtautuminen omaan erityiseen mielenkiinnon kohteeseensa. Siispä kohtaamme Garrick Ollivanderin, Korpinkynnen jonka viisaus ja tietämys rajoittuu vain ja ainoastaan sauvatietoon. Ollivanderin arvosanat taikaliemissä, taikaeläinten hoidossa taikka yrttitiedossa eivät taitaneet olla järin hyviä, ne kun eivät koskettaneet millään lailla hänen kiinnostuksen kohdettaan. Eikä Gilderoy Lockhart menestynyt opinnoissaan mainittavan hyvin, vaikka kaikki ainekset keskivertoa paremmaksi velhoksi hänellä kyllä oli Rowlingin mukaan päässään. Lockhart kulki opintojensa läpi laiskana ja osaamattomana, mutta mitä tuli hänen intohimoonsa, muistiloitsuihin, niissä hänestä tuli mestari. Korpinkynsi saattaa siis hyvinkin olla keskinkertainen opiskelija, mutta verraton virtuoosi mitä tulee henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiin.

Muita Korpinkynsien ominaisuuksia ovat luovuus ja omana itsenä oleminen, unohtamatta laatikon ulkopuolelta ajattelua, kykyä josta kaikki uudet ajatukset ovat syntyneet. Niihin en jaksa kuitenkaan paneutua tällä kertaa enempää.

Pottereita lukiessa huomaa suunnattoman nopeasti, miksi on silti ennen kaikkea Tolkien-fani, ja miksi se on ennen kaikkea Keski-maa joka on kiemurrellut sydämeeni Tylypahkan sijasta. Rowling nimittäin on unohtanut Harrya ja kumppaneita eteenpäin kiidättäessään rakentaa loogisen ja tarkastelunkestävän maailman, kuten aiemmissa viesteissäkin ollaan todettu. Kirjat ovat toki hyviä, eikä niiden maailmanlaajuinen menestys ollut kummakaan juttu: ovathan ne nyt mahdottoman mukaansatempaavia kirjoja! Mutta... siihen se valitettavan monessa tapauksessa jääkin. Mukaansatempaavuuden ja viihdyttävyyden alta paljastuu liian usein hatarahko juonirakennelma, hätäinen juonenkuljetuskeino, jopa tarinan sisäisen logiikan vaarantaminen. Kriittinen lukija alkaa uudelleenlukukerroilla miettimään monenmoisia kummallisuuksia kirjoissa. Miksi kummassa velhot eivät muka osaa pukeutua jästien tavoin, hehän elävät näiden keskellä ja näkevät heitä harva se päivä! Miksi ihmeessä Tylypahkan pikajunan laiturille ja Pyhän Mungon sairaalaan kuljetaan kävelemällä julkisella paikalla päin seinää, senhän huomaa kuka tahansa sattumalta oikeaan suuntaan vilkaiseva jästi! Miten Harry ei kouluvuosiensa aikana huomannut Kelmien kartasta, että hänen parhaan ystävänsä sängyssä ei suinkaan nuku lemmikkirotta Kutka, vaan uppo-outo mies nimeltä Peter Piskuilan? Ja ennen kaikkea, miksi maailman pahin ja vaarallisin velho, jonka annetaan ymmärtää muodostavan uhan koko maailmalle, ei lopulta ole lähelläkään tuhota edes yhtä koulua? Ulkomaiden taikaministeriöt eivät reagoi brittien koko entisenkaltaisen olemassaolon vaarantavaan uhkaan mitenkään, eikä paikallinen taikaministeriökään tee mitään uhan torjumiseksi. Taikaministeri toki oli epäpätevä ja koko ministeriö myöhemmin korruptoitunut ja käytännössä kaapattu, mutta eikö ilmeisesti melkoisen itsenäisesti toiminut aurorivirasto tosiaankaan kokenut mitään tarvetta pienelle vastaanpanemiselle? Miksi niin voimakkaaksi ja kykeneväksi kuvattu Feeniksin kilta ei lopulta tunnu tekevän mitään, vaan koko brittivelhojen yhteiskunnan pelastaminen hoituu ainoastaan kolmen teinin toimesta?

Siinäpä oli erinomaisen kärjistettyjä närkästyksenaiheita. Rowling on kirjoittanut uskomattoman mukaansatempaavan ja maagisen kirjasarjan, mutta Tolkienin teosten syvyys siitä puuttuu. Uudelleenlukukerrat ovat harmillisen vaisuja, kun velhomaailman mustavalkoisuus ja ajoittainen epäloogisuus iskee päin kasvoja. Tarina itsessään on upea, mutta maailma ei valitettavasti vaativaa lukijaa vakuuta samalla tavalla kuin lapsena.

Ja se jos mikä on sääli.
 
Last edited:
Miksi kummassa velhot eivät muka osaa pukeutua jästien tavoin, hehän elävät näiden keskellä ja näkevät heitä harva se päivä!
Minä lähtisin vertaamaan tätä siihen että en itse tunne afrikkalaisten viestikankaiden viestejä tai ymmärträ kaikkia eri uskontojen pukusäädöksiä ja vaikka ne minulle selitettäisiin kertaalleen pukua valitessani olisin luultavasti silti vähän ymmälläni. Noitien ja velhojen piirit ovat melko suljetut ja tiiviit jästien suuntaan. Vaikka joukossa on sellaisia henkilöitä jotka työskentelevät jästien kanssa ja ovat avoimempia heitä kohtaan ja vaikka velhoyhteisöön tulee Hermionen kaltaista jästisyntyistä väkeä ei ymmärrys jästivaatteista ja niiden viesteistä ja yhdistelystä välttämättä silti painu helpolla velhoyhteisöön jota aihe ei ehkä edes niin kovasti kiehdo että he Korpinkynsimäisellä innolla paneutuisivat sen opiskeluun ja ymmärtämiseen.

Miksi ihmeessä Tylypahkan pikajunan laiturille ja Pyhän Mungon sairaalaan kuljetaan kävelemällä julkisella paikalla päin seinää, senhän huomaa kuka tahansa sattumalta oikeaan suuntaan vilkaiseva jästi!
Minä epäilen että tähän voi olla kaksi syytä tai niiden yhdistelmä. Ensimmäinen on vähän hatara, koska sitä ei koskaan ole kirjoissa kerrottu, mutta paikkoihin ollaan voitu liittää jonkinlainen hämäytysloitsu joka siirtää jästien mielenkiinnon kyseisen "oven" ympäristöstä muualle. Velhothan harrastivat tämän tyyppisiä loitsuja muuallakin.
Toinen selitykseni pohjaa puhtaasti siihen että kaupungin vilinässä ihmiset eivät kiinnitä toisiinsa huomiota ja jos joku sattuisikin näkemään seinän läpi katoavan henkilön hän ei luultavasti uhraisi paria minuuttia enempää asian ihmettelyyn, koska arvelisin henkilön vain lähteneen eri suuntaan tms.
Miten Harry ei kouluvuosiensa aikana huomannut Kelmien kartasta, että hänen parhaan ystävänsä sängyssä ei suinkaan nuku lemmikkirotta Kutka, vaan uppo-outo mies nimeltä Peter Piskuilan?
Tämä on asia joka on minuakin ihmetyttänyt. Miksi ja miten Harry onnistui olemaan niin sokea. Vai olenko itse vain liian itserakas kun luultavasti aina karttaa katsoessani olisin etsinyt oman nimeni ja ainakin iltaisin ja öisin kun Harry karttaa katseli Ron ja Peter olivat hänen kanssaan samassa huoneessa.
Mutta esim. se että häneltä jäi vauhkomieli huomaamatta lienee ymmärrettävää ottaen huomioon sen väkimäärän joka Tylypahkassa vilisee jatkuvasti. Siihen joukkoon on helppo yhden pienen Kyyryn kadota.
On kuitenkin muistettava että Harry sai kartan vasta Azkabaninvangissa ja kyseisen kirjan lopussa jo Peterin henkilöllisyys paljastui. Eli Harry ei kuitenkaan ehtinyt käyttää karttaa ihan mahdottoman pitkään. Toki tarpeeksi pitkään että tällaisen seikan olisi luullut kiinnittävän hänen huomionsa, mutta silti.

Mitä tulee siihen ettei ministeriö tee mitään niin samalta voi tuntua nyt välillä täällä kotimaassakin kun Koronan takia jahkailtiin ja pähkäiltiin. Varmasti toimia tehtiin, mutta päättäjien on tehtävä vaikeita valintoja joiden kaikkia seurauksia ei yksittäinen kansalainen osaa edes ajatella. Politiikka voi olla uskomattoman jähmeää.
Feeniksin kilta taas teki paljon vakoilutyötä. kalkaron ja Lupin ainakin soluttautuivat vihollisen riveihin. Samaten Mundungus toi tietoa alamaailman väen puuhista. Veikkaan että tällaisia soluttautujia oli muitakin. He myös vartioivat ministeriössä ja pitivät silmällä Harrya. Todennäköisesti Dumbledoren johtamana kilta toimi nimenomaan siten että se suojeli mahdollisimman paljon kanssaihmisiä ja keräsi tietoa, mutta tasoitti myös tietä Harrylle. Se oli varmasti Dumbledoren suurin pyrkimys. Feeniksin kilta ei yrittänytkään itse lyödä Voldemortia. Se oli Harryn tehtävä ja killan johtaja tiesi tämän ja toimi sen mukaan.

Minua kirjassa häiritsee enemmän juurikin se epämääräinen jumalan kaltainen voima tai uskomaton tuuri joka tuntuu paikoin ohjaavan tarinaa. Toki tämäkin voidaan selittää kohtalolla, mutta silloin kohtalo on jonkinlainen korkeampi voima.
Ja Hedvigin sukupuoli jonka häiritsevyydestä en vaan millään pääse eroon. Niin pieni yksityiskohta jonka tarkistamiseen olisi mennyt muutama minuutti. Mutta tätä asiaa olen muistaakseni käsitellyt jo aikaisemmin, joten en nyt tässä paneudu siihen enempää :D
 
Noitien ja velhojen piirit ovat melko suljetut ja tiiviit jästien suuntaan. Vaikka joukossa on sellaisia henkilöitä jotka työskentelevät jästien kanssa ja ovat avoimempia heitä kohtaan ja vaikka velhoyhteisöön tulee Hermionen kaltaista jästisyntyistä väkeä ei ymmärrys jästivaatteista ja niiden viesteistä ja yhdistelystä välttämättä silti painu helpolla velhoyhteisöön jota aihe ei ehkä edes niin kovasti kiehdo että he Korpinkynsimäisellä innolla paneutuisivat sen opiskeluun ja ymmärtämiseen.

Jos Ronin sanaan on uskomista, todella moni velho on itse asiassa jästisyntyinen. Ainakin muistelen hänen todenneen jossain välissä, että ilman seka-avioliittoja velhot olisivat kadonneet jo ajat sitten - joskin tätä logiikkaa vastaan sotii se tosiseikka, että täysin jästin peheen lapsikin saattaa olla noita/velho. Joka tapauksessa nykyisen velhoyhteisön luulisi olevan jo niin vahvasti jästipohjainen, ettei minkään jästitapojen pitäisi olla järin tuntemattomia kellekään. Siksi kaikenlainen "no enhän minä tiedä jästeistä ja niiden tavoista mitään" kuulostaa pikemminkin tyhmältä snobbailulta kuin tosiasialliselta tilanteelta.

Henkilökohtaisesti pidän Rowlingin luomasta maailmasta ja hahmoista enemmän kuin itse tarinasta, koska ensin mainitut toimivat ihan kohtuullisen hyvin (ainakin jos unohtaa velhomaailman täysin järjenvastaisen suhteen jästimaailmaan), mutta varsinainen tarina on täynnä loogisia aukkoja ja älyttömyyksiä. Toki myös hahmot käyttäytyvät tämän tästä aika käsittämättömästi, mutta pidän kuitenkin Rowlingin tavasta luoda ainakin tärkeille hahmoille varsin monivivahteiset persoonallisuudet. Koko sarjan läpäisevä ongelma on mielestäni se, että Rowling aloitti kirjoittamalla yliampuvilla kontrasteilla ja päähänpistoilla hassuttelevan lastenkirjan, ja sitten sarjan edetessä ja tyylin kääntyessä nuorten aikuisten kirjallisuudeksi yritti kiivaasti paikkailla tältä kirjallisuudenlajilta vaadittavan loogisuuden ja realistisuuden puutetta kaikenlaisilla enemmän tai vähemmän epätoivoisilla virityksillä ja selityksillä.

Siinä missä Jaamaria hiertää Hedwig, minua ärsyttää suunnattomasti jossain kirjassa annettu selitys sille, miksi velhomaailma edelleen pidetään piilossa jästeiltä: jos jästit tietäisivät taikuudesta, he haluaisivat, että sitä käytettäisiin kaikkien ongelmien ratkomiseen. Mutta miksi noidat ja velhot eivät haluaisi ratkoa yhteisen maailmamme ongelmia?!?
 
Rowling on kirjoittanut uskomattoman mukaansatempaavan ja maagisen kirjasarjan, mutta Tolkienin teosten syvyys siitä puuttuu.
Monet Harry Potterin maailman "mielettömyydeyt" ovat olennainen osa sitä. Eihän laiturissa 9 3/4 ole mitään mieltä, mutta juuri siksi se on niin upea. Jos Tylypahka toimisi järkevästi, se olisi tylsä. Eikä Viisasten kiven vartiointisysteemissä ole mitään tolkkua, mutta se luo puitteet hienolle seikkailulle.

Kokonaan toinen asia ovat juonen ongelmat. Varsinkin sarjan loppuratkaisussa ollaan ajauduttu umpikujaan, josta ei selvitä kunnialla maaliin. Eihän Viisasten kiven seikkailukaan ole uskottava, mutta nuorten kirjoissa mm. selvitetään rikoksia, joita poliisi ei ole selvittänyt. Viisasten kivessä on kyse tällaisesta viattomasta tarinasta. Sen sijaan Kuoleman varjeluksissa tarina puserretaan väkisin haluttuun loppuun. Koko ajan meillä on tiedossa epäsuhta Harryn ja Voldemortin välillä ja lopulta se ratkaistaan mm. kömpelösti selitetyllä rakkaudela.

Mutta varsinaisessa maailman uskottavuudessa on minusta turha verrata Rowlingia ja Tolkienia. Maailman uskottavuudella tarkoitan sellaisia kysymyksiä, kuten mistä ihmiset saavat ruokansa tai mitä he tekevät työkseen. Minusta Potterin maailma on hauska, muttei mitenkään kokonainen. Mutta ei Tolkienkaan ollut maailman rakentaja, vaan tarujen. Toki hänkin mietti monia käytännöllisiä ongelmia, joita maailmasta paljastui, mutta ratkuisut olivat vähän kömpelöitä. Yhtenä esimerkkinä äskettäin puhuttanut metsien puuttuminen autioilta seuduilta eurooppalaistyyppisessä luonnossa. Tai millä haltiakuningas maksoi viininsä, kuinka Morian ruokahuolto toimi jne.
 
Koko sarjan läpäisevä ongelma on mielestäni se, että Rowling aloitti kirjoittamalla yliampuvilla kontrasteilla ja päähänpistoilla hassuttelevan lastenkirjan, ja sitten sarjan edetessä ja tyylin kääntyessä nuorten aikuisten kirjallisuudeksi yritti kiivaasti paikkailla tältä kirjallisuudenlajilta vaadittavan loogisuuden ja realistisuuden puutetta kaikenlaisilla enemmän tai vähemmän epätoivoisilla virityksillä ja selityksillä.

Tämä minustakin tiivistää Potter-sarjan kehityksen. Tosin mikäänhän ei olisi pakottanut Rowlingia muuttamaan myöhempien osien tyyliä ja sävyä (ja astumaan samalla vielä selvemmin pätevyysalueensa ulkopuolelle). "Viisasten kivi" on toki aikuislukijan silmin monin paikoin melko heppoista, mutta niinhän ovat myös "Hobitin" alkuluvut.

Muuten, vaikka Rowling jossain on sanonut, että hän suunnitteli jo alun perin useampiosaista (seitsenosaista?) sarjaa, niin tuntuu siltä, että hän ei vielä ensimmäistä kirjaa kirjoittaessaan ollut varma tämän toteutumisesta. Hänhän toteutti jo ensimmäisessä kirjassa monia juttuja, jotka olisi voinut säästää myöhempiin osiin (esim. Harryn nousun jo ensimmäisenä vuotena tupansa huispausjoukkueeseen ja saman tien tähtipelaajaksi). Mikäli on niin, että mahdollisuus jatko-osien julkaisemiseen tuli kuitenkin Rowlingille yllätyksenä, niin se selittäisi miksi kakkososa toistaa niin pitkälti ykkösosan kulkua.

Mitä perusjuoneen tulee, niin senhän voisi tiivistää niin, että ensimmäisessä osassa kiusattu orpopoika Harry voittaa ja tuhoaa maailman mahtavimman pimeyden velhon Voldemortin. (Itse asiassa kahteen kertaan.) Toisessa osassa kiusattu orpopoika Harry voittaa ja tuhoaa maailman mahtavimman pimeyden velhon Voldemortin. Kolmas osa on sarjan pääjuonesta sivuun astuva poikkeus (Harry kohtaa vaarallisen vankikarkurin Sirius Mustan ja vielä vaarallisemmat ankeuttaja-vanginvartijat; sarjan paras osa). Tämän jälkeen osat 4-7 muodostavat oikeastaan yhtenäisen tarinan, jossa kiusattu orpopoika Harry voittaa ja tuhoaa maailman mahtavimman pimeyden velhon Voldemortin.

Rowling olisi myös voinut olla palaamatta Voldemortiin enää myöhemmissä osissa.
 
Minä lähtisin vertaamaan tätä siihen että en itse tunne afrikkalaisten viestikankaiden viestejä tai ymmärträ kaikkia eri uskontojen pukusäädöksiä ja vaikka ne minulle selitettäisiin kertaalleen pukua valitessani olisin luultavasti silti vähän ymmälläni. Noitien ja velhojen piirit ovat melko suljetut ja tiiviit jästien suuntaan. Vaikka joukossa on sellaisia henkilöitä jotka työskentelevät jästien kanssa ja ovat avoimempia heitä kohtaan ja vaikka velhoyhteisöön tulee Hermionen kaltaista jästisyntyistä väkeä ei ymmärrys jästivaatteista ja niiden viesteistä ja yhdistelystä välttämättä silti painu helpolla velhoyhteisöön jota aihe ei ehkä edes niin kovasti kiehdo että he Korpinkynsimäisellä innolla paneutuisivat sen opiskeluun ja ymmärtämiseen.
Vallan hyvää pohdintaa, mutta kuten Isílmirë huomasi, jästisyntyisiä tai -taustaisia on velhomaailmassa niin paljon, että senkään puolesta kirjoissa kuvattu osaamattomuus pukeutua uskottavan jästimäisesti ei kuulosta vakuuttavalta. Ehkä Tylyahon kaltaisten velhokylien asukkaat voisivat ollakin surkeita pukeutujia jästimaailmassa, mutta muuten kaikenlaisia vihreitä puvuntakkeja ja pitsiyöpukuja on vaikea ymmärtää.

Minä epäilen että tähän voi olla kaksi syytä tai niiden yhdistelmä. Ensimmäinen on vähän hatara, koska sitä ei koskaan ole kirjoissa kerrottu, mutta paikkoihin ollaan voitu liittää jonkinlainen hämäytysloitsu joka siirtää jästien mielenkiinnon kyseisen "oven" ympäristöstä muualle. Velhothan harrastivat tämän tyyppisiä loitsuja muuallakin.
Tämä juolahti itselläkin mieleen heti viestini kirjoittamisen jälkeen. Kuulostaa itse asiassa melko uskottavalta, valitettavasti Rowling vain ei ole sanonut mitään tämänkaltaistakaan. Voisi silti hyvinkin olla totta...
Toinen selitykseni pohjaa puhtaasti siihen että kaupungin vilinässä ihmiset eivät kiinnitä toisiinsa huomiota ja jos joku sattuisikin näkemään seinän läpi katoavan henkilön hän ei luultavasti uhraisi paria minuuttia enempää asian ihmettelyyn, koska arvelisin henkilön vain lähteneen eri suuntaan tms.
...kun taas tämä ei. Pyhän Mungon kohdalla seinän läpi katoamisia ei välttämättä huomattaisi, koska siellä vieraillaan verrattain pienellä joukolla. Yksittäisen ihmisen katoaminen kadulla voisi hyvinkin jäädä huomaamatta. Laiturille 9 ja 3/4 taas siirtyy sadoittain oppilaita noin yhden aamupäivän aikana. Ilman erittäin vahvoja hämäytysloitsuja kuka tahansa huomaa että tänään jo parisataa teiniä on juossut matka-arkun kera päin seinää, mutta kadonnut sitten :D

On kuitenkin muistettava että Harry sai kartan vasta Azkabaninvangissa ja kyseisen kirjan lopussa jo Peterin henkilöllisyys paljastui. Eli Harry ei kuitenkaan ehtinyt käyttää karttaa ihan mahdottoman pitkään. Toki tarpeeksi pitkään että tällaisen seikan olisi luullut kiinnittävän hänen huomionsa, mutta silti.
Aivan totta muuten, kirjoitin aiemman viestini liian hätiköiden, enkä ollenkaan muistanut tätä. Voisi silti olettaa myös Fredin ja Georgen joskus katselleen huvikseen Rohkelikkotornia kartastaan. Heilä oli kuitenkin kartta vielä kaksi vuotta käytössään ennen kuin lahjoittivat sen Harrylle, luulisi heidän ainakin joskus ihmetelleen miksi Ronin mustetäplässä on jatkuvasti kiinni joku Peter Piskuilan-niminen. Eiväthän he toki tunne kaikkia Ronin tuttavia, tuskin heitä edes kiinnostaa, mutta silti, Peter oli sentään vuosia jopa Ronin sängyssä!

Todennäköisesti Dumbledoren johtamana kilta toimi nimenomaan siten että se suojeli mahdollisimman paljon kanssaihmisiä ja keräsi tietoa, mutta tasoitti myös tietä Harrylle. Se oli varmasti Dumbledoren suurin pyrkimys. Feeniksin kilta ei yrittänytkään itse lyödä Voldemortia. Se oli Harryn tehtävä ja killan johtaja tiesi tämän ja toimi sen mukaan.
Hyvä pointti, pitäisi ilmeisesti lukea ajatuksen kanssa uudestaan sarjan viimeiset osat, sieltähän tuon olisi voinut jo päätellä. Silti killalle olisi voinut antaa hiukan suuremman roolin kirjoissa, siitä jää joka tapauksessa hiukan merkityksetön mielikuva.
Minua kirjassa häiritsee enemmän juurikin se epämääräinen jumalan kaltainen voima tai uskomaton tuuri joka tuntuu paikoin ohjaavan tarinaa. Toki tämäkin voidaan selittää kohtalolla, mutta silloin kohtalo on jonkinlainen korkeampi voima.
Ja tässä asia joka jäi itsellä mainitsematta. Naulan kantaan! Harry kohtaa Voldemortin kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan huonosti varautuneena ja enemmän tai vähemmän heikossa hapessa. Ja silti joka ainoa kerta Harry kukistaa maailman mahtavimman pimeyden velhon tuosta noin vaan. Vähän karkotasetta loitsien ja toivoen parasta, ja hupsis, parin onnenkantamoisen kautta koulupoika on jälleen pelastunut velholta joka on tappanut useita maailman parhaista noidista ja velhoista.
Epätodennäköisiä onnenkantamoisia on kirjoissa kyllästymiseen asti, joten ei ihme että se alkaa häiritä. (Mitä se Ronin äkillinen kyky puhua kärmeskieltä oli olevinaan?!!)

Siinä missä Jaamaria hiertää Hedwig, minua ärsyttää suunnattomasti jossain kirjassa annettu selitys sille, miksi velhomaailma edelleen pidetään piilossa jästeiltä: jos jästit tietäisivät taikuudesta, he haluaisivat, että sitä käytettäisiin kaikkien ongelmien ratkomiseen. Mutta miksi noidat ja velhot eivät haluaisi ratkoa yhteisen maailmamme ongelmia?!?
Tämä on kieltämättä vähän käsittämätöntä. Toki asiaa voisi selittää sillä, että joissain tiukan katolisissa maissa, muslimimaista ja joistain pienempien uskontojen hallitsemista maista puhumattakaan asian paljastuminen voisi johtaa uusiin noitavainoihin. Iso-Britannian kaltaisessa länsimaassa asia tuskin aiheuttaisi suunnatonta yllättyneisyyttä ja epäuskoa suurempaa harmia.

Monet Harry Potterin maailman "mielettömyydeyt" ovat olennainen osa sitä. Eihän laiturissa 9 3/4 ole mitään mieltä, mutta juuri siksi se on niin upea. Jos Tylypahka toimisi järkevästi, se olisi tylsä. Eikä Viisasten kiven vartiointisysteemissä ole mitään tolkkua, mutta se luo puitteet hienolle seikkailulle.
Eivät kummallisuudet ja erikoisuudet oikeastaan sinällään haittaa, nehän ovat vain osa velhomaailman erilaisuutta ja kiehtovuutta. Mutta siinä vaiheessa kun meille jästeille erikoisessa asiassa ei ole enää mitään järkeä, asiaa ei voida selittää vain sillä että "se on sitä velhomaailman maagisuutta se". Laituri 9 ja 3/4 on suunnattoman upea keksintö, mutta todellisuudessa sinne siirtyvän oppilaslauman huomaisi kuka tahansa ohikulkeva jästi. Viisasten kiven vartiointisysteemi joka on kolmen ensiluokkalaisenkin ratkaistavissa, on puolestaan jo lähes vitsi. Sille, miten Harry sai Kiven haltuunsa, ei muuten annettu mitään järkevää selitystä, mitä nyt Dumbledore vähän selitti jotain puhdassydämisyydestä ja "nerokkaasta keksinnöstään". Nerokasta, eittämättä, mutta miten se toimi?!
Tosielämän ja fiktion ero on se, että fiktion on oltava loogista, muuten siitä on mahdoton nauttia. Kummallisuuksia saa olla mutta niidenkin on oltava loogisia.
Mutta ei Tolkienkaan ollut maailman rakentaja, vaan tarujen. Toki hänkin mietti monia käytännöllisiä ongelmia, joita maailmasta paljastui, mutta ratkuisut olivat vähän kömpelöitä. Yhtenä esimerkkinä äskettäin puhuttanut metsien puuttuminen autioilta seuduilta eurooppalaistyyppisessä luonnossa. Tai millä haltiakuningas maksoi viininsä, kuinka Morian ruokahuolto toimi jne.
...Mutta muistetaan toki samalla se, että ei Tolkienkaan näissä asioissa virheetön ollut. Täydellisyyttä on turha vaatia.

Onkos kukaan muuten käynyt Orlandon Harry Potter-teemapuistossa? Olisi upeaa joskus unohtaa velhomaailman epäloogisuudet ja toteuttaa lapsuuden unelma: päästä kävelemään Viistokujan ja Tylyahon kaduille (ja maksamaan itsensä kipeäksi ylihintaisista fanituotteista).

Fanituotteista puheen ollen, miksi ihmeessä elokuvantekijät vaihtoivat Korpinkynnen värit siniseen ja hopeaan ja tupaeläimen korppiin? Nyt meillä on maailma pullollaan Korpinkynnen fanituotteita väärillä väreillä ja väärällä tupaeläimella varustettuna. Sydämeni vuotaa verta! Kaikki se ihana tupakrääsä on julmasti riistetty ulottuviltani (en nimittäin suostu ostamaan virheellisesti tehtyjä tupahuiveja sun muuta)! Nyyh, mitään muuta tupaa ei kohdella näin kaltoin! *puhkeaa epätoivoiseen nyyhkytykseen*
 
Sille, miten Harry sai Kiven haltuunsa, ei muuten annettu mitään järkevää selitystä, mitä nyt Dumbledore vähän selitti jotain puhdassydämisyydestä ja "nerokkaasta keksinnöstään". Nerokasta, eittämättä, mutta miten se toimi?!

Eikö se mennyt jotenkin niin, että kiven saa, jos haluaa sitä oikeasta syystä eli estääkseen sen väärinkäytön? Jos sen haluaa käyttääkseen sitä itse, se jää saavuttamattomiin.
 
Vallan hyvää pohdintaa, mutta kuten Isílmirë huomasi, jästisyntyisiä tai -taustaisia on velhomaailmassa niin paljon, että senkään puolesta kirjoissa kuvattu osaamattomuus pukeutua uskottavan jästimäisesti ei kuulosta vakuuttavalta. Ehkä Tylyahon kaltaisten velhokylien asukkaat voisivat ollakin surkeita pukeutujia jästimaailmassa, mutta muuten kaikenlaisia vihreitä puvuntakkeja ja pitsiyöpukuja on vaikea ymmärtää.
Kirjoissahan kuvataan tätä pukeutumisen vaikeutta nimenomaan aikuisväestön ongelmana. Ja vähän vanhemman aikuisväestön. Herra Weasleyn ikäluokalla tuntuu olevan ongelmia, mutta esimerkiksi Bill ja Charlie tuntuvat jo hallitsevan jästivaatetuksen aika hyvin. Ajat muuttuvat ja tavat muuttuvat. Jästisyntyiset ja puoliveriset ovat sukupolvien saatossa lisääntyneet taikamaailmassa ja tuoneet tapojaan tutuiksi. Minusta tuo pukeutumisen vaikeus ei ole mitenkään tavatonta vaan tuntuu jopa järkevältä. Kuten se vanhempi velho huispauksen maailmanmestaruuskisoissa joka kieltäytyi vaihtamasta kukikasta naisten yöpaitaa housuihin. Ikänsä kaavuissa kulkenut vanha herra pakotettaisiin ahtamaan vehkeensä housunlahkeisiin. Ei hän näe miksi ei kaapumainen jästivaate muka kävisi järkeen.

Mitä tulee tuohon taikamaailman salaamiseen niin minä luin tuon kohdan lähinnä niin että ihmiset pyytäisivät jatkuvasti apua sellaisiin asioihin kuin vaikka keittiön siivoamiseen, pallon puusta saamiseen, autonsa korjaamiseen, kampauksiin tai nenänsä muodon muuttamiseen jne. Mikä olisi ainakin minusta jos taikoa osaisin vähän rasittavaa. Eri asia jos puhutaan suurista maailmaa ja koko elämää koskevista asioista joissa velvollisuus olisikin auttaa. Ja toki pieniä palveluksia voisi tehdä, mutta pelkona että jastit lakkaisivat käyttämästä omia aivojaan ja olettaisivat noitien ja velhojen aina rientävän heidän avukseen joka pikku asiassa.

Viisastenkiven (ainakin suomennoksessa) pystyi peilistä saamaan vain se joka halusi löytää kiven, mutta ei käyttää sitä.
 
Onkos kukaan muuten käynyt Orlandon Harry Potter-teemapuistossa? Olisi upeaa joskus unohtaa velhomaailman epäloogisuudet ja toteuttaa lapsuuden unelma: päästä kävelemään Viistokujan ja Tylyahon kaduille (ja maksamaan itsensä kipeäksi ylihintaisista fanituotteista).
Onnistuu lähempänäkin, Lontoon lähellä Warner Bros -studioilla. Oli muuten huiman hintansa väärti minun mielestäni. Todellakin unohdin kaikki epäloogisuudet ja heittäydyin ihan lapseksi!
 
Eikö se mennyt jotenkin niin, että kiven saa, jos haluaa sitä oikeasta syystä eli estääkseen sen väärinkäytön? Jos sen haluaa käyttääkseen sitä itse, se jää saavuttamattomiin.
Joo, aivan totta, mutta tuntuu vähän heppoisalta selitykseltä.
-Ai miten Harry sen kiven sai sieltä peilistä?
-No se ei halunnut käyttää sitä kiveä.
-Ei, ei, en minä kysynyt Harryn motiiveja, minä kysyin, miten se sai sen kiven sieltä?
-No sillä oli oikeat tavoitteet!
-Ei kun miten se peili voi antaa kiven Harrylle?
-Ei Harry halunnut käyttää sitä!
-...
Saatan olla aivan hakoteillä ja kysellä tyhmiä, mutta en ole ikinä tajunnut tuota :D Peilihän vain näyttää senhetkisen syvimmän toiveen, ei suinkaan anna mitään. Jos Ron olisi ollut tavattoman epäitsekäs ja olisi halunnut lahjoittaa peilissä näkemänsä saavutukset ja tittelit Harrylle, olisiko peili antanut ne hänelle? Vai oliko kivitemppu vain Dumbledoren metkuja, kuten kirja antaa ymmärtää? Jos oli, miksi sitä ei selitetä ollenkaan, sanotaan vain että se toimii niille jotka eivät halua käyttää kiveä? Häiritsee :D

Muistaakseni se oli matkimista, ei kielen puhumista. Matki samoja sanoja kuin Harry medaljonkille
Kuinka todennäköistä on muistaa viikkojen, ehkä kuukausien takaa tismalleen oikeanlainen sihinän ja sähinän täyttämä omituinen sana? Tuntuu kummalliselta...
 
Saatan olla aivan hakoteillä ja kysellä tyhmiä, mutta en ole ikinä tajunnut tuota :D Peilihän vain näyttää senhetkisen syvimmän toiveen, ei suinkaan anna mitään. Jos Ron olisi ollut tavattoman epäitsekäs ja olisi halunnut lahjoittaa peilissä näkemänsä saavutukset ja tittelit Harrylle, olisiko peili antanut ne hänelle? Vai oliko kivitemppu vain Dumbledoren metkuja, kuten kirja antaa ymmärtää? Jos oli, miksi sitä ei selitetä ollenkaan, sanotaan vain että se toimii niille jotka eivät halua käyttää kiveä? Häiritsee :D
Se oli Dumbledoren temppu. Oma tulkintani on että kivi oli kätketty peiliin hyödyntäen peilin kykyä näyttää ihmisen syvimmät toiveet ja yhdistäen kivan saamisen siihen. Onhan tuo vähän hatara teoria. Minusta sen isoin kysymys kuitenkin on se että halusiko Harry todella kipeämmin saada kiven haltuunsa kuin saada perheensä takaisin? Vai peukaloiko Dumbledore koko peilin?
Muistaakseni se oli matkimista, ei kielen puhumista. Matki samoja sanoja kuin Harry medaljonkille
Ron tosiaan matki Harryn höpinöitä. Muistaakseni hän sanoi kuunnelleensa kun Harry puhui unissaan. Minusta tässä on kuitenkin se vika että Ron ei voinut tietää mitä Harry sanoi kärmeskielellä eikä siis voinut tietää mitä sihinöitä käyttää ja toisekseen se että Ron usein nukahti ja heräsi vasta Harryn jälkeen. Toki sitä tarina ei kerro heräsikö hän keskellä yötä höpötyksiä kuuntelemaan.
 
Kirjoissahan kuvataan tätä pukeutumisen vaikeutta nimenomaan aikuisväestön ongelmana. Ja vähän vanhemman aikuisväestön.
Rowlinghan taitavasti liioittelee tuossa vaateasiassa. Tuskin kukaan oikeasti tulkitsisi naisten yöpaitaa sopivaksi asuksi. Sen sijaan tässä näkyy ihan oikeasta maailmasta tuttu ilmiö ihmisistä, jotka pukeutuvat väärin, vaikka kuvittelevat pukeutuvansa oikein. Sitähän kärjistetään yhtenään vitseiksi olevinaan muodikkaista, jotka eivät ymmärrä näyttävänsä hoopoilta. Kun taas esitetään, että erityisesti herra Weaslyn ikäluokalla on ongelma asian kanssa, peilataan taas todellisuutta. Onhan kulunut ajatus, että juuri vanhempien ikäluokka ei ymmärrä, miten kuuluu pukeutua, ainakaan jos he yrittävät olla nuorekkaita.

Vai oliko kivitemppu vain Dumbledoren metkuja, kuten kirja antaa ymmärtää?
Minusta tuo kiven saaminen peilistä on ihan selvä. Dumbledore taikoi kiven peilin niin, että vain sellainen, joka haluaa sen, mutta ei halua käyttää sitä, saa sen. Siis Dumbledore muutti peilin taikuutta. Sen sijaan en koskaan ymmärtänyt rakkaustaikuutta. Tai se, ettei Voldemort voi koskea Harryyn tämän äidin uhrauksen vuoksi vielä menee, mutta Harryn asuminen Likusteritiellä tai viimeisen kirjan loppu menevät yli ymmärryksen.

Kuinka todennäköistä on muistaa viikkojen, ehkä kuukausien takaa tismalleen oikeanlainen sihinän ja sähinän täyttämä omituinen sana? Tuntuu kummalliselta...
Tässä vaiheessa tarina menee siihen, että "käväistiin Salaisuuksien kammiossa", kun tarina piti saada loppumaan. Kärmeskielen matkimisen täytyy olla todella helppoa tai Ronin hyvä matkimaan, jos ovi oli taiottu avautumaan vain sitä puhuvalle. Sama kuin joku kuulisi venäjänkielistä puhetta ymmärtämättä siitä mitään ja menisi sitten venäläiselle matkimaan sitä niin, että tämä uskoisi puhujan osaavan venäjää. Muistaakseni ovelle ei näet ollut mitään yhtä tunnussanaa.
 
Minusta sen isoin kysymys kuitenkin on se että halusiko Harry todella kipeämmin saada kiven haltuunsa kuin saada perheensä takaisin?
Olen aina ajatellut että vaikka normaalisti Harryn syvin toive olikin saada perheensä takaisin, tuolloin hänen pahin pelkonsa oli Voldemortin paluu. Siispä hänen senhetkinen syvin toiveensa oli estää se, ja siihen vaadittiin kiven viemistä pois Voldemortin ulottuvilta. Toisaalta kivi olisi ollut peilissä paremmassa turvassa kuin Harryn taskussa, joten ei tämäkään ajatus mene ihan kakistelematta läpi...

Kun taas esitetään, että erityisesti herra Weaslyn ikäluokalla on ongelma asian kanssa, peilataan taas todellisuutta. Onhan kulunut ajatus, että juuri vanhempien ikäluokka ei ymmärrä, miten kuuluu pukeutua, ainakaan jos he yrittävät olla nuorekkaita.
No okei, jollain tasolla on tosiaan ymmärrettävää ettei vähän vanhempi ikäluokka osaa pukeutua yhtä jästimäisesti kuin lapsensa, mutta Rowling veti tämän aivan yli.
 
Ylös