Ereine
Kontulainen
Kuulostaa vähän liiankin vakavalta otsikolta, mutta tarkoitukseni ei ole (välttämättä) aloittaa syvällistä keskustelua, sen takia päädyin Majataloon enkä Pyöreään pöytään.
Luin tänään kirjan naisesta, joka piti päiväkirjaa netissä, päiväkirja oli melkein enemmän fiktiota kuin faktaa. Kirja oli hauska ja viihdyttävä mutta sai minut ajattelemaan myös sitä miten paljon itse paljastan. Ajattelin etten voisi elää nin julkista elämää, paljastaa asioita yksityiselämästäni ventovieraille mutta tajusin että niinhän minä teen, en vain pidä blogia.
Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään teeskennellä olevani jotain muuta kuin mitä olen, sitä paitsi pidän liikaa itsestäni puhumisesta. Minun on vaikeaa ymmärtää miksi joku tekee niin, mutta ihmiset ovat usein käsittämättömiä. Olen paljastanut aika paljonkin, varsinkin kun välillä tunnen itseni aika näkymättömäksi täälläkin, minusta ei tunnu että joku lukisi aina viestini. Minun on helppoa puhua yksityiselämästäni enkä tunne mitään syytä peitellä sitä, enkä koe itseäni uhatuksi.
Minua kiinnostaa se mistä muut ovat valmiita puhumaan vaikka Konnussa, missä menee raja (minä huomasin kerran melkein kirjoittavani kaverini yksityisasioista, sitä viestiä en koskaan lähettänyt), oletko koskaan teeskennellyt olevasi joku muu, onko sinulle teeskennelty, entä jos tutut lukevat viestejäsi, miltä tuntuu tavata ihminen jonka kanssa on puhunut netissä mutta jota ei ole koskaan nähnyt, voiko se jopa vaikeuttaa tutustumista. Jotain tuollaista.
Luin tänään kirjan naisesta, joka piti päiväkirjaa netissä, päiväkirja oli melkein enemmän fiktiota kuin faktaa. Kirja oli hauska ja viihdyttävä mutta sai minut ajattelemaan myös sitä miten paljon itse paljastan. Ajattelin etten voisi elää nin julkista elämää, paljastaa asioita yksityiselämästäni ventovieraille mutta tajusin että niinhän minä teen, en vain pidä blogia.
Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään teeskennellä olevani jotain muuta kuin mitä olen, sitä paitsi pidän liikaa itsestäni puhumisesta. Minun on vaikeaa ymmärtää miksi joku tekee niin, mutta ihmiset ovat usein käsittämättömiä. Olen paljastanut aika paljonkin, varsinkin kun välillä tunnen itseni aika näkymättömäksi täälläkin, minusta ei tunnu että joku lukisi aina viestini. Minun on helppoa puhua yksityiselämästäni enkä tunne mitään syytä peitellä sitä, enkä koe itseäni uhatuksi.
Minua kiinnostaa se mistä muut ovat valmiita puhumaan vaikka Konnussa, missä menee raja (minä huomasin kerran melkein kirjoittavani kaverini yksityisasioista, sitä viestiä en koskaan lähettänyt), oletko koskaan teeskennellyt olevasi joku muu, onko sinulle teeskennelty, entä jos tutut lukevat viestejäsi, miltä tuntuu tavata ihminen jonka kanssa on puhunut netissä mutta jota ei ole koskaan nähnyt, voiko se jopa vaikeuttaa tutustumista. Jotain tuollaista.