Luulin jo pääseeni kammostani eroon, mutta se on palannut kahta kauheampana. Pelkkä ajatus miitistä saa ahdistuksen päälle ja mahan kiemurtelemaan jännityksestä. Lisäksi asiaan tuo mukavan lisän se, että selkeästi jännitän uusia ihmisiä ja minulla on kohta Protu (uusia pelottavia ihmisiä) ja lukio alkaa (lisää uusia pelottavia ihmisiä). Tästä tulee mielenkiintoista. Asiaa vielä pahentaa hyvää tarkoittava kontuystäväni, joka kertoo, että joku on jossakin miitissä maininnut minut. Tästä aiheutuu minulle valtavia paineita olla jotain hienoa. Ja siis melkein kaikkiahan kiinnostaa joku yksittäinen nyypiö, mutta minähän olen itsekeskeinen.
Miittikammo - mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehdä?
- Keskustelun aloittaja Hathaldir
- Aloitettu
Tuskin olet minua pahempi.Vayu sanoi:
Minä en jännitä, mutta sosiaalisissa tilanteissa minulla on jatkuvasti epämielekäs olo. Se ei silti estä minua miittailemasta.
Ja siis jokainen joka lukee tämän viestin on velvoitettu ilmoittautumaan The Miittiin! :wink:
Olen vuodesta 2000 pyörinyt aktiivisesti monilla foorumeilla ja käynyt myös kaikkien näiden foorumien miiteissä. Olen myös vetänyt itse paljon miittejä tai ollut apulaisjärkkärinä. Voin kokemusteni perusteella sanoa, että millään käyttämälläni foorumilla porukat eivät ole olleet pahemmin sisäpiiriytyneet. En ole yhdessäkään miitissä tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, vaikka olen joihinkin miitteihin mennyt postattuani vasta pari postia. Miiteissä on hyvin harvoin toisensa läheisesti tuntevia tyyppejä. Ja vaikka sellaisia olisikin, niin mukana on aina myös sellaisia, jotka ovat mukana ekaa kertaa tai jotka ovat käyneet vasta muutamassa miitissä.
Ulkopuoliseksi jäämistä ei tarvitse pelätä. Vaikka olisit varsin tuntematon foorumilla, niin pääset hyvin mukaan, jos osallistut keskusteluihin edes vähän. Jos vaan istut hiljaa nurkassa, niin ei sinua kukaan huomaa tai muista miitin jälkeen.
Olin Konnun The Miitissä muistaakseni vuonna 2002. Se on paras miitti, missä olen koskaan käynyt. Ulkopuoliseksi jäämistä ehkäisee äärettömän hyvin organisoitu ohjelma, sillä jos sellainen puuttuu, niin henkilön viihtyminen ja muihin tutustuminen on täysin omien sosialisointikykyjen varassa. Ohjatussa ohjelmassa joutuu väkisinkin tekemisiin muiden kanssa ja siinä voi tutustua ihan vahingossakin.
Ulkopuoliseksi jäämistä ei tarvitse pelätä. Vaikka olisit varsin tuntematon foorumilla, niin pääset hyvin mukaan, jos osallistut keskusteluihin edes vähän. Jos vaan istut hiljaa nurkassa, niin ei sinua kukaan huomaa tai muista miitin jälkeen.
Olin Konnun The Miitissä muistaakseni vuonna 2002. Se on paras miitti, missä olen koskaan käynyt. Ulkopuoliseksi jäämistä ehkäisee äärettömän hyvin organisoitu ohjelma, sillä jos sellainen puuttuu, niin henkilön viihtyminen ja muihin tutustuminen on täysin omien sosialisointikykyjen varassa. Ohjatussa ohjelmassa joutuu väkisinkin tekemisiin muiden kanssa ja siinä voi tutustua ihan vahingossakin.
Jos jotakuta vielä mietityttää isoon miittiin lähteminen ensimmäisenä miittinä, niin esimerkiksi Helsingissä on 3.7 mahdollista tutustua kontulaisiin pienemmällä porukalla ravintolamiitin merkeissä. Vielä ehtii ilmoittautua mukaan kumpaankin 
Minullakin on ongelmana tuo ujous. Olen sen verran ujo, että en oikein tykkää olla äänessä isommassa porukassa varsinkin jos se on ihan vierasta. Samoin olen aina huomannut jääväni aina porukan ulkopuolelle jostain syystä ja sen takia yleensä vierastan sellaisia tilanteita missä on isompi määrä ihmisiä ja mistä ei voi liueta pois noin vain.
En tämänhetkistä tilannetta ole kysellyt mutsilta, mutta ainakin muutama vuosi sitten se ei ollut innokas päästämään minua miitteihin tuntemattomien ihmisten kanssa. Tuskimpa se nykyään sitä pahakseen laittaisi ja puolenvuoden päästä siltä ei edes kysytä.
En tämänhetkistä tilannetta ole kysellyt mutsilta, mutta ainakin muutama vuosi sitten se ei ollut innokas päästämään minua miitteihin tuntemattomien ihmisten kanssa. Tuskimpa se nykyään sitä pahakseen laittaisi ja puolenvuoden päästä siltä ei edes kysytä.
Re: Miittikammo - mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehd
Nostanpas tämän aiheen nyt taas esille kun The Miitti on ohi ja siellä oli kuulemani mukaan paljon ensikertalaisia. Minä mukaan lukien. Ja jos totta puhutaan niin en edelleenkään tiedä ketkä kaikki olivat ensikertalaisia ja ketkä konkareita. No joo, jostain jutuista pystyi päättelemään, että nuo tietävät toisensa vuosien takaa, mutta oikeasti ensikertalaisia ei paljon paremmin olisi voinut ottaakaan vastaan. Ainakaan minua
Ainut vähän hassu juttu oli (enkä nyt halua enkä rupea syyllistämään ketään, kunhan mainitsen), että kun tuli miitti paikalle niin pihalla seisoi kolme uutta miittaajaa jotka sanoivat kaikkien "vanhojen" kadonneen sisälle ja yläkertaan. Silloin vähän mietitytti, että josko olen sittenkin ollut liian sinisilmäinen kontulaisten suhteen. Mutta Tosiaisia on, että kunhan porukkaa tuli vähän enemmän niin kukaan ei ainakaan minun tietääkseni jäänyt yksin ja syrjään (paitsi minä pari kertaa ihan tietoisesti, mutta sitähän ei tietenkään lasketa). Kertokaa toki jos olen väärässä. Itse ainakin sulauduin porukkaan mielestäni aika vaivattomasti vaikka OIKEASTI vierastan aika paljon vieraita ihmisiä. Kontulaiset vain olivat/ ovat niin mukavaa porukkaa, että heidän luokseen on helppo mennä.
Hathaldir sanoi:Minun ehdotukseni on, että tämän kesän The Miittiin osallistuisi niin monta uutta ja epävarmaa miittailijaa kuin mahdollista. Silloin kukaan ei joutuisi olemaan ainoana uutena vanhojen konkareiden keskellä. Vanhat miittaajat suhtautuvat kyllä erittäin vastaanottavaisesti ja positiivisesti uusiin, mutta nyt, kun asiaa ihan erikseen käsitellään, siihen voitaisiin miitissäkin kiinnittää erityistä huomiota. Eli kun The Miitin osallistujat tietävät, että paikalle on tulossa paljon uusia, jotka ovat epävarmoja asemastaan, osaavat vanhat huomioida uusia erityisen hyvin.
Nostanpas tämän aiheen nyt taas esille kun The Miitti on ohi ja siellä oli kuulemani mukaan paljon ensikertalaisia. Minä mukaan lukien. Ja jos totta puhutaan niin en edelleenkään tiedä ketkä kaikki olivat ensikertalaisia ja ketkä konkareita. No joo, jostain jutuista pystyi päättelemään, että nuo tietävät toisensa vuosien takaa, mutta oikeasti ensikertalaisia ei paljon paremmin olisi voinut ottaakaan vastaan. Ainakaan minua
Ainut vähän hassu juttu oli (enkä nyt halua enkä rupea syyllistämään ketään, kunhan mainitsen), että kun tuli miitti paikalle niin pihalla seisoi kolme uutta miittaajaa jotka sanoivat kaikkien "vanhojen" kadonneen sisälle ja yläkertaan. Silloin vähän mietitytti, että josko olen sittenkin ollut liian sinisilmäinen kontulaisten suhteen. Mutta Tosiaisia on, että kunhan porukkaa tuli vähän enemmän niin kukaan ei ainakaan minun tietääkseni jäänyt yksin ja syrjään (paitsi minä pari kertaa ihan tietoisesti, mutta sitähän ei tietenkään lasketa). Kertokaa toki jos olen väärässä. Itse ainakin sulauduin porukkaan mielestäni aika vaivattomasti vaikka OIKEASTI vierastan aika paljon vieraita ihmisiä. Kontulaiset vain olivat/ ovat niin mukavaa porukkaa, että heidän luokseen on helppo mennä.
Minä olen joskus miettinyt josko pistäisin kuononi johonkin miittiiin, mutta sitten on aina tullut vastaan se "mutta". Toki olen täällä pyörinyt tuolta jostain hamalta illalta, jolloin kävin katsomassa Sormuksen ritarit ja googletin tuon sanayhdistelmän. Näin ollen on kai aika hassua ja outoa, että olen pysynyt pelkän nickin takana. Ehkä joskus muinoin kyseessä oli ujous, mutta nykyään olen alkanut miettiä, mitä minä yleensä saisin irti miiteistä.
Ensinnäkin miittaaminen tietäisi minulle raivostuttavan pitkää matkaa johonkin liki aina. Toiseksi minua ärsyttävät kaikki tilanteet, joissa olisi tarkoitus pitää hauskaa ja sitten sekaan tupsahtaa joku uppo outo. Sanotaan mitä tahansa en usko, että kaikki sujuu luontevasti ja leppoisasti vaan takeltelua on aina mukana. Kolmanneksi en ole vieläkään aivan varma, minkä vuoksi tahtoisin edes lähteä reissaamaan...noh...ihan minkä teeman tahansa ympärille rakennetun miitin vuoksi. Loppupeleissä ei ole mitään takeita siitä, että kykenisi muuttumaan yhdeksi muista. Ennenmmin olen aivan varma, että minun luonteellani ei kukaan innostuisi läsnäolostani; en jaksa yleensä tehdä itseäni aktiivisesti tykö vaan tahdon ensin päästä ihmisestä/ihmisistä kärryille.
(kaikki, mitä kirjoitan tiistaihin saakka edesvastuuttoman ja väsyneen ihmisen tuotosta :wink: )
Ensinnäkin miittaaminen tietäisi minulle raivostuttavan pitkää matkaa johonkin liki aina. Toiseksi minua ärsyttävät kaikki tilanteet, joissa olisi tarkoitus pitää hauskaa ja sitten sekaan tupsahtaa joku uppo outo. Sanotaan mitä tahansa en usko, että kaikki sujuu luontevasti ja leppoisasti vaan takeltelua on aina mukana. Kolmanneksi en ole vieläkään aivan varma, minkä vuoksi tahtoisin edes lähteä reissaamaan...noh...ihan minkä teeman tahansa ympärille rakennetun miitin vuoksi. Loppupeleissä ei ole mitään takeita siitä, että kykenisi muuttumaan yhdeksi muista. Ennenmmin olen aivan varma, että minun luonteellani ei kukaan innostuisi läsnäolostani; en jaksa yleensä tehdä itseäni aktiivisesti tykö vaan tahdon ensin päästä ihmisestä/ihmisistä kärryille.
(kaikki, mitä kirjoitan tiistaihin saakka edesvastuuttoman ja väsyneen ihmisen tuotosta :wink: )
Nerwende
Kontulainen
Re: Miittikammo - mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehd
Puolustuksen puheenvuoro? Torstai-ilta kului ainakin meidän järkkärien taholta hyvin pitkälti sinkoiluun välillä ovetauki - kaupastaruokaa - tavaratpaikalleen - nakitukset - mitäpuuttuu jne. Jossain vaiheessa itsekin tiedostin, että hei, tuolla on tyyppejä joita en tunne enkä ole tervehtinyt/toivottanut tervetulleiksi paikanpäälle/kysynyt nimeä, mutta siinä hässäkässä ei vaan muka ehtinyt. Pahoitteluni tästä, ja mietitään miten homman voisi hoitaa ensi vuonna paremmin.
Ja jos hetkeksi soluttaudun pois järkkäri-tekosyyn takaa niin toinen "katoiluun" vaikuttava seikka saattaa tietty olla se, että kun niitä muutaman kerran vuodessa tavattavia tuttuja näkee, niin kanssakäyminen on huomattavasti intensiivisempää kuin olisi kenellekään ehkä hyväksi. Tarkoitan sitä ilmiötä, että aika moni meistä on (ja tunnustaa olevansa) aika epäsosiaalinen - kuitenkin miiteissä on ensi minuuteista viimeisiin hetkiin aina jatkuva puheensorina käynnissä. Kun monen kuukauden tauon jälkeen tapaa vanhoja hyviä tuttuja niin siinä kuulumisien/mielipiteiden vaihdossa saattaa ympäristö hävitä lähes kokonaan aistipiiristä.
Olen kyllä järkkärin näkökulmasta havainnoinut "nyypiöiden" käyttäytymistä miiteissä ja miettinyt sitä koska kannattaa mennä kiskomaan joku lempeästi puoliväkisin mukaan peliin ja koska antaa toisen katsella rauhassa ensin reunalta ja tutustua porukkaan omaan tahtiinsa. Loppupeleissä noita päätöksiä teen aika fiilispohjalta, ja varmaan aina välillä erehdyn pahasti - joku omaan rauhaansa jätetty olisikin saattanut toivoa että joku tulee ottamaan kontaktia.
Jaamar sanoi:
Puolustuksen puheenvuoro? Torstai-ilta kului ainakin meidän järkkärien taholta hyvin pitkälti sinkoiluun välillä ovetauki - kaupastaruokaa - tavaratpaikalleen - nakitukset - mitäpuuttuu jne. Jossain vaiheessa itsekin tiedostin, että hei, tuolla on tyyppejä joita en tunne enkä ole tervehtinyt/toivottanut tervetulleiksi paikanpäälle/kysynyt nimeä, mutta siinä hässäkässä ei vaan muka ehtinyt. Pahoitteluni tästä, ja mietitään miten homman voisi hoitaa ensi vuonna paremmin.
Ja jos hetkeksi soluttaudun pois järkkäri-tekosyyn takaa niin toinen "katoiluun" vaikuttava seikka saattaa tietty olla se, että kun niitä muutaman kerran vuodessa tavattavia tuttuja näkee, niin kanssakäyminen on huomattavasti intensiivisempää kuin olisi kenellekään ehkä hyväksi. Tarkoitan sitä ilmiötä, että aika moni meistä on (ja tunnustaa olevansa) aika epäsosiaalinen - kuitenkin miiteissä on ensi minuuteista viimeisiin hetkiin aina jatkuva puheensorina käynnissä. Kun monen kuukauden tauon jälkeen tapaa vanhoja hyviä tuttuja niin siinä kuulumisien/mielipiteiden vaihdossa saattaa ympäristö hävitä lähes kokonaan aistipiiristä.
Olen kyllä järkkärin näkökulmasta havainnoinut "nyypiöiden" käyttäytymistä miiteissä ja miettinyt sitä koska kannattaa mennä kiskomaan joku lempeästi puoliväkisin mukaan peliin ja koska antaa toisen katsella rauhassa ensin reunalta ja tutustua porukkaan omaan tahtiinsa. Loppupeleissä noita päätöksiä teen aika fiilispohjalta, ja varmaan aina välillä erehdyn pahasti - joku omaan rauhaansa jätetty olisikin saattanut toivoa että joku tulee ottamaan kontaktia.
Ja kuten sanoin niin en ketään syytä, koska nuo syyt ovat aivan ymmärrettäviä. Ja ehkä vielä enemmän siitä syystä, että minulla oli luppupeleissä niin hieno miitti, ettei paremmasta väliä.
Suosittelen siis kontulaisten seuraa ihan jokaiselle. Löytyy niin monenlaisia ihmisiä, että varmasti löytää itselleen sopivaa seuraa. Tai sitten seura etsii sinut lopulta kun tarpeeksi surullisen ja yksinäisen näköisenä istut nurkassa itkemässä :wink:
No ja ei todellakaan tarvitse edes näyttää surkealta Kyllä ne muutenkin huomaavat. Ja rohkeasti mukaan vaan jos joku pyyttää. (helppo sanoa, mutta kannattaa uskoa :wink: )
Suosittelen siis kontulaisten seuraa ihan jokaiselle. Löytyy niin monenlaisia ihmisiä, että varmasti löytää itselleen sopivaa seuraa. Tai sitten seura etsii sinut lopulta kun tarpeeksi surullisen ja yksinäisen näköisenä istut nurkassa itkemässä :wink:
No ja ei todellakaan tarvitse edes näyttää surkealta
Kyllä ne muutenkin huomaavat. Ja rohkeasti mukaan vaan jos joku pyyttää. (helppo sanoa, mutta kannattaa uskoa :wink: )
Ja taasen nostan tämän aiheen esille kun se suuri ja pelottava The Miitti on ovella.
Tiedän sinne jo ilmoittautuneen ensikertalaisia useampiakin, mikä on tietysti hieno juttu. Mutta jos jollain tähän miittiin tulossa olevalla tai sitä vielä miettivällä (tai ihan muuten vaan) on pelkoja miitin suhteen ja tarpeen niitä purkaa niin siltä varalta kaivelin tämän vanhan keskustelun pölyn seasta.
Uskomatonta miten paljon jännitinkään silloin vuosi sitten miittiä. Ja edelleenkin jännitän vähän tulevaa. Onhan jokainen miitti erilainen. Jännitän vähän jopa jokaista pienempääkin miittiä. Oma jännityksensä on jopa siinä kun ollaan ylihuomenna lähdössä hyvin pienellä porukalla mökille miittaamaan.
Mutta siis tämän vuoden The miitti olisi taas hyvä tilaisuus aloittaa miittailu. Paljon muitakin uusia tulossa (et siis ole ainut) ja muutenkin kun porukka on iso niin todennäköisyys unohtua yksin on pienempi. Ja jos taas kaipaa omaa rauhaa niin siihenkin on paremmat mahdollisuudet kun porukkaa on enemmän. Voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta suuremmassa porukassa on helpompi vaan häipyä taka-alalle ja se ei kiinnitä niin paljon huomiota kuin pienessä ryhmässä.
Paras lääke miittikammoon kuitenkin on vaan mennä yhteen miittiin (mikä toki ei varmasti ole helppoa ja saattaa vaatia erinäisiä rohkaisutoimia ennen kuin siihen asti pääsee
)
Tiedän sinne jo ilmoittautuneen ensikertalaisia useampiakin, mikä on tietysti hieno juttu. Mutta jos jollain tähän miittiin tulossa olevalla tai sitä vielä miettivällä (tai ihan muuten vaan) on pelkoja miitin suhteen ja tarpeen niitä purkaa niin siltä varalta kaivelin tämän vanhan keskustelun pölyn seasta.
Uskomatonta miten paljon jännitinkään silloin vuosi sitten miittiä. Ja edelleenkin jännitän vähän tulevaa. Onhan jokainen miitti erilainen. Jännitän vähän jopa jokaista pienempääkin miittiä. Oma jännityksensä on jopa siinä kun ollaan ylihuomenna lähdössä hyvin pienellä porukalla mökille miittaamaan.
Mutta siis tämän vuoden The miitti olisi taas hyvä tilaisuus aloittaa miittailu. Paljon muitakin uusia tulossa (et siis ole ainut) ja muutenkin kun porukka on iso niin todennäköisyys unohtua yksin on pienempi. Ja jos taas kaipaa omaa rauhaa niin siihenkin on paremmat mahdollisuudet kun porukkaa on enemmän. Voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta suuremmassa porukassa on helpompi vaan häipyä taka-alalle ja se ei kiinnitä niin paljon huomiota kuin pienessä ryhmässä.
Paras lääke miittikammoon kuitenkin on vaan mennä yhteen miittiin (mikä toki ei varmasti ole helppoa ja saattaa vaatia erinäisiä rohkaisutoimia ennen kuin siihen asti pääsee
)
Kyllä, The Miittiin on vielä reilusti tilaa (ja tilaa saadaan tarvittaessa vuokrattua lisää). Kaikki ensikertalaisetkin vaan rohkeasti mukaan, ette varmasti kadu tuloanne. Viime vuonna mukana oli paljon ensikertalaisia ja en ainakaan kuullut kenenkään katuneen tuloaan. Kontulaiset ovat mukavaa, suvaitsevaista ja iloista porukkaa, jote reippaasti vaan ilmoittautumaan.
Varoitukseksi sanottakoon että monet ovat sen ensimmäisen kerran jälkeen jäänet miittailuun koukkuun ja huomaavat pian raahautuvansa miitteihin useita kertoja vuodessa. Hyvänä esimerkkinä tästä yllä oleva kirjoittaja.
Varoitukseksi sanottakoon että monet ovat sen ensimmäisen kerran jälkeen jäänet miittailuun koukkuun ja huomaavat pian raahautuvansa miitteihin useita kertoja vuodessa. Hyvänä esimerkkinä tästä yllä oleva kirjoittaja.
Constantine
Lintu, lentokone tjsp.
Harmi kyllä kun Tumbe ei taida olla enää Miitissä paitoja tekemässä. Olisin voinut keihäänheittäjämäisellä vireydellä järkätä itselleni sellaisen isotekstisen "KONNUN ILOPILLERI" -paidan ja vielä pitänyt sitä päälläni. Ties vaikka muutkin olisivat innostuneet.
Pagba
Pronominit hän/hänen
Ei paidan teko vaikeaa ole. Siihen tarvitaan vain teksti printattuna paperille, terä, jolla leikkaa kirjaimet pois, suihkutettavaa liimaa, jolla paperin saa väliaikaisesti kiinni paitaan, maalia, jolla maalaa aukkopaikat paperilla ja silitysrauta, jolla kuumentaa kuivunut maali paitaan kiinni. Liimaa ja maalia saa askartelukaupoista kuten Sinooperista. Tässä olisi selkeästi ohjelma-ainesta the Miittiin.
Kannatan paitojen painamista, jos joku vain jaksaa järjestää materiaaleja ja opastusta. Se on erittäin hauskaa ja sopivan sosiaalista miittiohjelmaa.
Olen käynyt pääkaupunkiseudun paikallismiiteissä, mutta isompi miitti kauhistuttaa. Olen jo melkein päättänyt osallistua tänä kesänä, mutten silti ole uskaltanut ilmoittautua. Tavallaan toivon, että seuraavan kerran katsoessani miitti olisikin jo täynnä, jotta voisin lakata jännittämästä. Pelkään vieraille ihmisille puhumista ja isoja joukkoja, ja inhoan kaikenlaista liian järjestettyä ohjelmaa. Tiedän kuitenkin, että jos vain uskaltaudun mukaan, minulla on hauskaa. Mikä siis on tämä ratkaiseva askel päätöksen ja pelottavan lopullisen ilmoittautumisen välissä?
Olen käynyt pääkaupunkiseudun paikallismiiteissä, mutta isompi miitti kauhistuttaa. Olen jo melkein päättänyt osallistua tänä kesänä, mutten silti ole uskaltanut ilmoittautua. Tavallaan toivon, että seuraavan kerran katsoessani miitti olisikin jo täynnä, jotta voisin lakata jännittämästä. Pelkään vieraille ihmisille puhumista ja isoja joukkoja, ja inhoan kaikenlaista liian järjestettyä ohjelmaa. Tiedän kuitenkin, että jos vain uskaltaudun mukaan, minulla on hauskaa. Mikä siis on tämä ratkaiseva askel päätöksen ja pelottavan lopullisen ilmoittautumisen välissä?
Juurikin näin on kuin Miccoh sanoi. Eli esittäytymiskierroksen jälkeen ei mihinkään ohjelmaan ole pakko osallistua. Ja iso ulkotila ja melko väljät sisätilatkin mahdollistavat sen että yleensä ei ihan valtavaa joukkoa ympärille kerralla keräänny (ja sanon "yleensä" vaikka itsellekin vasta toinen kerta ).
Itsellä oli vuosi sitten juuri samanlainen olo asiasta, mutta koska vuosia olen tuon ongelman kanssa elänyt niin tunnistin sen ja siksi suljin kaikki mielikuvat päästäni ja ilmoittauduin ja maksoin miitin. Sen jälkeen ehtii kyllä hermoilla ihan kylliksi, mutta peruminen jännittämisen takia tuntui vähän tyhmältä. Ja miitissä ensimmäisen puolentunnin jälkeen se hermoilu katosi kokonaan.
Torstaina tulemisessa on se hyvä puoli että silloin ehtii jo vähän tottua ja asettua ennen kuin kaikki ovat paikalla. Tietää että sinun jälkeesikin tulee vielä ihmisiä jotka ovat luultavasti ihan yhtä hermostuneita kuin sinä, mutta sinulla se on jo ohi ja voit olla perjantaina saapuville "tukena" :wink:
).Itsellä oli vuosi sitten juuri samanlainen olo asiasta, mutta koska vuosia olen tuon ongelman kanssa elänyt niin tunnistin sen ja siksi suljin kaikki mielikuvat päästäni ja ilmoittauduin ja maksoin miitin. Sen jälkeen ehtii kyllä hermoilla ihan kylliksi, mutta peruminen jännittämisen takia tuntui vähän tyhmältä. Ja miitissä ensimmäisen puolentunnin jälkeen se hermoilu katosi kokonaan.
Torstaina tulemisessa on se hyvä puoli että silloin ehtii jo vähän tottua ja asettua ennen kuin kaikki ovat paikalla. Tietää että sinun jälkeesikin tulee vielä ihmisiä jotka ovat luultavasti ihan yhtä hermostuneita kuin sinä, mutta sinulla se on jo ohi ja voit olla perjantaina saapuville "tukena" :wink:
Pagba
Pronominit hän/hänen
Viimeisimmässä epävirallisessa miitissä en tunnistanut Merriä saunassa. Etikettivirheenä se on samaa luokkaa kuin jos ei tunnistaisi paavia Vatikaanin saunassa. "Kukas sie oot?" – "Paavihan mie, kristikunnan pääjehu." Niin että ei kannata yrittää skarpata liiaksi ja esiintyä kaiken aikaa edukseen miiteissä. Tuota rimanalitusta on vaikea pistää pahemmaksi.
eowynofmay
Kontulainen
Miccoh sanoi:Eihän siellä edes ole esittäytymiskierroksen lisäksi mitään pakollista järjestettyä ohjelmaa.
Esittäymiskierros, argh! Lasket kuinka monen jälkeen on sinun vuorosi, kuuntelet tarkkaan mitä toiset kertovat ja päätät kertoa juuri samat jutut itsestäsi. Sydän hakkaa, kämmenet kostuvat ja ...mikä pahinta... muutut punaiseksi kuin keitetty rapu. Unohdat mitä piti sanoa, vinkaiset nopeasti nimesi ja toivot, että kierros jatkuu ja huomio ei enää kiinnity sinuun.
Ja hei, minä sentään esiinnyn työkseni (tai silloin kun viimeksi olin töissä). Yleensä ihmiset uskovat, etten pelkää mitään enkä ketään. Nyt sitten tiedätte syvimmän sisimpäni, ettäs tiedätte!
Taidanpa lisätä vielä lempirunoni alun tähän:
"Mieletönnä mä metsään juoksin
hautaen pääni sammalehen
päästäen kaukana ihmisistä
suruni vihdoinkin valloilleen..."
Lauri Pohjanpää
May
Esittelykierroksella ei tosiaankaan tarvitse sanoa kuin tyyliin: "Hei olen Samooja, Taru on oikea nimi". Tai lyhennettynä: "Samooja, Taru".
Jotkut haluvat tarinoida pidempään, mikä on toki sallittua, valtaosa tyytyy vain sanomaan nimensa. Esittelykierros on kuitenkin pidetty ohjelmassa kahdesta syystä:
A) kaikki tietävät edes vähän keitä on paikalla ja kuka on kukin. Ensikertalaisille tärkeä tilaisuus nähdä kaikkien kasvot.
B) Järjestäjät saavat kaikki koolle ja voivat esitellä itsensä sekä kertoa tärkeitä käytännön asioita kuten mistä löytyy mitäkin, kenen puoleen kääntyä ongelmatapauksissa, mitä turvallisuussääntöjä on noudatettava yms. Toimii siis myös infotilaisuutena.
Oikeasti koko hommaan ei mene kuin maksimisssan puoli tuntia, usein ei edes sitä. Kaikki ovat uskoakseni selvinneet siitä hengissä ja ilman suurempia traumoja. Joten rohkeasti kaikki mukaan vain.
Jotkut haluvat tarinoida pidempään, mikä on toki sallittua, valtaosa tyytyy vain sanomaan nimensa. Esittelykierros on kuitenkin pidetty ohjelmassa kahdesta syystä:
A) kaikki tietävät edes vähän keitä on paikalla ja kuka on kukin. Ensikertalaisille tärkeä tilaisuus nähdä kaikkien kasvot.
B) Järjestäjät saavat kaikki koolle ja voivat esitellä itsensä sekä kertoa tärkeitä käytännön asioita kuten mistä löytyy mitäkin, kenen puoleen kääntyä ongelmatapauksissa, mitä turvallisuussääntöjä on noudatettava yms. Toimii siis myös infotilaisuutena.
Oikeasti koko hommaan ei mene kuin maksimisssan puoli tuntia, usein ei edes sitä. Kaikki ovat uskoakseni selvinneet siitä hengissä ja ilman suurempia traumoja. Joten rohkeasti kaikki mukaan vain.
