Koskettavimmat kohdat TSH-elokuvissa

Niin, tosiaan TTT:ssä myös se kohta kun Ara ja Legolas kohtaavat tuon Aran teatraalisen hypyn jälkeen :wink: ,oli aika koskettava. Jotenkin vain liikuttava. Odotan innolla RotK:ä, voipi olla että leffateatteri tulvii .

Minun mielestä koskettavin kohta oli TTT:ssä kun Uruk-Hai armeija "jyrää" Rohanilaiset ja (muut) he taistelevat epätoivoisesti ja pelkkä musiikki kuuluu. Eli se kohta jossa Haldir kuolee..

Boromirin ja Haldirin kuolema, Haldir oli yksi lempihahmoistani....

Vielä tuli mieleeni yksi mikä oli aika säälittävää/surullista katsoa.
Nimittäin se missä Musta Portti aukeaa ja Frodo ja Sam on aikeissa rynnätä sisään, mutta Klonkku estää sen.
Se ilme ja ääni millä Klonkku sanoo "Don't take it to him!" ja kun se vielä huitoo niillä käsillään *huokaus* voi poloista
No makunsa kullakin :roll:

Ehdottomasti Haldirin kuolema.
Haldir kun sattuu olemaan lempihahmoni, tuli tippa silmään.
Ne Aragorn-Arwen-kohdat olivat mielestäni ärsyttäviä, minä kun en mistään romanttisesta erityisesti tykkää.

Lothlorien palaa taas pitkän tauon jälkeen puhumaan :wink:

FotR: Elrondin neuvon pidossa just se, kun Boro töykeästi sanoo: "Mitä samooja asiasta tietää!?" ja Legolas puolustaa: "Hän ei ole pelkkä samooja! Hän on Aragorn, Arathornin poika! Osoita hänelle kunnioitustasi..." Kunnes Aragorn sanoo viimein: "Havo dad, Legolas"

TTT: Legolaksen epätoivoon vaipuminen.."eikä ihmekkään, 300 kymmentätuhatta vastaan, he eivät voi voittaa tätä sotaa, he kaikki kuolevat!!!" ja aragorn "unohtaa" puhua Haltiakielellä ja huutaa: "Sitten minä kuolen heidän kanssaan!!"
Välissä hän opettaa sitä háman poikaa käyttämään miekkaa, ja sen jälkeen kun legolas sanoo asevarastossa: "Anteeksi että vaivuin epätoivoon..."

Tuo kohta tuo kyyneleet silmiini...Ja sitten Haldirin kuolema, se on niin hitaasti, ja koskettavasti tehty, ja Aragornin tuleminen siihen..se tuo vedet myös silmiini...ja muutamat muutkin kohdat..


Aragornin vedessä lilluminen oli aika epäuskottavaa ja turhaa..Miten jätkä voi kellua sellasten veetekerrosten kanssa, kysympähän vain!? Ja se ei edistänyt juonta, ei sitten ollenkaan, se tosin toi vedet taas pikkusen silmiin, kun legolas sanoo: Olet myöhässä, näytät hirveältä"



Mutta siinä oli taas Lothlorienin kommentit...

FotR: Se kun BOromir kuolee ja Merri ja Pippin joutuvat uruk-hai armejjan vangiksi. Toinen kohata on kun Gandalf tippuu kuiluun Moriassa.

TTT:Kun Théoden itkee poikansa haudalla ja kun Rohanissa se äiti laittoi ne lapset sen hevosen selkään.

Lothlorien sanoi:

TTT: Legolaksen epätoivoon vaipuminen.."eikä ihmekkään, 300 kymmentätuhatta vastaan, he eivät voi voittaa tätä sotaa, he kaikki kuolevat!!!" ja aragorn "unohtaa" puhua Haltiakielellä ja huutaa: "Sitten minä kuolen heidän kanssaan!!"
Välissä hän opettaa sitä háman poikaa käyttämään miekkaa, ja sen jälkeen kun legolas sanoo asevarastossa: "Anteeksi että vaivuin epätoivoon.

Click to expand...

Aivan... niin ihana ja surullinen kohtaus... ei voi muuta sanoa . Aragornin päättävyys on ihailtavaa.

Sanompahan minäkin nyt mielipiteeni...
FotR:issa koskettavimpia kohtauksia olivat juuri nämä, mitä useat ovat jo sanoneet: Gandalfin "kuoleminen" Moriassa, Frodon päätös lähteä yksin Mordoriin... Koskettavia kohtauksia oli mielestäni monia...
Mutta yksi kohtaus TTT:stä, josta en ole kenenkään huomannut mainitsevan on se, missä Elrond selittää Arwenille sitä että Aragorn on kuolevainen ym. (leffan vain 2 kertaa nähneenä en muista tarkkoja sanoja) ja kuva siirtyy tulevaisuuteen jossa Aragorn on jo kuollut, ja Arwen seisoo siinä muistopatsaan vieressä edelleen yhtä nuorena kuin ennen. Musiikki siinä kohtauksessa on aivan ihanan haikeaa... Vaikka itse en yhtään pidä siitä että Arwen on pitänyt ottaa elokuvaan "suureksi" osaksi mukaan, niin tämä kohtaus on surullisuudessaan loistava.

Sheelan mainitsema kohtaus TTT:stä pääsi jotenkin unohtumaan. Tuossa kun näytetään Aran kuolema (kelailin sitä juuri Dvd:ltä ja pohdin asiaa) Liv Tyler on onnistunut näyttelemään KERRANKIN Arwenia hyvin. Minun mielestäni. Ja onhan se surullista kun Elrontti selittää sitä Aragornin kuolemaa. Tosin minusta se kohtaus, jossa Arwen vaeltaa Lórienissa Aran kuoleman jälkeen, on jotenkin epämääräinen. En tiedä miten, se vaan on jotenkin hassu :roll: .

TTT:ssä se lopussa oleva kohtaus, kun Sam alkaa puhua "The stories that really matter"...Alan aina itkemään siinä kohdassa, ne repliikit on kirjoitettu mahtavasti, ja kun samalla vielä näytetään kohtauksia Rautapihasta ja Helmin syvänteeltä...
Tämä kohtaus elokuvassa aiheuttaa sanoinkuvailemattomia tunteita minussa.

o joo kyllä kaikki elokuvat on tosi koskettavia ehkä koskettavin kohtaus kaikista oli kahden tornin lopussa se kun frodo hyökkää Samin päälle ja sen jälkeen Samin sanat jotka oli melkeen suoraan kirjasta!!!!JESSS!!!!! )

Ritareista koskettavin oli Arwenin kyyneleet kun Frodo meinasi vaipua varjoihin,,
Samaan sarjaan kuuluu kahden tornin kohtaus missä Aragorn makaa kuolleena ja Arwenin vaellus metsässä,,
mielipiteitä tästä?

Minä se itken melkein jokaisessa onnellisessa kohdassa. :'D Mutta kyllä se kaikista herkin kohta on TTT:n kun Sam puhuu Frodolle kuinka on väärin ja "blaa blaa". Tosi herkkää. Ja kun Sam puhuu sillä äänen sävyllä niin...

roll Erityisesti minua kosketti näissä elokuvissa juuri se Frodon päätös lähteä yksin ja jossa Sam meinaa hukkua! Onkin tainnut tulla jo monesti esille. Lisäksi se missä Frodo ja Aragorn tapaavat ennen Frodon lähtöä! Kun Ara sanoo jotain tälläistä suomennnettuna että ,olisin vienyt sinut Mordorin tulisiin uumeniin ja johon Frodo vastaa tiedän jne... Sittten juuri se haltioitten tulo Helminsyvänteelle ja se kun Ara, Gimli & Legolas luulevat Merryn ja Pippinin kuolleen. Kahdessa tornissa ehkä kuitenkin eniten ne Samin sanat siinä aika lopussa just Frodon hyökkäyksen jälkeen! Nuo kohat elokuvissa kosketti! P Hups SORGE !!! huomasin just että mähän oon jo laittanu aiemminkin viestii tähän no ei oo mielipiteet ainakaan muuttunu!

Kaikki kohtaukset koskattavat omalla tavallaan, mutta itkin ilosta TTT:ssä kun Legolas,Ara ja Gimli tapaavat Gandalfin ja ratsastavat sitten yhdessä hirveää vauhtia pitkin niittyjä..
Siinä taustalla soi sitten vielä se ihana musiikki..

Haltia-armeijan tulo Helmin Syvänteeseen..Legolas on ihana kun se on niin mielissään kun omaa kansaa tulee apuun..

Arwen Aragornin haudalla on sellainen tyypillinen märy kohta..
pillitin hillittömästi kun näis sen eka kertaa..

Sitten kun Helmin taistelu on päättynyt ja Gandalf sanoo että "Taistelu Keski-Maasta vasta alkoi"

voi että kun niitä on niin hirviästi..tuossa oli nyt muutama niistä..

FOTR:ssa se kun Boromir kuolee, ja kun leffan lopussa Sam ja Frodo juttelevat niin liikuttavasti

TTT:ssa Haldirin kuolema, ja kun Frodo ja Sam keskustelevat jälleen leffan lopussa siitä, että "Minä haluan kuulla tarinan Samvais urheasta, Frodo ei olisi selvinnyt ilman häntä" Tai mitä ne nyt siinä sanookaan...

Fotr:ssa tietenkin Boromirin kuolema ja se kun Frodo katsoo Galadrielin peliin ja näkee kahlittuja hobitteja.
TTT:ssä on mielestäni monia surullisia kohtia. Kun Aragorn, Legolas ja Gimli luulee, että Merri ja Pippin ovat kuolleet ja Legolas höpöttää hältiakielellä "Löytäköön rauhan kuolemassa". Niillä on niin lohduttomat ilmeet.
Sitten se kohta helmin syvänteellä, missä ne nuoret pojat otetaaan taistelemaan ja niille annetaan kypärät ja miekat. Yksi niistä nuorista kuolee siinä kohdassa kun örkit murtavat portin ja ampuvat häntä nuolella.
Ja tietysti se Samin puhe siinä lopussa "Kerrotaankohan meistä koskaan satuja..."

minulla on outoja valintoja...

Ykkösosassa koskettavimpia kohtauksia olivat mielestäni Sauronin tappio (olen aina pitänyt tuosta hyypiöstä) ja eipä sitten muuta. Tai no, kyllähän Arwenin ja Aragornin kohtaaminen Rivendellissä oli hyvin esteettistä.

Kakkososassa minusta koskettavimmat kohtaukset olivat kuningas Theódenin epätoivo Helmin Syvänteen luolissa ja hänen alamaistensa kauhu, ja Samin selittely Frodolle, miksi heidän pitää jatkaa, vaikka pimeys olisikin kaikkialla.

pois