Muistaakseni @Arwen Undomiel Iltatähti toivoi joskus vuosia sitten että tekisin filkin tästä kappaleesta. Vähän myöhässä, mutta tässä se on.
Joulukalenteri 2020
- Keskustelun aloittaja Merri
- Aloitettu
Selvityksiä:
Beleriandille tuli jätettyä varmaan liian vähän tilaa. Pimeä (jäinen) manner etelässä on sijoitettu eri kohtaan kuin monissa koko Ardan kuvissa, mutta on siellä oikeassakin paikassa hieman mannerta olemassa. Taivaiden osat on epäsynkronissa todelliseen nähden, koko näkymä on kenties 5 astetta vinossa, ynnä joukko muita pieniä asia- ja copypaste virheitä löytyy kyllä. Saturnukselle (Lumbar, se isompi päiväpuolen läiskä) olisi voinut renkaat muistaa piirtää. Yön ovet ja käytävä Ulompaan tyhjyyteen eivät varmasti näyttäneet tuolta. Aurinkolaiva, Tilionin alus ja Earendilin vene ovat myös likimain symboleina. 'Yöpuolen' Arda on nyt sit kirkkaan kuun valossa turhan vaalea jne... Siinä tärkeimmät, kai.
Beleriandille tuli jätettyä varmaan liian vähän tilaa. Pimeä (jäinen) manner etelässä on sijoitettu eri kohtaan kuin monissa koko Ardan kuvissa, mutta on siellä oikeassakin paikassa hieman mannerta olemassa. Taivaiden osat on epäsynkronissa todelliseen nähden, koko näkymä on kenties 5 astetta vinossa, ynnä joukko muita pieniä asia- ja copypaste virheitä löytyy kyllä. Saturnukselle (Lumbar, se isompi päiväpuolen läiskä) olisi voinut renkaat muistaa piirtää. Yön ovet ja käytävä Ulompaan tyhjyyteen eivät varmasti näyttäneet tuolta. Aurinkolaiva, Tilionin alus ja Earendilin vene ovat myös likimain symboleina. 'Yöpuolen' Arda on nyt sit kirkkaan kuun valossa turhan vaalea jne... Siinä tärkeimmät, kai.
Last edited:
Luukku 14
Voro ja kääpiöt
Tekijä: nalle
Luukku 14.mp3
Tuota noin. Niin. Voro. Sehän oli semmoinen pikkuinen. Ehkä vähän isompi ku sinä, tai sitten ei, en tiedä miten iso olet mutta isompi ku minä.
Mutta oli niitä kääpiökavereita jotka oli vähän pidempiä. Ja niillä oli karvaa. Ei siis ympäriinsä kuin minulla vaan semmonen julmettu pötkö naamassa. Hassuja otuksia. Hassumpia kuin minä. Niitä kääpiöitä oli aika monta. Kaksi käpälää sormia, ja kolme sormea vielä siihen päälle. Eikö olekin monta!
Mutta Voro oli hobitti. Ja se Voro oli nimensä ansainnut kun sillä oli sormus joka ei ollut sen oma. Mutta siitä tuli sen oma. Vorot on semmoisia. Mutta se sormus oli jännä. Kun Voro laittoi sen sormeen, niin Voroa ei nähnyt enää kukaan.
Aika hyödyllistä jos tekee vorojuttuja. Joten sitten Voro meni vuoreen sisälle jossa oli tosi iso otus. Lohikäärme. Hyrryr. Tai ei. Ei ole jäätävä. Kuuma se on kun tulta syöksee!
Ja siltä lohikäärmeeltä piti käydä vohkimassa! Karvathan siinä käristyy jos ei varo. Siksi on Voro. Ja siksi kääpiöt ei voroile koska ne tahtoo pitää karvansa. Fiksuja otuksia. Voro kyllä oli outo kun Arkkikiven vohki ja antoi sen pois, mutta ei sille joka sitä eniten halusi. Ehkä se oli hyvä. Aina ei pidä saada sitä mitä eniten haluaa.
Maailmassa kun on muitakin ja on hyvä jakaa toisillekin.
Voro ja kääpiöt
Tekijä: nalle
Luukku 14.mp3
Tuota noin. Niin. Voro. Sehän oli semmoinen pikkuinen. Ehkä vähän isompi ku sinä, tai sitten ei, en tiedä miten iso olet mutta isompi ku minä.
Mutta oli niitä kääpiökavereita jotka oli vähän pidempiä. Ja niillä oli karvaa. Ei siis ympäriinsä kuin minulla vaan semmonen julmettu pötkö naamassa. Hassuja otuksia. Hassumpia kuin minä. Niitä kääpiöitä oli aika monta. Kaksi käpälää sormia, ja kolme sormea vielä siihen päälle. Eikö olekin monta!
Mutta Voro oli hobitti. Ja se Voro oli nimensä ansainnut kun sillä oli sormus joka ei ollut sen oma. Mutta siitä tuli sen oma. Vorot on semmoisia. Mutta se sormus oli jännä. Kun Voro laittoi sen sormeen, niin Voroa ei nähnyt enää kukaan.
Aika hyödyllistä jos tekee vorojuttuja. Joten sitten Voro meni vuoreen sisälle jossa oli tosi iso otus. Lohikäärme. Hyrryr. Tai ei. Ei ole jäätävä. Kuuma se on kun tulta syöksee!
Ja siltä lohikäärmeeltä piti käydä vohkimassa! Karvathan siinä käristyy jos ei varo. Siksi on Voro. Ja siksi kääpiöt ei voroile koska ne tahtoo pitää karvansa. Fiksuja otuksia. Voro kyllä oli outo kun Arkkikiven vohki ja antoi sen pois, mutta ei sille joka sitä eniten halusi. Ehkä se oli hyvä. Aina ei pidä saada sitä mitä eniten haluaa.
Maailmassa kun on muitakin ja on hyvä jakaa toisillekin.
Luukku 15
Kuningas Arvedui
Tekijä: @Olórin
Syntyi poika kuninkaan Pohjoisen Araphantin,
ennusti lapsen nimeks’ Arvedui, ilo tai suru suuri.
Pohjoisvaltakunnan peri, jäänteet Arnorin vallan
kolmena ol’ kuningaskunta, lyötynä dúnedainin
Cardolan maa hävitetty, Rhudaur pahan palvelijoina,
vaan piti puolensa Arthedain yhä Angmarta vasten.
Heikkeni Pohjoisen kyky, ei Etelään toki yllä
vaurauden mitallaan, sotavoimain määrissä laisin.
Unhoitettu suvun haarat älköön olko kuuna,
nai Arvedui Araphantin poika kuninkaan neidon,
tyttären Gondorin Ondoherin, Calimehtarin poian,
Fírielin Annúminakseen vaimoksi armaaksi.
Silti elon hetki kuoleman henkäykseksi eroopi,
neljä ajast’aikaa hääyöstä appensa kylmi
vaunujen alle itäisten kaatui taistellen urho.
Kruunua vaati omaks’ Etelän Arvedui kuninkaana.
”Polveudun isien kuninkaista, Isildur, Elendil
ammoiset isinäin oli, maita ylitse katsoivat.
Heidän on minun valtani kuin myös teidän omanne,
kun sitä paitsi ty’össäni ainoa Ondoherin on
laillinen lapsi, perillinen Fíriel vaimoni armas,
oikeus puolellain on”, sanoi Arvedui kuningasherra.
Gondorin Neuvosto vastas’: ”Kruunu Meheldilin, poian
ylvän Anárionin, perinnöksi asetettu ompi
päätöksellä Isildurin. Älkäät myöskähän panko
painoa Fírielin, armahan vaimoin, perinnölle,
sillä kuninkuus käy poikain ylle, ymmärtänette.”
Nytpä viestin puhui Arvedui palantírille uuden:
”Vanhempi ol’ Isildur velimiestänsä, miksi on hällä
oikeus Elendilin istuimeen, joka teilläkin siellä
Ylhäisis’ ikirullissa ennen Anárionin on.
Poikain ollos Meneldilin oikeus alle omaani,
eikä Elendil aikonut maitansa kahtia panna.
Virkan yhden yhä vielä, la’istamme tyttärillemme.
Númenorin perijöinä tytär eli poika yhdessä,
vanhempi oikeudella iän, esikoisen etuuden
lain mukahan ikiaikain, vaik unohdettu jo liene.”
Vaikeni Gondorin ääni, ottant’ Arveduita he eivät.
Paljoa jäljelle aikaa suotu hänelle enempi
hallita konsa isänsä iäiseen uinuvi yöhön.
Vuosisatain paha iski, uhitteli tuorehin voimin,
Valtakunnan ikiaikain piina, vihollinen Noita,
taitaja muinaisten tuhotöiden, jotk’ verisiksi
löi päät urhojen tanterehen toverin asehella.
Mahti mi ois petollista sydäntään ihmisten verta?
Kylväjä riidan juurella vuorensa nauravi julma,
kuin se Pakottaja suurin, Mahdissa Nouseva kerta,
kun hajan lyöty kuningaskunta Pohjolan Arnor,
autio maa etelässä näkyi meren rannalta aina
taa vuorten Sumutornein, Arnorin valta kadonnut.
Vaan Ylängöllä Pohjan seisoi yhä järkähtämättä
Fornostin Pohjanlinna, jot’ Arveduin väki kaitsi.
Noitakuningas Angmarin Herra lopulta iski
voimallisen väkilyönnin lävitse pohjoisten mantuin ja
kumpujen halki, lumessa ja nietoksessa ajoivat,
ennen koittoa lämmön keväisen, Fornostin voimat
taa Lunin länteen Sinisten vuorten haltiamaille.
Turvaan ehtivät poiat kuninkaan, itse lujasti
taisteli Pohjan Ylängöllä urhean koitoksen kuolon,
turhaa ol’ tuta kaikki väen, voimain yritykset.
Vuorten luoliin joitui miehet viime vähäiset,
kääpiökaivanteissa istuivat näläs’ isoten he.
Uskaltautuva siis ulos talvipimeytehen, yöhön,
hankien loistees’ matkansa käi lumi-ihmisten maille.
Pakkases’ eineen ainoan kerjuuseen rupesvat, ja
vastalahjoina jaloinkivet kopralla tarjosi, aimo
määrän kuningas ojensi lossothille, päätekijöille.
Suurmiehet pudistellen päätään kielsi helynsä,
nähneet arvoa lain ei he arvokiviin, tavarainsa,
armosta ruokkivat nälkäiset, lumikammiot loivat.
Sai tiedon Círdan Satamiin Arveduin pojan myötä,
Laivanrakentaja haaksen lähetti kevähällä.
Hämmästys valtaan lumi-ihmiset otti kun laivan,
suuren ja valkean purren jään reunalla silmäili.
Päällikkö kaunat, vihat unohtant’ Arveduin oli tyyni,
ystävän neuvon lausui: ”Uskon pahaa merel’ käyvän,
mahti puree pakkasen yhä. Jää kesän lämpöä vuota,
Noitakuningas talven herra, yltävi kauas,
lähtee saapues’ lintuin hän suven tieltä, kotiinsa.”
Neuvosta vaarin ottant’ Arvedui ei, vastasi silti:
”Sormuksein saat, vaikka et tarvinne, tai käsittää sen
arvoa, tutkimatonta ikää, voi. Mutta avuksi
olkoon, sen miloin suvullein yhytät, pulasta teidät
kiitokseksi pelastavat huoneeni ystävät aina.”
Astui purteen joukon jäänteet, Círdanin luokse
Forlindoniin palatakseen, missä jo ratsasti joukko
laivaston suuren tuomana mailt’ Etelän kuninkain.
Poika Eärnilin tuima Eärnur johtava miehet
näin sotahan itähän kera Círdanin haltiavoiman,
Noitakuninkaan karkottamaan, polo Pohjan vapauden,
rauhan palauttamahan sodal’ Fornostin Pohjalinnoilla.
Niin läks’ Noita, sodan ilo ei Arveduin ole konsa,
iski tylyin Pohjaluuti, ajoi haaksen hajotuksi
hyiseen hautaan uppeluksiin palantírit upotti,
kuin myös matkustavain, Arvedui kas’ Viimekuningas.
Kuningas Arvedui
Tekijä: @Olórin
Syntyi poika kuninkaan Pohjoisen Araphantin,
ennusti lapsen nimeks’ Arvedui, ilo tai suru suuri.
Pohjoisvaltakunnan peri, jäänteet Arnorin vallan
kolmena ol’ kuningaskunta, lyötynä dúnedainin
Cardolan maa hävitetty, Rhudaur pahan palvelijoina,
vaan piti puolensa Arthedain yhä Angmarta vasten.
Heikkeni Pohjoisen kyky, ei Etelään toki yllä
vaurauden mitallaan, sotavoimain määrissä laisin.
Unhoitettu suvun haarat älköön olko kuuna,
nai Arvedui Araphantin poika kuninkaan neidon,
tyttären Gondorin Ondoherin, Calimehtarin poian,
Fírielin Annúminakseen vaimoksi armaaksi.
Silti elon hetki kuoleman henkäykseksi eroopi,
neljä ajast’aikaa hääyöstä appensa kylmi
vaunujen alle itäisten kaatui taistellen urho.
Kruunua vaati omaks’ Etelän Arvedui kuninkaana.
”Polveudun isien kuninkaista, Isildur, Elendil
ammoiset isinäin oli, maita ylitse katsoivat.
Heidän on minun valtani kuin myös teidän omanne,
kun sitä paitsi ty’össäni ainoa Ondoherin on
laillinen lapsi, perillinen Fíriel vaimoni armas,
oikeus puolellain on”, sanoi Arvedui kuningasherra.
Gondorin Neuvosto vastas’: ”Kruunu Meheldilin, poian
ylvän Anárionin, perinnöksi asetettu ompi
päätöksellä Isildurin. Älkäät myöskähän panko
painoa Fírielin, armahan vaimoin, perinnölle,
sillä kuninkuus käy poikain ylle, ymmärtänette.”
Nytpä viestin puhui Arvedui palantírille uuden:
”Vanhempi ol’ Isildur velimiestänsä, miksi on hällä
oikeus Elendilin istuimeen, joka teilläkin siellä
Ylhäisis’ ikirullissa ennen Anárionin on.
Poikain ollos Meneldilin oikeus alle omaani,
eikä Elendil aikonut maitansa kahtia panna.
Virkan yhden yhä vielä, la’istamme tyttärillemme.
Númenorin perijöinä tytär eli poika yhdessä,
vanhempi oikeudella iän, esikoisen etuuden
lain mukahan ikiaikain, vaik unohdettu jo liene.”
Vaikeni Gondorin ääni, ottant’ Arveduita he eivät.
Paljoa jäljelle aikaa suotu hänelle enempi
hallita konsa isänsä iäiseen uinuvi yöhön.
Vuosisatain paha iski, uhitteli tuorehin voimin,
Valtakunnan ikiaikain piina, vihollinen Noita,
taitaja muinaisten tuhotöiden, jotk’ verisiksi
löi päät urhojen tanterehen toverin asehella.
Mahti mi ois petollista sydäntään ihmisten verta?
Kylväjä riidan juurella vuorensa nauravi julma,
kuin se Pakottaja suurin, Mahdissa Nouseva kerta,
kun hajan lyöty kuningaskunta Pohjolan Arnor,
autio maa etelässä näkyi meren rannalta aina
taa vuorten Sumutornein, Arnorin valta kadonnut.
Vaan Ylängöllä Pohjan seisoi yhä järkähtämättä
Fornostin Pohjanlinna, jot’ Arveduin väki kaitsi.
Noitakuningas Angmarin Herra lopulta iski
voimallisen väkilyönnin lävitse pohjoisten mantuin ja
kumpujen halki, lumessa ja nietoksessa ajoivat,
ennen koittoa lämmön keväisen, Fornostin voimat
taa Lunin länteen Sinisten vuorten haltiamaille.
Turvaan ehtivät poiat kuninkaan, itse lujasti
taisteli Pohjan Ylängöllä urhean koitoksen kuolon,
turhaa ol’ tuta kaikki väen, voimain yritykset.
Vuorten luoliin joitui miehet viime vähäiset,
kääpiökaivanteissa istuivat näläs’ isoten he.
Uskaltautuva siis ulos talvipimeytehen, yöhön,
hankien loistees’ matkansa käi lumi-ihmisten maille.
Pakkases’ eineen ainoan kerjuuseen rupesvat, ja
vastalahjoina jaloinkivet kopralla tarjosi, aimo
määrän kuningas ojensi lossothille, päätekijöille.
Suurmiehet pudistellen päätään kielsi helynsä,
nähneet arvoa lain ei he arvokiviin, tavarainsa,
armosta ruokkivat nälkäiset, lumikammiot loivat.
Sai tiedon Círdan Satamiin Arveduin pojan myötä,
Laivanrakentaja haaksen lähetti kevähällä.
Hämmästys valtaan lumi-ihmiset otti kun laivan,
suuren ja valkean purren jään reunalla silmäili.
Päällikkö kaunat, vihat unohtant’ Arveduin oli tyyni,
ystävän neuvon lausui: ”Uskon pahaa merel’ käyvän,
mahti puree pakkasen yhä. Jää kesän lämpöä vuota,
Noitakuningas talven herra, yltävi kauas,
lähtee saapues’ lintuin hän suven tieltä, kotiinsa.”
Neuvosta vaarin ottant’ Arvedui ei, vastasi silti:
”Sormuksein saat, vaikka et tarvinne, tai käsittää sen
arvoa, tutkimatonta ikää, voi. Mutta avuksi
olkoon, sen miloin suvullein yhytät, pulasta teidät
kiitokseksi pelastavat huoneeni ystävät aina.”
Astui purteen joukon jäänteet, Círdanin luokse
Forlindoniin palatakseen, missä jo ratsasti joukko
laivaston suuren tuomana mailt’ Etelän kuninkain.
Poika Eärnilin tuima Eärnur johtava miehet
näin sotahan itähän kera Círdanin haltiavoiman,
Noitakuninkaan karkottamaan, polo Pohjan vapauden,
rauhan palauttamahan sodal’ Fornostin Pohjalinnoilla.
Niin läks’ Noita, sodan ilo ei Arveduin ole konsa,
iski tylyin Pohjaluuti, ajoi haaksen hajotuksi
hyiseen hautaan uppeluksiin palantírit upotti,
kuin myös matkustavain, Arvedui kas’ Viimekuningas.
Luukku 16
Kettu, kun kolme hobittia unessa kuusen alla
Tekijä: @Ereine
Kettu piti hyvin omituisena ja harvinaisena tapauksena sitä, että hobitteja nukkuu ulkona puun alla – ja vieläpä kolmin kappalein.
- Kontuwiki: ketut
Kettu, kun kolme hobittia unessa kuusen alla
Tekijä: @Ereine
Kettu piti hyvin omituisena ja harvinaisena tapauksena sitä, että hobitteja nukkuu ulkona puun alla – ja vieläpä kolmin kappalein.
- Kontuwiki: ketut
Luukku 19
Kontumielisiä ajatuksia
Tekijä: @Merri
Näinhän tässä pääsi käymään. Ei ole aikaa tehdä luukkua, joten pistänpä sormuksen sormeen ja katoan...
Tai ehken kuitenkaan! Ensinhän pitää pitää puhe kuten syntymäpäiväjuhlissa kuuluu. Ainakin silloin kun kyseessä on hobittiteemaiset juhlat. Pidän teistä valtavasti ja miitteihin pätkittynä vietetyt kaksikymmentä vuotta on aivan liian lyhyt aika elettäväksi teidänlaistenne hienojen ja kunnioitettavien olentojen parissa. En tunne puoliakaan niin hyvin kuin pitäisi enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisitte.
Tässä on tosiaan kulunut pitkä että lyhyt aika, kaksikymmentä vuotta. Ja tämähän ei ole vain minun syntymäpäiväni vaan meidän kaikkien yhteinen. Jotenkin kummasti on käynyt niin että meno sen kuin jatkuu! Tätä eloisuutta on ollut tässä taas hieman aiempaa enemmän, osin siksi että olen käyttänyt Kontuun enemmän aikaa kuin viime vuosikymmenen aikana, osin koska TE olette kehitelleet yhteistä tekemistä.
On todella hienoa että aikoinaan 17-vuotiaan teinipojan päähänpinttymä tehdä Suomen parhaat Tolkien-sivut on muotoutunut vuosien vieriessä pysyvämmäksi ilmiöksi, varmasti jossain määrin jopa elämäntavaksi.
Kulunut vuosi on ollut oudoimpia aikoihin ja kullekin meistä on tullut tutuksi maskit ja etätöiden yleistyminen. On ollut mukava nähdä kotoilun tuoma vaikutus, sillä Käärmeessä on ollut enemmän aktiivisuutta! On myös ollut mukava nähdä muun muassa foorumiroolipelailun paluu. Samoin on ollut hienoa, että tämä joulukalenteriprojekti otti hyvin tuulta alleen ja meillä on ollut paljon eri tekijöitä!
Tämä vuosi on ollut varsin tapahtumarikas myös omassa elämässäni. Varmaahan se ei ole, mutta saatoin sairastaa koronan jo helmikuussa ja olin käytännössä kipeä koko kuun. Iloisempana vastapainona menin naimisiin karkauspäivänä ja hobittivermeissä kuten asiaan kuuluu. Lisäksi vaihdoin kesällä työpaikkaa, minkä ansiosta stressitasoni laski varsin merkittävästi syksyksi ja tämä vapautti jaksamista että huomiota Kontua varten. Oman mausteensa tuli myös aiemmin käyttämämme WebFaction-palvelun alasajosta, joka pakotti tekemään siirtymisen Opalstackiin ja siten aiheuttaen bittien siirtelyä paikasta toiseen.
Entäpä sitten tuleva? Kukapa siitä varmaksi tietäisi, mutta veikkaan Konnun jatkavan eloaan seuraavatkin 20 vuotta. Millaisessa muodossa, sitä on hankala sanoa! Nimittäin Internet on muuttunut aivan valtavasti viimeisten 20 vuoden aikana eikä kehitykselle vaikuta tulevan loppua. Kontu on kipitellyt kehityksessä mukana, olkootkin että hieman myöhästellen viimeisimpien vuosien aikana. Marraskuun lopusta alkaen kaikki sivut ovat kuitenkin sentään täysin mobiiliaikakaudessa mukana!
Toivottavasti näemme mahdollisimman pian ensi vuonna jälleen myös miittien merkeissä! Kevät saattaa olla liian optimistinen, mutta jos The Miitti saataisiin aikaiseksi niin sehän olisi nannaa. Kiitokset teille lukuisille jotka jaksatte järjestellä ja tehdä asioita, oli sitten kyse Käärmeestä, Kontuwikistä, miiteistä, Ahvenesta, Tolkien-seurasta tahi muusta kontumielisestä!
Kontumielisiä ajatuksia
Tekijä: @Merri
Näinhän tässä pääsi käymään. Ei ole aikaa tehdä luukkua, joten pistänpä sormuksen sormeen ja katoan...
Tai ehken kuitenkaan! Ensinhän pitää pitää puhe kuten syntymäpäiväjuhlissa kuuluu. Ainakin silloin kun kyseessä on hobittiteemaiset juhlat. Pidän teistä valtavasti ja miitteihin pätkittynä vietetyt kaksikymmentä vuotta on aivan liian lyhyt aika elettäväksi teidänlaistenne hienojen ja kunnioitettavien olentojen parissa. En tunne puoliakaan niin hyvin kuin pitäisi enkä pidä puolistakaan niin paljon kuin ansaitsisitte.
Tässä on tosiaan kulunut pitkä että lyhyt aika, kaksikymmentä vuotta. Ja tämähän ei ole vain minun syntymäpäiväni vaan meidän kaikkien yhteinen. Jotenkin kummasti on käynyt niin että meno sen kuin jatkuu! Tätä eloisuutta on ollut tässä taas hieman aiempaa enemmän, osin siksi että olen käyttänyt Kontuun enemmän aikaa kuin viime vuosikymmenen aikana, osin koska TE olette kehitelleet yhteistä tekemistä.
On todella hienoa että aikoinaan 17-vuotiaan teinipojan päähänpinttymä tehdä Suomen parhaat Tolkien-sivut on muotoutunut vuosien vieriessä pysyvämmäksi ilmiöksi, varmasti jossain määrin jopa elämäntavaksi.
Kulunut vuosi on ollut oudoimpia aikoihin ja kullekin meistä on tullut tutuksi maskit ja etätöiden yleistyminen. On ollut mukava nähdä kotoilun tuoma vaikutus, sillä Käärmeessä on ollut enemmän aktiivisuutta! On myös ollut mukava nähdä muun muassa foorumiroolipelailun paluu. Samoin on ollut hienoa, että tämä joulukalenteriprojekti otti hyvin tuulta alleen ja meillä on ollut paljon eri tekijöitä!
Tämä vuosi on ollut varsin tapahtumarikas myös omassa elämässäni. Varmaahan se ei ole, mutta saatoin sairastaa koronan jo helmikuussa ja olin käytännössä kipeä koko kuun. Iloisempana vastapainona menin naimisiin karkauspäivänä ja hobittivermeissä kuten asiaan kuuluu. Lisäksi vaihdoin kesällä työpaikkaa, minkä ansiosta stressitasoni laski varsin merkittävästi syksyksi ja tämä vapautti jaksamista että huomiota Kontua varten. Oman mausteensa tuli myös aiemmin käyttämämme WebFaction-palvelun alasajosta, joka pakotti tekemään siirtymisen Opalstackiin ja siten aiheuttaen bittien siirtelyä paikasta toiseen.
Entäpä sitten tuleva? Kukapa siitä varmaksi tietäisi, mutta veikkaan Konnun jatkavan eloaan seuraavatkin 20 vuotta. Millaisessa muodossa, sitä on hankala sanoa! Nimittäin Internet on muuttunut aivan valtavasti viimeisten 20 vuoden aikana eikä kehitykselle vaikuta tulevan loppua. Kontu on kipitellyt kehityksessä mukana, olkootkin että hieman myöhästellen viimeisimpien vuosien aikana. Marraskuun lopusta alkaen kaikki sivut ovat kuitenkin sentään täysin mobiiliaikakaudessa mukana!
Toivottavasti näemme mahdollisimman pian ensi vuonna jälleen myös miittien merkeissä! Kevät saattaa olla liian optimistinen, mutta jos The Miitti saataisiin aikaiseksi niin sehän olisi nannaa. Kiitokset teille lukuisille jotka jaksatte järjestellä ja tehdä asioita, oli sitten kyse Käärmeestä, Kontuwikistä, miiteistä, Ahvenesta, Tolkien-seurasta tahi muusta kontumielisestä!
