Kointähti
Koala on steroids
Lukitari ja Sauron
Seuraavaksi kerrotut tiedot perustuvat Tarun sormusten herrasta Neljännen kirjan lukuun IX Lukitarin luola sekä liitteeseen B. Lukitarista ja Sauronista on myös omat erilliset keskustelunsa Käärmeessä.
Lukitarin ja Sauronin suhde alkaa todennäköisesti Sauronin perustaessa Barad-dûrin ja muodostaessa Mordorin valtapiirikseen joskus vuoden 1000 jälkeen Toista Aikaa. Vuonna 3441 Toista Aikaa Sauron kukistettiin väliaikaisesti, ja hän palasi Mordoriin vasta vuonna 2951 Kolmatta Aikaa. Kuitenkin Nazgûlit palasivat jo vuoden 1300 tienoilla KA. ja nämä kerääntyivät Mordoriin 1980 KA. Minas Ithil kukistui vuonna 2002 KA. ja sai nimen Minas Morgul. Noin kaksi vuosituhatta Toisella Ajalla ja vuosituhannen Kolmannella Ajalla Lukitari eli Sauronin valtapiirin rajoilla mitä ilmeisimmin ainakin juuri häiritsemättä ellei suorastaan kukoistaen. Suhde päättyi joko Lukitarin mahdolliseen kuolemaan tai Sauronin kukistumiseen maaliskuussa 3019 KA.
TSH:ssa anonyymi kertoja kuvaa Lukitarin ja Sauronin suhdetta seuravasti:
Ja mitä Sauroniin tulee: hän kyllä tiesi missä Lukitari vaaniskeli. Sauronia miellytti se että Lukitari asusti siellä hänen rajallaan nälkäisenä mutta kyltymättömänä pahassa, varmempana vartijana kuin mikään mitä hän itse taidoillaan pystyisi keksimään. Örkit olivat toki hyödyllisiä orjia, mutta Sauronilla oli niitä paljon. Jos Lukitari silloin tällöin pyydysti niitä tyydyttääkseen ruokahaluaan, se sai sen tehdä: Sauronilla oli siihen varaa. Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu, mutta ei hän sitä omista), Sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä: hän keljetutti ne sen luolaan ja sai selonteon Lukitarin leikeistä.
Niin eli kumpikin omasta ilkeydestään nauttien eikä pelännyt mitään hyökkäystä eikä mitään vihaa, ei mitään loppua pahuudelleen.
Ajatus Lukitarista Sauronin kissana on mielenkiintoinen, sillä tämä kertoo jotain Sauronista itsestään. Sauronilla olisi epäilemättä ollut riittävä mahti Lukitarin tuhoamiseksi tai karkottamiseksi rajoiltaan. Hän olisi voinut myös tehdä tästä sota-aseen, ja saattoi kenties yrittääkin tätä. Kuitenkin hän loppujen lopuksi jätti Lukitarin juuri sellaiseksi kuin mitä se oli luonnostaan, paikkaan, jonka se oli valinnut asuinsijakseen. Sauron pyrki pitämään Lukitarin tyytyväisenä sen sijaan, että olisi vanginnut tämän nähden luultavasti jopa erillistä vaivannäköä tämän päämäärän eteen. Kenties Sauronin mielen syövereissä kaikesta huolimatta oli tilaa myös jonkinlaiselle kiintymykselle ja vastavuoroisuudelle.
Ymmärsikö Lukitari asemansa lemmikkinä, ja miten se siihen suhtautui? Miksei Lukitari lähtenyt paremmille metsästysmaille? Tapasiko Sauron koskaan Lukitaria (luomettomasta) silmästä (verkko)silmään? Mitä freudilaiset sanoisivat mustassa tornissa viihtyvän ja luometonta silmää tunnuksenaan käyttävän olennon sekä luolassa elävän hämähäkin perimmäisestä olemuksesta?
Seuraavaksi kerrotut tiedot perustuvat Tarun sormusten herrasta Neljännen kirjan lukuun IX Lukitarin luola sekä liitteeseen B. Lukitarista ja Sauronista on myös omat erilliset keskustelunsa Käärmeessä.
Lukitarin ja Sauronin suhde alkaa todennäköisesti Sauronin perustaessa Barad-dûrin ja muodostaessa Mordorin valtapiirikseen joskus vuoden 1000 jälkeen Toista Aikaa. Vuonna 3441 Toista Aikaa Sauron kukistettiin väliaikaisesti, ja hän palasi Mordoriin vasta vuonna 2951 Kolmatta Aikaa. Kuitenkin Nazgûlit palasivat jo vuoden 1300 tienoilla KA. ja nämä kerääntyivät Mordoriin 1980 KA. Minas Ithil kukistui vuonna 2002 KA. ja sai nimen Minas Morgul. Noin kaksi vuosituhatta Toisella Ajalla ja vuosituhannen Kolmannella Ajalla Lukitari eli Sauronin valtapiirin rajoilla mitä ilmeisimmin ainakin juuri häiritsemättä ellei suorastaan kukoistaen. Suhde päättyi joko Lukitarin mahdolliseen kuolemaan tai Sauronin kukistumiseen maaliskuussa 3019 KA.
TSH:ssa anonyymi kertoja kuvaa Lukitarin ja Sauronin suhdetta seuravasti:
Ja mitä Sauroniin tulee: hän kyllä tiesi missä Lukitari vaaniskeli. Sauronia miellytti se että Lukitari asusti siellä hänen rajallaan nälkäisenä mutta kyltymättömänä pahassa, varmempana vartijana kuin mikään mitä hän itse taidoillaan pystyisi keksimään. Örkit olivat toki hyödyllisiä orjia, mutta Sauronilla oli niitä paljon. Jos Lukitari silloin tällöin pyydysti niitä tyydyttääkseen ruokahaluaan, se sai sen tehdä: Sauronilla oli siihen varaa. Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu, mutta ei hän sitä omista), Sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä: hän keljetutti ne sen luolaan ja sai selonteon Lukitarin leikeistä.
Niin eli kumpikin omasta ilkeydestään nauttien eikä pelännyt mitään hyökkäystä eikä mitään vihaa, ei mitään loppua pahuudelleen.
Ajatus Lukitarista Sauronin kissana on mielenkiintoinen, sillä tämä kertoo jotain Sauronista itsestään. Sauronilla olisi epäilemättä ollut riittävä mahti Lukitarin tuhoamiseksi tai karkottamiseksi rajoiltaan. Hän olisi voinut myös tehdä tästä sota-aseen, ja saattoi kenties yrittääkin tätä. Kuitenkin hän loppujen lopuksi jätti Lukitarin juuri sellaiseksi kuin mitä se oli luonnostaan, paikkaan, jonka se oli valinnut asuinsijakseen. Sauron pyrki pitämään Lukitarin tyytyväisenä sen sijaan, että olisi vanginnut tämän nähden luultavasti jopa erillistä vaivannäköä tämän päämäärän eteen. Kenties Sauronin mielen syövereissä kaikesta huolimatta oli tilaa myös jonkinlaiselle kiintymykselle ja vastavuoroisuudelle.
Ymmärsikö Lukitari asemansa lemmikkinä, ja miten se siihen suhtautui? Miksei Lukitari lähtenyt paremmille metsästysmaille? Tapasiko Sauron koskaan Lukitaria (luomettomasta) silmästä (verkko)silmään? Mitä freudilaiset sanoisivat mustassa tornissa viihtyvän ja luometonta silmää tunnuksenaan käyttävän olennon sekä luolassa elävän hämähäkin perimmäisestä olemuksesta?