Minuun eivät elokuvat tee vaikutusta, elleivät ne saa minua itkemään, mutta Sormusten Herra-trilogia on kyllä tehnyt sen myös tällä tasolla.
Erityisesti Kuninkaan Paluun näkeminen leffateatterissa oli merkittävä kokemus, sillä silloin minä itkeä vollotin ensimmäistä kertaa kunnolla leffassa, tuntemattomien ihmisten ympäröimänä.
SORMUKSEN RITARIT:
- Rivendellissä Bilbo pikku sekoamisensa jälkeen pyytelee anteeksi Frodolta, että hänelle tuli Sormuksen taakka kannettavaksi ja rupeaa itkemään. Sitten Frodo tulee ja laittaa kätensä Bilbon olalle. Voih.
- Leffan lopussa Frodo pakenee örkkejä ja Merri ja Pippin huomaavat hänet ja viitovat Frodoa piiloon heidän kanssaan. Sitten nämä kaksi tajuavat Frodon katseesta, että Frodo on lähdössä pois, yksin.
Oih.
- Boromirin kuolema. Kuinka urheasti hän taisteli suojellakseen Merriä ja Pippiniä ja kuinka hän lopulta kertoo Aragornille uskovansa ja luottavansa häneen.
Aih.
- Frodo vetää hukkumaisillaan olevan Samin veneeseen.
"I made a promise, mister Frodo. A Promise..." Hobitit halaavat ja lähtevät kaksistaan vaaralliselle matkalle.
Eih.
KAKSI TORNIA:
- Hyökkäys Rohanilaiseen kylään. Eräs äiti nostaa lapsensa hevosen selkään ja käskee heidän ratsastaa Edorasiin ja pikku tyttö alkaa itkemään. Äiti lupaa tavata lapsensa siellä.
Voih.
- Tämä on takuuvarma itkettäjä ainakin minun kohdallani. En tiedä mistä se johtuu? Ehkäpä siitä Evenstar-biisistä, joka on niin mahdottoman kaunis.
Elrond puhuu Arwenille, että Aragorn kuolee kumminkin ja sitten näytetään kohtauksia Aragornin haudasta, Arwenin surusta ja hänestä hyppimässä metsän siimeksessä.
- Théodenin pieni runo, kun häntä puetaan haarniskaan ennen Helmin syvänteen taistelua.
- Viimeinen epätoivoinen hyökkäys. Rohirrimin ratsastus ulos örkkien läpi Aragornin ja Théodenin johdolla sekä Éomerin joukkojen tulo apuun.
- Samin pienimuotoinen puhe, jossa hän kertoo siitä, että takaisin ei käännytä, vaikka mahdollisuuksia on ja että maailmassa on vieläkin jotain hyvää.
KUNINKAAN PALUU:
- Alussa oleva flashback, jossa Sméagol aikojen kuluessa muuttuu pikkuhiljaa Klonkuksi.
- Frodo torjuu Samin lembas-riidan jälkeen, lähtee jatkamaan matkaan ilman häntä ja Sam jää itkemään.
- Sam kantaa Frodoa pitkin Tuomiovuoren rinteitä.
- Gimli ja Legolas seisovat vieretysten ja tajuavat, että kuolevat toistensa vieressä, ystävinä.
- Ara seisoo pieninine joukkoineen örkkien piirityksessä ja kuiskaa "For Frodo." ja lähtee hyökkäykseen Merri ja Pippin ja lopulta koko armeija perässään.
- Frodon lause, Sormuksen tuhon jälkeen tapaan: "I'm happy that you are here with me Sam. In the end of all things."
- Harmaat Satamat. En edes kunnolla muista mitä tapahtui, kun en kunnolla itkultani nähnyt koko valkokangasta.
Minua alkaa kohta ihan itkettää, kun nyt muistelen näitä kohtauksia...ehkäpä parasta lopettaa tähän.
) ja se kun rohirrim + Gandalf ratsastavat sitä mäkeä alas..
.