Olemme siis päässeet neljänteen lukuun, jossa seurue jatkaa matkaansa Rivendellistä pitkin Sumuvuorten hankalia vuoripolkuja ja kohtaa eräässä luolassa ikävän yllätyksen. Tiivistelmän luvun tapahtumista voi lukea Kontuwikistä.
Luvun alussa tunnelmaa tiivistetään kuvaamalla vuoripolkujen hankaluutta, mielialan laskemista ja lopulta rajuilman puhkeamista. Sen myötä kuvaan tulee (ja samalla iäksi poistuu) harvinainen Keski-Maan väki, kivijättiläiset, jotka viskovat järkäleitä ja hohottavat villisti. Liekö tässä taas yksi laji, joka tuntui myöhemmin liian sadunomaiselta ja mahdottomalta, koska Sormusten herrassa niistä visusti vaietaan. Enkä usko niitä aiempien aikojen tarinoissakaan mainittavan.
Sitten tapaamme hiidet. Siirtymä hankalasta vaelluksesta kamppailuun hiisiä vastaan tapahtuu mielestäni sangen tehokkaasti, kun kertoja toteaa salakäytävään talutettavista poneista: Eivätkä he sen jälkeen enää käyttäneet ponejaan, pakkauksiaan, varusteitaan, työkalujaan eivätkä muita kamppeita, joita he olivat tuoneet mukanaan. Nyt siirrymme hiisien valtakuntaan ja tapaamme ensimmäisen kerran nuo myöhemmin örkeiksi muuttuvat olennot.
Hiisikulttuuri oli Hobitissa vielä ehkä enemmän voimissaan kuin Sormusten herrassa, jossa örkit keskittyvät lähinnä olemaan raakalaisia. Mutta nämä raakalaiset ovat säveltäneet ja sanoittaneet monisäkeistöisen laulun. (Eivätkä vain tätä, vaan muutama luku myöhemmin saamme kuulla toisen.) Tietysti Sormusten herraa sadunomaisempi ympäristö sallii tämän, mutta lukijalle ei pitäisi tulla mitään harhakuvaa siitä, että kyseessä ovat huvittavat mörrimöykky-peikot. Ponit viedään teuraaksi, vankeja ruoskitaan ja uhataan kiduttaa ja tappaa (ellei heitä sitten pakotettaisi raatamaan orjina kaivoksissa ja pajoissa).
Luvussa on myös varsinainen miniessee hiisistä, jotka ovat "raakoja, ilkeitä ja pahoja", mutta teknisesti varsin edistyneitä, koskapa valmistavat "hyviä vasaroita, kirveitä, miekkoja, tikareita, hakkuja, pihtejä sekä myös kidutusvälineitä". Tolkienin varsinainen pointti hiisikuvauksessa on kuitenkin mielestäni tämä: "On mahdollista että ne ovat keksineet joitakin laitteita joista maailma on saanut kärsiä siitä lähtien, siis sellaisia joiden avulla voi tappaa paljon kansaa yhdellä kertaa, sillä hiidet ovat aina pitäneet rattaista ja koneista ja pamauksista ja niitä on aina kiinnostanut tehdä kaikki mahdollisimman vähällä vaivalla eikä omin käsin".
Kaikuja tästä asenteesta näkyy muuallakin, esimerkiksi Hiesuli nuoremman myllärinurassa Sarumanin alaisuudessa ja tietysti eritoten Sarumanissa, suuressa industrialistissa. Teollisuus, saastuminen, liikenne ym. modernin maailman lieveilmiöt ovat yksi Tolkienin suurimmista inhon kohteista. Runo Kehitystä Kimalan kaupungissa on siitä hyvä yhteenveto.
Asiasta toiseen: Huomasin luvussa ainakin kaksi viittausta aiempiin tapahtumiin, Morian kaivosten taistelut luvun alussa (eli Azanulbizarin taisteluun vuonna 2799 ka. päättynyt kääpiöiden ja örkkien sota) sekä loppupuolella viittaus Gondolinin kauniisiin haltioihin.
Luvun lopussa on yksi Keski-Maa-kirjojen vauhdikkaimmista takaa-ajokohtauksista, selvää elokuva-ainesta ja käyttihän Jackson tilaisuutta hyväkseen, indeed. Hänen vuorestaan sai kuitenkin mielestäni aivan väärän kuvan, elokuvaan sopivine avarine tiloineen. Vanhat mielikuvani klaustrofobisen ahtaista käytävistä ovat mielestäni paljon kammottavampia.
Josko tästä saisi aikaan jutunjuurta, ja jos ei, ottakaa esiin kaikin mokomin muita huomioita ja kysymyksiä.
Luvun alussa tunnelmaa tiivistetään kuvaamalla vuoripolkujen hankaluutta, mielialan laskemista ja lopulta rajuilman puhkeamista. Sen myötä kuvaan tulee (ja samalla iäksi poistuu) harvinainen Keski-Maan väki, kivijättiläiset, jotka viskovat järkäleitä ja hohottavat villisti. Liekö tässä taas yksi laji, joka tuntui myöhemmin liian sadunomaiselta ja mahdottomalta, koska Sormusten herrassa niistä visusti vaietaan. Enkä usko niitä aiempien aikojen tarinoissakaan mainittavan.
Sitten tapaamme hiidet. Siirtymä hankalasta vaelluksesta kamppailuun hiisiä vastaan tapahtuu mielestäni sangen tehokkaasti, kun kertoja toteaa salakäytävään talutettavista poneista: Eivätkä he sen jälkeen enää käyttäneet ponejaan, pakkauksiaan, varusteitaan, työkalujaan eivätkä muita kamppeita, joita he olivat tuoneet mukanaan. Nyt siirrymme hiisien valtakuntaan ja tapaamme ensimmäisen kerran nuo myöhemmin örkeiksi muuttuvat olennot.
Hiisikulttuuri oli Hobitissa vielä ehkä enemmän voimissaan kuin Sormusten herrassa, jossa örkit keskittyvät lähinnä olemaan raakalaisia. Mutta nämä raakalaiset ovat säveltäneet ja sanoittaneet monisäkeistöisen laulun. (Eivätkä vain tätä, vaan muutama luku myöhemmin saamme kuulla toisen.) Tietysti Sormusten herraa sadunomaisempi ympäristö sallii tämän, mutta lukijalle ei pitäisi tulla mitään harhakuvaa siitä, että kyseessä ovat huvittavat mörrimöykky-peikot. Ponit viedään teuraaksi, vankeja ruoskitaan ja uhataan kiduttaa ja tappaa (ellei heitä sitten pakotettaisi raatamaan orjina kaivoksissa ja pajoissa).
Luvussa on myös varsinainen miniessee hiisistä, jotka ovat "raakoja, ilkeitä ja pahoja", mutta teknisesti varsin edistyneitä, koskapa valmistavat "hyviä vasaroita, kirveitä, miekkoja, tikareita, hakkuja, pihtejä sekä myös kidutusvälineitä". Tolkienin varsinainen pointti hiisikuvauksessa on kuitenkin mielestäni tämä: "On mahdollista että ne ovat keksineet joitakin laitteita joista maailma on saanut kärsiä siitä lähtien, siis sellaisia joiden avulla voi tappaa paljon kansaa yhdellä kertaa, sillä hiidet ovat aina pitäneet rattaista ja koneista ja pamauksista ja niitä on aina kiinnostanut tehdä kaikki mahdollisimman vähällä vaivalla eikä omin käsin".
Kaikuja tästä asenteesta näkyy muuallakin, esimerkiksi Hiesuli nuoremman myllärinurassa Sarumanin alaisuudessa ja tietysti eritoten Sarumanissa, suuressa industrialistissa. Teollisuus, saastuminen, liikenne ym. modernin maailman lieveilmiöt ovat yksi Tolkienin suurimmista inhon kohteista. Runo Kehitystä Kimalan kaupungissa on siitä hyvä yhteenveto.
Asiasta toiseen: Huomasin luvussa ainakin kaksi viittausta aiempiin tapahtumiin, Morian kaivosten taistelut luvun alussa (eli Azanulbizarin taisteluun vuonna 2799 ka. päättynyt kääpiöiden ja örkkien sota) sekä loppupuolella viittaus Gondolinin kauniisiin haltioihin.
Luvun lopussa on yksi Keski-Maa-kirjojen vauhdikkaimmista takaa-ajokohtauksista, selvää elokuva-ainesta ja käyttihän Jackson tilaisuutta hyväkseen, indeed. Hänen vuorestaan sai kuitenkin mielestäni aivan väärän kuvan, elokuvaan sopivine avarine tiloineen. Vanhat mielikuvani klaustrofobisen ahtaista käytävistä ovat mielestäni paljon kammottavampia.
Josko tästä saisi aikaan jutunjuurta, ja jos ei, ottakaa esiin kaikin mokomin muita huomioita ja kysymyksiä.