Loru Sorbusten Herrasta

Heh, varmaan aika luettava kirja, vois joskus lukea jos törmäis esim kirjastossa.

Ei se oikeasti luettava kirja ole. Sen jaksaa kyllä kahlata lävitse, vaikka vitsit lakkaisivatkin naurattamasta heti alkuun. Loru on huono kirja, jossa on pari hyvää oivallusta. Vähän niin kuin Monty Pythonin tuotanto: runsaasti huonoa ja puuduttavaa materiaalia, josta muistetaan vain ne harvat helmet.

No mutta Pagba, sehän on makuasia mikä on hauskaa ja mikä ei. Loru on imo ihan huvittava pieninä pätkinä harvakseltaan luettuna, ja murkkuikäisenä sille jaksoi nauraa maha kipeänä vaikka olisi kahlannut koko opuksen läpi kerralla. Samoin kuin Monty Pythonin Lentävälle sirkukselle =)

Kyllähän se aluksia nauratti, nyt korkeintaan hymähdän. Ihan OK parodia. Parhaimpia kohtia on kun höpötit ovat eksyneet metsään, Goodgulfin viittateksti joka on mainittu ja Legoland Heh, nyt kun muistelen, niin pittähän se varmaan lukea uudelleen (ja minut tuntien varmaan räkätän sille)

Loru Sorbusten Herrasta on ihan hyvä parodiaversio, mutta ei se jaksa naurattaa. Sellainen huumori ei oikein iske minuun. Kyseinen kirja löytyy kyllä hyllystäni, pölyttymästä!

Menneellä viikolla ostin kyseisen kirjasen divarista, kun käteen sattumalta osui.
Juuri sain luettua loppuun ja eipä tuo nyt kovin kummoinen ollut.
Aluksi kirjanen sai minut kyllä nauramaan paikoin jopa ääneen, mutta loppua kohti tunnelma latistui. Tässäkin, niin kuin monissa muissakin hauskaksi tarkoitetuissa tekeleissä, on sorruttu lähes yli-yrittämiseen. Vitsit lyödään lopulta niin yli, että ne menee jo överiksi.
Saatanpa kuitenkin joskus lukaista kirjasen uudestaankin.. lähemmäs puoleen väliin asti. :wink:

Fuinur sanoi:

Loru Sorbusten Herrasta on ihan hyvä parodiaversio, mutta ei se jaksa naurattaa.

Click to expand...

Eikö tuo ole nimenomaan huonon parodian tunnusmerkki, että ei jaksa naurattaa? :wink:

Mutta tosiaan, en minäkään siitä jälkeenpäin ajateltuna kovinkaan paljon pitänyt. Ei siitä tule hyvää parodiaa, kun vain ladotaan sinänsä hauskoja irtovitsejä perättäin... Tosiaan tuollainen lievä yliyrittämisen maku koko kirjassa.

Silloin hyvin kauan sitten kun Ares-setä oli nuori ja tietokoneille riitti kahdeksan bittiä, Boredista tehtiin tietokonepeli. Alan hengen mukaisesti tekstiseikkailu. Myöhemmin tuli myös The Boggit, joka parodioi paitsi kirjaa myös Melbourne Housen legendaarista Hobbit-peliä.

Molempiin voi tutustua täältä ja jos emulaattoria löytyy niin pelaamaankin pääsee: Bored, the Boggit. Väittäisin kokemusta kirjaa hauskemmaksi.

Hyllyssäni on tämäkin teos pölyttymässä. Kannattaako tähän omaa aikaansa tuhlata?

Se on kuulemma suomennettu alkukielistä paremmaksi, mutta sellaisenaankin se on varsin puuduttava lukukokemus. Ei sille halveeraamiselle jaksa kaiken aikaa hymyillä kasvolihasten kramppaamisen pelosta. Luku-urakan voi ottaa tolkienistin yleissivistyksen kartuttamisen kannalta. Kirjan paras kohta on viimeisen sivun viimeisen sanan jälkeen.

Väitän edelleen, että Loru on ihan hauska - pieninä pätkinä. Jotkut herjat ovat jopa melko osuvia, kuten Arakornin epätoivoiset yritykset saada huomiota ylhäiselle sukuperälleen julistamalla sitä jokaisessa mahdollisessa välissä. Ainakin viimeksi Tarua lukiessani Aragornin toistuvat sukuperintönsä julistukset alkoivat lopulta vaikuttaa vähän... no... korneilta

Tuskin Bietu kovasti menetät elämästäsi, jos luetkin kyseisen kirjan. Eikä se paksu teos ole
Lorun kyllä lukee ja onhan siellä muutama ihan hauska kohtakin, mutta ei se aivan loistavaa huumoria ole. Ehkä se iskee hillittömän univaljeen kourissa parempana kuin mitä itse asiassa onkaan.

On se kirja kyllä jättänyt minuunkin jälkeni: käytän "Säälisäälisääli ja voihan nenä"- lainausta useinkin omassa puheessani.

Loru voi todellakin jättää jälkensä: minä näen sieluni silmin Klonkun aina seilaamassa puhallettavalla kumimerihevosella (vai mikä rantalelu se nyt olikaan), vaikka sellaista liikennevälinettä käytti vain Lorun Kolkkaaja.

Ostin kyseisen opuksen kirpputorilta, koska se maksoi vain 0.50€ , sitä ei voinut jättää ostamatta. Siinä vaiheessa ajattelin vain, että "Mitä sitten, jos en tykkää? Maksoi vain 50 senttiä. Voihan sen lahjoittaa jollekin, jos en tykkää."
Alkutekstistä huomasi, että he korostivat kirjan olevan humoristinen ja että se ei ole Taru.

Tykkäsin paljon ja on luettava aina loppuun, jos sen aloittaa. Nauroin ihan hulluna sille. Nimet olivat tosi hyviä, paitsi Bilbon olisi voinut laittaa toisella lailla. Muuten hyvä kirja ja jos ei tykkää, niin se oma asia. En meinaa pahalla. Kaikki ei tykkää siitä.

Löysin tämän opuksen tosiwanhan (Soundi-kirja 18, 1983) painoksen divarista muutama vuosi sitten parilla eurolla, joten mukaan lähti. Olin tosin lukenut tuon jo teininä ja todennut että ei ole mun juttu - mutta kuriositeetiksi kirjahyllyyn oli näköjään pakko silti hankkia, kun hinta oli ns. kohdallaan. En ole vieläkään lukenut uudelleen.

Olen kovasti miettinyt, miksi mulle ei putoa asiat jotka monista muista ovat ratkiriemukkaita - esim. tv-viihde tyyliin Putous, Pulttibois, Monty Python yms. - mutta ehkä mä vaan olen huumorintajuton. Tämä Loru menee tavallaan ihan samaan kastiin. En voi sietää myöskään Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja, joita jossain vaiheessa tuntuivat lukevan kaikki. Ei vaan pysty.

RE:

En ole lukenut kirjaa.
Mulla vain on kamalan vanha mielipide asiasta.
En osaa perustella millään tavalla.
Jotenkin vain tuntuu kamalalta, että
Taru murhataan tuollaiseen pilaversioon.


Mulla on samanlainen mielipide, enkä todellakaan tiedä miksi.

Samaa mieltä Sidhielin kanssa. En ole edes lukenut kyseistä kirjaa, mutta en taida edes haluta lukea. Kun jotakin pitää oikein arvokkaana, niin siitä ei halua laskea leikkiä, eikä kuulla laskettavan leikkiä.

Joskus muinoin kun luin ensi kertaa, olin liian tosikko/nuori ymmärtääkseni tätä kirjaa. Kunnioitin Tolkienin kirjoja eikä tämä parodia naurattanut kovinkaan paljon. Pidin sitä ala-arvoisena ja tökerönä. Sittemmin on mieli muuttunut, taattu naurattaja! Mun mielestä TSH-kirjan pitää olla lukijalle tuttu, ennen kuin lukee tätä Lorua, koska sitten voi vertailla hahmoja keskenään. Taustatietoa pitää olla. Parasta Mörssärikarju, Thesaurus ja se kun Barafin saa Dorkalasta Liberalilta muistoksi polkupyörän! Laulusta: botkaisi Bolle baahan, bwana, Menessiita Hevoinen! Parasta oli Viljo Vihannes ja Sivamatcenterin sotaisat vihannekset. Eikä kannata unohtaa kirpeänkärttyisiä kiwi-hedelmiä tai ilkeän näköisiä avokadoja.

"Mutta mitä se tarkoittaa?" kysyi Barafin, jota ärsytti melkoisesti se, että häneen viitattiin sanoilla "mies, jolla oli koukkunokkaiset kengät". Tässä kirjassa on toimivia yksityiskohtia, (esim. Arkkiparkki) vaikka kirjan loppuosaa kohti hauskuus hiipuu. Parasta oli myös Timin ja Hamppu-Marin vieraanvaraisuus ja Timin jättämä lappu Fritzulle. Ja outo joki tai mikä olikaan, joka nuoli himokkaasti Barafinin reisiä. Suosittelen ainakin tutustumaan tähän kirjaan, siinä ei menetä mitään. "Voihan yleisen vessan ovenkahva!" Luin tän parodian tällä viikolla pitkästä aikaa, joten en muistanut kaikkea kunnolla. Kirja saa aina hyvälle tuulelle!

Jotain tästä opuksesta kertoo varmaan se, että jokunen vuosi sitten yritin myydä tuota omistamaani 80-luvun versiota, mutta ketään ei kiinnostanut. Tulin siihen tulokseen pidän sen ihan läpällä (kun en kerran eroonkaan päässyt), niin kamalaa p*skaa kuin se mielestäni onkin; voinhan sitten vaikka testamentata sen STM:lle - jolla en tarkoita Sosiaali- ja terveysministeriötä, vaan Suomen Tolkien-museota. (Jota ei vielä ole, mutta mistä sitä tietää vaikka joskus olisi )

Tein sen virheen että ostin nyt syksyllä tuon opuksen, onneksi tosin kirpputorilta ihan vain eurolla. En kertakaikkiaan voinut aloittaakaan koko kirjaa, koska se alkoi tökkiä heti ensimmäiseltä sivulta alkaen. Huonoa huumoria, joka ei kolahtanut ollenkaan. En tiedä mihin rakoon tungin sen kirjan, enkä sitä välitäkään löytää. Hukassa on ja pysyköönkin siellä.