Kirjallisia pikkukysymyksiä

Auringonläikkiä hatunlierissä

Mahtaako vielä ehtiä?

<i>Vilijonkka vaipui mietiskelyihin. Oikeastaan voisi hankkia oranssinvärisen hatun. Tai kirjailla auringonläikkiä vanhan hatun lieriin. Kultalangalla. Mutta eihän siitä tietenkään tule seamaa, kun ne eivät liiku. Ja sitä paitsi: mitä uudella hatula tekee vaaran hetkenä? Yhtä hyvin voi tuhoutua vanhassakin...</i>

Siis: "Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin", sivulla 38 pokkarissani.
 
Tuo olisi ehtinyt loistavasti, mutta unohdin aamulla tarkistaa, oliko kukaan vastannut. Kiitos silti.
 
Mistä on peräisin tieto, jonka mukaan kapteeni Nemon vihaama suurvalta oli nimenomaan Britannia? Muistaakseni sitä ei Vernen teoksessa mainita.

Muoks. Tsekkasin wikistä, ja siellä sanotaan että Nemon henkilöllisyys ja tarina tulevat esille Salaperäisessä saaressa. Olen kyllä senkin lukenut, mutta eipä moinen jäänyt mieleeni.

Vaikka löysinkin vastauksen omin avuin, niin nostetaan tämä nyt silti ylös. Saattaahan olla että joku toinekin Herrasmiesliigaa lueskellut pohtii moista. Sitä paitsi tämä on hyvä aihe, joka oli tippunut jo kakkossivulle.
 
Alunperinhän Nemon piti olla puolalainen, jolloin hänen vihaamansa valta oli Venäjä, mutta sitten Ranskan ja Venäjän suhteet ehtivät parantua...
 
Tove Janssonin Taikatalvesta on vähän aikaa sitten tullut uusintapainos pokkarina ja mietiskelen, että onko vastaavia pokkariuusintapainoksia tulossa muista Muumi-kirjoista vai onko niitä jo tullut? Jos niitä on tulossa, koska ne mahtavat ilmestyä?
 
Pehmeäkantisia muumeja julkaistaan sekä WSOY:n omissa nimissä että Loistopokkareina.

Loisto-sarjassa [laita hakusanaksi Jansson] näyttää olevan luvassa Muumipappa ja meri kuluvan toukokuun aikana. Vaarallinen juhannus ja Muumilaakson marraskuu ovat ilmestyneet Loisto-sarjassa jo '03 ja '02.

Mutta Södikan omista Muumipokkareista otetaan jatkuvasti uusia painoksia. Uusimmat (noin 17. painos kustakin osasta) ovat peräisin parin viime vuoden sisältä. Ihme juttu, jos niitä ei saa kirjakaupasta.

Vielä linkki Fennicaan (Janssonin teokset uusimmista painoksista alkaen): klikkaa "hae" jos ei mene suoraan perille
 
Vehka sanoi:
Minä metsästän nyt erästä kirjaa. (Tälle voisi muuten perustaa ihan oman topicin, eli Kadonneiden kirjojen metsästys.) Hmm, siinä on poika. Se sijoittuu muistaakseni Irlantiin ja ainakin lamakauteen ellei peräti sotaan. Muistan lähinnä, että jossain kohtaa poika kertoo tarinan rauniolinnakkeesta ja ehkä siellä olevasta valtaistuimesta, ja sitten siinä on myös semmoinen kummitustarina kartanosta, jossa lapsenvahti vahti kaksosia, jotka alkoivat muuttua toinen toisiksiin. Sytyttääkö kenelläkään?
Click to expand...

Seamus Deanen Lukuhetkiä pimeässä. Hyvä kirja, suosittelen lukemista :) Toivottavasti oli apua vaikka vastaus tulikin hiukkasen myöhässä :D
 
Löytyisikö mistään kustantamojen julkaisemien kirjasarjojen teosluetteloita? Lähinnä olisi hakusessa WSOY:n takavuosina julkaisema Laatukirjat-sarja, joka sisältää kaikenlaista mainiota filosofian, historian ja klassisen kirjallisuuden saralta. Myös Otavan Seitsentähtien vanhempi sarja (jostain 60-lta) kiinnostaisi.

Netistä muuten löytyi ainakin seuraavien sarjojen sisällys: WSOY:n mainio Nuorten toivekirjasto, saman kustantajan dekkarisarja
SaPo sekä Tammen Keltainen kirjasto.
 
Etsiskelen pukukirjaa, jonka takavuosina lainasin kirjastosta. Nimeä tai tekijää en muista, mikä onkin syy siihen, että olen täällä apua kysymässä. Kirja oli todella isokokoinen, korkeutta kai lähemmä 40 senttiä, leveyttäkin kolmisenkymmentä ja paksuutta useampi sentti. Se esitteli eri kulttuurien kansallisia asuja piirroskuvin, joissa esitettiin sekä asukokonaisuuksia, yksittäisiä vaatekappaleita että osia joista vaatekappaleet oli ommeltu. Jos kuvaus soittaa kelloja kenenkään päässä, olisin kiitollinen kirjan ja/tai kirjailijan nimestä.
 
Tämä se ei varmastikaan ole:

Fennica sanoi:
Tekijä(t): Franck, Marketta
Teoksen nimi: Kansojen pukuparaati / [Marketta Franck]
Julkaisija: Tampere : [Haiharan nukkemuseo] , 1988 : Kopiopaino
Ulkoasu: [2], 43, [3] s. : kuv. ; 30 cm
Sarja: (Haiharan nukkemuseon julkaisuja , ISSN 0782-3452 ; n:o 11)
Click to expand...

Mutta onko etsimäsi kirja suomalainen? Jos on, kyllä löytyy kun etsitään. Jos ei, homma hankalammaksi muuttuu. Voimassa on häiriö.
 
Hankalaksihan se on käynyt, kirja kun on ukomaalainen. Aikoinaan räpylöihini saamani kappale oli ruotsinkielinen, mutta käsittääkseni alkuteos puhui englantia. Harkinnassa on parhaillaan matka siihen kirjastoon josta kirjan aikoinaan löysin, vaikka Helmetin mukaan siellä ei pitäisi enää olla mitään sen tapaistakaan. Mutta jos kuitenkin kävisi tuuri...
 
Osaako kukaan sanoa, että minkä takia Saatana saapuu Moskovaan -kirjassa esiintyvän Begemotin nimeä ei ole suomennettu Behemotiksi? Kääntäjän moka kuulostaa jotenkin oudolta selitykseltä, onhan Behemotin raamatullinen tunnistaminen ihan yleissivistystä. Lisäksi muuten g:t on vissiinkin ihan asiallisesti vaihdettu h:ksi silloin kuin pitääkin, esimerkiksi Ješua Ha-Notsri on tuossa muodossa, eikä mikään Ga-Notsri. Tosin pikaisen wikipediapyrähdyksen jälkeen vaikuttaa siltä, että monissa muissa kielissä B. on käännetty Behemothiksi, viroksi se on kuitenkin perin ihkussa muodossa Peemot :)
 
Товарищ Бегемот

Ettei heti vetoaisi erinomaiseen "kääntäjän moka - sattuuhan niitä (aina)" -yleisselitykseen, täytyisi tietää, miten äännetään esim. nimet Бегемот ja vaikkapa Гелла. Eli ääntyykö г ensin mainitussa [g] vai [h] vai siltä väliltä? Jos [g], suomentaja on voinut ajatella niin, että kun kyseessä kuitenkin on venäläinen kissa (ainakin jossakin määrin) eikä myyttinen virtahepohirviö, erottukoon nimensä puolesta tästä jälkimmäisestä. Mutta jos Бегемот jopa äännetään lähinnä [behemot], alkaa yleisselitykseen vetoaminen olla lähellä. (Kääntäjät ovat toivottomia tapauksia, mutta jos edes kirjailijat lakkaisivat tekemästä virheitä - ja kirjanpainajat ennen kaikkea).
 
Minulla on tuo venäjän kieli vähän hakusessa, mutta olen elänyt onnellisesti siinä käsityksessä, että monissa lainasanoissa ja länsimaisissa nimissä [h]:ta vastaa ihan suoraan [g], esim. hehtaari on гектар, Hamlet on Гамлет. Eli tältä pohjalta oletin Бегемотin ääntyvän ihan Begemotina. Mutta jos noita [g]-äänteitä voi ääntää joko enemmän [h]:na tai [g]:nä, niin tuohan olisi yksi mahdollinen selitys.

Kun nyt vaivauduin itsekin nuuskimaan enemmän, niin huomasin, että ainakin yksi muukin Wolandin seurueesta on vähän härö. Nimittäin Azazello, venäjäksi Азазелло. Vanha kunnon aito ja alkuperäinen demonimmehan on venäjäksi Азазель (ja suomeksi siis Azazel). Mutta tämä ei toisaalta natsaa pörröiseen toveriimme, joka on siis aitona ja alkuperäisenäkin tuo Бегемот. Miksi kääntäjä olisi halunnut tehdä pesäeroa originaalin demonin ja venäläisen kissan (vai olisiko neuvostokissa parempi luonnehdinta) välille, kun Bulgakov itsekään ei tehnyt niin hänen kohdallaan? Enkä jaksa oikein uskoa, etteikö kääntäjä - kirjailijasta nyt puhumattakaan - olisi ollut tietoinen näistä jutuista, pakkohan hänen oli olla. Örrrrrrrrr.
Juu, olen viattoman luottavainen
 
Sori hob-bitit ja rotat, siirsin pitkäksi hyttyskarkottimeksi venähtäneen nimi- ja käännöskeskustelun <a href="http://keskustelu.kontu.info/viewtopic.php?t=138">Hobb-topikkiin</a>. I'm not hobbsessed, I'm focused! ;)
 
Isoveljeni esitti minulle taidevarkauksista kertovaa kirjaa, jonka hän sanoi olevan melko uusi ja suomalaisen kirjoittama, jos oikein muistan. Kannessa taisi olla taulunraamien sisässä jokin teksti... Kirja sisälsi ainakin jutun Mona Lisan ryöstöstä 1900-luvun alussa, jolloin kaikki turvatoimet olivat olleet tavalla tai toisella poissa pelistä (vartijat nukkuivat, olivat kahvilla jne.) ja mies oli vain kävellyt sisään galleriaan ilman taulua ja tullut ulos se mukanaan. Tuntuuko kenestäkään tutulta? Minua kiinnostaisi löytää tämä kirja ja antaa se joululahjaksi, vaikka alkaa olla jo vähän myöhäistä...
 
Se se oli. Kiitos todella paljon! Muistin väärin kansikuvan, ehkä nuo värien vaihtelut toivat mieleen taulun kehykset. Mutta kiitos joka tapauksessa, ehkä se vielä ehtii joululahjaksi jos tilataan heti!
 
En nyt tiedä miten muotoilisin kysymyksen.. :p
No mutta kuitenkin, onko tietoa onko missään (antikvariaatissa, jossain pienessä kirjakaupassa) enää myynnissä John Peacockin kirjaa Länsimainen puku antiikista nykyaikaan, joka on ilmestynyt käsittääkseni jo vuonna 1990.

Olen kyseisen teoksen alkuperäispainoksen löytänyt netistä (englanniksi siis) kyllä, mutta kun kielipää (ja tahto) ei ihan riitä kääntämiseen niin olisi kova hinku löytää jostakin suomenkielinen versio kirjasta.

Olen kaivanut varmaan lähemmäs puolet niistä helsingin antikvariaateista, joilla on nettisivut ja sekä suomalaisen että akateemisen sivuilla mainitaan kirja loppuunmyydyksi (painos loppunut).

Joten olisiko kellään tietoa mistä voisin lähteä metsästämään kyseistä teosta, tai onko kellään itsellä (tai tutulla) kirjaa ja olisi halukas myymään omansa?
Olen valmis tekemään aika paljon töitä saadakseni kyseisen teoksen käsiini. :)
 
Mutta se kirjahan on ihan pepusta. Pukujen malleista ei saa kunnon käsitystä, kun ne on kaikki piirretty samanmuotoisten ihmisten päälle ihoa nuollen ottamatta huomioon eroja kankaiden paksuuksissa ja jäykkyyksissä, mahdollisten alusvaatteiden ja toppausten määrässä ja siinä, miltä esim. kureliiviin puristettu kroppa näyttää puristamattomaan verrattuna. Eikä piirrosten luonnosmaisuus ainakaan helpota asiaa.

Vanhempieni hyllystä opus nimittäin löytyy, mutta he eivät kyllä valitettavasti ole siitä luopumassa...
 
You must log in or register to reply here.
Ylös