Metanolivapaa metaketju: loputonta vatvomista kirjoittamisen sijaan

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
ja minä wirkoin hänelle riittää kun osaa lukea niin oppii sen mitä ei aiemmin tiennyt kun taas jos kirjottaa kirjottaa vain siitä minkä tietää ennestään jotenka kärsiwällisyyttä parempi lienee että pysyn kirjoitus taidottomana nijn säästyypä perseeni

Näin (sanoistaan huolimatta) kirjoittaa Umberto Econ sankari Baudolino samannimisessä kirjassa. Humoristisuudessaankin kyseessä on tärkeä huomio. Mitä mieltä on yrittää kirjoittaa jotain kaunokirjallista tekelettä, kun ei kuitenkaan ymmärrä mistään mitään ja yrittää vain koko ajan bluffata ettei jäisi kiinni siitä? Eiköhän järkevintä olisi vain unohtaa koko homma ja keskittyä tietokonepeleihin. Ne voi sentään päästä läpi.

Tähän ketjuun voi toki kirjoitella muutakin joutavanpäiväistä kirjoittamisesta.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Mulla tuli tuosta otsikosta mieleen lähinnä Klamydian samanniminen biisi.
 

Laichalaf

ben enyd
Kyllä se on. Tuntuu väliin tosiaan siltä että olisi paljonkin kirjoitettavaa mutta kun se tarinan kaari puuttuu. Tai sitten henkilöhahmot. Pitääkö sitä vain uskotella itselleen että ymmärtää ihmisiä ja osaa heidän motiiveistaan esiintyä kirjassa tai novellissa
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Ihmiset ovat muutenkin niin omituisia että jännät motiiviratkaisut vain tekevät tarinasta mielenkiintoisemman. Kuka nyt ikuisia raha syy kaikkeen ym juttuja jaksaa lukea montaa putkeen.
 

Laichalaf

ben enyd
Ihmiset ovat muutenkin niin omituisia että jännät motiiviratkaisut vain tekevät tarinasta mielenkiintoisemman. Kuka nyt ikuisia raha syy kaikkeen ym juttuja jaksaa lukea montaa putkeen.
"Tilintarkastajan romaani" voisi olla hyvä nimi kirjalle. Tottakai tähän pitäisi sisällyttää kaikkien henkilöiden varallisuuden historia 6 edelliseltä vuodelta tms. että se olisi vakuuttava.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Osallistuin Finnconin kirjoittamisen ideoinnin työpajaan. Vetäjät olivat oikein hyviä ja ryhmä kekseliäs, mutta itselläni löi pää lähinnä tyhjää sen puolitoista tuntia, jonka pajassa vietin. (Menin metsästämään Kersti Juvan nimmaria vartti ennen pilliin vihellystä, vaikka lopulta sainkin sen vasta reilun tunnin päästä). Täytyy vielä kokeilla pajassa opetettuja tekniikoita joskus kotona kaikessa rauhassa. Kuitenkin olen tyytyväinen, että tulin lähteneeksi oppiin, sillä oli minulla katsottuna kilpailevaakin ohjelmaa. En silti mennyt helpoimman kautta.

Luovuus antaa vielä odottaa itseään.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Kävin keväällä-alkukesästä Miki Liukkosen kirjoittajakurssin (netissä). Sieltä isoimpana asiana minulle varmaan näin vähän jälkikäteen jäi se että jos haluaa kirjoittaa niin siihen pitää luoda rutiini. Joka päivä pitää kirjoittaa vähän jotain. Vaikka sitten jäniksen papanoista tai aamiaisleivästä jos ei muuta keksi. Kaiken tekstin ei tarvitse olla julkaistavaa, hienoa ja tuotteliasta, mutta rutiini pitää pitää yllä.
Luovuudesta muistaakseni oli se että pitäisi välillä kirjoittaa erilaisissa paikoissa. Mennä johonkin kahvilaan, mökille, metsään tms. Se antaisi uusia virikkeitä luovuudelle.
 
Ylös