Isäntä Magotista ja hobittien uskonnollisuudesta

Toimiihan tuo selitys.

Scull&Hammond tekevät samansuuntaisen huomion tuosta kappaleesta. Keski-maassa ei vallitse kristinuskon tapainen uskonto vaan eräänlainen luonnollinen monoteismi, ja se että Gandalf siunaa partaansa eikä sieluaan tukee sitä. Samin 'Lor' kuitenkin hipoo kristillistä jumalkäsitystä.

Toisaalta varsin monet Keski-maan kansat puhuvat siunaamisesta ja valtiailla on tapana siunata alamaisiaan, esim. Théoden Merrin tämän vannoessa hänelle uskollisuutta. Olisiko sanonta kulkeutunut hobittien perimätiedossa muinaiselta pohjoisten valtakuntien ajalta, jolloin kuningas siunasi heitä?

Sen verran täytyy korjata itseäni, että olivathan valar englanniksi Lords of the West tai Lords of Valinor, suomennoksessa vain on käytetty "valtiaita", ei "herroja". Tiedä nyt sittenkään Erun puhuttelusta, hänen puoleensa ei Keski-Maassa kai juurikaan käännytty (Númenorin rukoukset olivat tietty asia erikseen), vaan suhteita Ajattomiin saleihin päin hoiti lähinnä Manwë.

Olen toistaiseksi ollut jotakuinkin mieltynyt ajatukseen, että Punaisessa kirjassa nuo kohdat olisivat jo siinä jonkin epämääräisen korkeamman voiman kutsuun viittaavia lausahduksia – eivät välttämättä varsinaisesti suoraan Eruun tai valariin; Tai vaihtoehtoisesti viittaus edellä mainittuihin, mutta siten, että se ei varsinaisesti enää kuulu – tai ole koskaan kuulunutkaan – lausujan yhteiskunnan tietämyspiiriin, vaikkakin lausahdus itse on joko säilynyt tai tarttunut jostakin osaksi kielenkäyttöä. (Vai käyttikö tätä Lor ilmaisua joskus joku muukin kuin Sam? Jos ei, niin paljonko voidaan olettaa Samin tuossa kohden tietäneen jostakin, jota kutsua nimellä Lords of the West?)

Tällöin mielestäni sopisi varsin hyvin, että moderni kääntäjä (Tolkien) olisi sälyttänyt kohtiin käännöksen, jonka voisi epämääräisyydessään tulkita häilyvästi joko lukijan oman kokemuspiirin Herraksi, tai sitten Lännen valtioiden kutsuksi, ja näin olisi tuotettu kohtuullinen tulkinta Samin mielenmaisemasta silloin, kun nuo lausahdukset päästettin ilmoille.

Edit: Ja nyt kun hetken tuota mietiskelin vielä uudestaan, niin varsin kiehtova kyllä tuokin yllämainittu ajatus, että kyseessä olisikin kuninkaan siunaus, joka on sitten muinaisajoilta jäänyt reliikkinä kieleen. Tämä ei ollutkaan itsellä käynyt mielessä; Kelpuutan sen enemmän kuin ilolla yhdeksi vaihtoehdoksi omiin pohdintoihini sanonnan periytymisen lähteenä.

Tik sanoi:

Númenorin rukoukset olivat tietty asia erikseen

Click to expand...

Onko jossakin tekstissä selitetty, minkä tähden Maanpaon valtakunnat olisivat suhtautuneet Erun uskontoon perustavanlaatuisesti eri tavalla kuin Númenor ennen kuninkaittensa lankeemusta?

Itse olen kuvitellut, että Meneltarman palvontamenoilla olisi Arnorissa ja Gondorissa ollut vastineensa, joskin ehkä vaatimattomammat.

»Käskynhaltija ja kuningas»: »Mutta Gandalf johdatti Aragornin yöllä ulos kaupungista ja vei hänet Mindolluinin juurelle sen eteläpuolelle; ja sieltä he löysivät aikaa sitten tehdyn polun jolle harva enää uskaltautui. Sillä se vei vuorelle korkeaan pyhättöön jonne vain kuninkailla oli asiaa.»

Sananjalka sanoi:

. Sillä se vei vuorelle korkeaan pyhättöön jonne vain kuninkailla oli asiaa.»

Click to expand...

Tämä "pyhättö" (a high hallow) on tietysti kiinnostava ilmaus. Meneltarmalle oli kuitenkin kuka tahansa saanut nousta, mikä viittaa siihen että ainakaan sitä korkeaa paikka jonne Gandalf Aragornin vei, ei oltaisi koskaan käytetty julkisiin palvontamenoihin.

Minustakin olisi luonnollista olettaa että Gondorissa ja Arnorissa olisi ollut edes joitain rituaalien jäänteitä ruokailun yhteydessä pidetyn hiljaisen hetken ohella. Niiden kuvaileminen olisi varsin hyväksyttävää fanfictiota. Kuitenkin Númenorin kuvauksen yhteydessä voi huomata että ainoastaan kuningas toimitti papillisia tehtäviä eli luki ääneen rukouksen kolme kertaa vuodessa. Yksi mahdollinen tarinan sisäinen selitys rituaalien puutteelle Sormusten herrassa voisi olla sellainen, että Númenorin tapoja vastaavat seremoniat olivat olleet käytössä Maanpaon valtakunnissa, mutta että ainoastaan kuningas oli toimittanut niitä, eli että käskynhaltijoiden aikaan niitä ei toimitettu. Tai jos tehtäisiin yleistys äänettömästä ruokarukouksesta? Kolme kertaa vuodessa kansa kokoontui jollekin julkiselle paikalle, katsoi länteen, ja oli koko toimituksen ajan täysin hiljaa?

Eli en valitettavasti muista mitään kohtaa missä Tolkien olisi selittänyt tätä mahdollista eroa Númenorin ja maanpaon valtakuntien välillä. Ehkä "Kirjeistä" löytyisi jotain?

Reaalihistoriasta löytyisi joitakin Tolkienille tuttuja esimerkkejä tärkeinä pidettyjen uskonnollisten seremonioiden lopettamisesta määräämättömäksi ajaksi, ainakin juutalaisen temppelikultin päättyminen temppelin hävityksen jälkeen. Númenorin maanpakolaiset olisivat voineet ajatella että Meneltarman palvontamenoja ei saanut toistaa tai jäljitellä muualla, tai että kansa oli syntiensä takia menettänyt oikeuden harjoittaa niitä tai edes mainita Erun nimeä.