Tämäkin luku sisältää useita keskeneräisiä kirjoituksia, jotka liittyvät suurimmaksi osaksi Cirioniin ja Eorliin ja Gondorin ja Rohanin ystävyyteen, kuten luvun koko otsikossa muistetaan mainita. Aihepiiri on toki jännittävä: Gondorin ja Rohanin söpösti iki-uskollinen liitto on tärkeä tekijä Keski-Maan kolmannen ajan loppupuolen historiassa. Tiedä sitten, minkä kansojen ystävyyteen meidän maailmassamme sitä voisi verrata. Voiko mihinkään? Ei tuollaista molemminpuolista uskollisuutta hevin löydy. Toisaalta ystävyydellä oli historiallinen pohjansa pohjalaisten ja gondorilaisten kanssakäymisissä ja Rohanin kuningaskunnan taru ehti kestää vaatimattomasti vain noin 510 vuotta ennen kolmannen ajan loppua. No joo, ketkä meidän maailmassamme olisivat säilyneet ystävinä ja liittolaisina vuodesta 1512 lähtien? Tai vastaavan ajanjakson joskus menneisyydessä? Siinäpä perspektiiviä. Vuodet korjattu; kiitos Telimektarille. Luonnollisesti: 3021 - 2510 = 511
Mitä tulee luvun kokoonpanoon, tässä vielä sen sisäinen sisällysluettelo:
1. Pohjalaiset ja vaunumiehet (s. 331)
2. Eorlin ratsastus (s. 339)
3. Cirion ja Eorl (s. 343)
4. Isildurin perinnäistapa (s. 353)
Viitteet (s. 355)
2. Eorlin ratsastus (s. 339)
3. Cirion ja Eorl (s. 343)
4. Isildurin perinnäistapa (s. 353)
Viitteet (s. 355)
Mainittakoon vielä, että useimpien kirjan kertomusten tapaan nämä ovat peräisin Tolkienin viimeisiltä vuosilta. Tolkienia oli tuolloin alkanut kiinnostaa "eritysesti Gondorin ja Rohanin varhaishistoria" ja (Christopherin mukaan) hän oli laajentamassa TSH:n liitteessä A esitettyä selostusta, mutta taas kerran kävi niin, että "materiaali on sepittämisen alkuasteella, sekava, täynnä vaihtoehtoja ja hupenee paikoitellen hätäisiksi luonnostelmiksi, joista kaikista ei edes saa selvää". Näin siis Christopher esipuheessa (s. 24). Koska meidän luettavissamme oleva teksti ei ole vain pelkkiä hätäisiä luonnostelmia, joista ei saa selvää, lienee oletettava, että Christopher on jälleen kerran toimittanut sitä voimakkaasti.
1. Pohjalaiset ja vaunumehet
Johdannossa sanotaan, että kertomus on koottu rohanilaisista ja gondorilaisista lauluista ja taruista, koska tärkein lähde "Cirionin ja Eorlin kronikka" alkaa vasta Cirionin ja Eorlin tapaamisesta Celebrantin kentällä. Siihen ei saada kuitenkaan selvyyttä, onko tämän koosteen tekijänä pidettävä kolmannen ajan kirjuria prof. Tolkienia vai jotakuta kuvitteellista neljännen tms. ajan keskimaalaista oppinutta. Veikkaan edellistä (kuten myös TSH:n liitteiden johdannossa annetaan ymmärtää).
Joka tapauksessa pohjalaisista ennen Rohania annetaan tässä tiivis mutta kuitenkin informatiivinen kuvaus. Aina sivulle 337 saakka teksti vaikuttaa hyvin koherentilta, mutta juuri kun päästään Ondoherin kohtalonhetkiin, "teksti katkeaa kesken kaiken ja sen jatkoa koskevat muistiinpanot ja merkinnät ovat enimmäkseen lukukelvottomia". Harmin paikka, mutta Christopher kuitenkin täydentää muista lähteistä: ensin referoimalla muistiinpanoja (s. 337-338) ja sitten lainaamalla TSH:n liitteestä A kappaleen (TSH, s. 1082), joka kertoo Ondoherin kaatumisesta (s. 338). Lopuksi referoidaan vielä Vuosien kirjaa (TSH, liite B), joten eivätköhän tässä tulleet asiat selviksi. Mitä olisi voinut mennä toisin? Jälleen kerran keskeneräisyys riivaa lukijaa. Välillä tekisi mieli saada mieluummin eteensä ne alkuperäiset käsikirjoitukset, joista voisi sitten tavata mitä tavattavissa on eikä luottaa pelkästään Christopherin näkemykseen lukukelpoisesta tekstistä.
2. Eorlin ratsastus
Tämä on ilmeisesti toisesta käsikirjoituksesta. Olemme hypänneet vuodesta 1944 vuoteen 2509 eli noin 65 vuoden kuluttua edellisistä tapahtumista soditaan taas ja nyt pääsevät pohjoisen ratsumiehet näyttämään tappelemisen mallia ja saavat siitä palkakseen kokonaisen kuningaskunnan. Viholliset ovat taas lähes eläimellisen raakoja raakalaisia, mikä välillä kismittää. Sitä mustavalkoisuuden määrää siis toisinaan huokailen. Mutta onhan tarinassa jännittäviä käänteitä, sankarillinen Borondir, Galadrielin puuttuminen peliin ja niin pois päin.
Tämäkin teksti katkeaa kiusallisesti jännittävässä kohdassa, taistelu on juuri alkamassa ja éothéod karauttavat kohti kunniaa ja sankaruutta. Meidän on tyytyminen Tolkienin huomautukseen, että "jatkossa oli oleva kuvaus Celebrantin kentän taistelusta" (s. 343). Koska sitä ei kirjoitettu (ehkä Tolkien ei oikeasti ollut niin innoissaan sotaretken kliimaksista, vaan mieluummin kehitteli jännitystä, tai sitten hänestä se oli vaikea toteuttaa kunnolla) saamme lukea Christopherin korvaukseksi liittämiä pätkiä TSH:sta (TSH liite AII, s. 1099) jossa kuvaillaan hyvin lyhyesti taisteluun johtaneita tapahtumia ja itse taistelua (s. 343), ja mainitaan TSH:n liitteestä A I 4 (s. 1087) löytyvä lyhyempi selostus, jota ei kuitenkaan ole mukana tekstissä. Ei se nyt niin kauhean lyhyt ole, vaan tällainen:
"Nähdessään myrskyn lähestyvän lähetti Cirion pyytämään apua pohjoisesta, mutta liian myöhään; sillä tuona vuonna (2510) balchoth jotka olivat rakentaneet suuria laivoja ja lauttoja Anduinin itärannalla, tunkeutuivat Virran yli ja pyyhkäisivät puolustajat tieltään. Etelästä apuun marssinut armeija pysäytettiin ja ajettiin pohjoiseen Liminvuon toiselle puolen, ja sieltä sen kimppuun hyökkäsi yllättäen lauma Vuorilta tulleita örkkejä jotka ajoivat armeijan takaisin Anduinille. Silloin saapui pohjoisesta apu toivottomille ja rohirrimin torvet kuultiin ensi kerran Gondorissa. Eorl Nuori saapui ratsastajineen ja pyyhkäisi tieltään vihollisen ja ajoi balchothia takaa aina kuolemaan saakka Calenardhonin niittyjen halki. Cirion antoi tuon maan Eorlille asuttavaksi ja Eorl vannoi Cirionille valan, Eorlin valan, ystävyydestä hädän hetkellä ja milloin Gondorin ruhtinaat kutsuisivat."
Christopher harmittelee, että "kummastakaan esityksestä ei saa täysin tarkkaa sekoa taistelun kulusta" (s. 353), mutta tähän meidän on tyytyminen, ellemme halua spekuloida.
3. Cirion ja Eorl
Ennnen varsinaista asiaa Tolkien on kirjoittanut selostuksen Halifirienistä (s. 343-345). Tässä on jotakin outoa viehätystä, kun saa siis lukea tarkkaa ja yksityiskohtaista historiallis-maantieteellistä kuvausta, ei mitään tarinankerrontaa. Antaa jotenkin uuden dimension tuntua ja on toki ensyklopedisesti asennoituneelle lukijalle nannaa.
Varsinainen "Cirion ja Eorl" lienee sitten viimein se tarina, joka perustuu Cirionin ja Eorlin kronikkaan (näin arvelee Christopherkin viitteessä 1, s. 355). Sangen ylvästä puhetta, ja jos haluaa perehtyä yksityiskohtiin, kannattaa lukea runsassisältöiset viitteet, joista osa on isä-Tolkienin omia huomautuksia. Tässä kappaleessa (ja viitteissä) on myös merkittävä quenyan kielimuistomerkki, Cirionin vala (s. 350, 362 [viite 43]) ja tietoja gondorilaisten kirjoitustavoista. Myös nimen Rohan syntyhistoria, merkitys ja kehitys kansan suussa tulee viimeistä pilkkua myöten selväksi (s. 364, vite 49).
4. Isildurin perinnäistapa
Tässä on niitä harvinaisia yksittäisten tapahtumien välähdyksiä kolmannen ajan alkutaipaleelta. Historian suuret linjat saavat ikään kuin väistyä erityiskysymykseen paneutuvan esseetyylin tieltä.
* * *
P.S. Tämänkin luvun otsikosta voi mainita ohimennen, että vuoden 1986 laitoksessa sanat "sekä Gondorin ja Rohanin ystävyys" ovat selkeästi alaotsikko; luvun alussa (s. 393) pienemmällä fontilla ja kursiivilla, sisällysluettelosta (s. 25) ne puuttuvat kokonaan:
II Cirion ja Eorl
sekä Gondorin ja Rohanin ystävyys
sekä Gondorin ja Rohanin ystävyys
Uudessa laitoksessa puolestaan koko rimpsu on samankokoisella fontilla (s. 331) kuten myös alkuteoksessa eli ei mitään alaotsikkoa:
CIRION AND EORL
AND THE FRIENDSHIP
OF GONDOR AND ROHAN
CIRION JA EORL
SEKÄ GONDORIN JA
ROHANIN YSTÄVYYS
AND THE FRIENDSHIP
OF GONDOR AND ROHAN
CIRION JA EORL
SEKÄ GONDORIN JA
ROHANIN YSTÄVYYS
Sisällysluettelossa (s. 6) teksti on jaettu kahdelle riville näin:
CIRION JA EORL SEKÄ GONDORIN JA ROHANIN
YSTÄVYYS
mikä osoittaa että tämä on yhtenäinen teksti
Last edited:
