Isäntä Magotista ja hobittien uskonnollisuudesta

...mutta Tom ei jättänyt mainitsematta sitä että viimeiset tietonsa hän oli suurelta osalta saanut isäntä Magotilta jota hän näytti pitävän paljon tärkeämpänä henkilönä kuin he olivat kuvitelleet.
"Hänen jalkojensa alla on maata ja savea hänen sormissaan; viisaus asuu hänen luissaan ja hänen molemmat silmänsä ovat auki", Tom sanoi.
-TSH, kaapuhemmopainos s. 126

Tämmöinen kappale pisti silmään TSH:ta lukiessa. Tom Bombadilin identiteetistähän on ollut paljon keskustelua, mutta onko kukaan koskaan huomannut tuon mystisen Tomin määritelmää Magotista? Mielestäni Tomin lauseessa käytetyt kielikuvat viittaavat johonkin muuhunkin kuin vain erityisen vaikutusvaltaiseen hobittisukuun.

Mietinkin siis, voisiko isäntä Magotilla olla jonkinlaisia "yliluonnollisia" voimia? En tarkoita, että Magot olisi velho tms. vaan että hänellä on jonkinlaista tärkeääkin tietoa ympäröivästä (henki)maailmasta. (Magothan tosin kertoo, ettei koskaan ole nähnyt esim. nazgûlia, mutta kukaanhan ei ole täydellinen.)
Voisiko Magot olla jonkinlainen hobittien "shamaani", erityisen vaikutusvaltainen ja intuitiivinen yksilö? Hobittiyhteiskuntahan on tosin melko maanläheinen, mutta toki puolituisten vaellusvuosina ennen kuin he asettuivat Kontuun... ehkäpä silloin hengellisillä hobiteilla oli vaikutusvaltaa?

Kysynkin, onko Tolkienin muissa teoksissa (HoMe? Letters?) valotettu enemmän Magotin taustaa tai hobittien yhteiskunnan spirituaalista puolta? Ylipäätään - onko hobiteilla edes uskontoa?

Mielipiteitä!

Vohobitti ei menisi tuosta päättelemään mitään Magotin yliluonnollisista voimista. Tai edes sitä, että hän olisi ollut jotain erityistä sukua. Kyseessähän on vain Bombadilin tapainen runollinen ilmaisu Magotin terävyydestä. Siis Frodo ja kumppanit kuvittelivat Magotin olevan jokin yksinkertainen maalaishobitti, jota ei kiinnosta mikään hänen maatilansa ulkopuolinen oleva, mutta todellisuudessa hän oli hyvinkin perillä siitä missä mennään. Hän oli mm. Bombadilin kavereita. Tai tarkemmin landekin, jolla on multaa sormissa, voi olla järjenjuoksultaan terävä.

Tomin sanomiset eivät varmaankaan olleet sattumanvaraisia eikä erehtyminen ollut inhimillistä hänen kohdallaan. Hänen elämänkatsomuksensa vain oli muista poikkeava.

Toteamuksella "Hänen jalkojensa alla on maata ja savea hänen sormissaan;" viitattaneen vain siihen, että Magot ei astellut siistinä niissä saleissa joissa viisaat tapasivat miettiä maailman tapahtumia. Tom seurusteli luonnon kanssa tai oli jopa yhtä luonnon kanssa mutta en näe, että tässä viitattaisiin esimerkiksi Magotin olevan yhteydessä maan henkiin.

Jälkiosa, "viisaus asuu hänen luissaan ja hänen molemmat silmänsä ovat auki", viitannee hyvään vaistonvaraiseen tuntumaan siitä mitä mikäkin pieni vihje ja merkki tarkoittaa ja, että Magot seuraa ympäristöään tarkasti, vaikka ei siltä vaikutakaan.

Tällä halutaan ehkä kertoa myös, että hobiteissa on vielä jäljellä vanhoilta ja vaarallisemmilta ajoilta periytyvää viisautta ja tarkkaavaisuutta. Tämä myöskin antaa lisäpohjaa hobittien alttiudelle vastarintaan Konnun puhdistuksen yhteydessä.

Toteamus sopii hyvin yhteen sen yleisen kuvan kanssa joka annetaan hobiteista, että heidät helposti aliarvioi ulkomuodon perusteella. Aliarvioiminen siis menee niin pitkälle, että he aliarvioivat toisiaankin.

Hobitit esitetään hyvin maanläheisinä ja he vierastavat "haltiataikoja". Kokonaiskuvaan ei oikein sovi, että Magotilla olisi jotain "yliluonnollisia" kykyjä.

Yhdyn Vohobitin ja Rohanin ratsastajan näkemyksiin.
Mainittakoon vielä, että Adventures of Tom Bombadilissa on yksi runo, Bombadil goes boating, jossa Tom käy piipahtamassa Magotin luona. Runosta on myös ilmestynyt lyhennelty (ja muutenkin melkolailla heikkotasoinen) suomennos Legolaksen numerossa 1/2000.

Rohanin ratsastaja sanoi:

Toteamuksella "Hänen jalkojensa alla on maata ja savea hänen sormissaan;" viitattaneen vain siihen, että Magot ei astellut siistinä niissä saleissa joissa viisaat tapasivat miettiä maailman tapahtumia.

Click to expand...

Minä käsitän sen niin, että Magot olisi erityisen järkevä, jalat maan pinnalla-tyyppi, jolla on kouriintuntuva käytännön käsitys maailmasta ympärillään. Ei mitään hassutuksia eikä hihhulointia, vaan tervettä maalaisjärkeä. Sitä hyväksi havaittua

Re: Isäntä Magotista (ja hobittien uskonnollisuudesta)

Grishnákh sanoi:

Kysynkin, onko Tolkienin muissa teoksissa (HoMe? Letters?) valotettu enemmän Magotin taustaa tai hobittien yhteiskunnan spirituaalista puolta? Ylipäätään - onko hobiteilla edes uskontoa?
Mielipiteitä!

Click to expand...

Mahtaako olla Grishnákh kuulolla? Tämmöisen vastauksen näet löysin (ei aivan vuosi sitten) esiin nostamaansa kysymykseen:

HoMe VI:ssä (The Return of the Shadow) mainitaan mielenkiintoinen yksityiskohta isäntä Magotin hahmon kehityksestä. Sivulla 117 on luonnos JRRT:n ensimmäisistä ajatuksista koskien vierailua Tom Bombadilin luona. Siellähän TB kertoo tuntevansa isännän. JRRT kirjoittaa:

J.R.R. Tolkien sanoi:

He turns out to know Farmer Maggot. (Make Maggot not a hobbit, but some other kind of creature - not dwarf, but akin to Tom Bombadil). ...

Click to expand...

Eli jotakin Magotin alkuperäisestä epähobittimaisuudesta on saattanut hyvinkin jäädä hänen hahmoonsa. Vierailu Magotin luona oli muutenkin varhaisemmissa versioissa aika lailla erilainen, mutta hyvä että muuttui sellaiseksi kuin nykyään on.

Mitä tulee hobittien uskontoon (tai sen puuttumiseen), siitä minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ajatuksenpoikasta. Ehkä jollakulla muulla on? Kukatiess?

Uskonnollisuudesta...

Koko Ardassahan uskonnon asema on hyvin heikko tai ainakaan se ei ole näkyvästi esillä Tolkienin kirjoituksissa. Númenorin ihmiset ja heidän jälkeläisensä(+rohanilaiset) olivat tunnetusti uskollisia valarille ja Yhdelle. Muutenhan uskonto ei juurikaan ilmene, joten kaikkia kansoja voisi helposti pitää jopa täysateisteina. Haltioista en nyt edes puhu, sillä heillä on "koko ajan mielessä" valar, sillä he tuntevat ne ja niiden läsnäolon, he ovat kuitenkin Esikoisia ja Yhden lemmikkejä...

Mutta hobiteista...
Toisin kuin ihmiset, hobitit eivät tietenkään tiedosta valaria (lukuunottamatta bilboja, frodoja ja sameja...). Harva puolituinen tuskin on kuullutkaan mistään sellaisista kaukaisista ja niin suurista asioista. Erikoisuutena mainittakoon kuitenkin heti se, että Tolkien ei ilmeisestikään luonut hobiteille mitään uskomuksia "metsänhengistä" tai sellaisista. Siis "metsänhengillä" tarkoitin jotain metsän jumalia, joita palvotaan ja rukoillaan ja jolle ehkä annetaan urhilahjoja. Mistään kaikkivaltiaasta jumalaisesta olennostakaan ei hobittien keskuudesta näytä olevan tietoakaa, puhumattakaan uskomisesta ja palvelemisesta.

Tämän kyllä (yleisen ei-uskonnollisuuden) ymmärtää. Hartaana katolisena Tolkien ei halunnut liikaa korostaa uskonnon merkitystä kansojensa keskuudessa. Hän osasi kuvitella varmasti erilaisia uskontoja ja uskomuksia, mutta jätti ne sivuun tai vain yksinkertaisesti jätti hobitit täysin "uskonnottomiksi".

Yhdyn edellisiin. Hobitit saattavat olla hyvinkin taikauskoisia, mutta ei uskonnollisia.

Kuolleet karvajalat kehittävät koiranputkea Konnun kamaras

Tuli jostakin mieleeni yksi piirre hobittien kulttuurissa, joka tavalla tai toisella liittynee tähän topiikkiin: oletteko koskaan kuulleet sanaakaan hobittien hautajaisista tai haudoista - hautausmaista puhumattakaan. Edes Frodon traagisesti kuolleiden vanhempien haudasta ei mainita sanallakaan. Minne mahtoivat vainajansa häivyttää vai syöttivätkö susille? Mistä johtuu vaikeneminen hautaustavoista? Vai johtuuko mistään?

Re: Kuolleet karvajalat kehittävät koiranputkea Konnun kam

Tik sanoi:

Mistä johtuu vaikeneminen hautaustavoista? Vai johtuuko mistään?

Click to expand...

Niinno, ei sille nyt ihan kauhean luontevia paikkoja ainakaan kasapäin olisi ollutkaan aiheesta mainita. Emmehän tiedä myöskään esimerkiksi hobittien toalettikäytännöistä.
Yksi syy kuitenkin, mikäli jotain tahallista, tiedostettua tai tiedostamatonta haettaisiin, hautaustapojen mainitsemattomuudelle olisi kenties se, että hobittiyhteiskunta on sikäli "modernin vanhanaikainen englantilainen", että siellä miltei sitten pitäisi olla melko siihen sopivat hautaustavatkin... mutta siinä taas tultaisiin ikävän lähelle uskonasioita, joita Tolkien pyrki väistelemään. Isot ihmiset sentään saattoivat käyttää hautaholveja tai palaa "kuten entisaikain pakanakuninkaat", hobiteille sopisi varmaan lähinnä ihan nykyisenkaltaiset hautausmaat kivineen. Tai siltä minusta tuntuisi?

Minäpä luulen hobittien kasvattaneen haudoillaan pensaita ja muita kasveja kivien sijasta. Jotain monitalvisia tietysti. Miksei vaikkapa katajaa, sypressiä tai kanervaa? Varmaan joitain kiviä tms kuitenkin oli, osoittamassa haudan paikkaa ja kenties sen ''omistajaakin''. Ettei kenellekään vain tulisi mieleen kaata tuosta itselleen kaunista katajaa...

Samoilla linjoilla, eli hobiteilla ei varsinaista uskontoa, taikauskoisia kylläkin. Pitäisikö hobitteja nyt sitten sanoa ateisteiksi? Hautajuttu onkin sitten kinkkisempi homma. Tosiaan, missään kartoissa ei ole merkitty Kontuun mitään hautausmaata. Mitä vainajille tapahtui kuoleman jälkeen? Entä jos ruumiit poltettiin ja tuhka levitettiin jonnekin? "kuten entisaikain pakanakuninkaat", mutta eikö ne pakanakuninkaat polttanut itseään elävältä?
Olen henk. koht. sitä mieltä että ruumiit poltettiin ja tuhka levitettiin jonnekin, tuskin kuitenkaan kasvimaalle

Ja muutes,vielä siitä Magotin äijästä.Luulen että kyseessä on vain harvinaisen terävä äijä.

Viestin lähetys aika näyttää vaikka mitä, mikä aika juttu ny pitäis olla?

[color=blue:53bc563e49]Yhdistin kaksi peräkkäistä viestiä ja ihmettelen vieläkin tuota viimeistä kysymystä. Sitä paitsi, anteeksi vain että nipotan, mutta kuitenkin: viestin luettavuus paranee, kun pisteen ja pilkun jälkeen heittäikse välilyönnin...

Tik[/color]

taivaansusi sanoi:

Yhdyn edellisiin. Hobitit saattavat olla hyvinkin taikauskoisia, mutta ei uskonnollisia.

Click to expand...

Alph sanoi:

Samoilla linjoilla, eli hobiteilla ei varsinaista uskontoa, taikauskoisia kylläkin.

Click to expand...

Vaan onko meillä tietoja (edes) taikauskosta hobittien parissa? Käsittääkseni he olivat niin juurevaa ja, sanoisinko, poroporvarillista sakkia, että taikauskoon eivät joko sortuneet tai kyenneet - kummastako lie sitten kysymys.

Muuten, Samin oikeutettu pelko siitä, että Gandalf saattaisi taikoa hänet joksikin luonnottomaksi otukseksi, ei mielestäni ole taikauskoa vaan hänellä oli vissit perusteet pelätä sitä tosissaan, joskin turhaan.

Aika vaikea hobittien uskonnollisuutta arvioida, kun sitä Keski-Maassa esiintyy muutenkin niin vähän. Mikä lasketaan uskonnollisuudesksi? Elberethin ylistäminen lauluin haltioiden taholta? (Tähän kykenevät myös valistuneimmat hobitit, aka Sormuksen Viejät). Ihmisparoilla ainoa jäänne uskonnollisuudesta tuntuu olevan Faramirin seurueen osoittama tervehdys Länteen ennen ruokailua, seikka jonka puuttumista omasta kulttuuristaan Frodo tuntui (mielestäni, rivien välissä) hieman häpeilevän. Itse asettelisinkin kysymyksen niin, että kuinka laajalti Erun ja Valarin olemassaolo *tiedettiin* Keski-Maassa? Haltiat tietenkin olivat perillä asioista, samoin kuin sivistyneimmät ihmiset, mutta entäpä esim. rohirrim, hobitit, kääpiöt?

Keski-Maassa uskonnollisuus ei ollut niin harrasta ja Tolkien halusikin varmasti tuoda sitä mahdollisimman vähän esille teoksissaan. Haltiat, ainakin ne joista tiedämme, olivat tietysti tietoisia suuressa määrin Lännen totuudesta ja muistivat valara ja Erua. Númenorilaisen perinteen ja velvoitteiden mukaan myös gondorilaiset aivan varmasti, rahvas mukaanlukien, pitivät jumalanaan Erua, tai ainakin he turvasivat rukoilujaan Lännen tuntemattomille ja suurille hallitsijoille.
Ja hobitit nyt mistään valoista tai Erusta nyt olleet kuullutkaan, lukuunottamatta Bilboa ja Frodoa...

Rohanin tilanne on aika avoin. Varmasti sen myötä, kun Gondor oli naapurina, oikeinuskomisen totuus levisi myös hevoskansalle, mutta ehkä se oli heille paljon vieraampi monella tapaa, niin kuin todennäköisesti olikin. Tosin, voisiko tämä todistaa jotakin enemmän: KTK, s. 416.

Yleisesti ottaen mitkään rodut eivät olleet järinkään uskonnollisia ulospäin (tai, ainakaan Tolkien ei sitä meille suuremmin näyttänyt). Ainakaan mistään uskonnollisista palvontapaikoista ei ole ollut Tolkienin teoksissa puhetta, lukuunottamatta Númenoria ja Meneltarmaa, mutta tässä nyt puhuttiin Keski-Maasta ja nimen omaan Kolmannen Ajan Keski-Maasta. Olisiko muilla mielipiteitä?

Nyt pitää tehdä ero uskonnollisuuden ja uskon välillä. Uskonnollisuus on sitä, että tiettyinä päivinä mennään tiettyyn paikkaan, laitetaan tietyt vaatteet päälle, sanotaan tietyt sanat ja heilutellaan symboleja ja taikakaluja ja uhrataan elukoita. Seremonian päätteeksi lähdetään pois ja jatketaan omaa elämää. Tällöin ei voida puhua uskosta vaan pökkelöstä näytelmästä, joka ei merkitse osallistujille muuta kuin sen että voi varmistua omasta erinomaisuudestaan ja estää naapurien kuiskuttelut.

Usko on sydämen tietoisuutta, luottamusta ja hartautta. Siinä ei kommerverkkejä tarvita.

Keski-Maassa ei juuri seremonioita harrastettu. Eivät haltiat eivätkä ihmiset. Hyvin ymmärrettävää, olihan Tolkien itse harras uskova. Ja hartaalle uskovalle kaikenlainen tekopyhä tilpehööri on kauhistus. Sen sijaan pinnallinen kioskifantasia rakastaa salaperäisiä ja muovisia riittejä ja outoja jumalattaria ihmeellisine tunnuksineen ja papistoineen.

Haltiat rakastivat valaria ja Erua. Nämä olivat heille käytännön fakta ja elämän realiteetti. Miksi he olisivat hyppineet kuunvaihtelun mukaan hassuissa vaatteissa manaamassa Erua? Sen sijaan he kantoivat sisällään vakaumusta, että Eru jota he eivät koskaan ole nähneet pitää huolen heistä ja Ardasta. Sama luottamus oli númenorilaisilla (Sauroniin asti, sittenhän he sortuivat satanismiin), heidän jälkeläisillään ja ainakin rohanilaisilla. Mutta saivatko rohanilaiset tietonsa númenorilaisilta vai muinoin haltioilta?

Eräässä fanficissä asia on ilmaistu aika hyvin. Miksi rukoilisit jotakuta, jos vain voit mennä tapaamaan häntä ja puhua hälle suoraan? Tolkien sanoi, että valar olivat haltioille kuin isosiskoja ja -veljiä, joilta saattoi pyytää apua. He tiesivät, että Varda ja Manwë näkisivät heidät ja voisivat jeesata tiukassa tilanteessa. Niin teki muuten Samkin Lukitarin kohdatessaan, ellen väärin muista. Heitä ei kuitenkaan palvottu, vain kunnioitettiin. Ardassakin hyvisten tuntomerkki on se, että vain Erua palvotaan, ei vähäisempää.

Valië Nienna kirjoitti juuri siitä mikä minullakin oli ajatuksena: se että Tarusta ei pahemmin löydy uskontojen ulkoisia tunnusmerkkejä, ei vielä tarkoita, etteikö kansoilla olisi uskontoa ollut. Kun niidenkin kansojen joiden tiedämme tietäneen Erusta uskonnolliset rituaalit tai tavat olivat kovin vähäisiä, emme varmaan voi tapojen puutteen perusteella arvioida, etteivätkö esim. hobitit olisi tienneet Erusta tai häneen uskoneet.

Oikeastaan, jossain määrin, ajoin takaa samoja seikkoja kuin Valië Nienna, ilmeisesti en ilmaissut itseäni tarpeeksi ymmärrettävästi...
...mutta silti on vaikeaa uskoa, että esimerkiksi juuti hobitit olisivat Tolkienin mielestä olleet kovinkin tietoisia Erusta, tai keskittäneet uskonsa tähän.

Hobiteilla ei ollut tietoa Erusta tai valarista tai mistään muustakaan ulkomaalaisten jonninjoutavasta jutuskelusta, jolla ei ole mitään merkitystä kenellekään vaan saattaa johtaa sellaisiin tuhoisiin vaikutuksiin kuin kirjoittamisen ja taruntiedon tuntemus Tieto valarista on kai kaikilla haltioilla melko luonnostaan Oromën vierailujen takia. Erusta saatiin tietää Amanissa, ja myöhemmin noldor kertoivat hänestä ystäväkansoilleen. Ymmärtääkseni Erun tuntemus on melkolailla yhtä laajaa kuin haltiakielten taito.

Roomalaiskatolisena Tolkien lienee ajatellut, että ihmisillä on "luonnollisen ilmoituksen" kautta jonkinverran tietoa Jumalasta. Koska hänen mielestään meidän maailmamme oli kuviteltavissa Ardan historian jatkeeksi, niin silloin tällainen luonnollinen tieto Jumalasta oli myös Ardan kansoilla. Monien kansojen keskuudessa tämä oli saattanut vääristyä demonien tai Melkorin itsensä palvonnaksi, mutta hobittien tai rohirrimin tapaisten kansojen keskuudessa näin ei ollut tapahtunut (paitsi sen lyhytaikaisen, alkuperäisen lankeemuksen kestäessä, jota edainin esi-isät sitten katuivat).

Tolkien luultavasti ajatteli Keski-Maan "hyvien" mutta sivistymättömien kansojen uskonnollisia käsityksiä samantapaisiksi kuin Nooan ja Aabrahamin välisten sukupolvien "hyvillä" ihmisillä. Heillä oli jonkinlainen hämärä tietoisuus Jumalasta ja luottamus tämän hyvyyteen, mutta ei erityistä kulttia, koska Jumala ei ollut sellaista vaatinut.

Sitäpaitsi Tolkienin eräissä kirjoituksissa esiintyy myös Jumalan ihmisille varhaisessa vaiheessa esittämä "erityinen" ilmoitus ("Adanelin tarina", HoME X, 345-349).

The Voice said:
"Ye are my children. I have sent you to dwell here. In time ye will inherit all this Earth, but first ye must be children and learn. Call on me and I shall hear; for I am watching over you."
(ed. 345)

Mutta olivatko hobitit polveutuneet Hildorienissa esiajalla heränneistä ihmisten esi-isistä (ja olleet siis vastaanottamassa alkuperäistä ilmoitusta ja osallistumassa alkuperäiseen lankeemukseen), vai olivatko he heränneet vasta myöhemmin. Ja olisiko Eru silloin kätkenyt jotain vastaavia sanoja hobittien sydämiin?

Joka tapauksessa ajattelisin, että edainin sukuisilla kansoilla oli säilynyt jotain jälkiä Erun alkuperäisestä ilmoituksesta riippumatta mahdollisista kontakteista haltioihin tai Westernessen ihmisiin. Valar sen sijaan jäivät vieraiksi muille ihmisille paitsi Lännen haltioiden opettamille. Ulmo saattoi ehkä jollain tapaa "puhua" Keski-Maan ihmisille, mutta teologista tai angelologista opetusta hän tuskin jakeli. Mutta eiväthän avari kai myöskään tienneet sen enempää valarista.