Käsityöt

Karstaaminen on oman kokemukseni mukaan erittäin hyvää vastapainoa neulomiselle, jossa ainakin itselläni asento tuppaa valahtamaan kumaraksi. Karstaaminen onnistuu telkkaria katsoessa vähintään yhtä hyvin kuin neulominen (jos irtoava roska telkkarinkatselupisteessä ei haittaa liikaa) ja avaava liike auttaa vähän myös näytöntuijotusniskajumeihin. Karstatkaa ihmiset, karstatkaa! (Ja kehrätkää sitten myöhemmin, kun olette löytäneet sopivan värttinän tai päässeet väleihin rukkinne kanssa...)

Kälyni äiti yritti 30 vuotta sitten opettaa minua kehräämään. Siihen sisältyi myös karstaamisen opettelu. Kehruuyritysteni tuloksista vanhalla rouvalla ei ollut paljonkaan kaunista sanottavaa, mutta karstaamiani lepereitä hän sanoi niin hyviksi, että olisi voinut ottaa minut ihan vain karstaamaan villaa itse kehrättäväkseen

Tarottipussukka on valmis! Sotkuja ja hämmennyksen jälkiä löytyy, mutta etupuoli on ihan okei. Pohjan kavennuksen tein kyllä virkkuukoukulla, koska leikkasin alaosasta 5cm pahimpia mokailuja irti ja päättelin irtosilmukat virkkuukoukulla, ja jatkoin sitten pohjan kaventamiseen ja sulkemiseen. Virkkuukoukku oli tarpeen sillä vaikka kuinka yritin leikata kahden neulosrivin välistä, onnistuin leikkaamaan silti joitain kohtia auki. Olen ihan tyytyväinen, kortit mahtuvat sisään (vain nämä, toisille leveämmille korteille pitänee tehdä oma pussukka). Kuvasta on tietenkin rajattu ulos pahimmat mokat.

Tietääkö joku mitä nyöritekniikka whipcording on suomeksi? Tekniikan muita nimiä muilla kielillä ovat myös interlocking, spoon tossing, combat braiding, slyngestokke, knopstokke, slyngyng ja slyngva-støkkva. Suomi-englanti-suomi käsityösanakirja antoi ehdotukseksi vinoripsi, mutta se viittasi enempi kankaankudontaan kuin nauhoihin.

Jäin alkuvuodesta työttömäksi, joten aloin tehdä enemmän käsitöitä. Kaivoin muun muassa nauhapirran laatikosta ja tein kaksi nauhaa, joista ilonaihetopikissa mainitsinkin.

Huomasin ensinnäkin, että olin unohtanut, miten pirtanauhan kuvio suunnitellaan (tein laskentataulukkoon kahen toistuvan rivin kuvion, koska en muistanut, että kerrokset eivät näy nauhassa suoraan päällekkäin vaan limittyvät). Kummankaan nauhan kuviosta ei siis tullut sellainen kuin piti, mutta ihan hauskoilta ne silti näyttävät. Muistin myös, että nauhan leveyteen pitää kiinnittää aika paljon huomiota, jotta nauhasta tulee tasainen. Nyt ei ihan tullut, mutta ei sekään haitannut. Seuraavassa olen tarkempi.

Kahden pirtanauhan jälkeen palautin mieleeni lautanauhat. Isoin vaiva oli opetella uudelleen, kuinka kuvion ohjeita luetaan. Valitsemassani ohjeessa oli tietysti virhe, joten ensimmäiset 30 senttiä olivat ihan mitä sattuu. Meinasin jo todeta, että tämä ei nyt ole tuskan arvoista ja luovutan lajin osalta toistaiseksi... Lopulta hoksasin kyseenalaistaa ohjeen ja sain korjattu sen. Leikkasin sen alun sählingin pois valmiista nauhasta. Pari muuta huolimattomuusvirhettä kuvioon tuli myöhemminkin, mutta lautanauhat ovat yleensä aika anteeksiantavia ja yksittäiset virheet huomaa vain, jos todella tarkkaan etsii.

Nauhojen kutomiseen tulee minulla herkästi himo, mutta yritän olla tekemättä niitä ihan holtittomasti, koska käyttökohteita en kuitenkaan keksi loputtomasti. Tuon valko-turkoosin annoin lahjaksi ja se päätyi kaverin ukuleleen hihnaksi. Kahdesta muusta en tiedäkään. Valko-violetinharmaa on niin kiva, että sitä voisin pitää koristevyönä. Mustavalkoisesta en rehellisesti sanottuna pidäkään niin paljon, että haluaisin välttämättä pitää sitä ylläni, ja se on lisäksi sen verran lyhyt, ettei se ole edes kovin käytännöllinen.

Paikallisessa kansalaisopistossa on kurssimaksujen suhteen sellainen hassu käytäntö, että kolmesta kurssimaksusta saa kustakin 35 % alennusta, mutta vain jos kursseja on kolme kappaletta. Muuten joutuu maksamaan täyden hinnan. Minulla oli tarvetta kahdelle kurssille, joten jouduin ottamaan myös kolmannen täytekurssiksi alennuksen perässä. Tänä lukukautena sellaiseksi valikoitui saippuan valmistus.

Kurssi kesti tämän lauantaipäivän kymmenestä kolmeen. Lähdin aikaisemmin pois, sillä valmistin vain yhden satsin saippuaa. Meitä oli viisi kurssilaista. Kymmenelle olisi ollut tilaa ja jos pari meistä olisi perunut, ei kurssia olisi järjestetty. Omat välineet täytyi olla mukana. Esiliinaksi olisin väsännyt pyyhkeen soljella ja vyötärönarulla, mutta askartelutilan kaapista löytyi lainaessu. Jouduimme itse laskemaan tarvittavan lipeän määrän, jotta osaisimme tehdä sen itsenäisestikin. Eri rasvoille oli oma kertoimensa ja sain vaivatta laskettua oman yhdistelmäni (150 g kookosrasvaa+350 g rypsiöljyä) vaatiman lipeän määrän. Sulatin kookosrasvan kolmen litran kattilassa ja kaadoin rypsiöljyt mukaan. Mittasin 144 g vettä kahden litran lasipurkkiin ja kaadoin 72 g natriumhydroksidirakeita hyvin varovaisesti veteen. Huljuttelin seosta, kunnes kaikki kiteet olivat liuenneet voimakkaasti lämpiävään veteen. Kaadoin seoksen rasvojen sekaan ja aloin sekoittaa sitä pitäen sauvasekoitinta kattilan pohjassa, jotta ilmaa olisi sekoittunut mukaan mahdollisimman vähän. Kun massa oli vanukasmaista, kaadoin sen muottiin eli maitotölkkiin. Vuorokauden päästä pitäisi leikata massa sopivan kokoisiksi paloiksi ja pistää ne jonnekin kuivaan ja pimeään muuttumaan saippuaksi. Siihen menee parista viikosta puoleen vuoteen.

Valmista tuotosta kannattaa säilyttää aidosta pesusienestä leikatun levyn päällä käyttökertojen välillä, jotta se säästyisi muhjaantumiselta.

Saas nähdä, millaista ainetta tuosta tulee. Olen perinteisesti ollut aika käsi käsitöiden parissa.

Jos tulee hyvää saippuaa, niin sitten ensi kesän The Miitissä vedät meille oman saippuatyöpajan, vai mitä @Pagba ?

Hvorfor ikke? Tuossa hommassa on omat niksinsä kuten kaikessa muussakin. Alkuun käytin sauvasekoitinta liian ylhäällä ja ilmaa sekoittui mukaan, mutta opettaja korjasi pian tekniikkaani. Opetan mielelläni muitakin.

Kurssilla tuntui hetkittäin kuin olisin ollut taikaliemitunnilla Tylypahkassa. Opettaja vain oli paljon Kalkarosta kiltimpi.

Olisi hauska tehdä lapsille yllätyssaippuat, joiden sisältä paljastuu joku pieni lelu (vaikka se ehkä on vähän turhake, mutta lapsille olisi motivoivaa pestä kädet saippualla kun saippuan loputtua olisi uusi lelu kädessä ).