Kirjekaverit

Starelma sanoi:

Äitini valittaa aina silloin tällöin kirjoitteluistani, ja kysyy että eikö minulla ole "eläviä" kavereita lainkaan. Onhan tietysti, mutta varsin eläviä ovat kyllä kirjekaveritkin.

Click to expand...

Tottahan kirjekaveritkin ovat eläviä kavereita! Eihän siellä toisessa päässä muuten kukaan kirjoittelisikaan sinulle, ellei hän olisi elävä!

Minulla on kirjekavereita tällä hetkellä 8 kirjeystävää. Kirjekaverit ovat minulle tärkeitä, koska olen muutoin melko yksinäinen, ei minulla ole kuin 2 hyvää ystävää kirjeenvaihdon ulkopuolella. Kirjoittaminen on lisäksi terapiaa ja on kiinnostavaa tutustua uusiin ihmisiin kirjeiden kautta. Siten oppii mielestäni tuntemaan ihmisiä parhaiten, tai ainakin minun elämässäni on niin ja monesti kirjeystäväni tuntevat minut parhaiten.
Käsin kirjoitettu kirje on aina parempi kuin sähköposti. Persoonallisempi. Rakastan kirjoittaa pitkiä kirjeitä ja lukea pitkiä kirjeitä. Tosin aina ei voi toki odottaa pitkää kirjettä, joten en pane pahakseni lyhyempääkään. Kirjoitan mahdollisimman pian aina takaisin, jottei toinen joudu odottelemaan kovin kauaa vastausta, koska en itsekään pidä odottamisesta, ainakaan jos joutuu jonkun puoli vuotta odottamaan toisen vastausta.

Lisäksi rakastan ihania kirjepapereita ja kuoria, niitä on kiva aina välillä ostella tavallisen valkoisen paperin ohella.

Tämän harrastuksen ainut miinuspuoli on se, että postimerkkien hinnat tuntuvat nousevan koko ajan! Nyt ne nousevat 80senttiin, kohta ne varmaan maksavat euron!

Kirjeenvaihtoa olen "harrastanut" jostain 3.-4. luokalta lähtien. Ensimmäiset kirjekaverit muistaakseni löysin jonkin lemmikkilehden kirjeenvaihtopalstalta. Ei vaan nekään ystävyydet kauaa kestänyt, ehkä vuoden.

Kuudennella sitten saimme englannin opettajaltamme ulkomaalaisien kirjeystävien osoitteet, IYS:ltä tilattiin. Sitä kautta sitten myöhemmin muutamia mujitakin kirjeystäviä olen saanut, harmi vain että useimmat ystävyydet ovat päässeet lopahtamaan ajan myötä.

Tällä hetkellä minulla sitten onkin 23 kirjeystävää ja kaksi kirjettä odottelee vastausta. Enimmäkseen kirjeystäviä minulla on Saksasta, mahtavat 13 kpl. Muuten kirjekavereita löytyy kaksi Japanista, yksi Sri lankasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Sveitsistä, Itävallasta, Alankomaista, Iso-Britanniasta ja poikkeuksena muiden joukossa yksi myös ihan kotimaasta. Vastausta odottelen Brasiliasta ja Saksasta. Toivottavasti edes jotkut näistä pysyvät pitkäaikaisina ystävinä.

Useimmat näistä kirjekavereista sain laitettuani Lettrmagiin ilmoituksen, vastauksia tuli varmasti päälle 200. Harmittaa etten kaikille kiinnostaville voinut vastata, muuten aika menisi kokonaan kirjeiden kirjoittamiseen. Ja menin vielä yhden kiinnostavan kirjeen hukkaamaan jonnekin, mur mur mur.

Kuten ehkä tuli huomattua, pidän enemmän kirjeenvaihdosta ulkomaalaisten kanssa. Jotenkin en edes enää osaa kirjoitella suomalaisten kanssa.

Kirjeenvaihto.
Ah, lempiharrastukseni.

Rakastan sitä, kun raskaan päivän jälkeen kotona odottaa kirje ihanalta ystävältä jostainpäin Suomea, tai miksei ulkomailtakin. Tulee tunne, joku haluaa pitää yhteyttä minuun, joku haluaa tietää minusta enemmän ja että minulla on ystäviä, vaikka en heitä näkisikään päivittäin. Yksinäiselle ihmiselle kirjeenvaihto on rakas harrastus ja kirjeystävistä saattaa kehittyä jopa niitä parhaimpia ystäviä kuin "elävistä ystävistä". Ovathan ne kirjeystävätkin eläviä ihmisiä! :wink:

Kirjeenvaihtoa olen puolestani harrastanut lähes koko ikäni, ensimmäiset kirjeystävät taisivat olla ala-asteella luokkakaverit, joiden kanssa pääasiassa kirjevihkoihin kirjoiteltiin. Nykyään niitä sitten on ollut ympäri Suomea. Kovin pitkäaikaista kirjeystävää en ole löytänyt, kun nekin, joiden kanssa kirjoitellut monta vuotta, ovat nyttemmin hävinneet, lopettaneet kirjoittelun, siirtyneet tietokoneaikaan tai jotain vastaavaa. Nyt minulla on siis vain uusia kirjeystäviä, mutta uskoisin, että osan kanssa voisi tulla kirjoiteltua vielä monta vuottakin.

Kirjeeseen on jotenkin helpompi kirjoittaa kaikki mahdollinen, mitä ei ehkä puhumalla voi oikein sanoa. Tulee kirjoitettua enemmän syvällisempiä asioita ja usein kirjeystäväni ovatkin niitä ihmisiä, jotka tuntevat minut parhaiten. Niin on aina ollut. Ja minä en kyllä koskaan lakkaa kirjoittamasta kirjeitä, ellen sitten ihan vanhana mummona enää jaksa kirjoittaa, mutta nytkin minulla on koko ajan etsinnässä uusia ihmisiä kirjeystäviksi. Kirjeitä on ihana saada ja niihin on ihana vastata. Ei välttämättä aina kovin syvällisesti, mutta sellaiset vähemmän syvällisemmätkin kirjeet ovat oikeasti ihania. Kunhan ne on kirjoitettu tunteella, ajan kanssa, eikä vain hutaistu nopeasti jotain tekstiä siihen.

Kirjepaperit ovat myös kovin kauniita, niitä tulee ostettua, vaikka vanhojakin olisi vielä käyttämättä.

Ja tähän lopuksi: jos joku on etsimässä kirjeystävää, niin minua voi aina heittää yksityisviestillä!