Ikuisuuskymysyksiä

Minua raivostuttavat hirveästi ne sellaiset henkilöt, jotka oikein väkisin vääntävät ikuisuuskysymyksiä tai sitten pilaavat ne. Esimerkiksi jotkut lähtisivät saivartelemaan Kanasta ja Munasta oikein kunnolla. Minä kerran esitin eräälle vakavana "Jos puu kaatu, eikä kukaan kuule, kuuluuko siitä silti ääni?" ja tämä vastasi että "Tietenkin" sen enempiä perustelematta. Minä yritin selittää ja kysyä, että miten sen voi tietää, jos sitä ei kukaan ole kuuntelemassa (huomasin siis syyllistyneeni väkisin ikuistamiseen). No, mitä loistavin perustelu "No totta kai siitä nyt ääni kuuluu" tms. Argh.

No, minäpä sanon, että ei siitä kuulu. Naurettavalla fysiikan tietämykselläni ääni on värähtelyä ilmassa, jonka ihmisen tai eläimen korva ja aivot tulkitsevat ääneksi. Eli, jos metsässä ei ole ketään kuulemassa, eli ihmisiä tai eläimiä, niin silloin se on vain värähtelyä ilmassa. Eli ei kuulu ääntä.

Tik, ovathan kissat ja koirat kuitenkin kehittyneet samasta otuksesta maan aikojen alussa. Ehkä kissa on vain ylpistynyt tai korotettu sattumalta jumalaksi. Mehän olemme tasavertaisia syntyessämme. :wink:

Dracaena sanoi:

No, minäpä sanon, että ei siitä kuulu. Naurettavalla fysiikan tietämykselläni ääni on värähtelyä ilmassa, jonka ihmisen tai eläimen korva ja aivot tulkitsevat ääneksi. Eli, jos metsässä ei ole ketään kuulemassa, eli ihmisiä tai eläimiä, niin silloin se on vain värähtelyä ilmassa. Eli ei kuulu ääntä.

Click to expand...

Mutta määritelmä, jossa ääni syntyy varsinaisesti vasta vastaanottajan aivoissa, on vain yksi vaihtoehto. Voidaan myös lähteä siitä, että värähtely on ääntä, ja silloin myös metsässä kaatuva puu synnyttää aina äänen. Tai voidaan saivarrella, että aina on joku kuulemassa kun puu kaatuu, oli se sitten lintu, jänis, kettu, hiiri, myyrä...

Mutta voiko pelkkä värähtely kuulua ilman kuulijaa? Ei, älkää antako minun aloittaa saivartelua!

Dracaena sanoi:

silloin se on vain värähtelyä ilmassa. Eli ei kuulu ääntä

Click to expand...

Ääni on vain nimitys tuolle mitä me kuulemme eli se on oikeasti vain värähtelyä ilmassa tai korvassamme tai missä tahansa. Eli voisimme tulla siihen tulokseen, että koska kaikki äänet ovat vain värähtelyä ilmassa niin kaikki samanlaiset värähtelyt ovat ääntä eli ääntä on ilmassa vaikka sitä ei kukaan kuulekkaan. Tästä pääsemmekin siihen, että koska ääni on ilmassa eikä kukaan kuule niin siitä ei kuulu kuuluvaa ääntä vaan vain ääntä. Eli kukaan ei kuule, mutta ääni syntyy.

Kysymyshän on loppujen lopuksi siitä, miten ääni määritllään. Wikipedian mukaan "[ä]äni on mekaanista aaltoliikettä, joka etenee väliaineessa". Tätä voinee pitää modernille ajalle tyypillisenä määrittelynä, joka on esimerkiksi tieteelle erittäin käytännöllinen, koska se ei ole riippuvainen ahvainnoivasta subjektista.
Subjektivistisempi ajatus olisi sitten se, että ääni on kuulijasta riippuvainen, ts. missä ei ole kuulijaa, ei ole ääntäkään. Ajatus saattaa vaikuttaa melkoisen postmodernilta, mutta ajatus esiintyi jo mm. 1700-luvun merkittävän filosofin George Berkeleyn subjektiivisessa idealismissa. Berkeley ei jättänyt asiaa kuitenkaan pelkästään ääneen, vaan hänelle kaikki oleminen oli havaituksi tulemista (esse est percipi) - ts. jos kukaan ei havainnoi jotakin tapahtumaa, ei sitä oikeasti tapahdukaan. Tämä käsitys on tietysti hiukkasen ongelmallinen noin arkijärjen kannalta, koska esimerkiksi merenpohjan syvänteitä ei juuri muinaisina aikoina havainnoitu. Berkeley sattui onnekseen olemaan piispa ja hurskas kristitty, joten hän pääsi ongelmasta toteamalla Jumalan havainnoivan luomakuntaansa ja näin pitävän homman kasassa. Kaikesta on subjektiivisen idealistin Luojaa kiittäminen.

Joo, anteeksi että innostuin pätemään.