Nyt on pakko sanoa, että Miccohin luukku yllätti todella positiiivisesti. Limerikkimäinen mutta vapaamuotoinen runo toimii tosi hienosti ja saa oikeasti nauramaan.
En liene väärässä, jos väitän esikuvana olleen Kirsi Kunnaksen runon
Tunteellinen siili? (Ei tule sekoittaa Milla Paloniemen
Kiroilevaan siiliin, toim.huom.)
Vain yksi kohta pistää silmään rytmin rikkojana:
<i>Kukkia kasteli ja
ilman sukkia katseli.</i>
Ei oikeasti rimmaa, eikä sovi muutenkaan.
Toisaalta mukana on myös aivan nappiin onnistunut ratkaisu, joka muuttaa rytmiä, mutta sopii siihen täydellisesti, ja on lisäksi erittäin omaperäinen:
<i>Vaan oli vuoressa hirmuinen pöpö
[vaikkakin söpö, toim.huom.]</i>
Myös Jaamarin luukku on tosi hieno, ja varsin omaperäinen. Saat selittää, miten olet sen tehnyt.
Lieneekö siinä yhdistelty montaakin eri tekniikkaa? Ovatko nuo peikot alunperin maalattuja? Ne näyttävät niin kolmiulotteisilta, että luulisi niitä muovailuvahahahmoiksi.