Dracaena
Raseena
Just näin.
Parikin 6a:ta on jäänyt enemmän kiinni siitä, että korkeus alkaa pelottaa kuin siitä, etten osaisi, jaksaisi tai yltäisi. Kun nössöyden yhdistää heikkoihin käsiin (sanokaa mitä vain siitä, miten tekniikka on tärkeämpää kuin voima, höpölöpö. En usko, että tuota mieltä on kukaan tällainen, joka ei esimerkiksi pysty vetämään yhtään leukaa), niin putoaminen on usein ihan uskottava riski. Etenkin kaltevissa seinissä minulta katoaa voimat jo alussa niin, että sinne ylös päästessä ei ole paljon enää tiristettävää, eikä minua haluta kokeilla, josko jaksaisin vielä yhden otteen lisää. Kiipeän mieluummin alas.Onneksi minua ei hirveästi hävetä kiivetä reittejä pelkästään puoleen väliin ja takaisin alas. Minulle kiipeily on kuitenkin sellaista "harrasta nyt edes jotain liikuntaa" -tekemistä. (Harrastan onneksi myös muuta liikuntaa, mutta ne eivät samalla lailla vaadi tällaista lihastyöskentelyä.) Kuten sanottua, kehittyminen ei ole minulle kovin tärkeää. Iso motivaattori on esimerkiksi se, että jos emme menisi puolison kanssa yhdessä kiipeämään, hän ei välttämättä harrastaisi talvisin mitään liikuntaa satunnaisten koiralenkkien lisäksi.
Ihan kuin tuota samaa olisi kysytty tässä topikissa aiemminkin, muistaakseni vastaus oli että voisi, mutta vilkaise toki noita aiempia sivuja. Siellä saattoi olla enemmänkin keskustelua kiipeilykengistä. (Edit. Oho, aiempia sivuja olikin vain yksi.)
). 
Ja Hänkki lopetti, joten Riihimäellä taitaa olla lähin paikka, jos se on vielä pystyssä.Voi kun joku perustaisi Turenkiin kiipeilyhallin niin alkaisin käydä säännöllisesti.
. Ehkä tossa tilanteessa on ihan suosiolla järkevä ostaa toiset kengät ja pitää noita kenkiä vaikka varakenkinä! Toki sellaista kikkaa voi kenkien venytykseen halutessaan koittaa, että kastelee kengät vedellä sisäpuolelta, laittaa paksut sukat (esim. villasukat) jalkaan, niiden päälle pakastepussit ja tunkee jalat kenkiin ja kävelee kengillä päivittäin muutamana päivänä putkeen kotona. Tätä tapaa mä oon monesti käyttänyt ja toiminut varsin hyvin!
Kiitos.
Minähän kiipesin tänään vaan vihreitä reittejä enkä päässyt edes niitä kaikkia. Mutta sanoin monta kertaa itselleni, että se on ihan ok. Pääasia, että on kivaa ja saan kropan liikkeelle.
Olen monesta vaikeammasta reitistä sitä mieltä, että voima riittäisi, tekniikkakin on (ehkä) parantunut, mutta tulee uskonpuute. Nyt päätin, että @£$£ tämähän onnistuu. Nahka lähti rystysistä, mutta läpi meni 
