LOTR-musikaali

En kyllä tiedä yhtään, kun en ottanut selvää mistään nimistä. Lähdin vaan kattomaan musikaalia, en fanittamaan sen enempää ;D

Tui sanoi:

Tästä aiheesta ei topiccia vielä löytynytkään, mutta aloitetaan keskustelu nyt ja otetaan vahinko takaisin. En hetkeäkään usko, että olisin ainoa kontulainen joka matkustelee Tolkien-aiheisten tapahtumien perässä ulkomaille, joten kaikki musikaalin nähneet voivat saman tien tunnustaa ja tulla ulos kaapista.

Click to expand...

Minä tunnustan, tuli tuo nähtyä lauantaina. Ja - toisin kuin monet muut tässä topicissa - en ollut kovin vakuuttunut. Olen nähnyt parempiakin teatteriversioita.

OK, odotukset olivat korkealla, tietty. Osa täyttyikin: musiikki oli pääosin hyvää (lukuunottamatta mm.sitä Aragornin ja Arwenin duettoa: se oli kammottavan korni). Värttinä osasi hommansa. Hobitit olivat ihan hauskoja (en muista näyttelijöitä, sorry). Legolas oli kerrankin Legolasin oloinen! Pahikset olivat kaikki tosi hyviä: Balrog pääsi ihan top-3-listalleni ("Top 3 Balrogit"-listalle, siis), Mustat ratsastajat olivat oikeasti tosi pelottavia ja örkit toimivat. Lukitarkin oli hyvä.

Mutta. Suurin osa hyviksistä näytteli todella pökkelösti ja tämä oli ehdottomasti isoin ongelma. Ilmeisesti (toivottavasti?) näytelmässä oli pyritty siihen, että eri kansat puhuvat eri tavalla, mutta minulle jäi sellainen fiilis, että osa näyttelijöistä ei ymmärtänyt omia vuorosanojaan, kun lauseiden painotukset olivat niin omituisia... Haltioiden huitominen kävi hermoille. Kamalat biisit olivat oikeasti kamalia. Juonimuutoksista osa oli ymmärrettäviä, osaa en tajunnut ollenkaan. Miksi tiettyjä, näytelmän juonen kannalta ei-niin-tärkeitä nimiä heiteltiin mukaan (Tom Bombadil, vaikkapa), ja toisia näytelmässä oikeasti esiintyneitä ei mainittu nimeltä kertaakaan (Denethor/Theoden, "ihmisten kaupunki")? Ja
Ehkä tästä olisi saanut enemmän irti jos ei olisi lukenut kirjaa. Nyt ainakin minä kiinnitin liikaa huomiota kirjaan ja - surullista sinänsä - näkemiini parempiin versioihin. Visuaalisesti tosi hieno, musiikillisesti OK, näyttelijät... argh!

No jopas sattui hyvin. Olin itsekin Lontoossa viime lauantaina ja kävin katsomassa LOTR-musikaalin. Jerome Pradon teki tosiaan aika puisevan roolin Aragornina. Ihmettelin myös repliikkien outoa rytmitystä, johtuisiko siitä että Jerome on syntyjään ranskalainen eikä oikein hallitse englanninkielistä tekstiä. Vara-Aragorn (Robbie Scotcher) on mielestäni parempi: luonteva, vähemmän jäyhä, laulaa kauniimmin. Malcolm Storry (Gandalf) oli lauantaina hieman kärttyisä ja kovaääninen, lieneekö velholla ollut huono päivä tai piippukessut lopussa. Käskynhaltija oli varamies, alkuperäinen Denethor/Theoden hybridi saa roolistaan vähän enemmän irti. Elrond oli hauska - dramaattisuus sallittakoon haltioille - ja Boromirissa minua häiritsi oikeastaan vain näyttelijän puhetapa. Melko hauska aksentti on myös alkuperäisellä Frodolla (James Loye) mutta se jäi nyt kuulematta koska Loye piti vapaata koko viime viikon. Myös alkuperäinen Merri oli poissa ja samoin Galadriel.

Mene ja tiedä, ehkä Ksu olisi tykännyt musikaalista enemmän jos olisi sattunut vähän erilainen näyttelijäkaarti tuona iltana. Minua ei totuuden nimessä häirinnyt muu kuin Gandalf. Olen ehkä oppinut katsomaan esitystä vähän eri näkökulmasta. Minulle se on pahisten, hobittien, Klonkun, Legolasin ja Galadrielin oma show. Muista hahmoista en provosoidu vaikka tulisi mitä: Ara-Kornin ja Arwenin duetto, lentäviä haltioita tai naispuolinen Glorfindel. [30]

Erikoiset ratkaisut käsikirjoituksessa ja kohtausten valinnassa selittyvät osittain sillä, että musikaalia on huomattavasti lyhennetty alkuperäisestä. Toronton versio kesti yli 4 tuntia kun taas nykyinen Lontoon versio pyörii vähän vaille 3 tuntia ja siihen on laskettu mukaan myös 20min väliaika. Kohtauksia jouduttiin siis karsimaan melko rankalla kädellä. Suurin osa muutoksista teki esitykselle hyvää mutta pari juttua haluaisin takaisin.
Tärähtäneelle hobittifanille tuo viime lauantain esitys oli melkoista juhlaa. Neljän sankarihobitin rooleihin on tarjolla kymmenkunta eri näyttelijää ja nyt valikoituivat lavalle juuri ne kaverit jotka - in my humble opinion - toimivat parhaiten yhdessä. James Byng (Frodo), Peter Howe (Sam), Owen Sharpe (Pippin) ja Ben Evans (Merri). Yhtä hyviä ovat myös James Loye (voimakkain kolmesta Frodosta) ja Richard Henders (hillitty, rauhallisempi Merri) mutta Samin ja Pippinin rooleissa en mielelläni näkisi varamiehiä. Kaikki kunnia tietysti heillekin, mutta alkuperäinen Sam ja Pippin ovat mielestäni sen verran loistavia että on vaikea pistää paremmaksi. :wink:

Se oli Värttinä! Siis ne musiikit suunnittelemassa. Oliko ne hyvät? Serkut amerikasta sanoivat kyllä, että ei kovin hyvät olleet, mutta asiasta voi olla montaa mieltä...

Tulitko kysyneeksi kumman version LOTR-musikaalista serkut näkivät? Show pyöri aikaisemmin Torontossa hieman erilaisella musiikilla.

Nykyisestä Lontoon musiikista pidän kovasti mutta Torontossa kuului vähän "Kalevala goes Bollywood" meininki. Kahden erilaisen säveltäjän (suomalainen Värttinä ja intialainen Rahman) tyylit ei ihan sopineet yhteen. Lontooseen siirryttäessä musiikit viritettiin uusiksi ja karsittiin voimakkaimmat etnovaikutteet pois.

Hobittien matkalaulu "Road Goes On" kuulosti kyllä hupaisalta kunnon Bollywood-beatillä.