Ensinnäkin: hobitit eivät tosiaan käytä ilmaisua "Big Men", joka postuloisi kai sen, että he itse olisivat "Little Men". Tämä on hyvä huomio.
Nyt löysin sen kohdan hobittien ja ihmisten sukulaisuudesta, jota viimeksi etsin. Prologissahan se tietysti on:
It is plain indeed that in spite of later estrangement Hobbits are relatives of ours: far nearer to us than Elves, or even than Dwarves. Of old they spoke the languages of Men, after their own fashion, and liked and disliked much the same things as Men did. But what exactly our relationship is can no longer be discovered. The beginning of Hobbits lies far back in the Elder Days that are now lost and forgotten. Only the Elves still preserve any records of that vanished time, and their traditions are concerned almost entirely with their own history, in which Men appear seldom and Hobbits are not mentioned at all.
Ja sama suomeksi:
On aivan selvää, että huolimatta myöhemmästä vieraantumisesta hobitit ovat meille sukua, paljon läheisempää sukua kuin haltiat tai edes kääpiöt. He puhuivat vanhastaan omalla tavallaan ihmisten kieltä, ja heistä olivat mieluisia tai vastenmielisiä samat asiat kuin ihmisistäkin. Mutta mikä tuo suhde täsmälleen on, ei enää ole selvitettävissä. Hobittien alkuperä piilee kaukaisissa ajoissa jotka ovat menneet ja unohtuneet. Ainoastaan haltioilla on enää asiakirjoja tuolta menneeltä ajalta, mutta heidän perimätietonsa keskittyy lähes kokonaan heidän omaan historiaansa, jossa ihmiset esiintyvät harvoin eikä hobitteja mainita ollenkaan.
Sormusten herrasta tuskin löytää tämän selvempää selontekoa, eikä kovin selvä ole tämäkään. Seuraavaksi täytyy etsiä
Kirjeistä, sillä joku on hyvinkin saattanut kysyä asiaa Tolkienilta, joka puolestaan kiltisti vastaili kummallisempiinkin kysymyksiin.
Kiinnitin muuten huomiota sanaan
even/edes, eli ymmärtääkseni tässä sanotaan, että kääpiöt olisivat ihmisille läheisempää sukua kuin haltiat. Mitä se tarkalleen merkitsee, on jälleen kyseenalaista.
Ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden alkuperähän on selvä juttu: kaikkien näiden kolmen heimon ensimmäiset esi-isät heräsivät kukin omassa heräämispaikassaan ja siitä se alkoi.
Haltiat ja ihmiset oli itse Ilúvatar istuttanut heräämistään odottamaan, toiset Cuiviénenin, toiset Helcarn ääreen, kääpiöt heidän Tekijänsä Aulë. Mitä näiden heimojen sukulaisuudesta voi muuta sanoa kuin että ihmiset ja haltiat ainakin risteytyivät keskenään menestyksekkäästi, joten ne ainakin olivat samaa lajia.
Kääpiöiden ja muiden heimojen edustajien yhteisistä jälkeläisistä ei ole tietoa. Eikä tietysti hobittien ja muiden heimojen jälkeläisistä,
vaikka tästä mahdollisuudesta vihjataan (ja saman tien se kielletään)
Hobitissa (luku 1) maintuissa kontulaisten puheissa. Tai sitten
ei vihjata. Kas tässä:
It was often said (in other families) that long ago one of the Took ancestors must have taken a fairy wife. That was, of course, absurd, but certainly there was still something not entirely hobbit-like about them, - and once in a while members of the Took-clan would go and have adventures.
Usein väitettiin (muiden sukujen piirissä) että kauan sitten joku Tukien esi-isä olisi ottanut puolisokseen haltian. Väite oli tietenkin vailla päätä tai häntää, mutta on totta että Tukeissa oli jotakin visusti epähobittimaista, ja joskus jotkut Tuk-klaanin jäsenet lähtivät seikkailuun.
Joten totuus, lopullinen sellainen, ovelasti jälleen kiertää meitä. Mikäs sen mukavampaa. Ja pakkaa sekoittaa tietysti ennestään se, että alkutekstissä käytetään sanaa
fairy eikä
elf. Tämä on lisäksi ainoa sanan
fairy esiintymä
Hobitissa. Ja tuohon aikaan, 1930-luvulla, Silmarillionin mytologiassa,
fairy ei käsittääkseni tarkoittanut 'haltiaa', ei silloin ekä myöhemminkään.
Tämän näkee (tai sitten ei näe) tästä
Sormusten herran liitteen F kohdasta, joka on lainausmerkkien sisässä ja niin ollen suora sitaatti alkuteoksen tekstistä:
"Nämä haltiat muistuttavat sieväntyhmiä keijuja yhtä vähän kuin haukka perhosta. Tästä ei pidä erehtyä kuvittelemaan että heillä olisi jonkinlaiset siivet. Siivet olisivat heille yhtä luonnottomat kuin ihmisille..."
Sitaatti ei oikeastaan ole aivan suora, sillä sitä vastaa alkutekstissä lähinnä tämä kohta:
But it has been diminished, and to many it may now suggest fancies either pretty or silly, as unlike to the Quendi of old as are butterflies to the swift falcon - not that any of the Quendi ever possessed wings of the body, as unnatural to them as to Men...
Niin, keijuista
ei puhuta Appendix F:ssä (eikä muuallakaan
The Lord of the Ringsissä. Tuo sitaatin "it" joka on "diminished" viittaa aiemmin mainittuun "vanhaan sanaan"
elves, jota teoksessa on käytetty "ainoana sopivana" käännöksenä nimitykselle
Quendi, koska se entisaikaan vastasi sitä paremmin:
This old word was indeed the only one available, and was once fitted to apply to such memories of this people as Men preserved, or to the making of Men's minds not wholly dissimilar.
Olemme nyt harhautuneet heimojen vertailussa niin pitkille sivupoluille, että lopetamme tähän ennen kuin eksymme kokonaan ja palaamme asiaan vasta, kun löydämme jotakin järjellistä sanottavaa. Ehkä, toivottavasti, joku muu löytää sellaista aiemminkin.
P.S. Tolkien vältti ansiokkaasti sanan
human käyttämistä ihmisistä. Koko sana esiintyy
The Lord of the Ringsissä vain kerran ja silloinkin adjektiivina kuvattaessa Morgulduinin sillan kammottavia veistoksia:
From mead to mead the bridge sprang. Figures stood there at its head, carven with cunning in forms human and bestial, but all corrupt and loathsome.
Suomeksi:
Silta vei niityltä toiselle. Sen päässä seisoi taitavasti tehtyjä ihmis- ja eläinhahmoisia veistoksia, mutta ne olivat kaikki turmeltuja ja inhottavia.